Heii, 18-vuotias täällä. Mua on nyt kuukauden ajan ahdistanut siis ihan kaikki. Vanheneminen, tulevaisuus, vanhempien ja muiden läheisten kuolema ja ihan ylipäätään kuoleminen ja elämä. Tuntuu siltä, et oon jumissa mun elämässä.. En tiiä kenelle puhua tai mitä tehdä, oon aikuislukiossa tällä hetkellä opiskelemassa, eikä mitään hajua mitä haluun tehdä isona!!!!?? Oon mun perheen kanssa nii läheinen, että ajatteleminen niiden menettämisestä saa mut lamaantumaan, enkä pysty lopettamaan sen ajattelemista!! Menee yöunet ja kaikki, kun vaan kokoajan miettii tulevaisuutta. En odota, että ketään osais auttaa mut jos jollain ees samoia fiiliksiä tulkaa jakaa niitä!! Vastatkaa jotain, pliis… Mulla ei oikeestaan ees oo kavereita kelle puhua ja vanhemmille en kehtaa kertoa tälläsii juttui…
Tulevaisuus ahdistaa
52
672
Vastaukset
- Anonyymi
Tarvitsisit enemmän tekemistä kuin vain käydä aikuislukiota. 18-vuotias on ikänsä puolesta aikuinen. Ehdottaisin yhdistää työn ja aikuislukion, niin ei olisi sijaa turhalle ahdistukselle.
- Anonyymi
Vaikka on 18, ei ole pakko olla " täydellinen " aikuinen. Kukaan ei voi odottaa, että ihminen olisi " täysin valmis " heti tullessaan täysi-ikäiseksi.
Ap pohtii, mitä haluaisi tehdä isona. Monetkaan eivät sitä omalla kohdallaan tiedä, edes vielä ollessaan jo isoja. Ihmiset opiskelevat joskus useampiakin aloja, vaihtavat töitä, työpaikkaa alalta toiselle.
Miksi tulevaisuus pelottaa? Miksi pelottaa, tapahtuuko omaisille jotain ?
Peloissa ei ole mitään pahaa, mutta se voi mutkistaa omaa olemista ja elämistä tosi paljon.
Jos perhe on niin läheinen, niin kannattaa kyllä jutella kaikista noista asioista heidän kanssaan.
Meitä kaikkia on varmaan joskus ainakin tulevaisuus mietityttänyt, ehkä jopa pelottanutkin. Tulevaisuus voi olla pelottava juuri siksi, kun siitä ei tiedä mitään.
Usein kaikki uusi ja outo voi herättää pelon tunteita.
Ihmisen uteliaisuus saa aika usein pelon väistymään, ja odotetaan ja otetaan selvää, mitä tulevaisuus tuo. Se ei ole aina ruusuista, mutta ei se ihan paskaakaan ole aina.- Anonyymi
Ap tässä, Mulla on ihan pienestä asti ollut pelko siitä, että läheiset kuolee tai jotain pahaa tapahtuu. Niin kauan kun muistan oon pelännyt kuolemaa. En osaa sanoa, mistä se johtuu ja toivon, että tietäisin itekkin. Se vaikuttaa mun elämään niin paljon ja haluun päästä siitä vaan eroon, oon käyny ammattilaisille puhumassa, mutta tuntuu siltä ettei ne ymmärrä mitään!
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ap tässä, Mulla on ihan pienestä asti ollut pelko siitä, että läheiset kuolee tai jotain pahaa tapahtuu. Niin kauan kun muistan oon pelännyt kuolemaa. En osaa sanoa, mistä se johtuu ja toivon, että tietäisin itekkin. Se vaikuttaa mun elämään niin paljon ja haluun päästä siitä vaan eroon, oon käyny ammattilaisille puhumassa, mutta tuntuu siltä ettei ne ymmärrä mitään!
Ei ole mitään pelättävää,elämme kehon kuoleman jälkeen !
Mikä on luotu se elää !
Hei ja hyvä, että kirjoitit tänne,
On tärkeää purkaa mielessä olevia huolia ja vertaistuki voi olla hyvä voimavara.
Lisäksi on olemassa myös matalan kynnyksen auttavia tahoja, joista voi saada tukea elämän eri tilanteissa. Alla tiedoksi tahoja joihin voi olla yhteydessä anonyymisti ja maksutta:
- Tukinet.net - Tukipisteesi netissä https://tukinet.net/
Tukinetistä saa itselleen tukihenkilön, jonka kanssa voi keskustella kahden kesken mistä tahansa hankalasta elämäntilanteesta tai mielessä olevasta huolesta. Tukihenkilö löytyy esimerkiksi Mieli Tukisuhteesta. https://tukinet.net/teemat/mieli-tukisuhde/tukisuhteet/
Lisäksi ma-ke klo 15-19 ja to klo 15-21 on aikuisten kahdenkeskinen MIELI Kriisichat, jossa voi jutella päivystäjän kanssa mistä tahansa mielessä olevasta huolesta tai hankalasta elämäntilanteesta.
Tukinetissä on llisäksi monenlaisia ryhmächattejä ja keskusteluryhmiä, joista voi saada vertaistukea sekä ammattilaisten neuvoja.
Tukinetin kaikki palvelut saa käyttöönsä rekisteröitymällä palveluun anonyymisti. Osaa palveluista voi käyttää ilmankin rekisteröitymistä.
Keskusteluapua kriisissä on mahdollista saada matalalla kynnyksellä myös:
- MIELI Kriisipuhelin
Jos soittaminen tuntuu omimmalta vaihtoehdolta, niin valtakunnallinen kriisipuhelin päivystää24/7 numerossa 09 2525 0111.
Ystävällisin terveisin
MIELI Kriisikeskus Helsinki/Kata- Anonyymi
Tulevaisuus voi pelottaa se on ihan normaalia mut keskity vaan tähän hetkeen. Sulla on kaikki hyvin dont worry.Elämää pitää elää eikä pelätä sitä jos kokoajan vain murehtii tulevia asioita niin oma elämä jää elämättä.Minäkin olen joskus ollut nuori ja epävarma mut nyt kun ajattelee olisin voinut ottaa paljon rennommin.Tsemppiä!
