Melkomoinen ristiaallokko näkyy loiskuvan roomalaiskatolisen hiippakunnan merellä. Mihinkähän kaikki oikein päättyy?!?
Muuan Friedrich Engels kirjoitti v. 1890:"On olemassa lukemattomia ristiinkäyviä voimia, loputon ryhmä voimasuunnikkaita. Siitä seuraa yksi resultantti - historiallinen tapahtuma - mitä samoin voidaan pitää yhden kokonaisuutena tiedottomasti ja tahdottomasti vaikuttavan voiman tuotteena. Sillä mitä yksi tahtoo, sitä toinen vastustaa, ja se mitä lopputuoksena syntyy, on jotakin mitä kukaan ei tahtonut."
Muuan Friedrich Engels kirjoitti v. 1890:"On olemassa lukemattomia ristiinkäyviä voimia, loputon ryhmä voimasuunnikkaita. Siitä seuraa yksi resultantti - historiallinen tapahtuma - mitä samoin voidaan pitää yhden kokonaisuutena tiedottomasti ja tahdottomasti vaikuttavan voiman tuotteena. Sillä mitä yksi tahtoo, sitä toinen vastustaa, ja se mitä lopputuoksena syntyy, on jotakin mitä kukaan ei tahtonut."
Vastaukset 23
Vanhimmat
Siihen on kehitetty avuksi erilaisia teorioita, jotta saadaan sitä mitä halutaan. Monesti on kyseessä niin vaikea ongelma, että siihen ei ole olemassa mitään ratkaisua. Silloin yleensä pyritäänkin vaan rajaamaan huonot ratkaisut ulos ja tyydytään siihen mitä saadaan.
kaikki yhdessä vaikuttaa, sen voit lukea Raamatusta.
Olin eilen ihanana kesäpäivänä mukana Kirkkokarilla.
Piispa Wróbelin saarna kosketteli ensin marttyyripiispa Henrikin muistoa. Piispa puhui kauniisti Henrikin veren pyhittämästä Köyliönjärven vedestä. Mutta sitten aiheen käsittely siirtyikin luonnikkaasti siihen, miten nykyisin piispat ovat kuin marttyyreita (!) kun heitä vastaan hyökätään ja heitä mustamaalataan. Ja siunatuksi huipennukseksi saarnassa ylistettiin pyhää rouva Jotakuta, suurperheen äitiä, joka vaikean raskauden aikana kieltäytyi keskeytyksestä, valitsi lapsensa elämän ennen oman elämäänsä ja kuoli synnytykseen jättäen lapsiparvensa orvoiksi. Oi ihanuutta. Hiukan oudon kaiun messu Kirkkokarilla jätti päähäni. Soiko siinä kaiussa Henrikin perintö? Vai voimapolitiikka?
ja meidän vastuullamme. Paikalliskirkolla, joka on luopunut omasta identiteetistään, ei ole mitään annettavaa universaalille kirkolle, se on pelkkä marionettiteatteri.
- kiittäminen tahtoo unohtua.
hulluutta, silkkaa mielipuolisuutta! Pöyristyttävää! Toisaalta, eihän Wrobel koskaan ole saarnamiehenä kaksinen ollut.
"pyhiinvaellus". Seurakunta on valistanut, ettei Köyliön-vaellus ole muuta kuin "pieni KORVIKE oikeasta" pyhiinvaelluksesta, joita tehdään "Euroopassa" (missä se lienee?) ja kestää MONTA PÄIVÄÄ, viikkojakin. Varmasti pyhimyksemmekin on "pieni korvike" oikeasta eikä ansaitse kokonaista saarnaa muistokseen edes juhlavuonnaan, samoin kuin koko hiippakunta on eräänlainen korvikehiippakunta? Jäsenmaksun korvikkeena voinee käyttää hyvin leikkiseteleitä, joita löytyy vanhojen Monopoli- ym. pelien jäljiltä.
seurakunta p.o. seurakuntalehti
Saarna oli tosiaan tilanteeseen nähden kummallinen ja hankalasti yhteensovitettavista ajatuksista koostettu. Se oli suorastaan hyökkäävä siltä osin, kun puhuttiin piispojen mustamaalauksesta. Mitään suomalaista siinä ei alun muutaman Henrikistä kertoneen lauseen jälkeen ollut.
