Tänään on ollut jotenkin

Kohta 15 vuotta yksin, joten joo... Siltä näyttää.

Välillä myös täälläkin tuntuu että taitaa mennä loppuelämä niin, mutta mitä sitten voihan sitä elämä yllättää edes pienesti joskus. Kummallista kylläkin että aina jostain löytyy jotain toivoa johonkin vaikka sitä ei välttämättä oikeasti ole ihan yleisesti elämän asioissa.

Täytyy sanoa, että tämä päivä ei ollut aluksi paras mahdollinen. Olin eilen töistä väsynyt ja resilienssi ei ole hyvä. Tänään ei huvittanut lähteä ulos, mutta ystäväni houkutteli minut syömään ja piristyin.

Juu, joka päivä...

Joo. Olen vain liian hankala. En edes haluaisi olla kenenkään ihanan ja herttaisen naisen huolena, semmoisen kenelle voisin olla rakas. En halua mitään pahaa sellaiselle. En sitäkään että joutuu sietämään minua. Mieheltä.

Joo, se on se botti täällä. No unoohtu se kun olin ulkona, monta tuntia. Sielä ei sentäs botteja ollut. Kävin torilla ja sitten rantaa pitkin, kävin kattoon paikkoja missä lapsena oon ollu ja sitten takas torille, ostin päärynäjäätelon ja sitten lähdin takas kotio päin. Hyvä lämmin päivä pitkästä aikaan. On se hyvä kun lämmin. Joo ketään tuttua en nähny, ehkä on kuolleet.

On ollut joo, sama juttu täällä… väsynyt ja voimaton olo kokoajan. Tämä sairastelu vie voimat. Oon nukkunut ihan tolkuttoman paljon. En pian enää tiedä onko tässä normiflunssasta kyse, kuumetta ei sentään ole… ei vaan jaksa mitäääään😔

Sitä ei voi tietää... Mutta sen tiedän etten sitä saanut mihin sydän oli kallellaan. Ei niitä sellaisia koskaan saa.💔🐺

Olo on kyllä ollut jonkin aikaa todella yksinäinen. Siitä se taas onneksi jossain vaiheessa helpottaa. Tsemppiä sinne. - anomuumi

Vanhoja haavoja, murheita turha pyöritellä,
myöskään ei pidä surra sitä, mitä ei vielä ole.

Kiitos kohtalotoverit empatiasta. Voimia jokaisen päivään. Eiköhän tämä tästä taas, pieni pala elämää kerrallaan.

Ap