Jos ostan satasen hintaisen tuotteen ja maksan siitä kahdeksan kymppiä , voin kuvitella saavani halvemmalla, myyjä perii loput kaksi kymppä vaikka vanhemmiltani, no kai se on ok, minulle jää kuvitelma että näin se on.
Ymmärtääkseni valtiontaloudessa ulkomaankaupan olisi oltava tasapainossa, jos myydään teollisuus-tai muita tuotteita satasella ja sillä ostetaan vaikka banaaneja joita myydään kahdeksalla kympillä, eikö loppu jää velaksi, yritän kysyä onko kuvitelma halvoista tuontitavaroista pelkästään kuvitelmaa, olisiko aiheellista korjata tuontitvaroiden hintaa esimerkiksi verotuksella vastaamaan vientituloja.
Ymmärtääkseni valtiontaloudessa ulkomaankaupan olisi oltava tasapainossa, jos myydään teollisuus-tai muita tuotteita satasella ja sillä ostetaan vaikka banaaneja joita myydään kahdeksalla kympillä, eikö loppu jää velaksi, yritän kysyä onko kuvitelma halvoista tuontitavaroista pelkästään kuvitelmaa, olisiko aiheellista korjata tuontitvaroiden hintaa esimerkiksi verotuksella vastaamaan vientituloja.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Yksi esimerkki on ns maataloustuet joilla ei ole mitään tekemistä perinteisen sanan tukeminen kanssa se mielletään heikompiosaisen avustamiseksi, oikeampi sana olisi tuotantobonus koska se kohdistuu nimenomaan isoille yrityksille, eu mittakaavassa me maksamme etelä-eurooppalaisille tuottajille että he tuottavat polkuhintaan elintarvikkeita kilpailemaan kotimaisen tuotannon kanssa jota tuetaan kansallisesti, mikä on poliittinen päätös, sinänsä ymmärrettävä, jos itämeri sulkeutuu seuraa se että merkitys on ruuan saanti, hinta, ekologisuus, laatu joutavat silloin romukoppaan.