Herralle iljetys on....

mikään mitä syötte ei teitä saastuta, mutta kaikki mikä suustanne ulos tulee voi teidät saastuttaa. jos suu puhuu valhetta ja saastaa niin se saastuttaa ihmisen. sydämen kyllyydestä suu puhuu. ne jotka ottavat vanhan liiton joutuvat sitä seuraamaan ja pitämään kaiken sen. uusi liitto on kerrottu uudessa testamentissä ja kolme käskyä jotka pitämällä pysyt oikealla tiellä. rakasta Jumalaasi kaikesta sielustasi ja sydämestäsi ja hengestäsi. rakasta lähimäistäsi niinkuin itseäsi. älä harrasta haureutta. noissa kolmessa sisältyy kaikki Jumalan laki ja käskyt. mutta monet säädöksistä oli vain israelia varten, että Jumala näkisi rakastaako israel häntä ja pitää kaiken mitä hän antaa pidettäväksi. Jeesushan sanoi ettei tullut kumoamaan vaan täyttämään Jumalan sanan. vanhan liiton pitäminen on mahdotonta ihmiselle, mutta uuden liiton voi jokainen toteuttaa itsessään.

ANTTI KEMPPAISEN seurapuheet
Kirjoittanut: sanan rieska


Kun aamulla herään ja suunnistan postilaatikolle hakemaan päivän lehden, niin ulkona on oikea koiranilma. Tuulla meuruvaa ja sade piiskaa hetkessä märäksi.
On vielä hämärää. Siinä tulee mieleen, että tänäänhän on seurapäivä ja rauhanyhdistyksellä on ohjelmaa pitkin päivää iltamyöhäiselle asti.

Kunpa saisi olla vain sisällä lukemassa jotain mukavaa kirjaa ja kuunnella tuulen ulvomista nurkissa, kuin lähteä vyöräymään rauhanyhdistykselle, jossa on tungosta ja istumapaikoista ajoittain pulaa.

Mutta pakkohan sinne on mennä, kun on tavaksi tullut ja niin tälläkin kertaa.

Sisälle tullessa kuuluu heti saarnaajan nuotilleen kulkeva ankara puhe, joka saa mielen apeaksi. Naulakot on niin tupattu täyteen, että on viisainta asettaa päällystakki naulakon päälle mytyksi, ettei käy niinku joskus on käynyt, että takkisa on löytänyt polettuna naulakon alta.

Vapaata istumapaikaa ei löydy kuin ihan edestä, mutta sinne en mene, koska etupenkki on ahdistava paikka istua. Pälyilen eteisessä, kunnes puhe loppuu ja uusi alkaa. Väliajan virrenveisuun aikana poistuu nuorisoa sen verran, että uusien tulijoiden on helppo löytää istumapaikka.

Kuuluttaja sanoo:... virren jälkeen palvelee veljemme ANTTI KEMPPAINEN Tyrnävältä.

Kohta puhujanpönttöön astelee vast´ikään 60 vuotta täyttänyt tuiman näköinen mies, jota en muista kuulleeni aikaisemmin, mutta silti hänen nimensä kuulostaa tutulta.

Pian selviää vieruskaverilta, että puhuja on lähtöisin Suomussalmen pitäjästä ja että tunnen hänen sisaruksiaan.

Heti alettuaan puhumaan hänen olemuksensa ja puhetyylinsä herättää kiinnostukseni.
Tällä kertaa minua ei nukuta, vaan kuuntelen herkällä korvalla. Mitä pidemmälle puhe etenee, sitä kiinnostavampaa se on.
Antin puhe on kansanomaista ja äänensävy on kokonaan toista, mitä muolla vl-saarnaajilla tuppaa olemaan. Antin puhe on rauhallista, ei kiihkomielistä, eikä itkunsekaista.
Välillä ajattelen, että vastaakohan tämä puhe tosikkomielisten henkeen ollenkaan.

