Luterilaisen kirkon viidennen herätysliikkeen eli viidesläisyyden eli uuspietismin kasvattina minun on ihan pakko kysyä, mitä mieltä helluntailaiset ovat viidesläisyydestä.
Viidesläisyyden (kieliopillisesti typerä nimi, muuten) nostatti pastori Urho Muroma ennen sotia. Hän tuli nuorena uskoon vapaakirkollisen saarnaajan tilaisuudessa, ja myöhemmin hänestä itsestään tuli voimakas saarnamies.
Muroma taisteli kahdella rintamalla: aitoluterilaista 'Uudestisyntyminen lapsikasteessa' -oppia vastaan, mutta myös helluntailaista 'Uskovien kaste' -oppia vastaan. Niinpä hänellä ei juuri tukijoita ollut sen paremmin kirkossa kuin helluntaiherätyksessäkään.
Muroman työstä syntyi Kauniaisten raamattuopisto ja myöhemmin sen lahko (lahkon lahko?) Ryttylän raamattuopisto. Nykyään viidesläisyyteen luetaan SRO:n (Kauniainen) tukijat,Kansanlähetyksen (Ryttylä) tukijat, Kylväjä-yhdistys ja hyvin löyhästi Kansan raamattuseura (Vivamo).
Viidesläisyys korostaa, että pelkkä lapsikaste ei pelasta, tarvitaan myös uskoontulo. Se korostaa, että totuus löytyy Raamatusta, ei liberaaliteologiasta. Se ei pääsääntöisesti hyväksy naispappeutta, osa viidesläisistä tosin hyväksyy. Se ei myöskään anna tukeaan evoluutiolle, vaan luomiselle. Evankeliointi on liikkeelle tärkeä opinkohta, ja sen palvelukseen valjastetaan kaikki moderneimmatkin keinot, vaikka itse sanoma onkin 'vanhoillinen'. Siis: Mitä mieltä viidesläisyydestä?
Viidesläisyyden (kieliopillisesti typerä nimi, muuten) nostatti pastori Urho Muroma ennen sotia. Hän tuli nuorena uskoon vapaakirkollisen saarnaajan tilaisuudessa, ja myöhemmin hänestä itsestään tuli voimakas saarnamies.
Muroma taisteli kahdella rintamalla: aitoluterilaista 'Uudestisyntyminen lapsikasteessa' -oppia vastaan, mutta myös helluntailaista 'Uskovien kaste' -oppia vastaan. Niinpä hänellä ei juuri tukijoita ollut sen paremmin kirkossa kuin helluntaiherätyksessäkään.
Muroman työstä syntyi Kauniaisten raamattuopisto ja myöhemmin sen lahko (lahkon lahko?) Ryttylän raamattuopisto. Nykyään viidesläisyyteen luetaan SRO:n (Kauniainen) tukijat,Kansanlähetyksen (Ryttylä) tukijat, Kylväjä-yhdistys ja hyvin löyhästi Kansan raamattuseura (Vivamo).
Viidesläisyys korostaa, että pelkkä lapsikaste ei pelasta, tarvitaan myös uskoontulo. Se korostaa, että totuus löytyy Raamatusta, ei liberaaliteologiasta. Se ei pääsääntöisesti hyväksy naispappeutta, osa viidesläisistä tosin hyväksyy. Se ei myöskään anna tukeaan evoluutiolle, vaan luomiselle. Evankeliointi on liikkeelle tärkeä opinkohta, ja sen palvelukseen valjastetaan kaikki moderneimmatkin keinot, vaikka itse sanoma onkin 'vanhoillinen'. Siis: Mitä mieltä viidesläisyydestä?
Vastaukset 30
Vanhimmat
Otsikon kohta on hyvä toteamus. Olette löytäneet jotakin, mikä on ehdottomasti raamatun mukaista.
On kauheaa luterilainen oppi, jossa lapsikasteessa uskoonkin tullaan. Ihmisten pettämistä!
En sitten tiedä mitä kaikkea muuta viidesläisyys on, mutta tuo kohta oli hyvä, jossa todettiin, että vain henkilökohtainen usko Jeesukseen pelastaa!
9.Jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, sinä pelastut.
[Jumalan Kansan Raamattu: Room. 10:9]
Olen joskus lukenut Urho Muroman kirjoituksia ja hän oli todella Hengellä täytetty Sanan julistaja. Hyviä tekstejä ne olivat. Kysessä oli jokin pieni vihko jota tänäkin päivänä saa kirstillisistä kirjakaupoista!
Tuo on sama kuin esim Evankelisluterilaisella Kansanlähetyksellä on. Hekin ovat uskossa Jeesukseen ja minulla on ystäviä sieltä ja heillä on armolahjojakin. Mutta kuitenkin kaikki evankelisluterilaisuus lukeutuu lapsikasteen alle.
On kuuliaisuutta ottaa upotuskaste, vasta sen jälkeen, kun on uskonsa tunnustanut. Silloin kaste on raamatun mukainen. Tässä alla on puuttuva jae, jonka evankelisluterilainen raamatunkääntäjäporukka poisti raamatusta omaan korvasyyhyynsä, koska he eivät nähtävästi pitäneet kyseisestä raamatun jakeesta ja se oli tietenkin väärin. Eli täytyy uskoa, ennen kuin kastetaan.
36.Jatkaessaan matkaa he tulivat veden ääreen. Hoviherra sanoi: "Tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua."
37.[Filippus sanoi: "Jos sinä uskot koko sydämestäsi, se tapahtukoon". Hän vastasi: "Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika".]*
38.Hoviherra käski pysäyttää vaunut. He astuivat kumpikin veteen, sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus kastoi hänet.
