Kolmoset

Kaksosten äiti ilmoittautuu. Raskaus oli erittäin toivottu, joten hieman erilainen asetelma meillä on. Ajattelin kuitenkin vastata, jos sopii. Tilanteenne ei todellakaan ole tuhoon tuomittu. Siitä riippuu tietysti paljon, hyväksyttekö itse tilanteen.

Ei mikään ihme, jos pelottaa. Kyllä kaksosraskauskin pelottavalta tuntui, mutta sitten ajatukseen tottui. Moninkertainen HUOLI syntyi heti tiedon saatuamme. Teillä se on kolminkertainen. Mutta siihenkin tottuu, tai ainakin sen kanssa oppii elämään. ;0)

Minulla on syventävät opiskelut kesken ja koko ajan ne kummittelevat takaraivossa. En ole pystynyt keskittymään opiskeluun kaksosten synnyttyä (enkä oikein ennen sitäkään), sillä vauvat syntyivät ennenaikaisesti. Yritän kovasti saattaa opinnot päätökseen ensi kesään mennessä, mutta katsotaan nyt miten käy.

Kyllä kaksosten kanssa pärjää ja miksei kolmostenkin kanssa. Apua kolmosten kanssa tarvitsee aivan varmasti, joten jo nyt kannattaa totutella ajatukseen, että myös jotkut muut hoitavat lapsianne. Kynnys pyytää apua kannattaa olla matala, ettei väsytä itseään ihan kokonaan.

Kun kysyin vauvojen jo synnyttyä keskolan hoitajilta neuvoja, minulle sanottiin, että kannattaa asettaa rima alas. Ei pidä stressata pölypalloista vaan keskittyä olennaiseen. Olemaan siis vauvojen kanssa ja lepäämään itsekin mahdollisimman paljon. Apu- ja tukijoukkoja kannattaa verkostoida jo ennen lasten syntymää. Ruokaa kannattaa pakastaa valmiiksi annoksiksi, että kun kotiutuu vauvojen kanssa, pääsee jossakin edes helpommalla.

Ja siihen saa tottua, että tuikituntemattomat ihmiset tekevät suuren haloon monikkosisaruksista. Ihmisten kysymykset ja huomionosoitukset voivat tuntua nekin raskailta, mutta kaipa se ajan kuluessa hiipuu. Ja siihenkin tottuu.

Käy vaikka Helsingin monikkoperheiden sivuilla ja kysy asiaa vielä sieltä (keskustelupalstalta). Toivon kovasti, että saat vastauksia nimenomaan kolmikoiden vanhemmilta!

Toivottavasti et saanut kauhean negatiivista kuvaa monikkoarjesta! Kaksi EI mene siinä kuin yksi, eikä kolme siinä kuin kaksi; mutta kaiken sen tohinan keskellä kannattaa osata iloita jokaisesta pienestäkin ilonaiheesta. Eli toisin sanoen, kiirettä ja riittämättömyyden tunnetta on varmasti ainakin hetkittäin, mutta myös onnenhetkiä moninverroin!

Lämpimät onnittelut!!!

ja kaikesta huolimatta kovasti onnea! Meille sattui vastaavanlainen vahinko. Raskaus oli shokki meille molemmille, saati kun vielä saatiin tietää, että olisi kaksi tulollaan. Ajatuksella "tällä on oltava joku tarkoitus, kun vielä kaksin kappalein vauvaa pukkaa...." mentiin sumussa eteen päin. Taustoihin liittyy paljon muutakin ja voin ne sinulle kertoa, jos jonkun kanssa haluat jutella ja kuulla miten "huonosti" tuplaraskaus voi alkaa ja minkälaiseen elämäntilanteeseen se voi tulla.

Lapsia ei olla kaduttu päivääkään, vaikka muutamia päiviä pois voisi vaihtaakkin =)(sillä niitä todella huonojakin päiviä tähän kaksosarkeen mahtuu). Parisuhteemme vaan voimistuu päivä päivältä (vaikka se kovalle koetukselle välillä joutuukin) ja olemme maailman ihanimpien lasten onnellisia ja ylpeitä vanhempia. Vauva-arki tuntuu koko ajan vaan rankentuvan, nyt kun lapset ovat vauhtipäällä kaiken hereillä olo aikansa, mutta vuosi tässä ollaan kohta selvitty.