- Anonyymi
Ihan samoja pelkoja paitsi olen jo 35-vuotias ja olen jo toisen vanhempani menettänytkin. Varmaan sen takia pelkään tällaistakin asiaa entistä enemmän suorastaan sairaalloisuuteen asti. Olen lisäksi ainut lapsikin ja täysin syrjäytynyt ja erakoitunut.
Niin enpä tiedä yhtään kuinka tulen pärjäämään kun ei ole ketään keneltä pyytää apua erilaisissa elämän ongelmatilanteissa. Pelkään myös muita ihmisiä ja sosiaalista kanssakäymistä niin todella vaikeaa tulee olemaan. Jos saan riittävästi rohkeutta kerättyä niin luultavasti päädyn sellaiseen ratkaisuun jota en nyt viitsi tässä kertoa.- Anonyymi
Mulla on tää ihan sama fiilis, vaikka oonkin nuorempi! Mulla on sisaruksia ja molemmat vanhemmat vielä, mutta silti oon niin yksinäinen. Kavereita mulla ei koskaan oon oikeestaan ollut, ja jos on ollut, niin nekin on mut jollain tapaa pettänyt… En yhtään tiedä, mitä mun pitäisi tehdä, kaikki tuntuu niin turhalta
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mulla on tää ihan sama fiilis, vaikka oonkin nuorempi! Mulla on sisaruksia ja molemmat vanhemmat vielä, mutta silti oon niin yksinäinen. Kavereita mulla ei koskaan oon oikeestaan ollut, ja jos on ollut, niin nekin on mut jollain tapaa pettänyt… En yhtään tiedä, mitä mun pitäisi tehdä, kaikki tuntuu niin turhalta
Joo no periaatteessa tuntuu typerältä tehdä itsemurhaakaan jos on asiat edes jotenkuten ok. Tuntuu silti tää elämä turhalta kun tietää että läheiset kuolee ja kaveritkin on käytännössä hylännyt kun niillä on elämä jossa on jo riittävästi sisältöä ilman meikäläistä. Tiedän lähes täydellä varmuudella jääväni yksin kun ei ole riittäviä sosiaalisia taitoja hankkia elämänkumppaniakaan. Tosin on tässä jo vähän terveyskin alkanut reistailla erinäisten vastoinkäymisten takia joten eipä sitä tiedä vaikka itse kuolisi kohta. Tavallaan se olisi helpotus mut jotenkin omakin kuolema vähän pelottaa tosin paljon vähemmän kuin läheisien menettäminen.
Mies35
- Anonyymi
Miksi surra asioita joihin ei voi vaikuttaa? Tai asioita jotka ovat jo tapahtuneet?
- Anonyymi
Ap tässä, sitä juuri, kun en tiedä miksi suren niitä. En todellakaan haluaisi, koska ne jotenkin vaan kokoajan vaikuttavat mut elämään. Pelottaa vaan ihan helvetisti kokoajan ja ahdistaa, enkä saa sitä loppumaan
- Anonyymi
Herkät ja tuntevat ihmiset suree niin menneitä kuin edessäpäin olevia asioita minkäs sille mahtaa?
Mies35 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Herkät ja tuntevat ihmiset suree niin menneitä kuin edessäpäin olevia asioita minkäs sille mahtaa?
Mies35Herkät ja tuntevat ihmiset voisivat yhtä hyvin iloita niin menneistä kuin tulevista asioista! Niihin tuleviin voi jopa itse vaikuttaa, omista ratkaisuista ja valinnoista riippuu melkein kaikki.
Läheisten kuoleman sureminen etukäteen on syvältä! Kuolemaa tulee kohtaamaan joka tapauksessa ihan jokainen, se kuuluu elämään. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Herkät ja tuntevat ihmiset voisivat yhtä hyvin iloita niin menneistä kuin tulevista asioista! Niihin tuleviin voi jopa itse vaikuttaa, omista ratkaisuista ja valinnoista riippuu melkein kaikki.
Läheisten kuoleman sureminen etukäteen on syvältä! Kuolemaa tulee kohtaamaan joka tapauksessa ihan jokainen, se kuuluu elämään.Läheskään kaikki ei elämässä ole omissa käsissä valitettavasti vaikka kuinka toivois. Lähdet vaikka kävelylle niin joku rattijuoppo voi ajaa sun yli. Lähdet vaikka yksin johonkin yöelämään niin joku puukottaa sut. Kaikille sairauksillekkaan ei mahda mitään vaikka eläisi kuin pyhäkoulupoika tai tyttö. Joskus voi myös joutua huonoon taloudelliseen asemaan ihan ilman omaa syytä. Olen myös huomannut ettei siihenkään aina pysty vaikuttamaan pitääkö muut ihmiset susta vai ei.
Mies35 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Läheskään kaikki ei elämässä ole omissa käsissä valitettavasti vaikka kuinka toivois. Lähdet vaikka kävelylle niin joku rattijuoppo voi ajaa sun yli. Lähdet vaikka yksin johonkin yöelämään niin joku puukottaa sut. Kaikille sairauksillekkaan ei mahda mitään vaikka eläisi kuin pyhäkoulupoika tai tyttö. Joskus voi myös joutua huonoon taloudelliseen asemaan ihan ilman omaa syytä. Olen myös huomannut ettei siihenkään aina pysty vaikuttamaan pitääkö muut ihmiset susta vai ei.
Mies35Et voi tosiaankaan tehdä yhtään mitään, koska voi käydä huonosti!
Kaikkein huonoimmin kuitenkin käy, kun pelkäät ja odotat vain, mitä pahaa tapahtuu. Oma valinta sekin... - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Et voi tosiaankaan tehdä yhtään mitään, koska voi käydä huonosti!
Kaikkein huonoimmin kuitenkin käy, kun pelkäät ja odotat vain, mitä pahaa tapahtuu. Oma valinta sekin...Niin totta varmaan tuokin vaikka hiukan töykeästi asian ilmaisit. Kuitenkin niin monta kertaa elämässä mennyt asiat perseelleen että väkisinkin tulee varmaan turhan varovaiseksi.