[Jumalan Kansan Raamattu: Ap. t. 8:36-38]
On huomattava seuraavaa:
Jae 36: kastetta pyydetään itse, kun kastettava niin haluaa.
Jae 37: Kysymys ja vastaus, oletko uskossa?
Jae 38: Alkuperäinen sanan bsabtizo merkitsee upottamista. Kastaa upottamalla veteen upottautua.
En ala väittelemään kasteista, olen tehnyt sitä aiemmin elämässäni ihan tarpeeksi. Se on hedelmätöntä. Totean vain, että Uuras-tohtori ei kuitenkaan ollut uskovien kasteen kannalla, joten hän ei varmaan pitäisi siitä, että käytät hänen referenssiraamattuaan perustellaksesi uskovien kastetta.
Monissa todistuksissa, historiallisissa, luonnontieteellisissä, matkakertomuksissa ja jopa suomalaisten turistien vierailuissa on todistettu, että paikka, jossa Filippus kastoi Knadaken hoviherran ei ole koskaan ollut vettä kuin ehkä 10-15 cm. Mitenkään ei ole ollut mahdollista, että aikuista miestä olisi upotuskastettu siinä kevätpurossa.
Sana baptidzein tarkoittaa veteen upottamisen lisäksi myös vihmomista. pirskottelua, valelemista eli olet tässäkin asiassa babtistisen harhaopin lumoissa. Lue palstoilla olevat RHB:stä kerrotut totuudet, hänen oppiaanhan sinäkin seuraat, mutta hänen työssään ei ole Hengen todistusta.
Miksi Muroman opetuksia kehutaa, mutta ei huomata, ettei hän hyljännyt lapsena saamaansa kastetta!
Vesi ja Henki, ne olivat Muromankin kasteopin perusteet ja ennenkaikkea omakohtainen parannus!
Muroma piti kolmekin viikkoa pitkiä saarnasarjoja ja aloitti julistaen järisyttävää lakai. ilman armoa...ja kun viimeisellä viikolla synnintunnossa illeet kuulijat alkoivat kuulla armoa, vanha konkarit kertovat, että ilmakin alkoi väreillä kun saatiin ukskoa synnit anteeksi Jumalan pojan veressä. Pyhä henki tulee kyllä! Tekee ihmeitä ja tunnustekojankin, mutta kirkastaa synnin synniksi ja armon armoksi. Ei kansa nauranut, kaatuillut, hirnunut, ammunut jne.vaan pelkösi Herraa, mutta rakastui sitten armon tuojaan Jeesukseen. Herätys
voisi tulla yhä, jos vain sanaa oikein saarnattaisiin Hengessä ja totuudessa!
Viides herätysliike opettaa vapaasuuntien tavoin synergismiä, eli ratkaisukristillisyyttä. Miksi viestini on poistettu?
(Samaa maata Muroma): Jumalan kutsu ja armotarjous tulee alustavasti ja valmistavasti kasteessa...tämä kutsu esitetään heille ymmärtävässä iässä (synergismi), jolloin heidän on parannuksessa ja uskossa ja uudestisyntymisessä otettava vastaan Jeesus ja lähdettävä häntä seuraamaan".
Tämä opetus on Raamatun vastainen, ja itseasiassa tekooppi.
Kuinka hengellisesti kuollut ihminen voisi tehdä hengellisen ratkaisun? Hylkäämään armon ihminen kyllä kykenee.
Seuraava raamatun kohta osoittaa, että pienillä lapsilla on usko:
Opetuslapset kysyivät Jeesukselta: "Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?"
Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi: "Totisesti minä sanon teille: "ellette käänny ja tule niinkuin lapset, niin ette suinkaan tule sisälle Taivaan valtakuntaan" (Matt.18:1-14).
Edelleen: "Joka holhoo senkaltaisen lapsen minun nimeeni, hän holhoo minun. (Matt.18:5). Se joka ottaa tykönsä siis lapsen Kristuksen nimeen, saa uskon kautta luokseen itse taivaan Herran.
Jeesus jatkaa tästä: "Joka pahentaa yhden näistä pienimmistä, jotka uskovat minun päälleni, parempi hänen olis, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hän upotettaisiin meren syvyyteen" (Matt.18:6.)
Jeesus varoittaa halveksimasta lapsia heidän autuutensa tähden: "Katsokaat, ettette katso ylön yhtäkään näistä pienimmistä, sillä minä sanon teille: Heidän enkelinsä taivaissa näkevät aina minun Isäni kasvot, joka on taivaissa. Sillä Ihmisen Poika tuli autuaaksi tekemään sitä, mikä kadonnut oli. (Matt.18:10-11).
Jeesus on siis tehnyt autuaaksi, vanhurskaaksi, perisynnin kautta kadotetun lapsen (pienimmän).
Jumalan edessä ovat vain Jumalan lasten suojelusenkelit. Jumalan sana osoittaa, että taivaan enkelit ovat "palvelukseen lähetetyt niille, jotka autuudenperimän pitää" (Heb.1:14).
Matt.21:14. Ja hänen tykönsä tulivat sokiat ja ontuvat templissä, ja hän paransi heidät.
15. Mutta kuin pappein päämiehet ja kirjanoppineet näkivät ne ihmeet, jotka hän teki, ja lapset templissä huutavan ja sanovan: hosianna Davidin Pojalle! närkästyivät he,
16. Ja sanoivat hänelle: kuuletkos, mitä nämät sanovat? Niin Jesus sanoi heille: kuulen kyllä. Ettekö te koskaan ole lukeneet: lasten ja imeväisten suusta olet sinä kiitoksen valmistanut?
Tähän yhtyy myös psalmin kirjoittaja sanoessaan: "Nuorten lasten ja imeväisten suusta perustit sinä voiman" (Ps.8:3).
