Autoissa pitäisi olla rasvanipat muutamissa paikoissa, ei kulu. Huimat säästöt autojen määrän takia.
Iso hyöty päästöjen vähenemiseen kun taottuja osia ja koneistusta, kuljetusta vähemmän.
Iso hyöty päästöjen vähenemiseen kun taottuja osia ja koneistusta, kuljetusta vähemmän.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Niin pitäisi, mutta kun autoista on tehty "vähähuoltoisia" ettei tarvitsisi rasvailla. Korjataan sitten sitäkin useammin. Sitä nimitetäään jälkimarkkinoinniksi. Saadaan myytyä työtä ja varaosia.
Lisäksi uusissa nivelissä ei ole juurikaan rasvaa. Varmistettu sen uusimistarve. Olen aina uuden nivelen ostaessani irrottanut kumin ja täyttänyt nivelen hyvälaatuisella molybdeenirasvalla. On ainakin toiveita pidemmästä kestosta.
On sentään tultu eteenpäin 60-luvulta. Ensiautossani, -69 Trumpassa oli öljynvaihto 5000 km välein ja alustan rasvaus 1000 km välein. Nykyisessä Bemarissa on mittarissa jo 150.000 km, eikä mitään ole tarvinnut vaihtaa alustassa, saati rasvata. Hyvin kestää.
Taisi unohtua yksi nolla pois tuosta rasvauksesta. Sekin on melko usein. Olin merkkiliikkeessä 70-luvulla asentajana noita engelsmanneja huoltamassa. Öljynvaihto tosiaan oli n. 5000 km:n välein. Rasvaushuollot yleensä 20 000 km:n välein. Nykyisillä paremmin lisäaineistetuilla öljyillä voi noissa vanhemiissakin autoissa pitää 10 000 km:n vaihtovälejä oletuksena että noin vanhalla autolla tulee vuodessa kilsat täyteen.
Jotkin anhanaikaiset nivelet piti rasvata useammin rakenteesta johtuen enemmänkin sen takia että niihin päässeet epäpuhtaudet saatiin ulos. Eivät olleet rakenteeltaan niin tiiviitä kuin nykyiset.
Mulla on yhtenä autona isäni vanha vuoden 1990 Toyota Hilux. Siinä on edelleen rasvanipat nivelissä. Rasvaus ohjekirjan mukaan 50 000 km. Ei siis kovin usein. Mittarissa on yli 400 000 km eikä yhtään niveltä ole tarvinnut vaihtaa kun on muistettu huoltaa. Muuten kyllä alkaa olla korjaustarvetta mm. ruostevaurioiden johdosta sekä moottori alkaa vetää viimeisiään.
Hallintoalamaisessa pitäisi olla rasvanipat myös.