Mies35 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Läheskään kaikki ei elämässä ole omissa käsissä valitettavasti vaikka kuinka toivois. Lähdet vaikka kävelylle niin joku rattijuoppo voi ajaa sun yli. Lähdet vaikka yksin johonkin yöelämään niin joku puukottaa sut. Kaikille sairauksillekkaan ei mahda mitään vaikka eläisi kuin pyhäkoulupoika tai tyttö. Joskus voi myös joutua huonoon taloudelliseen asemaan ihan ilman omaa syytä. Olen myös huomannut ettei siihenkään aina pysty vaikuttamaan pitääkö muut ihmiset susta vai ei.
Mies35Onhan se helpompaa olla ja elää, kun oppii hyväksymään asiat, joihin ei itse voi vaikuttaa.
On hyvä tajuta, ettei kannata murehtia sellaisia mihin ei todellakaan itse pysty vaikuttamaan.
Eri asia sitten, jos pystyisi itse jotain tekemään, eikä tee.
- Anonyymi
Työ ja mukava harrastus vie pois synkästä mediatulvasta jota suomessa on aivan riittämiin.
Kuka sellaista kestää.
Suppilautailua itse harrastan eikä kännykkä ole se mitä tuijotan.- Anonyymi
Viimeisten vuosien varrella on huomannut, ettei kukaan kestä, kun tuossa mainitsit " kuka sellaista kestää ".
Näkeehän sen ihmisten käytöksestä, on muuttunut vaan huonompaan suuntaan. Onneksi edelleen kuitenkin on pienempi osa heitä, jotka " oireilevat " käytöksellään. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Viimeisten vuosien varrella on huomannut, ettei kukaan kestä, kun tuossa mainitsit " kuka sellaista kestää ".
Näkeehän sen ihmisten käytöksestä, on muuttunut vaan huonompaan suuntaan. Onneksi edelleen kuitenkin on pienempi osa heitä, jotka " oireilevat " käytöksellään.Tuntuu että nykyään ihmisiä ihan jopa raiskataan ja tapetaan enemmän kuin ennen ja johtuisko sekin siitä että yhteiskunnassa on nykyään yleisesti ottaen huono ilmapiiri ja kauhea vastakkainasettelu lähes joka asiassa. Silloin kun itse vielä olin lapsi niin ei mun mielestä ihan tällaista ollut kuin nykyään saa lukea lehdistä ja uutisista harva se päivä.
Mies35
- Anonyymi
Minun täysi ikäinen tyttäreni pelkää myös läheisten menettämistä.Syy tähän on trauma jossa läheinen sukulainen menehtyi äkisti. Puhuminen on auttanut vähän mutta olen kyllä kannustanut elämään eikä murehtimaan kuolemaa etukäteen. Moni ei tiedä mitä heistä tulee isona eikä tarvikaan vielä sinun iässä.Minä luin kolme ammattia ennenkuin löysin oman alani myöhemmällä iällä. Toivottavasti voisit puhua vanhemmillesi peloistasi,hyvä juttu että teillä läheiset välit.
- Anonyymi
Itselläkin on varmaan paha trauma tuosta isän yllättävästä sairastumisesta ja äkillisestä poismenosta tosin olen surrut näitä asioita jo silloinkin kun kaikki läheiset oli elossa. Sitten sen vasta ymmärtää kunnolla kuinka kamalaa läheisen menettäminen on kun se on tapahtunut oikeasti. Tätä pelkäsin aina ja pahin pelko kävi toteen vaikka totta kai tiedän että me kaikki valitettavasti kuollaan ennemmin tai myöhemmin. Toisaalta olis kai sekin hirveää elää ikuisesti tällaisessa maailmassa. Luultavasti pelkään vaan yksinjäämistä ja sitä että en selviä mistään asioista vaikka on siinä se surukin läheisen menettämisestä. Jotkut sanoo että pahin suru helpottaa vuodessa. Nyt on mennyt jo kohta 4 vuotta eikä ole helpottanut vieläkään.
Mies35vuotta- Anonyymi
Tai no tavallaan on helpottanut ja tavallaan ei ole kun vieläkin joskus näen unta jossa isä on hengissä ja terveenä. Todella tuskallista herätä tuollaisen unen jälkeen kun pettymys on niin suuri. Kyse oli vielä sellaisesta sairaudesta jota oli todella kamalaa seurata sivusta vaikka ei se kauan kestänytkään.
Mies35vuotta - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tai no tavallaan on helpottanut ja tavallaan ei ole kun vieläkin joskus näen unta jossa isä on hengissä ja terveenä. Todella tuskallista herätä tuollaisen unen jälkeen kun pettymys on niin suuri. Kyse oli vielä sellaisesta sairaudesta jota oli todella kamalaa seurata sivusta vaikka ei se kauan kestänytkään.
Mies35vuottaElä hyvä mies vihdoin omaa elämääsi! Sitä isäsikin toivoisi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Elä hyvä mies vihdoin omaa elämääsi! Sitä isäsikin toivoisi.
Helpommin sanottu kuin tehty päästää kaikista henkisistä rajoitteistaan irti ja olla ottamatta paineita sinänsä turhista asioista.
Mies35 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Helpommin sanottu kuin tehty päästää kaikista henkisistä rajoitteistaan irti ja olla ottamatta paineita sinänsä turhista asioista.
Mies35Minulla myös läheinen joka hyvin herkkä ja tunteellinen ja kuolema asiat pelottavia. En tiedä johtuuko lapsuudesta vai mistä että keskustelu kuolemasta on tosi raskasta.Itse ajattelen että meille on aikamme annettu ja tehtävämme on elää.Suru pitää surra että elämässä pääsee myös eteenpäin.
- Anonyymi
Oon mun perheen kanssa nii läheinen, että ajatteleminen niiden menettämisestä saa mut lamaantumaan, enkä pysty lopettamaan sen ajattelemista!!
Ole rauhassa,se on elämän kiertoa,että keho kuolee mutta ihmisen henki säilyy täysin varmasti,kuten kaiken elollisen mikä on luotu.
Se tuntuu pahalta ja olen itse sen kokenut monin osin mtä Rakastan !
Tiedän,että tämä elämä on kuin oppikoulu mitä käyt nyt ja meidän on opittava asioita.
Älä ota raskaasti kun ymmärtäisit ystäväni,me olemme keho ja energia/sielu.