Kirjoittaessaan pakanuudesta uskoon tulleille efesolaisille Paavali totesi, että Jumala oli herättänyt heidät, kun he olivat kuolleet "ylitsekäymisten ja syntein tähden" (Ef.2:1). Nämä pakanat olivat siis olleet hengellisesti eläviä jossakin elämänsä vaiheissa. Ainoa mahdollinen vaihe oli kun he olivat pienokaisia.
Room.5:15. Mutta ei niin lahjan kanssa ole kuin synnin; sillä jos monta ovat sen yhden synnin tähden kuolleet, niin on paljoa enemmin Jumalan armo ja lahja sen yhden ihmisen Jesuksen Kristuksen armossa monen päälle runsaasti tullut.
16. Ja ei niinkuin (se tuli) yhden kautta, joka syntiä teki, niin myös lahja; sillä tuomio on tosin yhdestä kadotukseen, mutta lahja monesta synnistä vanhurskauteen.
17. Sillä jos kuolema on yhden synnin tähden vallinnut sen yhden kautta, paljoa enemmin ne, jotka saavat armon ja vanhurskauden lahjan yltäkylläisyyden, pitää vallitsemassa elämässä yhden Jesuksen Kristuksen kautta.
18. Niinkuin siis yhden synnin kautta on kadotus tullut kaikkein ihmisten päälle, niin on myös yhden vanhurskauden kautta elämän vanhurskaus tullut kaikkein ihmisten päälle.
Raamattu kertoo kauniisti lapsista Jumalan lahjana: "Katso, lapset ovat Herran lahja, ja kohdun hedelmä on anti" (Ps.127:3).
"Minä tunsin sinut jo ennen kuin minä sinun valmistin äitis kohdussa, ja pyhitin sinun, ennen kuin sinä äidistäs synnyitkään. (Jer.1:5).
Noilla 2 Sam 12:23 jakeen sanoilla "Minä menen hänen tykönsä, mutta ei hän palaja minun tyköni" Noilla Davidin ympärileikkaamaton lapsi pääsi taivaaseen. Samalla David itse tunsi olevansa armahdettu noinkin suuresta rikoksesta kuin huoruudesta ja Urian murhaamisesta. Kertoo sovituksesta Vanhan Testamentin ajalla, sekä samalla sen, että kastamaton lapsi on autuas.
Synergismi tarkoittaa Jumalan ja ihmisen yhteistyötä pelastumisessa, ja sitä eivät nuo herrat taatusti opettaneet. Uskonratkaisusta he antoivat aina kunnian Jumalalle, ja opettivat kirkasta evankeliumia. Heidän mukaansa hengellisesti kuolleessa ratkaisun tekee Jumala herättävän työnsä ja Pyhän Hengen kautta.
Mitäs mieltä olet Lars Leevin parannussaarnoista? Julistiko Larssi, että pysykää te juopot ja murhamiehet tuossa tilassanne, te olette lapsesta asti olleet autuaita?
nyt että Daavid kirjoitti myös olleensa synnissä siitetty ja synnissä syntynyt...ja ettei ole ketään vanhurkasta ei ainoatakaan---jokaiselle Jumala on valkmistanut pääsyn synneistä ja se on Jeesuksen teko Golgatalla...Jumala karitsa otti pois kaikkien synnit...siis lastenkin---eihän muuten jeesuksen olisi tarvinnut elää sikiöelämää tai syntyälapseksi...jos vain aikuiset tarvitsevat armon...Kasteessa Jumala antaa pelastuksen...APT.:ssa kehotettiin kasteelle...se on sama kuin Jeesuksen veren vihmonta. koska kasteessa pestän pois synnit---älä jätä kastamatta pienokaisia...varsinkaan kun he uskovat..he eivä't valehtele, kuten monissa babtistiyhdyskunnissa on valitettavasti monen mielestä käynyt...suun tunnustus on olut ilman uskoa---siis kasteen edellytys onkin ollut se, että kastettava on ollut aikuinen...lapsia ei ole huolittu kasteelle, vaikka he uskovat, kuten kirjoitit...
Sitä en voi tietää. Vastasin muuten väitteeseesi synergismistä. Se sana ei edelleenkään tarkoita ratkaisukristillisyyttä, vaan yhteistyötä.
ei tunne sen enempää lapsi-kuin aikuiskastettakaan (olipa käännös sitten kenen tahansa toimittama), vaan uskoontulleiden ihmisten upotuskasteen (hauta),joka suoritetaan uskovalle hänen itsensä sitä pyytäessä ja hänen itsensä suostumuksella, raamattu vertaa kastetta hautaamiseen, kuinka monessa hautajaisissa olet ollut, missä hiekkaa vain pirskoitellaan arkulle? =)
tarkkaan kerro sitä paikkaa, missä filippus kastoi hoviherran,joten väiten, että siinä paikassa olisi ollut vettä vain noin 10-15 cm.on aika rohkea raamattu kertoo: ...he tulivat veden ääreen...astuivat kumpikin veteen...kun he olivat astuneet ylös vedestä... kasteen muotoon viitta esim. Joh.3:23 "paljon vettä" "ihmiset tulivat ja antoivat kastaa itsensä" historia kertoo, että aina 300-luvulle asti oli alkuseurakunnassa käytännössä upotuskaste (kasteen hauta, room.6:4)
Hei Baskeri!
Larssin viesti oli ketjussa oman viestisi kanssa, jonka pyysit minua poistamaan. Siksi Larssin hyvä kirjoitus poistui.
Anne
synenergia toimii joskus toiseen suuntaan.
hyvä me kristilliset.
Baskeri, jos ihminen on lapsuudenuskosta luopunut, hänen täytyy syntyä UUDESTI ylhäältä.
