Tämä kuvitteellinen ihminen ruoskii itseään henkisesti tuon tuosta. Elää elämäänsä tasapainoillen toivon ja epätoivon välimaastossa. Elämänhalunsa ja toivonsa menettäneenä ei tee itsaria vaan ruikuttaa Jumalalta armoa ja helpotusta elämäänsä. Kokee olevansa onnettomasti epäonnistunein ihminen maan päällä. Epäilee jopa sitä, onko Jumala armossaan hänet hyljännyt. Omien syntiensä ruoskiminen ei riitä. Alkaa ruoskimaan itseään toisten tekemistä synneistä, joihin ei ole edes osallinen. Meneisikö psykiatrille? Psykiatrille, joka todennäköisesti on ateisti. Määräisi mielialalääkettä helpotukseen. Lääkityksellä ei tätä traumaa ratkaista. Vai menisikö vuosikausiksi psykoterapiaan taas kerran. Kertoisi ties monennenko kerran elämänsä traumaattisuuden, poistuen istunnoista yhtä tiedostomattomana kuin sinne mennessä. Kertoisiko sitttenkin papille. Kuvitteellisellä ihmisellä saattaa olla erilaisia kokemuksia eri papeista. Ehkä jotkut papit olivat aivan toisenlaisessa maailmassa kuin tämä katuva. Pahimmillaan sakramentti lisäisi itseruoskintaa. Ymmärtäväisiä pappejakin sattui matkan varrelle. Antoivat synninpäästön lopuksi. "Mene, äläkä enää muistele tekemisiäsi syntejä". Lohduttavaa. Ehkä kuvitteellisen henkilön lähipiiri halveksui synninkatumustasi, pilkkasi sitä. Paineet kasvoivat, taas alkoi itseruoskinta. "Herra, koska päästät palvelijasi menemään rauhassa sanasi mukaan".
Masokisti Herrassa
Anonyymi-ap
5324
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tätä se on, syntisyyden tiedostajan elämä, syntisyyttä tiedostamattomien joukossa.
Osuit asian ytimeen. Hienosti kiteytit olennaisimman.
Miksi kuvitteeliselle ihmiselle kävi kuten kävi? Miksi hänestä tuli itsensä henkinen ruoskija? Varhaisin lapsuusmuistoista oli se kun hän seisoi nurkassa kärsimässä häpeärangaistusta. Tekikö poika jotain pahaa ansaitakseen häpeällisen rangaistuksen? Ei tehnyt. Oli kiltti. Poika oli syntymässään saanut poikkeuksellisen herkkyyden. Pojan sisarukset eivät olleet herkkiä. Tekivät kolttosia., josta seurasi isän taholta rangaistus. Housut alas,latialle mahalleen ja koivuvitsa käyttöön. Herkkä poika ei kestänyt katsella tätä sisarustensa piiskaamista. Keksi keinon, otti sisarusten tekoset omikseen. Isä lienee vaistonnut pojan herkkyyden, siksi ei antanut piiskaa vaan laittoi8 nurkkaan häpeämään.
Tämä kertomani poika on jo eläkeukko. Vieläkin seisoo nurkassa kärsimässä häpeärangaistusta. Vielekään ei pysty eroittamaan omia syntejään toisten tekemistä synneistä. Kaikkien tekemät synnit ovat hänen syntejään.
Ei ole tullut kommentteja aloitukseeni. Eikö asia kosketa?