Ei ole mitään hätää,kaikki näet vielä ! Ainoa asia mihin voit takuuvarmasti elämässä luottaa on se että kaikki kuolevat.
Nyt voit sitten tehdä kaikkesi poistaaksesi tämän absoluuttisen tosiasian mielestäsi erillaisilla keinoilla, alkoholi, lääkkeet, harrastukset, romanttiset suhteet jne. tai sitten voit ottaa tämän tiedon elämäsi keskeiseksi lähtökohdaksi ja rakentaa elämäsi se tosiasia aina mielessä pitäen. Elämäsi tulee olemaan aivan erillainen riippuen siitä mistä lähtökohdista sitä alat rakentamaan/elämään.- Anonyymi
Tulevaisuus on ahdistavaa, koska ihmiskunta on mokannut pahasti. Liikaväestö, ökykulutus ja sodat vievät maapallomme perikatoon. Meillä ei ole aikaa enää kuin 20 vuotta, max. 30 v. ja ekosysteemien täysromahdus sekä ilmastokatastrofi tappavat suuren osan lajistamme. Ja maamme ajautuu sotaan sitä ei vältä mikään.
- Anonyymi
Median ja uutisoinnin vika osittain, että monet voivat huonosti, ovat ahdistuneita.
Suurin osa uutisoinnista keskittyy enemmän negatiivisiin asioihin, ihmiset unohtavat, että maailmassa on todella paljon hyvääkin. Miksi se on niin vaikea huomata ?- Anonyymi
Ap tässä, olen itse huomannut tämän median vaikutuksen, ainakin itseeni. Heti kun on alkanut tulla näitä kauheita uutisia nuorten kuolemista, niin on nää mun ajatuksetkin pahetuneet. Oon yrittänyt sitä tapaa, että poistin kaikki uutispalstat (IS, IL yms.) mutta kun sitä tuppaa tulemaan joka suunnasta! Miksei uutisia voida kirjoittaa iloisistakin asioista
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ap tässä, olen itse huomannut tämän median vaikutuksen, ainakin itseeni. Heti kun on alkanut tulla näitä kauheita uutisia nuorten kuolemista, niin on nää mun ajatuksetkin pahetuneet. Oon yrittänyt sitä tapaa, että poistin kaikki uutispalstat (IS, IL yms.) mutta kun sitä tuppaa tulemaan joka suunnasta! Miksei uutisia voida kirjoittaa iloisistakin asioista
Ihan samaa olen miettinyt, että mukavatkin uutiset olisivat tervetulleita.
On hyvä, että olet huomannut ahdistuksesi lisääntyvän huonoista uutisista, ja sitten yrittänyt vähentää seuraamista.
Jos jotkut asiat ahdistavat, kannattaa niitä vältellä. Aina ei toki pysty kaikkea välttämään, kun elämään kuuluu kaikenlaista.
On asioita, joille ei itse pysty tekemään mitään, niin ei kannata sellaisten asioiden antaa kaataa omaa maailmaa/maailmankuvaa. Ne voi aiheuttaa ikäviä tunteita, ajatuksia, mutta ovat kuitenkin itsestä riippumattomia asioita, joihin ei voi itse vaikuttaa.
Elämä ei ole helppoa, se on oikeastaan taitolaji, ja meillä kaikilla on erilaiset taidot elämää varten. Se koettelee, mutta samalla se tekee meistä vahvempia kestämään ja ymmärtämään sekä ympäristöä, että omaa itseä.
Sekin on hyvä, että itse ymmärtää, mikä aiheuttaa itselle pahaa oloa. Silloin asialle voi tehdä jotain.
Ja ehkä typerältä tuntuva juttu, mutta omasta kokemuksesta voin sanoa, kun ikää tulee lisää, alkaa suhtautumaan asioihin aika paljon rennommin. Kyllä minäkin muistan oman nuoruuteni, nyt jo vanhempana ei ole enää niin vaikeaa.
Joskus pysähdyn miettimään, että miten saatoinkin nuorena ajatella niin eri tavalla asioista kuin nykyään. Omaan itseeni suhtautuminenkin on muuttunut todella paljon. Pistä se älypuhelin äänettömäksi ja kädestä pois. Olosi paranee heti, kunhan vieroitusoireet helpottavat noin viikon kuluessa.
Nämä median tuottajat eli toimittelijat ovat saastaisia hengeltään, ja luultavasti jonkinlaisen tuomion tulevat saamaan teoistaan. Älä lue mitä he kirjoittavat, älä ole missään tekemisissä heidän kanssaan. Sama koskee sosiaalisen median tuottajia. Tuossa toiminnassa kyse on vain voitosta, paljasta rahaa he tekevät, kaikki moraali on heillä syrjään heitettynä.
- Anonyymi
Mulla kuoli äiti 6kk sitten ja olen entistä ahdistuneempi ja syytän itseäni.
- Anonyymi
Osanottoni.
Omaisen kuolema tuntuu aina pahalta.
Saanko kysyä, miksi syytät itseäsi ? Varmasti ahdistaa, jos koet jotenkin syyllisyyttä.
