Olin mukana pienen paikkakunnan rukouspiirissä monta vuotta, yli 20v. Emäseurakuntaan ollessa matkaa 50km muodostui rukouspiirin toiminta vähitellen melkein kuin omaksi seurakunnakseen. Kaikki toimii hyvin ja evankeelisesti oikein niinkauan kuin yhteys ja alamaisuus emäseurakunnan vanhimmistoon oli kunnossa. Mutta sitten muutamat sisaret ja veli sai päähänsä pyrkiä riippumattomuuteen ja itsenäisyyteen emäseurakunnasta. Vaikka jäseniä rukouspiirissä ei ollut enää kuin kymmenkunta ja niidenkin keski-ikä varmaan yli 60v.
Yksi vanhempi sisar otti johtajuuden ryhmässä ja harrasti rankkaa hallintamenetelmää; hänen tahtoonsa taipuvia palkittiin sanallisin tunnustuksin ja kehumisin, mutta vähänkin kritiikkiä esittävät vaiennettiin ottamalla julkisesti puheeksi kritikoijan heikot kohdat. Esim työttömän henkilön laiskuus ja elättinä oleminen. Tavalla tai toisella nolaamalla kaikkien kuullen. Taktiikka toimii samalla pelokkeena niille kuuliaisillekin.
Kerran sitten tämä "johtajasisar" otti esille Pyhän Hengen pilkka-asian, johon hän sanoi erään uuden ryhmään tulleen jäsenemme syyllistyneen. Olimme tämän uuden ystävän kanssa yhdessä kaikkien muiden jäsenten kanssa sopineet, että luemme kokouksissa erästä opetustekstiä ja pyrimme keskustelemaan ja kommunikoimaan tekstin pohjalta. Etukäteen jo tiesimme, että opetus oli kielilläpuhumista kohtaan kriittinen silti halusimme ainakin eräät meistä pyrkiä avoimesti kohtaamaan ja käsittelemään nekin asiat ja samalla vakuuttamaan uuden uskovan sanan linjasta.
Tämä kaikki oli ilmeisesti liikaa johtajasisarelle ja hän ilmeisesti koki uhkaavan omaa asemaansa, niinpä ottamalla kielilläpuhumisasian Pyhän Hengen pilkkaan verrattavaksi asiaksi sisar sai lopetettua tutkistelut ja karkoitettua uuden jäsenen pois yhteydestämme.
Siinä tilanteessa tunsin minä ja hyvä ystäväni, että meidän on asetuttava tämän uuden ystävän rinnalle tukemaan häntä. Herkkänä uskovana tällainen syytös on murskaava ja omien sanojensa mukaan hän oli epätoivoinen jopa itsemurha oli tullut mieleen. Olimme viikkoja ja kuukausia veljen rinnalla. Veimme asian käsittelyn seurakunnan vanhimmistoon, joka sitä on senjälkeen hoitanut ollen samaa mieltä meidän kanssamme, että sisar on menetellyt väärin.
Minä ja ystäväni olemme jättäytyneet pois rukouspiiristä, koska emme halua olla vastuullisia moisesta puoskaroinnista. Olemme mielestämme vapautuneet vastuusta vietyämme asian seurakunnan vanhimmiston käsittelyyn.
Kuulun edelleen emäseurakuntaani ja käyn tilaisuuksissa harvakseltaan.
Olenko mielestänne toiminut oikein vai väärin?
Yksi vanhempi sisar otti johtajuuden ryhmässä ja harrasti rankkaa hallintamenetelmää; hänen tahtoonsa taipuvia palkittiin sanallisin tunnustuksin ja kehumisin, mutta vähänkin kritiikkiä esittävät vaiennettiin ottamalla julkisesti puheeksi kritikoijan heikot kohdat. Esim työttömän henkilön laiskuus ja elättinä oleminen. Tavalla tai toisella nolaamalla kaikkien kuullen. Taktiikka toimii samalla pelokkeena niille kuuliaisillekin.
Kerran sitten tämä "johtajasisar" otti esille Pyhän Hengen pilkka-asian, johon hän sanoi erään uuden ryhmään tulleen jäsenemme syyllistyneen. Olimme tämän uuden ystävän kanssa yhdessä kaikkien muiden jäsenten kanssa sopineet, että luemme kokouksissa erästä opetustekstiä ja pyrimme keskustelemaan ja kommunikoimaan tekstin pohjalta. Etukäteen jo tiesimme, että opetus oli kielilläpuhumista kohtaan kriittinen silti halusimme ainakin eräät meistä pyrkiä avoimesti kohtaamaan ja käsittelemään nekin asiat ja samalla vakuuttamaan uuden uskovan sanan linjasta.
Tämä kaikki oli ilmeisesti liikaa johtajasisarelle ja hän ilmeisesti koki uhkaavan omaa asemaansa, niinpä ottamalla kielilläpuhumisasian Pyhän Hengen pilkkaan verrattavaksi asiaksi sisar sai lopetettua tutkistelut ja karkoitettua uuden jäsenen pois yhteydestämme.
