Heidegger kirjoittaa "angstista" eksistenssifilosofiassaan. Käsite on luultavasti filosofian väärin ymmärretyin käsite.
Angst tarkoittaa saksaksi "ahdistus", mutta Heidegger ei käytä käsitteitä niiden tavanomaisessa merkityksessään. Joskus tapaa myös puhetta eksistentiaalisesta kuolemanpelosta angstiin liittyen. Sekin on väärin ymmärretty. Angst ei liity mitenkään pelkoihin. Heideggerin mukaan [Oleminen ja aika, § 40] ihminen voi pelätä vain sellaista, mikä on kohdattavissa maailmassa. Voit pelätä vaikkapa karhua, joka tulee polulla vastaasi metsässä. Angst sen sijaan ei ole mitään maailmassa esillä olevaa.
Heidegger käyttää sanaa kodittomuus [unheimlich]. Se on jotakin tietoiselle olemiselle piilevää vieraantuneisuutta. Se peittyy tavanomaisen arkisen elämisen rutiininomaisuuteen. Filosofiassaan se on Heideggerille periaatteessa tärkeä elementti ymmärtää, miten oleminen itsessään näyttäytyy ihmiselle.
Angst ei aiheuta mitään, eikä varsinkaan pakota ihmistä mihinkään, kuten joskus käsitettä tulkitaan. Se ei ole riippuvainen synkkyydestä, vaikka ihminen voi kokea elämänsä synkkänä ja merkityksettömänä.
Heideggerin filosofiassa angst avaa ihmisen tietoisuudelle oman itsensä luonteen. Se mahdollistaa paluun autenttiseen olemiseen jokapäiväisestä tavanomaisuudestaan, jossa ihminen tutuimmillaan enimmäkseen elää.
Angst tarkoittaa saksaksi "ahdistus", mutta Heidegger ei käytä käsitteitä niiden tavanomaisessa merkityksessään. Joskus tapaa myös puhetta eksistentiaalisesta kuolemanpelosta angstiin liittyen. Sekin on väärin ymmärretty. Angst ei liity mitenkään pelkoihin. Heideggerin mukaan [Oleminen ja aika, § 40] ihminen voi pelätä vain sellaista, mikä on kohdattavissa maailmassa. Voit pelätä vaikkapa karhua, joka tulee polulla vastaasi metsässä. Angst sen sijaan ei ole mitään maailmassa esillä olevaa.
Heidegger käyttää sanaa kodittomuus [unheimlich]. Se on jotakin tietoiselle olemiselle piilevää vieraantuneisuutta. Se peittyy tavanomaisen arkisen elämisen rutiininomaisuuteen. Filosofiassaan se on Heideggerille periaatteessa tärkeä elementti ymmärtää, miten oleminen itsessään näyttäytyy ihmiselle.
Angst ei aiheuta mitään, eikä varsinkaan pakota ihmistä mihinkään, kuten joskus käsitettä tulkitaan. Se ei ole riippuvainen synkkyydestä, vaikka ihminen voi kokea elämänsä synkkänä ja merkityksettömänä.
Heideggerin filosofiassa angst avaa ihmisen tietoisuudelle oman itsensä luonteen. Se mahdollistaa paluun autenttiseen olemiseen jokapäiväisestä tavanomaisuudestaan, jossa ihminen tutuimmillaan enimmäkseen elää.
Vastaukset 3
Vanhimmat
"Angst ei aiheuta mitään, eikä varsinkaan pakota ihmistä mihinkään..."
Palstavalintasi on oikea.
Kommentoin tähän vielä lyhyen huomion siitä, mitä "angst" voisi olla ja miten se liittyy jokaisen yksilön ymmärrykseen oman kuolemansa mahdollisuuteen.
Heidegger sanoo suoraan, että täälläolon äärimmäisin uhka sille on se oma kuolema. Yleensä täälläolo ei ole tästä uhkasta tietoinen, vaan se elää elämäänsä tavanomaisessa puuhastelussaan kuin "kuka tahansa" eläisi. Oman kuoleman tietoisuus ei aiheuta angstia, vaan päinvastoin "kodittomuus" (lue: angst) on elämässä sen ominta yksilöllisyyttään vahvistava voima, joka vapauttaa sen kohtaamaan omimmat mahdollisuutensa elämässä.
Heideggerin kirjoitusta angstista ja kuolemaa kohti olemisesta on siis luettava siinä suhtautumisessa, että tietoisuus omasta kuolemasta vapauttaa ymmärtämään omakohtaiset mahdollisuudet. Se tuo nämä mahdollisuudet sivuuttamattomasti yksilön eteen.
Vapaus omiin mahdollisuuksiin elämässä mahdollistaa myös elämisen ja olemisen autenttisuuden omimmalla tavallaan jokaiselle. Tämä mahdollisuus radikaaliin vapauteen on Heideggerin filosofian ydin viesti.
Se on lohdullista että ei voi tietää että nyt minua ei ole olemassa.