Näin yksinkertainen on asia.
Kyllä liha uskovaisessa koko tämän elämän ajan: Näin myös lapsi syntyy kaksiosaisena.
Miksi pienet lapsetkin tulee kastaa?
Koska he kuuluvat Kristuksen lunastuksen piiriin:
Lapset ovat toki lihasta syntyneitä ja syntisiä vihan lapsia, mutta yleisesti kun (peri)synti syntyi, niin yleisesti myös (peri)synti sovitettiin:
Room.5:18. Niinkuin siis yhden synnin kautta on kadotus tullut kaikkein ihmisten päälle, niin on myös yhden vanhurskauden kautta elämän vanhurskaus tullut kaikkein ihmisten päälle.
Toki aikuistenkin kaikki synnit on Jeesus sovittanut, mutta varsinaisista omista tekosynneistä parannusta, tehdään uskon kautta .
Koska pienet lapset kuuluvat Jumalan valtakuntaan (perheväkeen) ja Jeesus on myös heidän puolesta kuollut ja he uskovat, kuuluu heille myös kaste Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen:
Sillä hetkellä opetuslapset tulivat Jeesuksen tykö ja sanoivat: "Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?"
Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi: "Totisesti minä sanon teille: "ellette käänny ja tule niinkuin lapset, niin ette suinkaan tule sisälle Taivaan valtakuntaan" (Matt.18:1-14).
"Joka pahentaa yhden näistä pienimmistä, jotka uskovat minun päälleni, parempi hänen olis, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hän upotettaisiin meren syvyyteen" (Matt.18:6.)
Kasteessa, Jumala tunnustaa nimellänsä Uskovaisen ja pienen lapsen omakseen (Matt.28:19-20).
kaste on hyvän omantunnonliitto Jumalan tykönä (1.Piet.3:21). Lapset kastetaan siksi, että he säilyisivät autuaina. Niin kuin kasteen vesi pelasti Nooan.
Raamattu puhuu hyvin kauniisti lapsen autuaallisesta tilasta: ” Sinä olet vetänyt minut ulos äitini kohdusta. Sinä olit minun turvani, ollessani vielä äitini rinnalla. Sinun päälles (huomaasi) minä olen heitetty äitini kohdusta. Sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta” (ps.22:10-11).
”Minä tunsin sinun jo ennen kuin minä sinun valmistin äitis kohdussa, ja pyhitin sinun, ennen kuin sinä äidistäs synnytkään” (Jer.1:5).
Noilla 2 Sam 12:23 jakeen sanoilla "Minä menen hänen tykönsä, mutta ei hän palaja minun tyköni" Davidin ympärileikkaamaton lapsi pääsi taivaaseen. Samalla David itse tunsi olevansa armahdettu noinkin suuresta rikoksesta kuin huoruudesta ja Urian murhaamisesta. Kertoo sovituksesta Vanhan Testamentin ajalla, sekä samalla sen, että kastamaton lapsi on autuas.
Vanhantestamentin aikana ympärileikkauksen hylkääminen merkitsi liiton rikkomista. Sen seurauksena oli kansasta hävittäminen (1.Moos.17:14). Tämän perusteella kasteen hylkääminen kadottaa. Se merkitsee uskosta ja Jumalan valtakunnasta luopumusta. Tuomio ei kuitenkaan kohdistu pieneen lapseen, vaan vanhempiin, joille kuuluu lasten saattaminen kasteen sakramenttiin. Yleiseti voidaan yhtyä, sekä vanhan että uuden liiton sakramenteista Augustunuksen tulkintaan: "Ei ilman sakramenttia jääminen kadota, vaan sakramentin halveksiminen kadottaa". Kaste on Jumalan säätämys. Aivan ensimmäiseksi Jumala tunnustaa uskovan ihmisen, myös lapsen omakseen. Sakramentti on siis evankeliumiin perustuva näkyvä armon merkki. Se on Pyhän asian vertauskuva ja tuntomerkki. Kaste on siunattu armoliitto Jumalan kanssa. Lapset kastetaan, että he pysyvät autuaina. Se on hyvän omantunnonliitto Jumalan tykönä (1.Piet.3:21). Jumalan valtakunnan arkki kulkee perille liiton veden varassa. Kristityt kilvoittelevat kasteen armoliitossa uskon kautta. Uskon kautta ymmärrämme Jumalan sanasta, että myös lapset ovat autuaita uskon tähden, jonka Jumala on heille lahjoittanut Jeesuksessa Kristuksessa. Sen vuoksi lapsille kuuluu kaste, kun he uskovat.
Room.6-Luvun erityinen, voimakas sanoma on opetus pyhityksestä. Valaistaessaan kristityn vaellusta Paavali yhdisti siihen kasteen velvoittavan merkityksen. Kasteen kautta kristitty on haudattu Kristuksen kanssa kuolemaan. Kun olemme osalliset yhdenkaltaiseen kuolemaan, nousemme kuolleista kuten Kristus (Room.6:4-5). Jumala herätti meidät uuteen elämään omistaessamme Kristuksen kuoleman ja elämän uskon kautta (Room.6:4; Kol.2:12). Kaste opettaa ja muistuttaa Jumalan lapsia, että heidät on liitetty Kristuksen kanssa hänen yhtäläiseen kuolemaansa ja elämäänsä, omistaessamme hänen kuolemansa ja elämänsä uskon kautta. Kristuksen sovituskuolema on kertakaikkinen kuolema synnille, mutta hänen elämänsä on elämää Jumalalle (Room.6:10). Näin tulee uskon kautta tietää,, että Jumalan lapset ovat kuolleet synnille, mutta elävät Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme (Room.6:11).
