Tulevaisuus ahdistaa

Ap tässä, Mulla on ihan pienestä asti ollut pelko siitä, että läheiset kuolee tai jotain pahaa tapahtuu. Niin kauan kun muistan oon pelännyt kuolemaa. En osaa sanoa, mistä se johtuu ja toivon, että tietäisin itekkin. Se vaikuttaa mun elämään niin paljon ja haluun päästä siitä vaan eroon, oon käyny ammattilaisille puhumassa, mutta tuntuu siltä ettei ne ymmärrä mitään!

Anonyymi kirjoitti:

Ap tässä, Mulla on ihan pienestä asti ollut pelko siitä, että läheiset kuolee tai jotain pahaa tapahtuu. Niin kauan kun muistan oon pelännyt kuolemaa. En osaa sanoa, mistä se johtuu ja toivon, että tietäisin itekkin. Se vaikuttaa mun elämään niin paljon ja haluun päästä siitä vaan eroon, oon käyny ammattilaisille puhumassa, mutta tuntuu siltä ettei ne ymmärrä mitään!

Lue lisää

Ei ole mitään pelättävää,elämme kehon kuoleman jälkeen !
Mikä on luotu se elää !

Mulla on tää ihan sama fiilis, vaikka oonkin nuorempi! Mulla on sisaruksia ja molemmat vanhemmat vielä, mutta silti oon niin yksinäinen. Kavereita mulla ei koskaan oon oikeestaan ollut, ja jos on ollut, niin nekin on mut jollain tapaa pettänyt… En yhtään tiedä, mitä mun pitäisi tehdä, kaikki tuntuu niin turhalta

Anonyymi kirjoitti:

Mulla on tää ihan sama fiilis, vaikka oonkin nuorempi! Mulla on sisaruksia ja molemmat vanhemmat vielä, mutta silti oon niin yksinäinen. Kavereita mulla ei koskaan oon oikeestaan ollut, ja jos on ollut, niin nekin on mut jollain tapaa pettänyt… En yhtään tiedä, mitä mun pitäisi tehdä, kaikki tuntuu niin turhalta

Lue lisää

Joo no periaatteessa tuntuu typerältä tehdä itsemurhaakaan jos on asiat edes jotenkuten ok. Tuntuu silti tää elämä turhalta kun tietää että läheiset kuolee ja kaveritkin on käytännössä hylännyt kun niillä on elämä jossa on jo riittävästi sisältöä ilman meikäläistä. Tiedän lähes täydellä varmuudella jääväni yksin kun ei ole riittäviä sosiaalisia taitoja hankkia elämänkumppaniakaan. Tosin on tässä jo vähän terveyskin alkanut reistailla erinäisten vastoinkäymisten takia joten eipä sitä tiedä vaikka itse kuolisi kohta. Tavallaan se olisi helpotus mut jotenkin omakin kuolema vähän pelottaa tosin paljon vähemmän kuin läheisien menettäminen.

Mies35

Ap tässä, sitä juuri, kun en tiedä miksi suren niitä. En todellakaan haluaisi, koska ne jotenkin vaan kokoajan vaikuttavat mut elämään. Pelottaa vaan ihan helvetisti kokoajan ja ahdistaa, enkä saa sitä loppumaan

Herkät ja tuntevat ihmiset suree niin menneitä kuin edessäpäin olevia asioita minkäs sille mahtaa?

Mies35

Anonyymi kirjoitti:

Herkät ja tuntevat ihmiset suree niin menneitä kuin edessäpäin olevia asioita minkäs sille mahtaa?

Mies35

Herkät ja tuntevat ihmiset voisivat yhtä hyvin iloita niin menneistä kuin tulevista asioista! Niihin tuleviin voi jopa itse vaikuttaa, omista ratkaisuista ja valinnoista riippuu melkein kaikki.

Läheisten kuoleman sureminen etukäteen on syvältä! Kuolemaa tulee kohtaamaan joka tapauksessa ihan jokainen, se kuuluu elämään.

Anonyymi kirjoitti:

Herkät ja tuntevat ihmiset voisivat yhtä hyvin iloita niin menneistä kuin tulevista asioista! Niihin tuleviin voi jopa itse vaikuttaa, omista ratkaisuista ja valinnoista riippuu melkein kaikki.