Uskon, että teilläkin menee hyvin, kun vaan jo etukäteen pyritte saamaan ajtuksenne selviksi ja keräätte "taustajoukot" kasaan. Elämä kaksosten kanssa, saati sitten kolmosten, ei tule olemaan helppoa, mutta varmasti antoisaa. Ja ainahan siihen monikkoraskauteen liittyyy enemmän riskejä, vauva-aika on jotain sanoinkuvailematonta, mutta minulla ainakin on vain positiivista sanottavaa. On niitä hirveitä, kamalia, kauhistuttavia, hiukset nostattavia hetkiä ja ärräpäitä pärisee, mutta yleisesti ottaen elämä on nyt mallillaan ja ihanaa. Meillä onneksi molemmat ollaan aika rauhallisia tyyppejä ja raskausaikakin meni hyvin, kun ei turhia hermoiltu. Samalla lunkilla asenteella ollaan tässä jo pian vuosi selvitty.

Toivottavsti saat vertaistukea ja minäkin kirjoittelen mielelläni kanssasi, jos haluat kuulla lisää hyvistä ja huonoista hetkistämme. =)

Onnellista odotusta!

toivottaa sinulle turvallista odotusta.Tukijoukkoja tarvitsette ja raskasta tulee olemaan mutta myös ne ilot ja onnen hetket ovat kolminkertaiset.

Minulla oli sama tilanne, "yllätys"raskaus. Mutta kaikesta vastarinnasta huolimatta minulla on nyt 2 maailman ihaninta lasta! Jos haluat tukea tms, laita sähköpostiosoitetta niin mielelläni autan henkisesti jaksamaan!!

Moi! Itse olen 32.v. nainen, yksi kolmosista. Itse ajattelen näin: Se, että olen kolmonen, on todellinen lahja minulle. Aina oli leikkikaveria ym. Sisarukseni ovat olleet minulla aina hyvin läheisiä. Vanhemmillamme on taatusti ollut ekat pari vuotta työntäyteisiä, mutta äidin kertoman mukaan sen jälkeen onkin ollut tosi helppoa... Onnea ja kaikkea hyvää elämäänne!!! Huili nyt raskausaikana ja kerää voimia... Toivottavasti sinulla on tukiverkkoa läheisistä ihmisistä... Saat varmasti myös kodinhoitoapua kaupungiltasi. Varmaan sinua neuvolassa neuvotaan. Tulevat lapsesi ovat oikeita onnenpekkoja (sanon kokemuksesta)! Muuten, kannattaa pukea lapsia myös yksilöllisesti, ettei aina ole samanlaiset vaatteet. Kun on kolmonen, se kerää valtavasti ihmisten katseita. Lapsille on tärkeää saada olla myös yksilöitä... Onnea koko perheelle!

Paljon onnea ja voimia tulevaan.
Itselläni on 15.v. kolmos tytöt en voi sanoa että helppoa on ollut mutta kaikki on tähän asti suht ok.
Äitin sanoi että kun lapset ovat pieniä niin ongelmatkin ovat pieniä. Toivottavasti raskautesi sujuu hyvin ja jaksat itse olla iloisella mielellä.
Varmasti teillä on kaiken laista mietittävää tuleivaisuuden kannalta mutta lasten hyvin vointi on etusijalla vai mitä:) Onnea vielä kerran teille molemmille.

Varmasti tulee olemaan raskasta, mutta saat varmasti apua kunnalta ja muilta läheisiltä. Lapsesi ovat onnellisia kun saavat aina kaverin lähelleen.

Ihan ensiksi, paljon onnea! Itsellänikin on kohta 7-vuotiaat kolmos-pojat. Enkä ole päivääkään katunut etten tehnyt aborttia. kyllä pojat ovat niin ihania ja tärkeitä. Itse tulin raskaaksi 21-vuotiaana ja harkitsin aborttia melko pitkään. Nykyjään Alexis,Casimir ja Thomas ovat tosi reippaita ja rasavillejä pikkumiehiä.

Hei !

Suomen Kolmosperheet ry on reilut 10 vuotta sitten perustettu yhdistys antamaan tietoa ja vertaistukea juuri kolmosia odottavalle / kolmosperheelle.

Julkaisemme jäsenlehteä, tapaamme kesätapahtumissa yms.

Lisätietoja voit katsoa kotisivuiltamme http://tripletti.cjb.net/
Sivut pitäisi päivittää... tiedän, mutta jostain syystä aika ei aina riitä:-) :-) :-)

Voit myös ottaa yhteyttä meilillä: [email protected]

Toki toivotamme tervetulleiksi myös muut kolmosperheet !!!