Jeesus sanoi: ”Se uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen” (Mark.16:16). Tässä Yhteydessä on vielä todettava, että kasteen halveksiminen ja hylkääminen kadottaa (Augistinus ja Luther).
Luther kirjoittaa samassa Hengessä katekismuksessa: Mitä merkitsee tällainen kastaminen? Se merkitsee, että vanhaihminen meissä on jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa upotettava ja kaikkien syntien ja himojen kanssa kuoletettava ja että sijaan on noustava uusi ihminen, joka elää vanhurskaudessa ja puhtaudessa iankaikkisesti Jumalan edessä.
Näin kaste kantaa pelastettua, kuten vesi kantoi ihmisiä Noan arkissa ensimmäisen maailman aikana.
Synergismiä on montaa eri muotoa, ja kaikissa on sama tekojen perkele.
Niin Jumala herättää ihmisen, että hän voi sitten tehdä ratkaisun;)
Tosiasiassa Muroma myös kielsi lapsen uskon, koska sillä ei hänen mukaansa ole kykyä ymmärtää sanojen merkitystä. Minusta tuokin on synergismiä, mitä parhaimmillaan...
Raamatussa (uudessaliitossa) missään lue, että olisi ketään upottamalla kastettu. Ainoatakaan paikkaa siis ei Raamatusta löydy, että koko torso olisi upotettu: tämä on merkittävä ja ratkaiseva näkökohta noin laki henkisille vaatimuksille. Uudelleen kastajat ovat tehneet upotuskasteesta opin, vaikka pyhä Raamattu ei sitä kerro, eikä ole siitä oppia tehnyt. Kun vaatiditaan yksinomaan upotuskastetta, oikeana kasteena silloin ei saisi kastaa ketään, sillä näin merkillistä väitettä ei Raamatusta löydy. Olettaa tietysti voidaan, kun on ennalta päähänpinttymät ja kuvitelmat. Ei esim. ehtoollisellakaan ole merkitystä sillä, oli viiniä vähän tai enemmän. Nimittäin ”missä on Herran Henki, siellä on vapaus” (2.Kor.3:17). Kun Jeesus ylösnousemuksensa jälkeen asetti kristillisen kasteen, hän ei puhunut veden määrästä mitään. Hän yksinkertaisesti vain sanoi, että pelastukseen kuuluu usko ja kaste ”Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu” (Mark.16:16). Edelleen: ” tehkää kaikista kansoista opetuslapsia kastaen heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen” (Matt.28:19). Myöskään Jeesuksen opetus kasteesta ei puhu veden määrästä, vaan kasteen välttämättömyydestä: ”ellei ihminen synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan” (Joh.3:5). Katekismus opettaa: ”Pelastusta ei saa aikaan vesi(määrä) ,vaan Jumalan sana, joka on vedessä ja veden kanssa”, vertaus Ef.5:26. On siis aivan yhdentekevää onko vettä kourallinen vai järvi: tämä on Raamatun opetus.
Voisi ensiksi ottaa esimerkiksi apostoli Paavalin kasteen. Paavali (Saul) oli huoneessa, hän nousi ylös ja hänet kastettiin(Apt.9:17-18). Huomionarvoista on, että ennen ateriaa kastettiin, vaikka oli ollut syömättä ja juomatta kolme päivää (jae.9). Asianyhteyden mukaan Paavalia ei siis upotettu veteen, vaan pikemminkin valettiin vedellä. (Tarkista Raamatusta: tämä on Jumalan sanaa).
Kun Jerusalemissa kastettiin ensimmäisenä helluntaina 3000 ihmistä, upottaminen olisi vaatinut suuria järjestelyjä. Seutu ja vuodenaika oli varsin kuiva. Pienissä altaissa ei olisi voitu kastaa kovin monta, koska veden tuli olla puhdasta (Hebr.10:22; Hes.36:25). Samoin olisi ollut suuri operaatio 3000 ihmisen upottaminen Betesdan lammikolla. On siis vankemmat perusteet 3000 hengen vihmomiskasteelle, kuten Aatolainen Immo kirjassaan ”ovatko uudelleenkastajat oikeassa”s.59. Kun Filipin vanginvartijan oloissa, keskellä yönhetkeä kastettiin hänet ja kaikki omaiset kohta. Jos upottaminen olisi ainoa oikea kastetapa, tottahan Pyhä Henki olisi ilmoittanut, miten niin vaikeissa oloissa saatiin riittävästä vettä. Mahdollista on, että vanginvarttia ja kaikki omaiset kastettiin samalla kaivosta nostetulla vedellä, millä pestiin Paavalin ja Silaan haavat. Kuitenkin Raamattu sivuuttaa kastetavan kuvaamisen vaieten.
Pyhän Hengen saamisesta uudessaliitossa on ennustettu: ” minä vihmon teidän päällenne puhdasta vettä, niin että te puhdistutte” (Hes.36:25). Edelleen, kun Jesaja kuvaa Vapahtajan sijaiskärsimystä, hän sanoo evankeliumin leviämisestä: ” Niin hän on vihmova monet pakanakansat”(Jes.52:15).
Raamatussa ei siis ole mitään säädöstä kasteen muodosta, emme hyväksy sitä, että Jumalan nimissä vaaditaan mukautumaan yhteen kastetapaan ja hylkäämään valeleminen ja vihmominen, joihin niihinkin sisältyy kaunis vertauskuva. Valeleminen sopi hyvin kuvaamaan puhdistusta synneistä ja elävän veden virtoja. Käytettiin mitä kastemuotoa tahansa, kastettava sai aina saman armon. Tuomitustapaan liittyvä kuva on vain erilainen.