Läheisten kuoleman sureminen etukäteen on syvältä! Kuolemaa tulee kohtaamaan joka tapauksessa ihan jokainen, se kuuluu elämään.

Lue lisää

Läheskään kaikki ei elämässä ole omissa käsissä valitettavasti vaikka kuinka toivois. Lähdet vaikka kävelylle niin joku rattijuoppo voi ajaa sun yli. Lähdet vaikka yksin johonkin yöelämään niin joku puukottaa sut. Kaikille sairauksillekkaan ei mahda mitään vaikka eläisi kuin pyhäkoulupoika tai tyttö. Joskus voi myös joutua huonoon taloudelliseen asemaan ihan ilman omaa syytä. Olen myös huomannut ettei siihenkään aina pysty vaikuttamaan pitääkö muut ihmiset susta vai ei.

Mies35

Anonyymi kirjoitti:

Läheskään kaikki ei elämässä ole omissa käsissä valitettavasti vaikka kuinka toivois. Lähdet vaikka kävelylle niin joku rattijuoppo voi ajaa sun yli. Lähdet vaikka yksin johonkin yöelämään niin joku puukottaa sut. Kaikille sairauksillekkaan ei mahda mitään vaikka eläisi kuin pyhäkoulupoika tai tyttö. Joskus voi myös joutua huonoon taloudelliseen asemaan ihan ilman omaa syytä. Olen myös huomannut ettei siihenkään aina pysty vaikuttamaan pitääkö muut ihmiset susta vai ei.

Mies35

Lue lisää

Et voi tosiaankaan tehdä yhtään mitään, koska voi käydä huonosti!

Kaikkein huonoimmin kuitenkin käy, kun pelkäät ja odotat vain, mitä pahaa tapahtuu. Oma valinta sekin...

Anonyymi kirjoitti:

Et voi tosiaankaan tehdä yhtään mitään, koska voi käydä huonosti!

Kaikkein huonoimmin kuitenkin käy, kun pelkäät ja odotat vain, mitä pahaa tapahtuu. Oma valinta sekin...

Lue lisää

Niin totta varmaan tuokin vaikka hiukan töykeästi asian ilmaisit. Kuitenkin niin monta kertaa elämässä mennyt asiat perseelleen että väkisinkin tulee varmaan turhan varovaiseksi.

Mies35

Anonyymi kirjoitti:

Läheskään kaikki ei elämässä ole omissa käsissä valitettavasti vaikka kuinka toivois. Lähdet vaikka kävelylle niin joku rattijuoppo voi ajaa sun yli. Lähdet vaikka yksin johonkin yöelämään niin joku puukottaa sut. Kaikille sairauksillekkaan ei mahda mitään vaikka eläisi kuin pyhäkoulupoika tai tyttö. Joskus voi myös joutua huonoon taloudelliseen asemaan ihan ilman omaa syytä. Olen myös huomannut ettei siihenkään aina pysty vaikuttamaan pitääkö muut ihmiset susta vai ei.

Mies35

Lue lisää

Onhan se helpompaa olla ja elää, kun oppii hyväksymään asiat, joihin ei itse voi vaikuttaa.
On hyvä tajuta, ettei kannata murehtia sellaisia mihin ei todellakaan itse pysty vaikuttamaan.
Eri asia sitten, jos pystyisi itse jotain tekemään, eikä tee.

Viimeisten vuosien varrella on huomannut, ettei kukaan kestä, kun tuossa mainitsit " kuka sellaista kestää ".
Näkeehän sen ihmisten käytöksestä, on muuttunut vaan huonompaan suuntaan. Onneksi edelleen kuitenkin on pienempi osa heitä, jotka " oireilevat " käytöksellään.

Anonyymi kirjoitti:

Viimeisten vuosien varrella on huomannut, ettei kukaan kestä, kun tuossa mainitsit " kuka sellaista kestää ".
Näkeehän sen ihmisten käytöksestä, on muuttunut vaan huonompaan suuntaan. Onneksi edelleen kuitenkin on pienempi osa heitä, jotka " oireilevat " käytöksellään.

Lue lisää

Tuntuu että nykyään ihmisiä ihan jopa raiskataan ja tapetaan enemmän kuin ennen ja johtuisko sekin siitä että yhteiskunnassa on nykyään yleisesti ottaen huono ilmapiiri ja kauhea vastakkainasettelu lähes joka asiassa. Silloin kun itse vielä olin lapsi niin ei mun mielestä ihan tällaista ollut kuin nykyään saa lukea lehdistä ja uutisista harva se päivä.

