Meitä ennen eläneet ihmiset pitivät selvänä, että vastoinkäymiset ja kärsimykset ovat osa ihmisen elämään. Tämä koskee myös kristittyjä. Kristityt eivät ennen hämmästyneet kokemiaan menetyksiä ja surunaiheita. Meidän sukupolvemme on historiassa ensimmäinen, joka hämmentyy ja hämmästyy kärsimyksen ilmaantumista.
Kun katsoo asiaa uskomme kannalta, huomaamme, että monet nykyajan kristityt ovat taipuvaisia menettämään todellisuudentajunsa uskonsa tähden. Aloitettuaan uskonelämänsä Kristuksen ristin luona he siirtyvät asenteeseen, jota kuvataan sanalla ”ristiltä eteenpäin”.
Monesti tähän ”eteenpäin menoon” sisältyy ajatus, jonka mukaan kärsimys ja puute eivät kuulu oikean Jumalan lapsen elämään ”Ristiltä eteenpäin” siirtynyt odottaa, että hän saa Jumalalta kaiken sen hyvän, mikä Jumalalla kaikkivaltiudessaan on annettavanaan omille lapsilleen.
Nämä ihmiset siirtävät tulevaisuuteen kuuluvia asioita nykyaikaan, kuten esim. tämän Ilmestyskirjan kohdan: ”Ja Jumala itse on... pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt.”
Kyllähän Ilmestyskirjan kuvaus koskee kristityn elämää, mutta ei elämää tässä ajassa vaan tulevassa. Kun asioita näin sekoitetaan, tehdään samalla suurta vääryyttä Jumalalle. Kun taivaan tapahtumat tuodaan tänne aikaan, ihminen asettuu Jumala-suhteessaan kaiken keskukseen ja Jumala ymmärretään palvelijaksi, ”ihmisen juoksupojaksi”, kuten saarnaaja Matti Pyykkönen on kirjassaan Jumala juoksupoikana (1991) hyvin asian ilmaissut.
”Isä on lapsiaan varten”, sanovat nämä ristiltä ”eteenpäin” lähteneet kristityt. Jumalan kaikkivaltius on meitä varten täällä ajassa, Jumala on meidän hyvinvointiamme, meidän terveyttämme, meidän onneamme, menestystämme ja vaurastumistamme varten.
Ei meidän tarvitse eikä pidä kärsiä sairauksista eikä rahanpuutteesta. Kyllä Jumalalla on, mistä antaa. Kun Jumalan uskotaan olevan kristittyjen palvelija ja toiveiden täyttäjä, joudutaan Raamatusta leikkaamaan suuri määrä sivuja pois.
Sillä Jumalan kansa on alusta asti ollut kärsivää Jumalan kansaa. Ensimmäiset, jotka kärsivät ja itkivät kokemaansa menetystä, olivat ensimmäiset ihmiset. Monet Uuden testamentin kristityt sairastivat ja monet heistä kohtasivat vastustusta ja monet joutuivat väkivallan kohteiksi. Monet elivät äärimmäisen köyhinä.
...
( Otelainaus: Per-Olof Malk/
Koko kirjoituksen Vapaasana foorumille tuonut nm. jarrut 24.6.2019)
s-seutulainen
Kun katsoo asiaa uskomme kannalta, huomaamme, että monet nykyajan kristityt ovat taipuvaisia menettämään todellisuudentajunsa uskonsa tähden. Aloitettuaan uskonelämänsä Kristuksen ristin luona he siirtyvät asenteeseen, jota kuvataan sanalla ”ristiltä eteenpäin”.
Monesti tähän ”eteenpäin menoon” sisältyy ajatus, jonka mukaan kärsimys ja puute eivät kuulu oikean Jumalan lapsen elämään ”Ristiltä eteenpäin” siirtynyt odottaa, että hän saa Jumalalta kaiken sen hyvän, mikä Jumalalla kaikkivaltiudessaan on annettavanaan omille lapsilleen.
Nämä ihmiset siirtävät tulevaisuuteen kuuluvia asioita nykyaikaan, kuten esim. tämän Ilmestyskirjan kohdan: ”Ja Jumala itse on... pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt.”
Kyllähän Ilmestyskirjan kuvaus koskee kristityn elämää, mutta ei elämää tässä ajassa vaan tulevassa. Kun asioita näin sekoitetaan, tehdään samalla suurta vääryyttä Jumalalle. Kun taivaan tapahtumat tuodaan tänne aikaan, ihminen asettuu Jumala-suhteessaan kaiken keskukseen ja Jumala ymmärretään palvelijaksi, ”ihmisen juoksupojaksi”, kuten saarnaaja Matti Pyykkönen on kirjassaan Jumala juoksupoikana (1991) hyvin asian ilmaissut.
”Isä on lapsiaan varten”, sanovat nämä ristiltä ”eteenpäin” lähteneet kristityt. Jumalan kaikkivaltius on meitä varten täällä ajassa, Jumala on meidän hyvinvointiamme, meidän terveyttämme, meidän onneamme, menestystämme ja vaurastumistamme varten.