- Anonyymi
Aloittajalle sen verran. Että se haikeus voi kuulua ihan normaalina osana kasvuun ja ikään. Sinä vain välitä ja tunnet paljon. Ja se on hyvä asia. Se että joka paikasta kasataan painetta tietää kuka on sekä kulkea tiiviisti mukana yhteiskunnan epätoimivissa rattaissa on varsinkin nuorelle kohtuuton taakka. Kukaan ei tiedä mitä isona haluisi tehdä. Sillä kenestäkään ei kasva edes aikuisena valmista. Valmista ei tule koskaan ja aikuisetkin ovat keskenkasvuisia lapsia. Ja se valmistumattomuus on hyvä asia. Siinä saa elää ja liikkua ja kehittyä vapaana ihmisenä aina. Valinnan vapaus säilyy ja joka päivä voi kysyä uudelleen mitä haluaa juuri tänään. Se mitä yhteiskunta haluaa ja koittaa pakottaa on vain numeroita joita tuotat. Ei se ole kiinnostunut sinusta tai kenestäkään joten älä välitä myös sinäkään sen paineistuksesta. Suosittelisin sinulle maadoittamaan itsesi takaisin itseesi ja tähän hetkeen ja omiin tekemisiisi uudelleen. Siellä se elämä on ja elämää ei voi elää tulevaisuudessa ainoastaan nyt ja tässä hetkessä. Jotakin kivaa mistä pitäisit olisi hyvä tehdä. Ja illalla kun yrität nukkua niin miettisit jo valmiiksi jotakin hyvää mitä odotat jo huomiselta. Jos unen puute vaivaa. Niin on olemassa hyviä itsehypnoosi ja rentoutuskeinoja. Mutta jotenkin niitäkin enemmän koen. Että tarvitsisit saada näyttää sydämesi ja tunteesi jotta kokisit ne todellakin todellisiksi. Eli puhu ja näytä tunteesi niille joille koet tarvetta. Läheisillesi. En usko että mikään muu kuin kohtaaminen sydämen tasolla voisi lopulta rauhoittaa sitä ahdistusta mitä koet monista asioista. Ja itkeminen sekä ilmaiseminen auttavat myös yksinkin. Voit kirjoittaa tai taiteilla jonkin aiheen piirissä sitä tunnettasi työstäen. Ajatusten vaihto on eri asia kuin tunne tasolla tunteiden työstäminen tai niiden tunteiden tasolla kohtaaminen toisen läheisen ihmisen kanssa.
Sanon tämän vielä kerran yksinkertaisesti.
Uskoisin, että monessa ahdistuksessa on kyse olemisen tuskasta. Tarkemmin uskalluksesta autenttisesti olla.
Eli älä yritä, suojella itseäsi tai lähimmäisiäsi ( jos ovat turvallisia emotionaalisesti) siltä mitä todella tunnet.
Sillä silloin lakkaat osittain olemasta yrittäen olla jotakin mitä et ole etkä tunne. Sanoit ette kehtaa kertoa...Mutta kysyn, kehtaatko näyttää eli olla mitä tunnet.
Kaikkea hyvää kesääsi ja elämääsi. - Anonyymi
Mistähän sitä sitten voisi saada apua kun jää yksin eikä koe pärjäävänsä elämässä. On paljon sellaisia asioita joita en kykene hoitamaan yksin. Tuskin mistään saa apua. Niin ja en ole aloittaja mutta kunhan kysyin.
- Anonyymi
Oletko minkä ikäinen ?
Ja mitä tarkoitat, ettet pysty joitain asioita hoitamaan itse, onko ne kotityöt, raha-asioiden hoito, asiointi kodin ulkopuolella ?
Hyvinvointialueilta pitäisi saada tietoa erilaisista palveluista, joita voisi olla saatavilla. Riippuen toki tarpeesta.
On myös olemassa seurakunnat, joista voi saada jotain apua. On ystäväpalveluita, esim. SPR:llä.
Aina on jotain, mutta niistä on hyvin vähän esillä mitään tietoa, olisi osattava itse kaivaa ja selvittää kaikki. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Oletko minkä ikäinen ?
Ja mitä tarkoitat, ettet pysty joitain asioita hoitamaan itse, onko ne kotityöt, raha-asioiden hoito, asiointi kodin ulkopuolella ?
Hyvinvointialueilta pitäisi saada tietoa erilaisista palveluista, joita voisi olla saatavilla. Riippuen toki tarpeesta.
On myös olemassa seurakunnat, joista voi saada jotain apua. On ystäväpalveluita, esim. SPR:llä.
Aina on jotain, mutta niistä on hyvin vähän esillä mitään tietoa, olisi osattava itse kaivaa ja selvittää kaikki.Aika monessa asiassa varmaan tulen apua tarvitsemaan kun on näitä psykiatrisia diagnooseja paljon. Nyt ei ole ollut hoitosuhdetta mihinkään vuosiin mutta en kyllä tule tällä tavalla enää kauaa pärjäämään. Ongelmana on lisäksi se että joudun asumaan monessa eri paikassa niin en oikein senkään takia saa apua mistään.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Aika monessa asiassa varmaan tulen apua tarvitsemaan kun on näitä psykiatrisia diagnooseja paljon. Nyt ei ole ollut hoitosuhdetta mihinkään vuosiin mutta en kyllä tule tällä tavalla enää kauaa pärjäämään. Ongelmana on lisäksi se että joudun asumaan monessa eri paikassa niin en oikein senkään takia saa apua mistään.
Miten voi joutua asumaan monessa eri paikassa ?
Varmasti on kuitenkin joku kotikunta olemassa, jossa olet kirjoilla.
Sen kunnan kautta kai se apu pitäisi yrittää järjestää, mikä on kotikunnaksi merkattu.
Kirjoitat, että " aika monessa asiassa varmaan tulen apua tarvitsemaan kun on näitä diagnooseja ".
Eihän ne diagnoosit estä elämistä, toimimista, sairauksienkin kanssa voi elää ihan kohtalaisesti.
Toinen juttu on toki, jos " piiloutuu sairauden taakse " , pitääkö itseään sairaana ihmisenä, vai pelkästään ihmisenä.
Psyykkisen sairaudenkaan ei ole pakko antaa nujertaa, ei ole hyvä ajatella jo etukäteen, ettei muka tulisi enää jossain vaiheessa pärjäämään itse. Tulevasta kun ei voi tietää.
Mitä enemmän alistaa itsensä siihen, ettei muka tule pärjäämään, niin ehkä sitten helpommin tulee tilanne, ettei oikeasti pärjää.
On monia ihmisiä, jotka ovat toipuneet, jopa parantuneet, pahoistakin psyykkisistä ongelmista. Joskus on käytävä pohjalla, että pääsee taas ylöspäin.
Saattaahan sinunkin kohdallasi asiat vielä joskus muuttua paremmaksi, ei voi tietää, ainoastaan ajan myötä se selviää. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miten voi joutua asumaan monessa eri paikassa ?
Varmasti on kuitenkin joku kotikunta olemassa, jossa olet kirjoilla.
Sen kunnan kautta kai se apu pitäisi yrittää järjestää, mikä on kotikunnaksi merkattu.
Kirjoitat, että " aika monessa asiassa varmaan tulen apua tarvitsemaan kun on näitä diagnooseja ".
