Pääministeri olkoon esimerkkinä, koska hän on tällä hetkellä maamme vaikutusvaltaisin valehtelija. Päinvastoin kuin meidän tavisten valheet, hänen valheensa vaikuttavat koko yhteiskuntaan.
Tuorein esimerkki on viimeviikkoinen (1.2.) kommentti: ”Korostan sitä, että nämä esitykset, jotka äsken kävin läpi, eivät aiheuta vahinkoa tai heikennä tavallisen palkansaajan elämää. Näissä uudistetaan työmarkkinoiden rakenteita.”
Kyse on hallituksen ajamista työelämämuutoksista, jotka kaiken evidenssin mukaan kyllä heikentävät ”tavallisen palkansaajan” asemaa. Orpo korjaili myöhemmin sanojaan, mutta paikkailut jäivät varsinaisen lausunnon varjoon. Vasemmiston Li Anderssonin syytös valehtelusta kyllä päätyi otsikoihin.
Viime kesänä pääministeri hoki hokemasta päästyään hallituksen ”nollatoleranssia rasismille” tilanteessa, jossa jokainen ajattelukykyinen näki, että kyseessä oli sitkeä valehtelu hallituksen pelastamiseksi. Ekonomisti Heikki Pursiainen on seikkaperäisesti selostanut tätä valheiden kimaraa ajatuspaja Liberan sivuilla julkaistussa tekstissään.
Jotain poliittisen etiikan joustavuudesta kertoo valehtelun kaksoisstandardi. Ministeri joutuu lähtemään tehtävästään, jos hän valehtelee eduskunnalle. Sen sijaan kansalaisille hän voi valehdella ummet ja lammet – usein vailla seuraamuksia. Orpo ei ole saanut kiusakseen setäarkadioiden kolumneja, joissa kyseenalaistettaisiin hänen pätevyytensä nimenomaan valehteluun vedoten. Kenties Orpon on pelastanut se, ettei hän ole syyllistynyt vakavampiin rikkeisiin, kuten esimerkiksi ”bilettämiseen”.
Kaksoisstandardin ohella Orpon toiminta nostaa esiin toisenkin problematiikan. Tajuaako hän valehtelevansa? Kysymystä voi havainnollistaa parisuhteeseen liittyvällä esimerkillä: Jos olisi aivan pakko valita kahdesta ikävästä vaihtoehdosta, niin kumman ottaisit? Eläisitkö mieluummin sellaisen ihmisen kanssa, joka harkiten valehtelee sinulle vai kenties sellaisen, joka valehtelee itselleen? Veikkaan, että moni valitsisi tietoisen valehtelijan, koska itselleen valehteleva ei usein edes tietäisi valehtelevansa sinulle.
Uskooko pääministeri siis puhuvansa totta silloinkin, kun valehtelee eli puhuu tuota kuuluisaa muunneltua totuutta? Jos uskoo, hänen arvionsa politiikkansa yhteiskunnallisista vaikutuksista on – niin – uskon asia
Tuorein esimerkki on viimeviikkoinen (1.2.) kommentti: ”Korostan sitä, että nämä esitykset, jotka äsken kävin läpi, eivät aiheuta vahinkoa tai heikennä tavallisen palkansaajan elämää. Näissä uudistetaan työmarkkinoiden rakenteita.”
Kyse on hallituksen ajamista työelämämuutoksista, jotka kaiken evidenssin mukaan kyllä heikentävät ”tavallisen palkansaajan” asemaa. Orpo korjaili myöhemmin sanojaan, mutta paikkailut jäivät varsinaisen lausunnon varjoon. Vasemmiston Li Anderssonin syytös valehtelusta kyllä päätyi otsikoihin.
Viime kesänä pääministeri hoki hokemasta päästyään hallituksen ”nollatoleranssia rasismille” tilanteessa, jossa jokainen ajattelukykyinen näki, että kyseessä oli sitkeä valehtelu hallituksen pelastamiseksi. Ekonomisti Heikki Pursiainen on seikkaperäisesti selostanut tätä valheiden kimaraa ajatuspaja Liberan sivuilla julkaistussa tekstissään.
Jotain poliittisen etiikan joustavuudesta kertoo valehtelun kaksoisstandardi. Ministeri joutuu lähtemään tehtävästään, jos hän valehtelee eduskunnalle. Sen sijaan kansalaisille hän voi valehdella ummet ja lammet – usein vailla seuraamuksia. Orpo ei ole saanut kiusakseen setäarkadioiden kolumneja, joissa kyseenalaistettaisiin hänen pätevyytensä nimenomaan valehteluun vedoten. Kenties Orpon on pelastanut se, ettei hän ole syyllistynyt vakavampiin rikkeisiin, kuten esimerkiksi ”bilettämiseen”.
Kaksoisstandardin ohella Orpon toiminta nostaa esiin toisenkin problematiikan. Tajuaako hän valehtelevansa? Kysymystä voi havainnollistaa parisuhteeseen liittyvällä esimerkillä: Jos olisi aivan pakko valita kahdesta ikävästä vaihtoehdosta, niin kumman ottaisit? Eläisitkö mieluummin sellaisen ihmisen kanssa, joka harkiten valehtelee sinulle vai kenties sellaisen, joka valehtelee itselleen? Veikkaan, että moni valitsisi tietoisen valehtelijan, koska itselleen valehteleva ei usein edes tietäisi valehtelevansa sinulle.
Uskooko pääministeri siis puhuvansa totta silloinkin, kun valehtelee eli puhuu tuota kuuluisaa muunneltua totuutta? Jos uskoo, hänen arvionsa politiikkansa yhteiskunnallisista vaikutuksista on – niin – uskon asia
Vastaukset 2
Vanhimmat
Orpo vois muutama Islantiin . Se oli vain kaunis versio että vois mennä hirteen olis suomen työtä tekeville helpotus
.