Puheen sävy muistuttaa ennemminkin yliopiston professorin luentoa tai vapaakirkon sananjulistajaa, kuin lestadiolaista saarnaa.

Antilla on sana hallussa. Hänen puheensa ei ole takeltelevaa. Hän ei sorru samojen asioiden ja fraasien toisteluun, niinkuin monilla puhujilla on johtuen varmaan siitä, että kun ei ole oikein mistä puhua, niin puhe kääntyy vain samojen liturgioiden toisteluun, mihin kuulija väsyy ja alkaa nukkumaan.
Puhujalla on koko ajan suupielet naurun virneessä, mikä ei ole ollenkaan huono asia, vaan
kun seuraan seurapenkissä istuvain ilmeitä, naurun vire on tarttunut lähes jokaiseen.

Itsellänikin vetää suuta hymyyn ja ajattelen, että tässäpä vasta hyvä puhuja, tällaista puhujaa on mukava kuunnella.
Puhujan sanoma vastaa henkeeni, sillä sehän pitää minua koko ajan hereillä ja kuuntelen tarkasti.

Antti selittää sanaa niin ymmärrettävästi, ettei minulle jää mitään epäselväksi tai että tarvis alkaa itse spekuloimaan puheen sisältöä.

En tiedä, mitä Antti tekee maallisena työnään, mutta Tyrnävän uskovat varmaan tietää.

Antti ehtii kertoa monenlaista tarinaa elämänsä varreltaan ja ottaa esimerkkejä käytännön elämästä. Antti kertoo saaneensa parannuksen armon v. 1968 kotikylässään kauniina kesäisenä päivänä. Vuonna 1967 Antti kertoo kihlautuneensa, siis vain 20 vuotiaana.
Antilla on kolme sisarta, eikä yhtään veljeä.
Yksi hänen sisaristaan kirjoittelee täällä keskustelupalstalla vaikituisesti.

Parannuksen armon saamisesta Antti kertoo lisää. Hänen Oskari pappansa oli myös tullut uskoon ja lähtenyt käännyttämään myös naapurin Hilma emäntää.
Milloinkahan Antti on asetettu puhujan tehtävään, olis mukava tietää. Ihmettelemme Antin puhetyyliä penkissä, että eikö hänelle ole annettu huomautusta tavanomaisesta saarnatyylistä poikkeamiselle. Olen aina luullut, että lestadiolaisella puhujalla täytyy olla tietty puhetyyli, jotta voisi kelvata puhujaksi.
Näin ei kuitenkaan näytä olevan, kun ANTTI KEMPPAISTA kuuntelee.
Antti osaa ottaa kuulijansa. Hän puhuu ja viittilöi kädellään koko ajan. Silmälasinsa hän ottaa silmiltään vähän väliä ja heiluttelee niitä kuulijoihin päin. Silmäillessään raamattua hän asettaa lasit taas päähän ja kun luo katseensa yleisöön, ottaa ne jälleen pois.

Antti ei voivottele, eikä sano olevansa huonosti onnistunut matkamies. Hän ei puheensa lopuksi pyydä seuraväeltä edes siunausta, niinkuin aikaisempi puhuja teki.
Mites on, saako puhujaa kehua, niinkuin minä tässä nyt teen, vaan miten pitää suhtautua erilaiseen puhujaan?
Koska Antin puhe oli niin mukavaa kuultavaa, käyn välillä kotona ja päätän tulla uudestaan kuuntelemaan Anttia.
Jos Anttia ei olisi ollut, en olisi innostunut lähtemään seuroihin kahta kertaa saman päivän aikana.
Kova tuuli jatkuu ulkona ja kun astun rauhanyhistyksen ovesta ulos, tempaa tuuli lätsän päästäni. Yhtä köpelösti kävi sille tupakoitsijalle, jonka askin tuuli vei käsistä.
Anna mennä vaan, huusin miehelle!