Eihän ne diagnoosit estä elämistä, toimimista, sairauksienkin kanssa voi elää ihan kohtalaisesti.
Toinen juttu on toki, jos " piiloutuu sairauden taakse " , pitääkö itseään sairaana ihmisenä, vai pelkästään ihmisenä.
Psyykkisen sairaudenkaan ei ole pakko antaa nujertaa, ei ole hyvä ajatella jo etukäteen, ettei muka tulisi enää jossain vaiheessa pärjäämään itse. Tulevasta kun ei voi tietää.
Mitä enemmän alistaa itsensä siihen, ettei muka tule pärjäämään, niin ehkä sitten helpommin tulee tilanne, ettei oikeasti pärjää.
On monia ihmisiä, jotka ovat toipuneet, jopa parantuneet, pahoistakin psyykkisistä ongelmista. Joskus on käytävä pohjalla, että pääsee taas ylöspäin.
Saattaahan sinunkin kohdallasi asiat vielä joskus muuttua paremmaksi, ei voi tietää, ainoastaan ajan myötä se selviää."Miten voi joutua asumaan monessa eri paikassa ?"
Onko tuossa nyt jotain ihmeellistä? No sen takia että mulla on koti kahdella eri paikkakunnalla ja pitää hoitaa asioita kummassakin päässä. Sekin on vaikeaa kun postit menee sitten toiselle paikkakunnalle niin ei pääse niitä hakemaan ajoissa varsinkin jos henkinen tila on tämä mikä itsellä on. Jää sitten monet tärkeät asiat hoitamatta tai ainakin viivästyy. Ehkä mun pitäisi muuttaa johonkin palvelukotiin ettei enää tarvitse kulkea monen eri paikan välillä ja saisin sinne postit ja apua käytännön asioissa.
"Eihän ne diagnoosit estä elämistä, toimimista, sairauksienkin kanssa voi elää ihan kohtalaisesti."
Aika vähän tiedät asioista jos väität ettei muka estä elämistä. Ethän edes tiedä mun diagnooseja ja sairauksia. Ainakin itsellä ne on estänyt monta asiaa kokonaan ja ihan perusasioidenkin hoitaminen tuottaa ylitsepääsemättömiä vaikeuksia. Kyllähän se masentaa kun joutuu luopumaan kaikesta mistä on haaveillut.
"Psyykkisen sairaudenkaan ei ole pakko antaa nujertaa, ei ole hyvä ajatella jo etukäteen, ettei muka tulisi enää jossain vaiheessa pärjäämään itse. Tulevasta kun ei voi tietää."
Vielä sentään on joku läheinen elossa kun melkein kaikki on jo kuollut mutta kyllä sen aikalailla jo tietää kuinka omalla kohdalla käy sitten kun olen yksin.
"On monia ihmisiä, jotka ovat toipuneet, jopa parantuneet, pahoistakin psyykkisistä ongelmista. Joskus on käytävä pohjalla, että pääsee taas ylöspäin.
Saattaahan sinunkin kohdallasi asiat vielä joskus muuttua paremmaksi, ei voi tietää, ainoastaan ajan myötä se selviää."
On toki mutta niin pitkään olen näiden ongelmien kanssa elänyt (liki 20 vuotta) ja pahemmaksi vaan on mennyt että pidän loton päävoittoakin todennäköisempänä asiana kuin että parantuisin. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Miten voi joutua asumaan monessa eri paikassa ?"
Onko tuossa nyt jotain ihmeellistä? No sen takia että mulla on koti kahdella eri paikkakunnalla ja pitää hoitaa asioita kummassakin päässä. Sekin on vaikeaa kun postit menee sitten toiselle paikkakunnalle niin ei pääse niitä hakemaan ajoissa varsinkin jos henkinen tila on tämä mikä itsellä on. Jää sitten monet tärkeät asiat hoitamatta tai ainakin viivästyy. Ehkä mun pitäisi muuttaa johonkin palvelukotiin ettei enää tarvitse kulkea monen eri paikan välillä ja saisin sinne postit ja apua käytännön asioissa.
"Eihän ne diagnoosit estä elämistä, toimimista, sairauksienkin kanssa voi elää ihan kohtalaisesti."
Aika vähän tiedät asioista jos väität ettei muka estä elämistä. Ethän edes tiedä mun diagnooseja ja sairauksia. Ainakin itsellä ne on estänyt monta asiaa kokonaan ja ihan perusasioidenkin hoitaminen tuottaa ylitsepääsemättömiä vaikeuksia. Kyllähän se masentaa kun joutuu luopumaan kaikesta mistä on haaveillut.
"Psyykkisen sairaudenkaan ei ole pakko antaa nujertaa, ei ole hyvä ajatella jo etukäteen, ettei muka tulisi enää jossain vaiheessa pärjäämään itse. Tulevasta kun ei voi tietää."
Vielä sentään on joku läheinen elossa kun melkein kaikki on jo kuollut mutta kyllä sen aikalailla jo tietää kuinka omalla kohdalla käy sitten kun olen yksin.
"On monia ihmisiä, jotka ovat toipuneet, jopa parantuneet, pahoistakin psyykkisistä ongelmista. Joskus on käytävä pohjalla, että pääsee taas ylöspäin.
Saattaahan sinunkin kohdallasi asiat vielä joskus muuttua paremmaksi, ei voi tietää, ainoastaan ajan myötä se selviää."
On toki mutta niin pitkään olen näiden ongelmien kanssa elänyt (liki 20 vuotta) ja pahemmaksi vaan on mennyt että pidän loton päävoittoakin todennäköisempänä asiana kuin että parantuisin.Unohdin laittaa tuohon edelliseen viestiin että kyllähän tuosta näkee kuinka toivottomaksi elämäntilanteeni koen ja ajattelen negatiivisesti mutta eipä sille mitään voi kun tämä asia ahdistaa ihan tosissaan kaiken aikaa. Itsellä elämä ollut pelkkää selviämistaistelua jo monta vuotta enkä ole nauttinut mistään asioista enää vuosiin. Vaikea nähdä että tämä tästä paremmaksi muuttuisi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Unohdin laittaa tuohon edelliseen viestiin että kyllähän tuosta näkee kuinka toivottomaksi elämäntilanteeni koen ja ajattelen negatiivisesti mutta eipä sille mitään voi kun tämä asia ahdistaa ihan tosissaan kaiken aikaa. Itsellä elämä ollut pelkkää selviämistaistelua jo monta vuotta enkä ole nauttinut mistään asioista enää vuosiin. Vaikea nähdä että tämä tästä paremmaksi muuttuisi.
