Oletetaan, että Jumala haluaa kertoa ihmiskunnalle helvetistä. Se on iso asia, helvetti. Vaikuttaa moniin ihmisiin.
Joten näin Jumala toimii:
Hän ei varoita ihmiskuntaa siitä alusta alkaen, vaan kertoo Aatamille ja Eevalle, että heidän lankeemuksensa seurauksena heistä tuli kuolevaisia, ja että heidän täytyy nyt raataa maan päällä ja sitten kuolla.
Hän varmistaa, ettei mainitse sitä koko juutalaisessa kaanonissa. Ei koskaan. Kertaakaan.
Sitten hän varmistaa, että pakanakulttuurien kilpailevissa mytologioissa uskotaan jonkinlaiseen tuliseen alamaailmaan rangaistuksena pahuudesta.
Hän ei vieläkään kerro juutalaisille siitä.
Sitten hän varmistaa, että vuosisatojen ja vuosikymmenten aikana ennen kuin Jumala tulee maan päälle ihmisenä, kilpailevat kreikkalais-roomalaiset mytologiat alkavat sekoittua ja yhdistyä. Juutalaiset alkavat nyt tavallaan uskoa helvettiin, vaikka heidän kirjoituksensa ovat siitä hiljaa. Sen sijaan, että opettaisi ihmisille helvetistä itse, Jumala antaa pakanoiden tehdä sen.
Jumala tulee maan päälle ihmisenä oikaistakseen asiat.
Nyt Jumala ihmisenä varmistaa, että hän viittaa helvettiin lähes yksinomaan käyttämällä termiä "Gehenna", joka oli itse asiassa läheinen laakso.
"Se selventää asioita, eikö niin?" Jumala sanoo itselleen. "Ei mitään sekaannuksen mahdollisuutta. Siirrytään muihin asioihin."
Jumala palaa taivaaseen.
Jumalan uudet seuraajat tulevat esiin ja yksi heistä saarnaa ensimmäisen saarnan ylösnousemuksen jälkeen. Jumalan harmiksi hän unohtaa täysin mainita helvetin.
Jumala huomaa, että hänen uudet seuraajansa jättävät helvettiviestin huomiotta kaikkialla. Hämmentyneenä hän voitelee uuden johtajan, jotta tämä jälleen kerran oikaisisi asiat.
Tämä uusi kaveri, Paavali, kiertää koko Rooman maailman laidasta laitaan. Arvaa mitä – hän ei koskaan mainitse helvettiä. Ei kertaakaan missään saarnassaan tai kirjeissään.
Nyt raivoissaan Jumala tekee viimeisen yrityksen lähettääkseen viestin selkeästi.
Hän menee Patmokselle ja sanoo tälle kaverille: "Ole hyvä. Oikaise tämä helvettiasia, jooko?" Johannes sanoo: "Selvä, Jumala. Miten haluat minun tekevän sen?"
Tietoisena, ovelasti hymyillen, Jumala sanoo: "Tee se näin, okei?
"Laita se kirjeen loppuun, joka on mahdollisimman sekava... Käytä dramaattista kuvastoa, tiedäthän, sellaista mitä kukaan ei voi uskoa kirjaimellisesti. Tiedäthän, lentäviä lohikäärmeitä, jättiläispetoja, joilla on sarvia, kosmisia prostituoituja. Ole luova. Tärkeintä on varmistaa, että jotkut osat ovat kirjaimellisia ja jotkut vertauskuvallisia. Se pitää heidät varpaisillaan. Ja heitä mukaan paljon juutalaista ja kreikkalais-roomalaista symboliikkaa, ihan vain sekoittaaksesi niitä 2000-luvun kavereita."
"Selvä, Herra."
Ja kuinka ollakaan: helvetti on olemassa.
- Peter Bradford Martin -
Joten näin Jumala toimii:
Hän ei varoita ihmiskuntaa siitä alusta alkaen, vaan kertoo Aatamille ja Eevalle, että heidän lankeemuksensa seurauksena heistä tuli kuolevaisia, ja että heidän täytyy nyt raataa maan päällä ja sitten kuolla.
Hän varmistaa, ettei mainitse sitä koko juutalaisessa kaanonissa. Ei koskaan. Kertaakaan.
Sitten hän varmistaa, että pakanakulttuurien kilpailevissa mytologioissa uskotaan jonkinlaiseen tuliseen alamaailmaan rangaistuksena pahuudesta.
Hän ei vieläkään kerro juutalaisille siitä.
Sitten hän varmistaa, että vuosisatojen ja vuosikymmenten aikana ennen kuin Jumala tulee maan päälle ihmisenä, kilpailevat kreikkalais-roomalaiset mytologiat alkavat sekoittua ja yhdistyä. Juutalaiset alkavat nyt tavallaan uskoa helvettiin, vaikka heidän kirjoituksensa ovat siitä hiljaa. Sen sijaan, että opettaisi ihmisille helvetistä itse, Jumala antaa pakanoiden tehdä sen.
Jumala tulee maan päälle ihmisenä oikaistakseen asiat.
Nyt Jumala ihmisenä varmistaa, että hän viittaa helvettiin lähes yksinomaan käyttämällä termiä "Gehenna", joka oli itse asiassa läheinen laakso.
"Se selventää asioita, eikö niin?" Jumala sanoo itselleen. "Ei mitään sekaannuksen mahdollisuutta. Siirrytään muihin asioihin."
Jumala palaa taivaaseen.
Jumalan uudet seuraajat tulevat esiin ja yksi heistä saarnaa ensimmäisen saarnan ylösnousemuksen jälkeen. Jumalan harmiksi hän unohtaa täysin mainita helvetin.
Jumala huomaa, että hänen uudet seuraajansa jättävät helvettiviestin huomiotta kaikkialla. Hämmentyneenä hän voitelee uuden johtajan, jotta tämä jälleen kerran oikaisisi asiat.
Tämä uusi kaveri, Paavali, kiertää koko Rooman maailman laidasta laitaan. Arvaa mitä – hän ei koskaan mainitse helvettiä. Ei kertaakaan missään saarnassaan tai kirjeissään.
Nyt raivoissaan Jumala tekee viimeisen yrityksen lähettääkseen viestin selkeästi.
Hän menee Patmokselle ja sanoo tälle kaverille: "Ole hyvä. Oikaise tämä helvettiasia, jooko?" Johannes sanoo: "Selvä, Jumala. Miten haluat minun tekevän sen?"
Tietoisena, ovelasti hymyillen, Jumala sanoo: "Tee se näin, okei?
"Laita se kirjeen loppuun, joka on mahdollisimman sekava... Käytä dramaattista kuvastoa, tiedäthän, sellaista mitä kukaan ei voi uskoa kirjaimellisesti. Tiedäthän, lentäviä lohikäärmeitä, jättiläispetoja, joilla on sarvia, kosmisia prostituoituja. Ole luova. Tärkeintä on varmistaa, että jotkut osat ovat kirjaimellisia ja jotkut vertauskuvallisia. Se pitää heidät varpaisillaan. Ja heitä mukaan paljon juutalaista ja kreikkalais-roomalaista symboliikkaa, ihan vain sekoittaaksesi niitä 2000-luvun kavereita."
"Selvä, Herra."
Ja kuinka ollakaan: helvetti on olemassa.
- Peter Bradford Martin -
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.