Raamattu kertoo ainoastaan, että kaste toimitetaan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen (Matt.28:19). Kasteveden tuli olla myös puhdasta (Hebr.10.22; Hes.36:25). (Apt.9:38-39): kastaja ja kastettava menivät veteen, kuitenkaan upottamisesta ei puhuta eikä mainita mitään. Valelu kaste oli tässäkin tapauksessa mahdollinen. Miksi Johannes kastoi Jordanissa missä oli paljon vettä? Paljon on suhteellinen käsite. Meidän on kysyttävä mihin verrattuna on jotakin paljon. Kasteveden tuli olla puhdasta. Ihmisten jaloista seonnut vesi ei voinut kuvata kasteen puhdistavaa vaikutusta, vaan se olisi häväissyt kasteen pyhyyttä ja arvokkuutta. Ei voida näyttää toteen, että Johannes olisi tarvinnut paljon vettä upottamista varten, sillä sellaista Raamattu ei kerro.
Raamattu käyttää kastamisesta kreikan kielistä sanaa Babtidzein. Sana Babtidzein merkitsee kaikenlaista vedellä koskettamista Raamatussa.(Mark.7:4; Joh.13:10; Luuk.11:38; Hebr.9:10; Luuk.11:39; 1.Kor.10:1,2; 2.Moos.30:17-21 jne.). ”Meren syvyyteen upottamisesta” (Matt.18:6) ja veteen vajoamisesta (Matt.14:30) Raamattu ei käytä baptidzein sanaa, vaan aivan toista kantamuodossaan olevaa verbiä ”Katapontidzein”. Upotuskasteen kannattajat ovat suurissa vaikeuksissa ja mahdottomuuden edessä yrittäessään osoittaa upotuskastetta ainoaksi oikeaksi kastetavaksi. Mainittakoon ettei Luterilainen kirkko ole tehnyt kasteen muodosta lakia, vaan pitää sitä ehdonvallan asiana.
Usein ns. vapaat suunnat vetoavat Lutheriin, vaikka hän myöskin säilytti tässä kysymyksessä kristillisen vapauden. Vaikka Luther katsoi upotuskasteen parhaiten symbolisoivan kasteen merkitystä. Luther mm. itse suoritti valelukasteita. Kirjassaan Kirkon Baabelin vankeudessa, hän iloitsi siitä, ettei kiusaaja ollut voinut hävittää lapsilta kasteen merkitystä, ja kasteen muodosta hän kirjoitti: ”Kastaja valelee kastettavan…” . Lutherin sanonta edellyttää valelukasteen olevan yleisen. Myöskin vastoin kasteen muodon kiihkoilijoitten oppia, kasteen merkitys oli Lutherille hallitseva pääasia. Lähteenä käytetty : (Markku Särelä, ”Lapsikaste on Raamatullinen”).
sanaa eikä sitä tule silloin sekoittaa fyysiseen veteen (Joh.3:5,ef.5:26), kaste ei ole lihan saasta poistamista (1.Piet.3:21), joten Hes.36:25 kuvaa Jumalan sanaa ja sen puhdistavaa vaikutusta (Jes.44:3)ja mitä sitten kasteeseen tulee niin se lienee selvää,että on eri asia kastaa kuin kastella, eikö vain? raamattu kuvaa kastamista hautaamisena (room.6:4), mitä kastaa sanan alkuperäinenkin merkitys osoittaa (kr.baptidzein=upottaa, painaa alas), kastetta tulee myös itse pyytää (...ottakoon kukin teistä kasteen...apt.2:38) se on hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta (1.Piet.3:21), ja mitä perisyntioppiin tulee, niin se ei ole raamatun mukaista (Hes.18:20), synnit eivät periydy, vaikka koko ihmiskunta onkin syntiinlankeemuksen tuoman turmeluksen alla, Jeesus itse sanoi, että lasten kaltaisten on taivasten valtakunta, hyvää kesänjatkoa kaikille!
eikös kaste kuulu uskovaiselle/uudestisyntyneelle? Mitäs hyvää omaatuntoa uskovainen pyytää?
Liitto vai pyytämistä?
Tässä on käytetty sanaa: "eperooteema", joka uudessatestamentissa esiintyy vain tässä. "Liitto" sana on jo esiintynyt tästä "eperooteemasta" ennen uudentestamentin kirjojen syntyä vanhoissa papyruksissa. Merkittävää on, että Luther käänsi tämän liitoksi. Sanan merkitys on kulkenut suullisesti opetuksesta polvesta toiseen. Kasteen liitto merkitystä tulee katsoa myös muiden Raamatun kohtien valossa. Se ei ole vain kertakaikkinen toimitus, vaan käytössä päivittäin.
Lähde: (Lapskaste on Raamatullinen)
Kasteen muoto
haluan ensimmäiseksi mainita, ettei Raamatussa (uudessaliitossa) missään lue, että olisi ketään upottamalla kastettu. Ainoatakaan paikkaa siis ei Raamatusta löydy, että koko torso olisi upotettu: tämä on merkittävä ja ratkaiseva näkökohta noin laki henkisille vaatimuksille. Uudelleen kastajat ovat tehneet upotuskasteesta opin, vaikka pyhä Raamattu ei sitä kerro, eikä ole siitä oppia tehnyt. Kun vaatiditaan yksinomaan upotuskastetta, oikeana kasteena silloin ei saisi kastaa ketään, sillä näin merkillistä väitettä ei Raamatusta löydy. Olettaa tietysti voidaan, kun on ennalta päähänpinttymät ja kuvitelmat. Ei esim. ehtoollisellakaan ole merkitystä sillä, oli viiniä vähän tai enemmän. Nimittäin ”missä on Herran Henki, siellä on vapaus” (2.Kor.3:17). Kun Jeesus ylösnousemuksensa jälkeen asetti kristillisen kasteen, hän ei puhunut veden määrästä mitään. Hän yksinkertaisesti vain sanoi, että pelastukseen kuuluu usko ja kaste ”Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu”
(Mark.16:16). Edelleen: (Matt.28:19):19. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen
20. ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti." On siis aivan yhdentekevää onko vettä kourallinen vai järvi: tämä on Raamatun opetus.