Siinä tilanteessa tunsin minä ja hyvä ystäväni, että meidän on asetuttava tämän uuden ystävän rinnalle tukemaan häntä. Herkkänä uskovana tällainen syytös on murskaava ja omien sanojensa mukaan hän oli epätoivoinen jopa itsemurha oli tullut mieleen. Olimme viikkoja ja kuukausia veljen rinnalla. Veimme asian käsittelyn seurakunnan vanhimmistoon, joka sitä on senjälkeen hoitanut ollen samaa mieltä meidän kanssamme, että sisar on menetellyt väärin.
Minä ja ystäväni olemme jättäytyneet pois rukouspiiristä, koska emme halua olla vastuullisia moisesta puoskaroinnista. Olemme mielestämme vapautuneet vastuusta vietyämme asian seurakunnan vanhimmiston käsittelyyn.
Kuulun edelleen emäseurakuntaani ja käyn tilaisuuksissa harvakseltaan.
Olenko mielestänne toiminut oikein vai väärin?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Toimitte väärin johtavaa sisarta kohtaan. Hän vanhempana ja kokeneempana ja Pyhän Hengen täyttämänä uskovana huomasi Pyhän Hengen pilkan. Kielilläpuhumisen arvostelu on Pyhän Hengen pilkkaa. Teidän olisi pitänyt suostua hänen johtoonsa eikä ruveta vikoilemaan, hajottamaan seurakuntaa. Olette lähteneet samalle tielle kuin R täällä. Se on harhan, vihan ja vikoilun tie.
Kertoisitko vielä millaisessa seurakunnassa sinä olet? Vai oliko vastauksesi provo?
höpö!
Kirjoitit: "Kielilläpuhumisen arvostelu on Pyhän Hengen pilkkaa."
Ei ole! Pysytään asiassa ! Monenlainen puuhastelumme voi kyllä murehduttaa Herraa.
Hyvää kesää Sinulle nimimerkki.
pitäkää se, mikä hyvää on", käskee Raamattu!
Olette toimineet lähimmäistä rakastaen, kun otitte asian käsittelyyn. Just tollai aattelisin, että tee lähimmäisellesi niin kuin toivot itsellesi tehtävän. Tollai on käyny niin monissa "piireissä", joissa toiminta on nk. vapaata.
Otan osaa, ja siunausta teille. T.autuas
Kiitos vaan.
"Tollai on käyny niin monissa "piireissä", joissa toiminta on nk. vapaata"
Mikähän siinä on, että vapaissa suunnissa näin käy helposti. Tuntuu, että seurakuntajärjestystä ei paljon kunnioiteta tai ei ymmärretä kunnioittaa.
uskossaan kiihkoilevia pässinpäitä. Hehän ovat itse valinneet jumalisuutensa toisin kuin ne jotka jumala on jo vauvana raahannut seurakuntaansa.
TE VASTUSTITTE JUMALAN TAHTOA! ITSEMURHA AJATUKSETHAN OVAT SELVÄ MERKKI ETTÄ PYHÄÄ HENKEÄ ON PILKATTU JA ETTÄ HENKI ON JÄTTÄNYT PILKKAAJAN!
Jumalan tahtoko siis olisi ollut, että olisimme kaikki hylänneet vastauskoontulleen veljemme ahdistukseensa? Jos hän olisi päätynyt itsemurhaan, kuka olisi ollut vastuussa?
Kielilläpuhumisen ymmärtämättömyys ei ole Pyhän Hengen pilkkaa. Sanoihan apostoli Paavalikin, että joka sitä ei ymmärrä olkoon ymmärtämättä.
MUISTA SAULIA! ITSEMURHA OLI SEURAUSTA PYHÄN HENGEN LÄHTEMISESTÄ EIKÄ KENENKÄÄN KÄSKETTY ANTAA VÄÄRÄÄ LOHDUTTELUA!
Mielestäni teit aivan oikein asettumalla puolustamaan heikompaa.Niin olisi Jeesuskin tehnyt!
Syytös Pyhän Hengen pilkasta on jo niin vakava, että sellaiseen tulee aina puuttua.
Sitä käytetään yleensä aseena, kun kritiikkiä ei kestetä.
Olet toiminut oikein.
"Johtajasisar" on ilmeisesti kasvattanut oman egonsa niin suureksi, että häneen ei enää mahdu järkeä, sydämestä puhumattakaan.
Tuolla on Sim-sonin aloitus Ällöttävää. Lämmöllä sinulle!
Riippuu tilanteesta missä Sim-sonin tyyli toimii ja pätee. Meidän asiassamme tekstissäni mainitty uusi jäsen vaihtoi paikkakuntaa ja on luterilaisessa seurakuntayhteydessä tänään. Tärkeintä on, että hän on yhä uskossa eikä luopunut kokonaan pois.