Olin lenkillä koirani kanssa ja yhtä-äkkiä alkoi pierettään. vatsaani kouristi tuskaisesti ja koko ajan oli joku liian lähellä kuullakseen, jos pieraisisin. Koirastani koitui pelastuksekseni, sillä se alkoi vääntää paskaa. koira päkersi ja samalla hetkeni koitti pieraisin vaivihkaan. Lähellä ollut pikku poika katseli pientä kääpiökoiraani hartaan ihailun vallassa, sitten se juoksi äitinsä luo ja huuti tälle: Äiti toi pikku koira päästi hirveen pierun kun se kakkas! vähän nolotti lavastaa uskollinen ystävä syylliseksi, mutta koirahan on ihmisen paras ystävä.
Pieru "koirasta"
Ryppyreikä
41419
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
!!!!!!
Tuli tästä vaan mieleeni, kun olin koirani kanssa joskus aloittanut koirakaoulun. Seisoimme siinä muiden koirien lähellä odottamassa ohjaajaa ja oli aika hiljaista. Yhtäkkiä koirani pieraisee kuuluvasti ja pomppaa itsekin säikähdyksestä seisomaan. Eiväthän koirat yleensä piere äänekkäästi, mutta nyt muilla ei ollut vaikea arvata mistä ääni lähti. Tai toivottavasti tajusivat, että se oli koira enkä minä! Ja haju oli aivan karmea...
Naapurillani oli Tero-niminen perhoskoira. Sen suurin huvi oli istuskella ikkunalaudalla katselemassa muailman menoa. Lintulaudalle lehahtaneet pulut saivat sen innostumaan ja siinä rytäkässä pieneltä koiralta pääsi pahanhajuinen pieru. Tero säikähti itsekin, unohti pulut ja nuuhki kummissaan ilmaa ympärillään.
Meillä oli koira, dobermanni, jonka elinikäisenä ongelmana olivat törähtelevät, pitkät pierut.
Jouduimme monta kertaa "häpeämään" koiraa eri tilanteissa. Sillä oli tapana muun muassa tulla kahvipöydän viereen kyttämään vierailta makupaloja, ja laskemaan äänekkäitä lemahduksiaan yhdistettynä anovaan, lempeään koirankatseeseen.
Jouduimme viemään usein eläimen toiseen huoneeseen ja tuulettamaan ruokailutilaa. Ja selittämään vieraille, että emme olleet löytäneet sen vatsalle sopivaa ruokaa.
Niin kuin emme koskaan löytäneetkään.
Tietyt ruokamerkit olivat täysin sopimattomia, että kun aamulla tulimme olohuoneeseen, jossa koira oli nukkunut yön, koiranpierun haju oli niin väkevä, että silmiä kirveli.
No, nyt on ystävämme vainaa, mutta muistot pysyvät. Uutta dobberia ei ole otettu tilalle. :)