Tosin turhaan täällä asioita vuodatan kun täältä nyt en ainakaan sitä apua tule saamaan jos nyt ylipäätään mistään.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Unohdin laittaa tuohon edelliseen viestiin että kyllähän tuosta näkee kuinka toivottomaksi elämäntilanteeni koen ja ajattelen negatiivisesti mutta eipä sille mitään voi kun tämä asia ahdistaa ihan tosissaan kaiken aikaa. Itsellä elämä ollut pelkkää selviämistaistelua jo monta vuotta enkä ole nauttinut mistään asioista enää vuosiin. Vaikea nähdä että tämä tästä paremmaksi muuttuisi.
Noin ajattelin aikoinaan itsekin, ettei elämästä tule enää koskaan mitään.
Toisin kuitenkin kävi.
Kerroit, että olet elänyt ongelmiesi kanssa liki 20 vuotta. Lohduttaako yhtään, kun sanon, että minulla oli ongelmia 30 vuotta ( ehkä typerää verrata, mutta tällä en tarkoita mitään erityistä ).
Oli päihdeongelmia, mukaan tuli psyykkiset ongelmat. Olin avohoidossa, olin laitoksissa, asuin palvelutaloissa.
Diagnooseista löytyy psykoosisairautta, persoonallisuushäiriötä.
Jos oikeaan aikaan onnistuu saamaan oikeanlaista apua, voi tapahtua ihmeitä.
Apu voi tulla yllättäenkin sellaisella hetkellä kun sitä ei osaa odottaa. Joskus siihen tulee ajauduttua, tai se voi osua kohdalle ehkä pakostakin.
Joistain haaveista ja unelmista joutuu joskus luopumaan, luopuminen ei ole ikinä mukavaa, mutta ei se ole maailmanloppu. Voi tyytyä sellaisiin asioihin, jotka vielä ovat mahdollisia.
Ja elämässä joutuu aina selviytymään jostakin, jokaisella on myös vaikeita ja ikäviä asioita edessä ajoittain.
Itse en tykkää sanasta taistelu, silloin kun puhutaan selviytymisestä ja elämästä. Tulee mieleen, että olisi joku pakottava tarve olla ja pystyä enempään, mitä on.
Taistelussahan yleensä on jotain vastassa, yksin ei oikein pysty taistelua käymään. Paitsi toki jos sitä käy itsensä kanssa, mutta se ei ainakaan helpota mitään, päinvastoin, luulisi että se aiheuttaa ahdistusta.
Täältä palstalta ei todellakaan suoraan apua voi saada, mutta toisaalta jonkinlaista vertaistukea kuitenkin.
On hyvä, kun voi lukea muidenkin juttuja omasta elämästään, omista ongelmistaan, huomaa, ettei kenelläkään elämä ole ollut pelkkää ruusuilla tanssimista.
Äläkä ajattele, että turhaan asioita vuodattelisit. Ei se ole turhaa, jos sinusta tuntuu, että haluat kirjoittaa, niin sitten kirjoitat.
- Anonyymi
Nyt ahdistaa jo niin paljon että tapan varmaan itseni kun ei jaksa enää tätä loputonta sinnittelyä ja huonoa elämää ja sitä että olen kokoajan huolissani ja ahdistunut jostain. Muutenkin elämä on todella yksinäistä kun ei ole enää oikeastaan mitään eikä tää tästä näillä näkymin tule muuksi muuttumaan. Ikää tulee aina vaan lisää ja terveysmurheetkin senkun lisääntyy.
- Anonyymi
Onko itselläsi mitään käsitystä, mitkä asiat sinua ahdistaa ja huolestuttaa ?
Ja miksi ne asiat aiheuttavat sellaisia tunteita, mikä on oma suhtautumistapasi kaikkeen ?
Ja aina synkällä hetkellä tuntuu, ettei mistään enää tule mitään, mutta kuitenkin aina on mahdollista, että asiat muuttuvat paremmiksi. Jos itsensä tappaa, niin koskaan ei saa tietää, mitä tulevaisuus voi tuoda tullessaan. Voi yllättyä jopa ihan positiivisestikin, ei voi etukäteen tietää. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Onko itselläsi mitään käsitystä, mitkä asiat sinua ahdistaa ja huolestuttaa ?
Ja miksi ne asiat aiheuttavat sellaisia tunteita, mikä on oma suhtautumistapasi kaikkeen ?
Ja aina synkällä hetkellä tuntuu, ettei mistään enää tule mitään, mutta kuitenkin aina on mahdollista, että asiat muuttuvat paremmiksi. Jos itsensä tappaa, niin koskaan ei saa tietää, mitä tulevaisuus voi tuoda tullessaan. Voi yllättyä jopa ihan positiivisestikin, ei voi etukäteen tietää.Ihan kaikki elämiseen liittyvät asiat ja tuleva kuolema niin omaisten kuin oma kuolema. Mulla ole minkäänlaista kykyä elää tässä maailmassa. Silti pitäisi pystyä tekeen varmaan sataa eri asiaa mutta en kykene mihinkään.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ihan kaikki elämiseen liittyvät asiat ja tuleva kuolema niin omaisten kuin oma kuolema. Mulla ole minkäänlaista kykyä elää tässä maailmassa. Silti pitäisi pystyä tekeen varmaan sataa eri asiaa mutta en kykene mihinkään.
Jokainen tekee sen mihin pystyy, ei kukaan voi ylittää itseään.
Ja jos ei kaikkeen pysty, ei siitä kannata itseään syytellä. Tekee minkä pystyy ja on siihen tyytyväinen.
- Anonyymi
"Ja aina synkällä hetkellä tuntuu, ettei mistään enää tule mitään, mutta kuitenkin aina on mahdollista, että asiat muuttuvat paremmiksi. Jos itsensä tappaa, niin koskaan ei saa tietää, mitä tulevaisuus voi tuoda tullessaan. Voi yllättyä jopa ihan positiivisestikin, ei voi etukäteen tietää."