On kuitenkin ymmärrettävää, että piispa ei saarnannut päivän evankeliumista (Matt.10:26-33). Siitä jakeet 29-31 kuuluvat:
"Varpusia (puol. wróbel) saa kolikolla kaksi, mutta yksikään niistä ei putoa maahan, ellei teidän Isänne sitä salli. Teidän jokainen hiuskarvanne on laskettu. Älkää siis pelätkö. Olettehan te arvokkaampia kuin kaikki varpuset."
minä ja eräät muutkin palasimme Köyliöstä. Saarna oli tilanteeseen sopimaton. Oli harkitsematonta jättää Pyhän Henrikin perintö lähes huomiotta, vaikka läsnä oli nimenomaan ekumeeninen joukko pyhiinvaeltajia, jotka vilpittömästi olivat kulkemassa menneiden sukupolvien perässä ja jalanjäljissä kuten arkkipiispa Paarma asian kauniisti ilmaisi omassa puheessaan Nousiaisten kirkossa edellisenä iltana. Arkkipiispa myös korosti, että piispa Henrik saapui maahamme ennen kuin lännen kirkko oli jakaantunut. Vaikka pyhimyksillä ei ole luterilaisessa uskossa samanlaista asemaa kuin katolisessa kirkossa, suomalaiset ovat oppineet rakastamaan ja kunnioittamaan piispa Henrikkiä ja hänen muistoaan omanaan. Lehdistössä on puhuttu ensimmäisestä Suomen piispasta ilman rajoittavia tai poissulkevia määreitä; piispa Wróbel sen sijaan korosti kahteen kertaan, että kyseessä oli ensimmäinen k a t o l i n e n piispa. Se tuntui turhalta, koska protestattejahan ei vielä ollut pitkään aikaan ja myös koska aidosti yhdistäviä asioita pitäisi korostaa eikä tehdä niistä erottavia asioita. [Perin protestanttisessa Suomessa on muuten joitain hyvinkin katolisia piirteitä, jotka ovat eläneet edelleen huomaamattomasti ja ihmisten tiedostamattomassa. Sellaisia on mm. nimipäivien (esim. italiaksi la mia santa/il mio santo) vietto.]
Tänä vuonna pyhiinvaeltajat lähtivät perjantaina kulkemaan yhdeksästä eri suunnasta kohdatakseen lauantai-iltana Nousiaisissa. Itse koin matkaanlähdön Yläneellä. Emeritusarkkipiispa John Vikström muistuttu Kappelniitun ristin juurella pidetyssä luterilaisessa messussa siitä, että meillä on vain yksi Kristuksen risti. Koimme yhteenkuuluvutta, vaikka vielä yhteiseen ehtoollispöytään on matkaa. Tunsimme myös kiitollisuutta siitä, että olemme oppineet kulkemaan yhdessä toinen toistamme kunnioittaen. Tällaisin ajatuksin ja miettein saavuimme Köyliön Kirkkokarille...
Piispa Henrikin perintö on nimenomaan osa omaa (katolista) identiteetiämme samoin kuin Hattulan pyhiinvaellukset. Kaikille nuorillemme pitäisi antaa mahdollisuus osallistua kumpaankin pyhiinvaellukseen, jotta vielä meidänkin jälkeemme olisi Pyhän Henrikin jalanjäljissä kulkijoita.
Nimimerkki "käsissämme" mainitsee, että "Paikalliskirkolla, joka on luopunut omasta identiteetistään, ei ole mitään annettavaa universaalille kirkolle, se on pelkkä marionettiteatteri". Pieni "teatteriesitys" taisi itse asiassa olla mukana eilisessä Kirkkokarin messussa. Turun kirkkoherra oli tuonut paikalle kaldealaisia tyttöjä, joilla ei ollut mitään tekemistä itse pyhiinvaelluksen kanssa, ojentamaan piispalle koristelemansa kynttilän niiden nuorten puolesta, jotka ovat lähdössä elokuussa Kölniin katolisten nuorten kirkkopäiville. Sopivampi paikka ja aika lahjan ojentamiselle olisi ollut vaikkapa kahvitauko messun jälkeen, koska tapauksella ei ollut varsinaisesti yhteyttä ekumeeniseen pyhiinvaellukseen eikä sen osanottajiin.
minkä seurakunnan lehdessä meidän aitoa, syvästi koskettavaa pyhiinvaellustamme noin ylenkatsotaan?
