Jo vain tet oletta oppinhet ulukua puhuman toisten teille opettammia sanoja!
Mutta että tet silti saa kethän vakkautunheksi omista taivhaistanna ja että se raato vielä jottai tuntis. Tahi raavosta lähteny henki!
Met luonnonkansoisa olemma sen aina tienhet, että ihimisestä kyllä hääätyy jottai jäähä muutaki ku se mätänevä raato.
Ja se mikä jää, on sen ihimisen työ!
Mootsartti piirsi paperille kärpäsenpaskoja ja niistä vielähi soittaat hyvvää soittua. Se jäi siittä miehestä!
Meän ämmistähi jäi sen kutoma tilikkumatto ja äijin tekemän säpäkhät.
Mutta ei niistä mithän sieluva jääny!
Sillo ku multahi leikathin Rovaniemellä umpisuoli, minut nukutethin. Enpä mie ollu mishän taivhaasa. Tiejoton olin.
Aivoilla mie tunnen asijoita. Ja ku aivot mätäneet, ei niillä tunneta, ei ilua ei surrua.
Se on sillo täysin kaput ninko saksalaine sannoo.
Tet sitä vain raatitta yhestä raamatusta. Toiset korraanista, uskontoja on maailima täynnä ja tet jokkaine oletta mielestännä oikiasa. Ja menettä taivhashen. Enpä mie semmosia usko!
Mutta että tet silti saa kethän vakkautunheksi omista taivhaistanna ja että se raato vielä jottai tuntis. Tahi raavosta lähteny henki!
Met luonnonkansoisa olemma sen aina tienhet, että ihimisestä kyllä hääätyy jottai jäähä muutaki ku se mätänevä raato.
Ja se mikä jää, on sen ihimisen työ!
Mootsartti piirsi paperille kärpäsenpaskoja ja niistä vielähi soittaat hyvvää soittua. Se jäi siittä miehestä!
Meän ämmistähi jäi sen kutoma tilikkumatto ja äijin tekemän säpäkhät.
Mutta ei niistä mithän sieluva jääny!
Sillo ku multahi leikathin Rovaniemellä umpisuoli, minut nukutethin. Enpä mie ollu mishän taivhaasa. Tiejoton olin.
Aivoilla mie tunnen asijoita. Ja ku aivot mätäneet, ei niillä tunneta, ei ilua ei surrua.
Se on sillo täysin kaput ninko saksalaine sannoo.
Tet sitä vain raatitta yhestä raamatusta. Toiset korraanista, uskontoja on maailima täynnä ja tet jokkaine oletta mielestännä oikiasa. Ja menettä taivhashen. Enpä mie semmosia usko!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kyllä on elävä henki meissä.
Kirjoittanut: Angélica Skywolf, 7.5.2002 klo 02.27
Olen itse seikkailut tuonpuoleisessa monesti. Joskus omasta halustani ja joskus pakosta.
Pakosta kun henkeni on ollut pois 6 kertaa:
1 kerta : kun 5 vanhana kalevan lasten tarhassa sain kuumeen. olin tiedoton 2 kuukautta keuhkon kuumeen takia. 9 kertaa olin lääkärien mukaan saanut noin 4-5 minuutin sydämmen pysähdyksen. Mutta he saivat minut käymään uudellen Hatanpään sairaalassa. Näistä kerroista ei ole minulla muistoja ollenkaan.
2 kerta : kun leikein keinussa samaisessa tarhassa ja koitin tehdä ennätys loikan keinusta. Se kuitenkin päätyi siihen että lensin taaksepäin ilmassa noin 4 metriä ja löin pääni uuteen hiekka laatikon reunaan. Koko taka raivo oli murskana ja vanhempieni mukaan olin tiedoton 2 kuukautta. olin sairaana noin 8 kuukautta tästä tapahtumasta. Olin silloin 7 vanha olin päässyt juuri koulusta ja mennyt tarhaan leikkimään kunnes vanhemppani tulisivat kotiin työstä.
Tälläkertaa muistankin jotain mitä ehkä minun tässä koko mailmalle ei ehkä pitäisi kertoa koska eräiden teidän lukijoiden mielestä jo olen aika hullu.... No kerron lyhyesti: muistan että leikin sellaisessa valkeassa huoneessa muutaman muun lapsen kanssa joillakin esineillä jotka pystyivät leijumaan itsestää. Ja kaikilla aikuisilla siinä leikki huoneessa oli isot valkoiset siivet selässään ja samoin heillä oli kauniita kultaisia merkkejä vaatteisa. Kun olin herännyt tajoihini sanoin Äidilleni että hänen on ostetava sellainen lentokone joka osasi itse lentää ja sellainen nukke joka itse käveli. Äitini kertoi tämän myöhemmin ja juttelimme asiasta aikuisenakin.