Olen kärsinyt jo ihan tarpeeksi kun tää tuskin taival on jatkunut jo kohta 20 vuotta ja kaikki on mennyt vuosi vuodelta vaan huonommaksi. Itse tiedän parhaiten minkälaista tuskaa ja loputonta yksinäisyyttä tää elämä on. Niillä ei varmaan näin ole ollut jotka sanoo että kaikki voi vielä muka muuttua paremmaksi. No ei voi ainakaan meikäläisen kohdalla.
Ahdistunut Mies - Anonyymi
Minulta kuoli äiti. Oon 47 ja äiti 75. Hirveää se on mut kyllä aika auttaa
Mullakin on jokseenki sama. oon ite vasta 13 mutta oon nyt vuoden ajan ajatellu kuolemaa ja mua ahdistaa se. kun ajattelen omaa kuolemaa ja sitä miten mä katoan ja et mua vaan ei enää oo vatsaan sattuu ja mulla on vaikee hengittää. Kun taas ajattelen mun perheen kuolemaa mulle ei tuu nii pahaa tunnetta mut silmät kyl kostuu ja tuun surulliseksi. Mä alan monesti ajatella kuolemaa iltaisin ku yritän nukkuu ja en saa sen takii unta. Mut nyt oon aika pitkää laittanu äänikirjän illalla päälle ja se vies ajatukset pois kuolemasta ja auttaa nukahtaa. oon ite yrittäny puhuu tästä mun iskälle mutta menin iha hysteeriseksi nii se ei oikein tajunnu ja vaan lohdutti sitä perus "ei hätää kaikki järjestyy". Tää on kyl vähän myöhää vastattu mutta jotenki ei nii yksinäinen tunne jos en oo ainoo kelle käy näin.
- Anonyymi
Varmasti monet ajattelevat joskus kuolemaa, se on ihan normaalia. Ajatus ei ole mitenkään väärä tai typerä.
Mutta mikä siinä herättää pelkoa ? Miksi ajatella läheisten tai omaa kuolemaa, etenkin jos kaikki ovat terveinä, voivat hyvin, jne. Voisiko taustalla olla jonkinlainen menettämisen pelko ?
On hyvä, että olet löytänyt itsellesi keinon päästä ajatuksista irti äänikirjojen avulla.
Ikävät ajatukset tulevat useimmiten iltaisin, kun on menossa nukkumaan, ja se vaikuttaa nukahtamiseen.
Jos kokeilisi keinoa, että käy niitä ikäviä ajatuksia läpi jo päivällä, ja kauan ennen nukkumaan menoa. Sekin saattaisi vähän helpottaa.
Iskäsi olisi ehkä voinut sanoa jotain muutakin, kuin että kaikki järjestyy, vaikka hyvä että sanoi edes noin. Voi olla aikuisellekin aika vaikea puheenaihe, ylipäänsä kuolema, siitä puhuminen. Ajan myötä, jos ensin pohtii asioita, voi muodostua puhuminenkin helpommaksi.
Puhumisesta, keskustelusta on aina jotain hyötyä. Ja on hyvä, jos pystyy puhumaan mieltä painavista asioista, ei kannata jäädä niitä yksin murehtimaan.
Mahakipu ja hengityksen vaikeutuminen johtuvat ilmeisesti ahdistuksesta, joita ikävät ajatukset herättää. Yritä jollekin puhua aina kun siltä tuntuu. Nyt kun on kesälomat, niin ei voi koulussakaan puhua terkkarille tai jollekin toiselle aikuiselle.
Oletko yrittänyt kirjoittaa mietteitäsi vaikka paperille, siitäkin voisi olla hyötyä. Toisille on vaikea kertoa, mikä voisi auttaa, koska jokaiselle löytyy ne omat keinonsa.
Tai voit vaikka tänne kirjoittaa, jos tuntuu pahalta. Ehkä täälläkin keskustelusta saattaisi olla jotain iloa, vaikkei välttämättä kovasti apua ole. Mutta saisit vähän purkaa ajatuksiasi.
Etkä todellakaan ole ainoa, joka pohtii myös kuolemaa, ja kaikkea muutakin ikävää, ahdistavaa. Monesti ihmiset luulevat, että kenelläkään muulla ei ole vaikeaa, kenelläkään muulla ei ole ongelmia, mutta kyllä niitä on ihan kaikilla, enemmän tai vähemmän.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ensitreffit Jenni laukoo viinilasin ääressä suorat sanat Jyrkin aikeista: "Mä sanoin, että älä"
Voi ei… Mitä luulet: kestääkö Jennin ja Jyrkin avioliitto vai päättyykö eroon? Lue lisää: https://www.suomi24.fi/viihde192490- 1482224
Ymmärrän paremmin kuin koskaan
Roikut kädessäni ja vedät puoleesi. Näen kuitenkin tämän kaiken lävitse ja kaikkien takia minun on tehtävä tämä. Päästän292152Hullu liikenteessä?
Mikä hullu pyörii kylillä jos jahti päällä? Näitä tosin kyllä riittää tällä kylällä.522109Niina Lahtinen uudessa elämäntilanteessa - Kotiolot ovat muuttuneet merkittävästi: "Nyt on...!"
Niina, tanssejasi on riemukasta seurata, iso kiitos! Lue Niinan haastattelu: https://www.suomi24.fi/viihde/niina-lahti201684Kun Venäjä on tasannut tilit Ukrainan kanssa, onko Suomi seuraava?
Mitä mieltä olette, onko Suomi seuraava, jonka kanssa Venäjä tasaa tilit? Ja voisiko sitä mitenkään estää? Esimerkiks3871593Ano Turtiainen saa syytteet kansankiihoituksesta
Syytteitä on kolme ja niissä on kyse kirjoituksista, jotka hän on kansanedustaja-aikanaan julkaissut Twitter-tilillään961516- 2791394
Varokaa! Lunta voi sataa kohta!
Vakava säävaroitus Lumisadevaroitus Satakunta, Uusimaa, Etelä-Karjala, Keski-Suomi, Etelä-Savo, Etelä-Pohjanmaa, Pohjanm131379- 1301356