Monasti kaikki aina jauhaa samaa että elämä on kestävyysjuoksu. Ei se kaikille ole, mut varmaan suurimmalle osalle elämä on kestävyysjuoksu. Minä kuulun oppositioon. Varmaan se että elämä on minulle pikajuoksu voi johtua myös siitä kun en ole henkisesti ihan terve. Äitini aviomies joka ei myöskään ole henkisesti terve on usein sanonut näin "kyllä se elämä on minulle pikajuoksu ja kyllä minä haluan elää ilot ja surut ja mahdollisimman nopeasti mennä hautaan ja aivan sama vaikka heti kuolisin, niin ei haittaa".
Eikä tarvi olla henkisesti sairas vaan myös terve ihminen voi ajatella elämän olevan hänelle pikajuoksu. Mutta minua kummastuttaa se kun aina kaikki höpöttää mediassa siitä että elämä on kestävyysjuoksu. Meitä ihmisiä kun on moneen junaan. Oisko aika kuunnella myös muidenkin näkemyksiä?
Eikä tarvi olla henkisesti sairas vaan myös terve ihminen voi ajatella elämän olevan hänelle pikajuoksu. Mutta minua kummastuttaa se kun aina kaikki höpöttää mediassa siitä että elämä on kestävyysjuoksu. Meitä ihmisiä kun on moneen junaan. Oisko aika kuunnella myös muidenkin näkemyksiä?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kävellen tämä elämä on paljon mukavampaa.
Miksi juosta, kun ei ole kiire mihinkään ?
Jotkut ihmiset vain suorittavat elämää, toiset taas elävät sitä.
Itse kuulun tuohon jälkimmäiseen, elämästä täytyy nauttia.
Jos ajattelee sen olevan pikajuoksu/kestävyysjuoksu, niin silloin se kai sitä onkin.
Oma asennekin elämää kohtaan vaikuttaa aika paljon.
no en tarkoittanut elämää pikajuoksuna miten sinä näet sen vaan tarkoitin elämää pikajuoksuna ihan muulla tavalla. En osaa nyt oikein selittää. En tarkota siis pikajuoksua elämänä mitään nopeaa suorittamista. Pikemminkin toisinpäin mutta niinku enemmän sitä elämän pituutta meinasin ettei ole mitään tavoitetta elää pitkäikäiseksi.
mun hermoilla ei onnistu nopea suorittaminen pikajuoksuvauhdilla eikä onnistu mun hermoilla myöskään pitkät työpäivät kestävyysjuoksumenetelmällä =) hih
oon hermostoltani ihan pikkulapsen asteella eli ihan eläkeukko oon vaikka 42-vuotias.
Onko pakko olla joku tavoite ?
Kukaanhan ei voi etukäteen tietää, onko pitkäikäinen vai ei.
Kenties sekin, jos asettaa liikaa tavoitteita itselleen, voi tehdä elämästä epämiellyttävän.
Kannattaisi ehkä ottaa mahdollisimman rennosti, eikä miettiä ainakaan kauas tulevaisuuteen.
kun olen henkisesti sairas niin en oikein jaksa aina ajatella että haluisin elää pitkäikäiseksi eli kun aika jättää vanhemmistani niin ei ole todellakaan varmaa että jatkanko elämääni että saatan päätyä itsemurhaan kun mulla on ongelmia arjessa kun älykkyyspuoleni jumittaa välillä mutten taida olla niin tyhymä että pitäs turvautua ulkopuolisen apuun, mut voin kertoo joitaki asioita eli kerran yhtäkkiä iski aivoihini oikosulku kun en osannut henkselihousuja laittaa ylleni niin isän piti tulla apuun ja kerran sekoilin helsingin juna-asemalla etten löytänyt oikeata junaa vaan vasta viidennellä kerralla tärppäsi ja silloinkin piti turvautua ulkopuolisen apuun eli hesan juna-aseman johtohenkilöstö kuulutti minut oikeaan junaan ja on niitä muitaki älyllisiä ongelmia ollut kuten kerran olin ihan kuolla jos oisin mennyt vaihtamaan sähkölampun mut isä kerkesi tulla väliin koska sähkölamppu oli irronnut juurestaan mutta en osannut hahmottaa sitä. No mulla todettu 5 -vuotiaana hahmotusongelma, kömpelyyttä ja motoriikka-ongelmia. Kait minun ois viisaampaa hommata sitten joku auttaja itselleni , mut meinaa toi elämä sen verran ahdistaa pitemmälle että enpä tiiä että jaksanko elää kovin pitkäikäiseksi.
