Euroopassa isänmaallisuus on pahasta.

Eräässä kirjoituksessa kysyttiin "Miksi venäläisistä ei koskaan tule eurooppalaisia?"

"Koko kansan täydellinen sisällyttäminen toisen kansan luomaan kulttuuriin on mahdoton tehtävä. Yksi eurooppalaistumisen vakavimpia seurauksia on kansallisen yhtenäisyyden tuhoaminen, kansallisen ruumiin hajoaminen.
Kansallisuuksien kerrostumisen prosessi johtaa siihen, että eri luokat eivät ole yhden kansallisen kokonaisuuden osia, vaan eristyneitä kulttuuriyksiköitä", Nikolai Trubetskoy kirjoitti 100 vuotta sitten niiden kansojen kohtalosta, jotka halusivat tulla Euroopan kaltaiseksi.
Yleensä luodaan olosuhteet, jotka "väistämättä heikentävät eurooppalaista kansaa, ja asettavat heidät epäedulliseen asemaan".

NL:n jälkeisellä Venäjällä vallitsi ideologia, että Venäjä oli jotain arvoinen vain suhteessa Eurooppaan, että kaikki parhaat asiat tapahtuivat siinä, kun se siirtyi lähemmäs "sivistynyttä maailmaa".
Tämä koski myös Venäjän historiaa, jota alettiin pitää pahana, koska se oli ristiriidassa eurooppalaisen kanssa, josta tuli "edistysreaktio" -asteikon päämitta.

Sellaista optiikkaa rakennettiin eurooppalaistumisen asennuksen vuoksi, pakotetulla yrityksellä tehdä Venäjästä erilainen kuin se todellisuudessa on, riistää siltä kansallinen identiteetti, tehdä siitä puhdistettu ponnahduslauta, jota voidaan viljellä. Tämä oli 1990-luvun uudistusten tärkein ideologia.

Filosofi huomautti, että "vähitellen ihmiset oppivat halveksimaan sitä, mikä on heidän omaansa, alkuperäistä, kansallista", ja "isänmaallisuus ja kansallinen ylpeys sellaiseen kansaan kuuluvat vain muutamille yksilöille". Samaan aikaan isänmaallisuus on kuitenkin tärkeä sivilisaatioetu, yhteiskunnan immuunijärjestelmän perusta, kun taas itseluottamuksen puute on iso haitta olemassaolotaistelussa", ja hän lisäsi, että

"kansat, joilla on vähän isänmaallisuutta, joilla on kehittymätön kansallisen ylpeyden tunne, antavat periksi kansoille, joilla on vahva isänmaallisuus tai kansallinen itsetunto".

Kyse on muodostuneesta optiikasta halveksivasta asenteesta kaikkea sitä kohtaan, mikä on meidän, ja eurooppalaisten standardien käsityksestä ihanteena. Tällainen tilanne on tuhoisaa maalle, josta eurooppalaistumisen vaikutuksesta on tulossa uhri.
Siitä on riistetty taloudellinen ja poliittinen riippumattomuus, se on alttiina hyväksikäytölle, ja sitten yksinkertaisesti muutettu "etnografiseksi materiaaliksi".

Avoimuus ja viisaus oman ainutlaatuisuuden ymmärtämisessä on venäläisen kulttuurin tärkein piirre, josta on tullut sen sivilisaatiollinen ero.
Mielipiteissä eräs sanoi, että "Eurooppalaisuus on sielun hylkäämistä kehon hyväksi, ja lisättynä vielä valhe, joka ”oikeuttaa” tämän hylkäämisen."