Paavi Pius XII ja holokausti

Toinen maailmansota alkaa näyttämään koko ajan enemmän vapaamuurarisen ja kristillisen osapuolen väliseltä taistelulta. Sodan jälkeen holokaustiuskonnolla on alettu korvaamaan kristinuskoa. Paavit ovat mm. alkaneet lähentyä juutalaisuutta oikein neuvottelukunnan voimalla. Tietenkään sitä eivät johda katoliset.

Vuonna 1939 paaviksi nousi Pius XII. Hän oli tietenkin Rooseveltin ja liittoutuneiden puolella ja suojeli juutalaisia Italiassa katolisissa rakennuksissa kätkettyinä. Tietenkin hän muodollisesti oli puolueeton. Jos hän olisi alkanut propagandan holokaustista sodan aikana, ei kukaan olisi pitänyt häntä puolueettomana. Lisäksi kaikki muutkin johtajat ja jopa Lännen kätyrit välttelivät holojuttuja, joita toistelivat sodan aikana lähinnä juutalaiset lehdet. Koko tarina oli vielä alkutekijöissään. Myös Nürnbergissä varottiin, että holojuttuja ei liiaksi korostettaisi, vaan puhuttiin hieman sordiinolla. Kansalaisille ei saanut herätä ajatusta, että sodassa ei ollut sodittu juurikaan heidän etujensa tähden. Propagandistit olisivat näyttäneet puppettihahmoilta. Vasta pikkuhiljaa holokausti- ja muu propaganda alkoi käydä koko ajan kovemmilla kierroksilla. Ehkäpä asia vaati myös vuosikymmenienkin aivopesua ja uusien sukupolvien kouluttamista.

Holokaustista puhumisen kiihtyminen 1960-luvulla saattaa liittyä siihen, että Pius XII kuoli v. 1958 ja vastaan nousi vapaamuurarien mieleinen paavi, joka taipui Vatikaanin konsiiliin 60-luvulla, joka mädätti katolista kirkkoa lisää tuntuvasti. Juutalaisetkin tahot vaikuttivat rahalahjonnalla ja omilla salaedustajillaan konsiiliin huomattavasti. Pius XII tiesi virallisen version valheeksi, koska hänellä oli lähteensä eli kattava tiedustelu sodan aikana. Hän oli muutenkin kelpo mies. Tyyni ja rohkea ja vilpitön ja nuhteeton. Mutta katolisen kirkon tavoin nationalistien vihollinen ja ultramontanisti eli katolisen internationalistisen vallan asialla. Länsimaiden asialla. Mutta siis koska hän luotti tietoihinsa, hänen ei siksikään olisi kannattanut mesota juutalaisvainoista kohtuuttomasti. Kukaan muukaan ei meuhkannut. Ei edes Elie Wieselin kirjan haamukirjoittaja Mauriac, joka meuhkasi vain ”lapsista”, joita lähetettiin Pariisin asemalta. Pius XII oli oikeastaan revisionisti ja hänellä oli selkärankaa arvostella rajusti Nürnbergin oikeudenkäyntiä. Hän vastusti myös Israelin valtion perustamista ja näki siitä tulevan apartheid-valtion. Hän ei koskaan sodan jälkeen uskonut juutalaisten massatuhoon. Hän tiesi kyseessä olleen uudelleenasuttamisohjelman.

Pius XII selvästi katui hiljaisuuttaan sodan aikana, kun näki sodan jälkeisen kehityksen. Hän selvästi katui sitä, että ei tuominnut Länttä, joka liittoutui kommunistien kanssa. Neuvostoliitossa pyövelit olivat murhanneet kymmeniä miljoonia ja sodan jälkeen itäblokin maat tappoivat eliitin ja sivistyneistön ja sulkivat suut. Erityisesti vainottiin kommunistimaissa katolisia. Maailmansodan loppuvaiheissa läntisetkin armeijat tuhosivat kirkkoja ja luostareita tahallaan ja massamurhasivat pommituksilla kansaa satatuhatmäärin myös ranskassa, Italiassa ja Belgiassa/Hollannissa. On huomioitava myös se, että propaganda sodan aikana johti vain vastatoimiin ja miksi siis paavi olisi turhaa valehteluakukaan levittänyt turhaan? Vain kommunistisolut kuten Weise Rose levittivät tätä saatanallista törkyä.

Entä nämä Ranskan lapset? Ranskasta oli mennyt miljoonia vapaaehtoisesti työhön Saksan tehtaisiin. Lisäksi tiedettiin yleisesti keskitysleirien olleen tehtaita ja tuotantolaitoksia. Juutalaisjärjestöillä on otsaa rahastaa Ranskan rautateitäkin, vaikka juutalaisyhteisö itse huolehti siitä, kenet lähetettiin pois Ranskasta. Se toimi yhteistyössä kansallissosialistien kanssa. Kaikki tiesivät lasten tultua lähetetyiksi vanhempien perään keskitysleireille, jossa oli lastentarhat ja jopa viihdytystoimintaa. Auschwitzissa oli ahdasta juutalaisten syntyvyyden vuoksi. Kaikki oli siis hyvin ja juutalaisyhteisökin tiesi tämän vankien lähettämien kirjeiden perusteella. Ranskassa oli 300 000 juutalaista, mutta vain 70 000 juutalaista sodan aikana lähetettiin pois. Nämä olivat pääasiassa ulkomailta hiljattain tulleita pakolaisia ja sitten muutama saksalaisten kannalta turvallisuusriski.

Sodan jälkeen holokaustitahot alkoivat pikku hiljaa arvostella Pius XII:n hiljaisuutta, mutta vasta tämän kuoleman jälkeen julkisuudessa alkoi julkinen arvostelu pikku hiljaa. Kuten propaganda, joka kiihtyi toden teolla vasta 70-luvun kuluessa. Wieselin kaltaiset tietenkin syyttivät holohoaxin edesauttamisesta ja myöhemmin jopa sen mahdollistamisesta, Wieselin mukaan holon suorittajat olivat kristittyjä ja kyse oli kristinuskoon sisältyvästä antisemitismistä. Auschwitz oli hänen mukaansa kristinuskon loppu. Ilmeisesti Saksa olikin kistinuskon kai viimeinen toivo, sillä jo sitaa ennen oli katolista kirkkoa mädätetty satoja vuosia. Paavitkin olivat vapaamuurarien linjoilla ja ainahan katoliset rapparien