mut älypuolessani on myös vahvuuksia kun osaan mm maksaa itse laskut ja osaan käyttää tietokonetta hyvin kuten osaan polttaa musaa eli aina kun poltan musaa niin tietenkin teen sen rehellisesti eli maksullisesta musanpolttopaikasta ostan musaa ja poltan tyhjälle CD:lle ja pidän sen vain itselläni. Mulla on rehellinen luonne se on vahvuuteni. Myös osaan tehä ruokaa mut on totta vie asioita jotka tuottaa vaikeuksia kuten esim pesukoneen käyttö ja erityisesti sen toimintavaiheet ja monet korjausjutut ja nikkarointi voi tuottaa vaikeuksia ja kun tämä omakotitalo niin on siinä aina kaikenlaista remppaa niin ollaan mietitty että muuttaisimme joskus rivitaloon keskustaan niin vois helpottaa minun taakkaa, mut kyl sielläkin tulee vastaan varnmasti myös älyllisiä haasteita minulle. Ihan saunavuorojutut voi aiheutta ongelmia. Osaan käydä kaupassa ja osaan maksaa ja osaan ajaa autoa mut auton kunnostuksen eri toimintavaiheet kuten öljyjen laitot, pakkasnesteiden ja tuulilasinpyyhkijöiden nesteiden laitto on hankalaa kun en muista koskaan mihin ne pitää laittaa. Toki pikkuveljeni on aikonut auttaa minua, mut hän asuu 60 kilometrin päässä meistä niin onhan se haaste.
Yksi älypuoleni paras juttu on se, että ymmärrän tosi hyvin muutamia matematiikan juttuja kuten X-laskut, ongelmanratkaisu-matematiikka , muun muassa nuo ja ymmärrän hyvin myös politiikkaa ja etenkin kauaskatseista politiikkaa ja laajojen kokonaisuuksien hahmottamiskykyä, eikä liity ainoastaan politiikkaan. Musiikista tiedän myös paljon. Mut on asioita jotka tuottaa vaikeuksia, mut en varma että voisinko koskaan saada itselleni auttajaa, koska ne vois pitää mua tarpeeks älykkäänä. Enkä tiedä jaksanko mä lähttee semmosta hankkimaan itselleni kun voimavarat&keskittyminen ei ehkä riitä
kyllä ihan noi psykologit ja psykiatrit on kehottaneet minua että minä ja perheeni , isäni ja äitini etukäteen suunnittelisi mun tulevaisuuden helpottaakseen mun elämää kun siihe liittyy haasteita, mut mie kielsin kun psykologi ehdotti, koska ahdistun niin helposti. Siitä on jo aikaa kun viimeks oon käyny psykologilla eli tuo psykolohin kehoitus niin siitä aikaa kohta 10 vuotta eli noin 10 vuotta sitten lopetin ravaamisen mielenterveystoimistolla kun se alko ahdistaa ja koin että olin sanonut niille kaikki ja samalla eläke myönnettiin minulle eli takuueläke. Eikä ole aikomusta mennä puhumaan psykologille, koska en jaksa jauhaa niitä asioita kun alkaa enemmä vaan ahdistaa.
mut kiitos neuvostasi! arvostan ystävällisyyttäsi ja elämänviisauttasi! Kiitos tosi paljon! pani miettimään.
Ole hyvä vaan.
Ja osaathan ja pystyt vaikka mihin, kun kerroit kaikesta.
Etukäteen on ehkä vähän turhaa ajatella kenenkään kuolemaa, omaa tai vanhempiensa, koska siitä ei voi tietää etukäteen.
Ja vielä jos sellaisten ajattelu alkaa ahdistamaan, niin olisi hyvä ajatella muita juttuja.
Tuosta osaamisesta ja taidoista sen verran, että ei kaikkea tarvitse osatakaan, kukaan ei osaa tehdä ihan kaikkea.
Ja jos ei osaa mennä jonnekin, vaikka junaan, niin sitä varten voi kysyä muilta ihmisiltä, aina on joku, joka osaa neuvoa. Eikä se tee ihmisestä tyhmää, jos johonkin täytyy neuvoja kysyä.
Et sinä ole suinkaan ainoa, jolta ei aina asiat onnistu, heitä ja meitä on vaikka kuinka paljon, ja silti voi elää ihan miellyttävää elämää.
Elämässähän ei olisi mitään haastetta, jos kaikki aina onnistuisi tuosta vain, se voisi olla aika tylsää.
Uskon ja ajattelen, että sinä pärjäät hyvin sillä, mitä sinulla on ja mitä osaat.
Nautitaan kesästä !