Onnea paljon! Kuitenkin voin vain kuvitella yhden vauvan äitinä, miten rankkaa kolmosten äitinä oleminen on ekoina vuosina. Mutta olen siis itse kolmonen ja ajattelen, että se on tosi suuri lahja lapselle, että on samanikäisiä sisaruksia. Itse ainakin koen näin. Olen jo yli 3-kymppinen... Äitini kertoi, että meidän kanssa ekat 2 vuotta oli työntäyteisiä, mutta sitten on ollut pelkkää hyötyä, että olemme samanikäisiä... Ja eipä ole ollut ikinä yksinäistä ja kaverinpuutetta. Onnea vielä! Lepäile nyt tosi paljon. Ja varmaan vauvojen syntyessä saat kotiapua tarvittaessa, niin sai meidänkin äiti jo 1970-luvulla... Tsemppiä!

mietin vain, millaiset mietteet sinulla nyt on odotuksen suhteen ja onko odotus mennyt hyvin?

nyt, kun kolmosesi ovat parin vuoden ikäisiä. Toivon lämpimimmin, että olette jaksaneet sekä lasten että parisuhteenne kanssa. Toivottavasti olette saaneet kaiken mahdollisen tuen.

minä olen kaksosten äiti,mut minulla oli erittäin "hankala" tilanne,sillä olin tavannut mieheni kolme kuukautta aikaisemmin (minulla 2 lasta aikaisemmasta liitosta) mut olimme kuitenkin puhuneet kuinka ihana olisi saada "iltatähti" JOSSAIN vaiheessa.jätin e-pillerit pois,koska minulla meni ensimmäisen lapsen kanssa 3 vuotta ja toisen puolitoista vuotta ennenkuin tulin raskaaksi.nyt tulin heti,olimme ihan innoissan,kävin ultrassa 12 vko ultrassa,mut olinkin vasta 8 vko niin sain uuden ajan! siellä vasta näkyi että tulee kaksoset.....olin suorastaan kauhuissani,en koskaan ollut edes ajatellut mahdollisuuta kaksosiin....no siinä piti sitten mies saada vakuuttamaan minut et hän jää.yksin en siihen halunnut lähteä,raskaus aika meni loistavasti,synnytys oli nopea, luomu ja mahtava kokemus,kun näin pojat,kaikki pelot ja huolet kirjaimellisesti hälveni,olimme ylpeitä ja he ovat aivan erityisiä,kolmoset vielä erityisimpiä,ja meillä on tosi hauskaa,kun on leikki kaveri omasta takaa!!
rankkaa on ollut,sitä en kiistä,mut päiväkään en vaihtaisi...uskon tulet rakastumaan lapsiisi,jokainen oma persoona :) olisin varmasti itsekkin,niinkuin olinkin järkyttyny,mut ei se sitten niin "kamalaa" ollut ja sain kaupungilta perhetyöntekijän auttamaan :) onnea teille!

vaikken ole kolmosia nähnyt kuin unissa..tuolla joku kirjoitti että vauva-aika oli rankaa mutta senjälkeen helppoa...meillä on4v poika 1v tyttö ja paljon helpompaa on pienemmän kanssa silloin kun isoveikka on kotona seuraa pitämässä..jos on kerhopäivä, on tyttö koko ajan nilkassa kiinni..uskoisin siis että kun selviätte ekasta vuodesta, laajantukijoukon avulla, niin näistä kolmosista on niin paljon seuraa toisilleen (hetkittäins;) ) etteivät äitiä koko ajan kaipaile ja saat tehtyä asiat..ja kun oppivat syömään ja juomaanitse (ja varmasti varhaisemmassa iässä kuin yksöislapset..) niin taas helpottaa..lautaset nenän eteen ja ruokaa suuhun :) minä pääsen jopa vessaan rauhassa kun isoveikka leikkii siskon kanssa...
ja eräälle kaksosia odottavalle kirjoitinkin aiemmin palstalla että n eperheet joissa on kaksosia, vaikuttavat minusta enempi kiinni hitsautuneilta kuin ne missä ontullut vain yksi kerrallaan..kun sitä tiimihenkeä tarvitaan lasten hoidossa niin parisuhde kasvaavahvaksi ja tulee "me yhdessä teemme tän"-henki ..Onnea :)