Ennen EU:hun ja Natoon liittymistä Suomesta puhuttiin vain pahaa ulkomailla mikä sisuunnutti suomalaiset näyttämään maailmalle.
Neuvostoliitossa kytättiin ettei sitä kohtaan ole Suomessa pientäkään kritiikkiä mitä lännessä pilkattiin suomettumiseksi. Jopa Suomen television lihamainoksia syytettiin neuvostovastaisiksi.
Nyt Suomen sanotaan olevan " maailman onnellisin maa" eikä talous ole kasvanut kymmeneen vuoteen.
Neuvostoliitossa kytättiin ettei sitä kohtaan ole Suomessa pientäkään kritiikkiä mitä lännessä pilkattiin suomettumiseksi. Jopa Suomen television lihamainoksia syytettiin neuvostovastaisiksi.
Nyt Suomen sanotaan olevan " maailman onnellisin maa" eikä talous ole kasvanut kymmeneen vuoteen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Miksi yrittää mitään jos on jo maailman onnellisin kansa.
Tästä onnellisuus humpuukista pitäisi sanoutua irti. Ei pahasti ylivelkaantunut maa ole mikään paratiisi.
Suomalaiset käärisivät niin hihansa ja alkaisivat paiskia töitä.
Kateus ansaitaan, nyt kenelläkään ei enää ole mitään syytä olla kateellisia suomalaisille. Ja jotkut tyhmimmät suomalaiset pitävät sitä osoituksena jostain "hyvästä tahdosta" tai "kuulumisesta pers...heeseen".
Idän ja lännen vaikutus on myös mielenkiintoinen asia. Länsi tavoittelee aina ensisijaisesti taloudellisia etuja ja kaikki on alisteista sille. Itä taas on hakenut sotilaallista suojaa, milloin ei ole aktiivisesti levittänyt myrkyllistä aatetta.
Autonomian aikana vaurastuimme helposti, koska olimme Venäjän suojassa kuin Herran kukkarossa. Kunnes sortokaudet alkoivat.
Maailmansotien välissä länsivaltojen ryöstöinto kohdistui lähinnä siirtomaihinsa, joten sekin oli aika auvoisaa aikaa ja vaurastumisemme jatkui. Sitten Neuvostoliitto hyökkäsi, menetimme vauraimpia alueitamme ja tulevaisuus näytti synkälle. Mutta sieltä pohjalta ponnistettiin.
Neuvostoliitto ahdisteli jonkin verran poliittisesti, varsinkin 1970-luvulla, mutta taloudellisesti se suojeli ja suosi meitä, koska me olimme merkittävä reitti länteen heille. Typerää on, kuinka tuolloin haaveiltiin ulkomaisesta pääomasta, jonka kuviteltiin vain odottavan innolla, että pääsee hyödyttämään meitä suomalaisia ja tekemään meidät kaikki rikkaiksi.
Neuvostoliiton kaaduttua ja Suomen "vapauduttua" osoittautui, että marxilaiset olivat olleet oikeassa. Ei pääoma tee hyväntekeväisyyttä eikä se rikastuta muita kuin itseään. Kansallisomaisuutta on muutettu ihraksi Häkämiehen housunkauluksen sisäpuolelle ja kas kummaa, rahassa rypevän kapitalismin sijasta olemme saaneet läpivelkaantuneen periareriavaltion. Talvivaarat ja Carunat tahkoavat paljon enemmän rahaa rajojemme ulkopuolelle kuin niiden myyminen toi säästöä tai rahaa.
YYA-aikana ei tänne tupannut mitään Talvivaaroja, eikä Yaroja. Ne asiat tehtiin itse, ja raha riitti kyllä tarvittaviin investointeihin oikein hyvin. Toki joku Nokia keräsi myös ulkomaista rahaa, mutta pohja oli kotimainen. Ja pieneksi hetkeksi se nosti meidät samaan sarjaan Ruotsin ja Tanskan kanssa. Sitten pääosin euro vei sen meiltä. Ulkomainen pääoma ei sitä pelastanut, yhtä vähän kuin pelasti ruotsalaisen Saabin autotuotannon tai Ericssonin.
Suomalaiset vaikuttavat olevan vain apinoita, joita koijataan. Maamme on omaksunut pellen roolin, mikä on näkynyt erityisen selvästi euroviisuvalinnoissa. Pellet saavat kyllä huomiota, niille nauretaan. Mutta kukaan ei ota niitä vakavasti. Eikä kukaan ole kiinnostunut pellejen kärsimyksistä.
Siitä tilasta, johon olemme päätyneet, saamme yksin kiittää valitsemiamme poliittisia ja taloudellisia johtajia. Jos seuraa typeryksiä, päätyy itsekin typerykseksi. Mutta ehkä se on onnellinen olotila, ainakin suurella innolla niin suuri osa kansaa on sitä tavoitellut.