...oisin saanut olla muukaanaaa!!
Olisinpa voinut silloin arvioida, sisällyttikö piispa Józef marttyyripiispojen katraaseen myös Kantolan, jota media yritti repiä kappaleiksi, Huovisen, jonka nuori pappi ekskommunikoi Helsingissä, Riekkisen, jonka talohankkeen kateelliset naapurit torpedoivat, Spongin, jolta evättiin pääsy Porvoon hiippakunnan saarnapönttöihin, ja Vikströmin, joka torjui Spongin ja joutui siitä syystä ahdasmielisyyssyytösten kohteeksi... Mikä tahansa sylkykuppina oleminen ja muu vastoinkäyminen kelpaa nykyään marttyyriudeksi - vai luulenko vain?
osallistuivat monen monena vuonna, ei niin kovin muinoin, Juventus Catholica ry:n jäsenet isä Janin johdolla. Mukana oli myös eri-ikäisiä aikuisia, maallikoita ja sääntökuntalaisia. Vaelluksen aikana oli yöpyminenkin, koska vaellettiin jalan.
Pyhiinvaelluksen ideoijana oli äsken mainittu katolinen nuorisoseura, jonka moderaattorina isä Jan tuolloin toimi.
Pitää tarkistaa Marian lehtisestä. Ehkä ei ole ymmärretty sanan "korvike" merkitystä? Maria on tietysti rakkain ja kaikin tavoin paras seurakunta vailla vertaa ja pieni tiedotuslehti on yleensä aina ilahduttanut. Pyhiinvaelluksista siinä on kirjoitettu useasti ja hyvin kauniisti. En tiedä mitä pitäisi ajatella, onko tosiaan vain erehdys?
alussa on lainauksia kirjoituksesta, sen sijaan kaksi viimeistä lausetta ovat omia mietteitäni (argumentum ad absurdum tyyliin).
ensi tapaamisella.
Uskon, että Wrobel tuntee itsensä marttyyriksi. Hänhän on toiminut moraaliteologian professorina puolalaisessa pikkuyliopistossa, jossa varmasti on tottunut olemaan auktoriteetti. Sitten hän sai ylennyksen Helsingin hiippakunnan piispaksi, uskoi saavansa vielä korkeamman auktoriteetin, mutta kuinka kävi? Kyllä hän sen on jo nähnyt, että arvonatoa ei tule kovin laajalti.
Hänen on luultavasti mahdotonta ymmärtää suomalaista mentaliteettia, jonka mukaan auktoriteettia ja arvovaltaa ei voi tuottaa pelkästään hallinnollisin toimin, vaan ne on myös ansaittava. Toisin kuin Puolassa ja monessa muussa maassa Suomessa ei koskaan ole ollut varsinaista orjuutta yhteiskunnallisena järjestelmänä. Ei meistä tule orjia, vaikka meille toistellaankin kanonisen lain pykäliä, joiden nojalla muka on oikeus käyttää mielivaltaa.
Ei kolonisaatiolle, Ei polonisaatiolle.
Kyllä Kirkolle, Kyllä Kristukselle.
Ja oikeuden tarkoitus on nimenomaan mielivallan rajoittaminen, ei sen harjoittaminen tai oikeuttaminen.
Arvostan Puolaa, eikä tämä ole Puolan arvoista.
Mutta auktoriteettiähän meinaan hänellä voi kai kattonnääs vieläkin olla, mutta nin sanottua katu-uskottavuutta puuttuu rutkasti. Vähän nin kuin lihava kessu kimittäisi valsetilla kattonnääs alokkaille rivii järjesty. Kattos ny liikkuu likkuu. Totanoinni ei varmaankaa voi kestää....
- Henkeä, jonka vaikutuksesta voimasuunnikkaat kääntyisivät radikaalisti samaan suuntaan, kohti ristiä.