Ei meidän tarvitse eikä pidä kärsiä sairauksista eikä rahanpuutteesta. Kyllä Jumalalla on, mistä antaa. Kun Jumalan uskotaan olevan kristittyjen palvelija ja toiveiden täyttäjä, joudutaan Raamatusta leikkaamaan suuri määrä sivuja pois.
Sillä Jumalan kansa on alusta asti ollut kärsivää Jumalan kansaa. Ensimmäiset, jotka kärsivät ja itkivät kokemaansa menetystä, olivat ensimmäiset ihmiset. Monet Uuden testamentin kristityt sairastivat ja monet heistä kohtasivat vastustusta ja monet joutuivat väkivallan kohteiksi. Monet elivät äärimmäisen köyhinä.
...
( Otelainaus: Per-Olof Malk/
Koko kirjoituksen Vapaasana foorumille tuonut nm. jarrut 24.6.2019)
s-seutulainen
Vastaukset 2
Vanhimmat
>>Kuten Jeesus kirkastettiin tässä maailmanajassa ristin kärsimyksissä (Joh 13:31-32), niin samalla tavoin odottaa hänen omiaankin ristin kärsimys. Jokaisen Jeesukseen uskovan elämässä toteutuu tavalla tai toisella Jeesuksen sanat: ”Maailmassa teillä on ahdistus” (kreik. thlipsis) (16:33, KR 38). Jeesus ei halua pelotella seuraajiaan, mutta antaa totuudellisen kuvan edessä olevista vaikeuksista ja rohkaisee kohtaamaan tosiasiat.
Samalla hän vakuuttaa, ettei tämä maailma tule voittamaan, vaan hän voittaa ja hänen omansa hänen kanssaan (16:33). Nyt on kuitenkin edessä se vaihe, jolloin elämä ei näytä suinkaan tuovan voittoa. Maailma iloitsee ja ”totisesti, totisesti: te saatte itkeä ja valittaa” ja ”te joudutte murehtimaan”. Mutta vielä tulee aika, jolloin ”tuskanne muuttuu iloksi” (16:20).
Jokaisella Herran omalla on elämässä myös hyviä päiviä. Silloin voi tuntua siltä, että on niin helppoa uskoa Jeesukseen. Mutta entä silloin, kuin tulevat ahdistukset? Kuinka totuudellisesti psalmin rukoilija sanookaan: ”Minä sanoin menestyksen päivinä: ’Ikinä minä en horju.’ Hyvyydessäsi sinä, Herra, olit auttanut minut vuorille turvaan. Kun sitten käänsit pois kasvosi, minä hätäännyin” (Ps 30:7-8).
Jeesus sanoikin terävästi ”helppouskoisille” opetuslapsilleen: ”Nyt te kyllä uskotte" (Joh 16:31). Mutta ”tulee aika” ja Jeesus jopa sanoi, että se tulee pian, ”jolloin te joudutte hajalle, kuka minnekin” (16:32). Silloin tapahtuu jotain samaa kuin suden hyökätessä lammaslaumaan, ryöstäessä ja hajottaessa sen (10:12). Jumalan lapset hajotetaan ja heitä revitään – on sisältäpäin pelkoja ja ulkoapäin taisteluja (2 Kor 7:5).
Kaiken hajoamisen ja riisumisen keskellä ovat Jeesuksen sanat varmoja ja hän itse luotettava: ”Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Ja minä annan heille iankaikkisen elämän, ja he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni” (Joh 10:27-28). Mikään ei voi erottaa Kristuksen rakkaudesta, ei edes tuska tai ahdistus tai vaino (Room 8:35).">>
( Ote Olavi Peltolan opetuksesta Johanneksen evankeliumi 16. luku)
s-seutulainen
Koko ihmiskunta on maailmassa kärsivää kansaa. Kärsimys on olennainen osa elämää. Mitä pikemmin sen hyväksyy, sitä paremmin siitä selviää. Uskovaiset ovat osa ihmiskuntaa, ei Jumala pelasta meitä elämästä.
Ristiltä eteenpäin tarkoitti alun perin, että Jeesuksen ristin juureen jätetty syntejä ei tarvitse noutaa sieltä yhä uudelleen kannettavaksi ja tarkasteltavaksi. Kun Jeesus sanoin " se on täytetty", niin hän tarkoitti myös sitä.
Vähemmän on puhuttu siitä, että ristiltä eteenpäin tarkoittaa myös oman "oman ristin" kantamista. Se voi saada erilaisia muotoja: sairautta, pettymyksiä jne. Mutta Jumala on läsnä kaikessa. Antaa rauhansa ja kannattelee, jos väsymme.
Moni etsii uskosta ihmepilleriä helppoon elämään. Sitä se ei ole. Usko on kasvamista elämän hyvien ja huonojen aikojen keskellä. Sen hyväksyminen on tie rauhaan ja tasapainoon. Mitä enemmän potkii näitä elämän lakeja vastaan, sitä enemmän elämä sattuu.