Kun Jerusalemissa kastettiin ensimmäisenä helluntaina 3000 ihmistä, upottaminen olisi vaatinut suuria järjestelyjä. Seutu ja vuodenaika oli varsin kuiva. Pienissä altaissa ei olisi voitu kastaa kovin monta, koska veden tuli olla puhdasta (Hebr.10:22; Hes.36:25). Samoin olisi ollut suuri operaatio 3000 ihmisen upottaminen Betesdan lammikolla. On siis vankemmat perusteet 3000 hengen vihmomiskasteelle, kuten Aatolainen Immo kirjassaan ”ovatko uudelleenkastajat oikeassa”s.59. Kun Filipin vanginvartijan oloissa, keskellä yönhetkeä kastettiin hänet ja kaikki omaiset kohta. Jos upottaminen olisi ainoa oikea kastetapa, tottahan Pyhä Henki olisi ilmoittanut, miten niin vaikeissa oloissa saatiin riittävästä vettä. Mahdollista on, että vanginvarttia ja kaikki omaiset kastettiin samalla kaivosta nostetulla vedellä, millä pestiin Paavalin ja Silaan haavat. Kuitenkin Raamattu sivuuttaa kastetavan kuvaamisen vaieten.
Raamatussa ei siis ole mitään säädöstä kasteen muodosta, emme hyväksy sitä, että Jumalan nimissä vaaditaan mukautumaan yhteen kastetapaan ja hylkäämään valeleminen ja vihmominen, joihin niihinkin sisältyy kaunis vertauskuva. Valeleminen sopi hyvin kuvaamaan puhdistusta synneistä ja elävän veden virtoja. Käytettiin mitä kastemuotoa tahansa, kastettava sai aina saman armon. Tuomitustapaan liittyvä kuva on vain erilainen.
Raamattu kertoo ainoastaan, että kaste toimitetaan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen (Matt.28:19). Kasteveden tuli olla myös puhdasta (Hebr.10.22; Hes.36:25). (Apt.9:38-39): kastaja ja kastettava menivät veteen, kuitenkaan upottamisesta ei puhuta eikä mainita mitään. Valelu kaste oli tässäkin tapauksessa mahdollinen. Miksi Johannes kastoi Jordanissa missä oli paljon vettä? Paljon on suhteellinen käsite. Meidän on kysyttävä mihin verrattuna on jotakin paljon. Kasteveden tuli olla puhdasta. Ihmisten jaloista seonnut vesi ei voinut kuvata kasteen puhdistavaa vaikutusta, vaan se olisi häväissyt kasteen pyhyyttä ja arvokkuutta. Ei voida näyttää toteen, että Johannes olisi tarvinnut paljon vettä upottamista varten, sillä sellaista Raamattu ei kerro.
Raamattu käyttää kastamisesta kreikan kielistä sanaa Babtidzein. Sana Babtidzein merkitsee kaikenlaista vedellä koskettamista Raamatussa.(Mark.7:4; Joh.13:10; Luuk.11:38; Hebr.9:10; Luuk.11:39; 1.Kor.10:1,2; 2.Moos.30:17-21 jne.). ”Meren syvyyteen upottamisesta” (Matt.18:6) ja veteen vajoamisesta (Matt.14:30) Raamattu ei käytä baptidzein sanaa, vaan aivan toista kantamuodossaan olevaa verbiä ”Katapontidzein”. Upotuskasteen kannattajat ovat suurissa vaikeuksissa ja mahdottomuuden edessä yrittäessään osoittaa upotuskastetta ainoaksi oikeaksi kastetavaksi. Mainittakoon ettei edes Luterilainen kirkkokaan ole tehnyt kasteen muodosta lakia, vaan pitää sitä ehdonvallan asiana.
Usein ns. vapaat suunnat vetoavat Lutheriin, vaikka hän myöskin säilytti tässä kysymyksessä kristillisen vapauden. Vaikka Luther katsoi upotuskasteen parhaiten symbolisoivan kasteen merkitystä. Luther mm. itse suoritti valelukasteita. Kirjassaan Kirkon Baabelin vankeudessa, hän iloitsi siitä, ettei kiusaaja ollut voinut hävittää lapsilta kasteen merkitystä, ja kasteen muodosta hän kirjoitti: ”Kastaja valelee kastettavan…” . Lutherin sanonta edellyttää valelukasteen olevan yleisen. Myöskin vastoin kasteen muodon kiihkoilijoitten oppia, kasteen merkitys oli Lutherille hallitseva pääasia. Lähteenä käytetty : (Markku Särelä, ”Lapsikaste on Raamatullinen”).
Tuleepa mieleen, että minne Jeesus haudattiin?
Muistaakseni "kallioluolaan".
4. Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.