3 kerta Olin jo silloin koulussa ja asuin pohjoissuomessa. Olin villi ja se kuului asiaan. Olin noin 12 vuotias ja me oppilaat leikeimme vesi sotaa kemian luokassa, siksi koska siellä oli ponaisia vesiletkuja kun tehtiin kokeita. Laitoimme letkun vesihanaa ja toiseen päähän tulppa. Kun sitte paine oli kova poksakti vesi pitkin lattiaa ja koko luokkaa. Nyt kun oli vettä lattialla ja minun vuoroni oli aukaista vesihana ja juosta karkuun minkä kintuista pääsi. Kun olin juuri juossut oven luo luiskahti jalkani altani pois märän lattian vuokse ja lensin selälleni kynnyksen päälle. Muista vieläkin elävästi kuinka en voinut hengittää. Ensin kaikki musteni silmissä ja tuli valtava pakokauhu, sitten alkoi tulla valoa jostain samanlaista kun silloin sairaalassa pienenä. Valo tempaisi minut sellaiseen pilvi massa pötköön ja tulin parvekkeelle jossa oli 2 siivellistä olentoa. Päässäni humisi, en kuullut mitään, mutta tunsin valtavan lämmön ja rakkauden olennoista. He rauhoittivat minua ja sanoivat jotenkin ilman sanoja että ei tarvitse pelätä mitään vaan kaikki on hyvin, sanat tulivat sen suuren huminan keskeltä, muistan tämän vieläkin ja että kirjoittaa tätä teille on vaikeaa. Muistan kun oikean puoleinen sanoi minulle nyt on aika mennä takaisin. Samalla kaikki musteni ja heräsin uudellen että teki kipeää kurkussa kun joku oli työntänyt letkun kurkkuuni ja en pystynyt liikkumaan sitten seuraavan kerran heräsin sairaalassa jossa selkäni oli laitettu kipsiin ja olin vedossa koko minä. Tämän jälkeen muuttui elämäni jotenkin sellaiseksi että kun toivon asioita saanne aika pian jälkeen päin ja muutenkin en ole sillain kun toiset. Sain kai lisä enkeleitä kun olin niin monta kertaa tuolla puolen että päättivät antaa jotain extraa minulle.
Sinulle Ahkum voin vannoa että uskon enenmän henkimailmaan kuin tähän tavalliseen koska minulla on tänä päivänä jopa vaikeuksia pysyä tälläpuolen, minun on helpompi olla ja mennä tuonpuoleiseen koska se on tuleva kotini. Tämä vietti tai miksi sitä kutsut on minulle päivän selvä, mutta en ymmärrä ihmisiä jotka eivät näe sitä, en todellakaan?
Kerron myöhemmin loput. Tässäkin tuli jo asiaa.
Ja en tule vastaamaan pilkkaajille joten ainoastaan asiasta puhuville. Olkaa asiallisia pyydän. Siunausta teille .
tuo tosiaan alkaa jo kuullostaa vähän jälkeen jääneen puheelta kun alkaa uskoa omiin uniinsa. AIVAN ne sinun näkemäsi asiat olivat unia ja ehkä hallusinaatioita joita normaalisti näkee tajuttomana. sinä olet kyllä itseasiassa jo kerran ollut kuollut. eli ennen kuin aivosi lähtivät liikkeelle ja millaista siellä oli?
et tiedä koska sinua ei ollut vielä silloin ja samanlaista tulee olemaan kun kuolet.sinä vain lakkaat olemasta.
ikuinen elämä on vain keksitty asia joka on kehitetty vähentämään ihmisten kuolemanpelkoa joka auttoi esim sotaan lähteviä sotilaita ja vanhuksia. esim koraanissahan lukee että kun kuolet sodassa kristinuskoisia vastaan joudut taivaaseen jossa saat 41 neitsyttä ja ruokaa ja juomaa jotka itse jumalan palvelijat ovat valmistaneet. =) tuonne minäkin haluaisin mutta voih =) kun se ON VAIN SATUA.
RAAMATTU JA KORAANI OVAT MOLEMMAT SATU KIRJOJA.
palakisisa on muutama läppi, joita etelän ihimiset sanot rummasti kylähulluiksi.
Poron potkuja olit nekki saanhet päähänsä. Ja ottaa viinaa ja kirvaavat niiinko lohipappalaiset!
Minunhi isoämmin äiti oli keittäjä, jonkä soossit vei "matkalle". Sevon oli ollu äijin äijin pää, ku ämmin liemijä ryyppi!
Mie sitä lujin aivotutkijan, olikoseny joku Bergströmmi, joka kirijoitti, että kyllä ihimi näkkee engeleitä iha oikiasti. Net kuvat syntyy omasa aivolohkkosa. Ja sen met olemma tienheet jo kauvvan.
Ei siinä mithän tojistamisia hääjy uskotella.