Larssi: Tämä ei kuvaa kasteen muotoa, vaan sen hengellistä merkitystä.
raamattu ei tunne sen enempää lapsi-kuin aikuiskastettakaan, vaan kaste kuuluu niille ihmisille, jotka ovat vastaanottaneet Jumalan sanan ja evankeliumin henkilökohtaisesti (apt.2:41), itse olin 13-vuotias kun menin uskovien kasteelle, eli lapsi vielä silloin, mutta kuitenkin jo ymmärtävässä iässä oleva, on mielestäni jonkinasteista väkivaltaa käyttää hyväkseen ihmisen tiedotonta/ymmärtämätöntä tilaa suorittaakseen hänelle joitakin (uskonnollisia) toimituksia, raamatun henki on se, että jokainen ihminen itse Jumalan ja Hänen sanansa edessä tekee omat ratkaisunsa ja valintansa, minkä ottaa ja minkä jättää, sen mukaan kuin ihmisellä on ymmärrystä ja sen mukaan kuin Jumalan Henki on hänelle asioita ilmoittanut
ei sanota "Paljon vettä"...ja parinkin senttimetrin syvyiseen veteen voi astua ja siitä nousta...et voi astua vedestä ylös, jos vettä on yli vyötärön,,,astua veteen ja astua vedestä kuvaa hyvin Gassan autiomaan kevätpuroa..lähteestä, josta puppuaa vettä ja lähtee pieni puro,,ja vesi imeytyy pian autiomaan hiekkaan...
Usein UT:n kastetta ei tehty vähässä vedessäsiksi, että usein matalat vedet ovat seisovia ja ummehtuneita ja vesi "penseän" haaleata..siksi kahlattiin kauemmaksi, jos oli paljon vettä..koska virtaava vesi oli raikasta ja puhdasta...Didakheekin opettaa kastamaan raikkaassa ja puhtaassa vedessä ja myös valelemaan, ellei voida upottaa..
Historia keroo myös, että sairaita ja lapsia ei upotettu, vaan valeltiin...ja kun Paavali puhuu Palestiinasta käsin "haudasta" ja "kasteessaa haudattuna" olemisesta, se ei sovi itämaiseen hautaamiseen , koska siellä ei "kuopata" ketään vaan laitetaan vainaja käärittynä kalliohautaan...hyllylle...siksi "ollen haudattuna kasteessa" merkitsee kasteen sisältöä,,, kasteen kautta meille annetaan ristiinnaulitseminen..yhteenkasvaminen Jeesuksen kanssa..kuoleminen..hautaaminen ja ylösnousemus....siis meidät yhdistetään kasteessa Jeesuksen tekemisiin...olisi
tekopyhää väittää vain upotuskasteta oikeaksi..
kasteella. Lisäksi opetat ratkaisukristillisyyttä, joka nyt johtaa lapsikasteen kieltämiseen. Kuinka Hengellisesti kuollut ihminen, voi tehdä hengellisen ratkaisun?
Maallisissa asioissa ihmisellä on kyllä vapaata tahtoa, mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan mikä Jumalan hengen on, sillä se pitää hengellisesti tutkia.
Laestauduis Ja Luther opettivat lapsikasteen olevan raamatullinen, koska he uskovat. Vanhoillislestadiolainen käsitys on Raamatun ja luterilaisen opin mukainen.
on aina ratkaisukristillisyyttä (Jumalan puoleen), raamattu kehoittaa monessa paikassa tekemään parannusta, kääntymään Jumalan puoleen,Jumala kutsuu ihmistä, mutta ihmisen on itse tehtävä ratkaisu ja valinta, miten suhtautua Jumalan antamaan kutsuun, kun raamatusta katsotaan uskovien elämää niin taustalla on aina jokaisen kohdalla Jumalan puoleen tehty ratkaisu ja valinta (opetuslasten kutsuminen Matt.4:18-20, helluntaisaarnan kehoitus apt.2:38-41,uskon kuuliaisuuden syntyminen room.1:5) jos ei ihmisen valinnalla olisi mitään painoarvoa, niin ei silloin myöskään ihmistä voitaisi pitää vastuullisena Jumalan edessä, ihmisen osuus on tehdä parannus eli kääntyä Jumalan puoleen, sitä ei Jumala voi tehdä ihmisen puolesta, koska Jumalalla ei ole mitään tarvista tehdä parannusta, uskon syntyminen on Jumalan teko ja pelastus on lahjaa, joka tulee armosta ne eivät kuitenkaan sulje pois ihmisen omaa osuutta tehdä valinta ja ratkaisu
Monet "hurmokselliset" suuntaukset eivät voi tunnustaa kuinka syntisiä ovat, koska laki ei sitä heille ole näyttänyt: Nämä opettavat, että ihminen pystyisi luonnollisilla kyvyillään tekemään hengellisessä mielessä oman uskon Ratkaisun tai ainakin yhteistyötä pelastuksessa (synergismi), ja nämä lain teot seuraavat myös perässäkin. Näin tulee sitten laki ja evankeliumi seattua perusteellisesti ja kohtalokkaalla tavalla.
Nyt on tarkattava pyhän Raamatun opetuksia. En minäkään ole sitä ratkaisua tehnyt (1.Kor.2:14; Room.3:10-11; Joh.1:13; Joh.6:63) , enkä tule sitä ratkaisua koskaan tekemäänkään, sillä ratkaisun teko on perkeleestä. Tämän voin hyvillä mielin Jumalan edessä tunnustaa (Joh.6:29; 2.Kor.3:5; Fil.2:13; Room.10:17). Kyllä meidän tunteemme ja kokemuksemme saavat synnin hiiret ja rotat järsiä. Apostolitkaan eivät koskaan perustaneet siihen, että näin minä koen tai näin minä tunnen, vaan näin sanoo Herra. – Kristus tulee pian, sillä maailmanhenki jyrää ja väärät opit vain kasvavat--
haluan toivottaa sinulle mitä parhainta kesää ja Jumalan siunausta!
Minusta viidesläisyys on hyvää ja tervettä asiaa. Käyn molemmissa, sekä helluntaiseurakunnassa että KRS:n ja Raamattuopiston tilaisuuksissa. Tosin minulle kelpaa kaikki, missä Jeesuksesta puhutaan. Joskus käyn kirkossakin.
Sekaoppi on Raamatun syntiä...