Mies35

Tai no tavallaan on helpottanut ja tavallaan ei ole kun vieläkin joskus näen unta jossa isä on hengissä ja terveenä. Todella tuskallista herätä tuollaisen unen jälkeen kun pettymys on niin suuri. Kyse oli vielä sellaisesta sairaudesta jota oli todella kamalaa seurata sivusta vaikka ei se kauan kestänytkään.

Mies35vuotta

Anonyymi kirjoitti:

Tai no tavallaan on helpottanut ja tavallaan ei ole kun vieläkin joskus näen unta jossa isä on hengissä ja terveenä. Todella tuskallista herätä tuollaisen unen jälkeen kun pettymys on niin suuri. Kyse oli vielä sellaisesta sairaudesta jota oli todella kamalaa seurata sivusta vaikka ei se kauan kestänytkään.

Mies35vuotta

Lue lisää

Elä hyvä mies vihdoin omaa elämääsi! Sitä isäsikin toivoisi.

Anonyymi kirjoitti:

Elä hyvä mies vihdoin omaa elämääsi! Sitä isäsikin toivoisi.

Helpommin sanottu kuin tehty päästää kaikista henkisistä rajoitteistaan irti ja olla ottamatta paineita sinänsä turhista asioista.

Mies35

Anonyymi kirjoitti:

Helpommin sanottu kuin tehty päästää kaikista henkisistä rajoitteistaan irti ja olla ottamatta paineita sinänsä turhista asioista.

Mies35

Minulla myös läheinen joka hyvin herkkä ja tunteellinen ja kuolema asiat pelottavia. En tiedä johtuuko lapsuudesta vai mistä että keskustelu kuolemasta on tosi raskasta.Itse ajattelen että meille on aikamme annettu ja tehtävämme on elää.Suru pitää surra että elämässä pääsee myös eteenpäin.

Ap tässä, olen itse huomannut tämän median vaikutuksen, ainakin itseeni. Heti kun on alkanut tulla näitä kauheita uutisia nuorten kuolemista, niin on nää mun ajatuksetkin pahetuneet. Oon yrittänyt sitä tapaa, että poistin kaikki uutispalstat (IS, IL yms.) mutta kun sitä tuppaa tulemaan joka suunnasta! Miksei uutisia voida kirjoittaa iloisistakin asioista

Anonyymi kirjoitti:

Ap tässä, olen itse huomannut tämän median vaikutuksen, ainakin itseeni. Heti kun on alkanut tulla näitä kauheita uutisia nuorten kuolemista, niin on nää mun ajatuksetkin pahetuneet. Oon yrittänyt sitä tapaa, että poistin kaikki uutispalstat (IS, IL yms.) mutta kun sitä tuppaa tulemaan joka suunnasta! Miksei uutisia voida kirjoittaa iloisistakin asioista

Lue lisää

Ihan samaa olen miettinyt, että mukavatkin uutiset olisivat tervetulleita.
On hyvä, että olet huomannut ahdistuksesi lisääntyvän huonoista uutisista, ja sitten yrittänyt vähentää seuraamista.
Jos jotkut asiat ahdistavat, kannattaa niitä vältellä. Aina ei toki pysty kaikkea välttämään, kun elämään kuuluu kaikenlaista.

On asioita, joille ei itse pysty tekemään mitään, niin ei kannata sellaisten asioiden antaa kaataa omaa maailmaa/maailmankuvaa. Ne voi aiheuttaa ikäviä tunteita, ajatuksia, mutta ovat kuitenkin itsestä riippumattomia asioita, joihin ei voi itse vaikuttaa.
Elämä ei ole helppoa, se on oikeastaan taitolaji, ja meillä kaikilla on erilaiset taidot elämää varten. Se koettelee, mutta samalla se tekee meistä vahvempia kestämään ja ymmärtämään sekä ympäristöä, että omaa itseä.
Sekin on hyvä, että itse ymmärtää, mikä aiheuttaa itselle pahaa oloa. Silloin asialle voi tehdä jotain.

Ja ehkä typerältä tuntuva juttu, mutta omasta kokemuksesta voin sanoa, kun ikää tulee lisää, alkaa suhtautumaan asioihin aika paljon rennommin. Kyllä minäkin muistan oman nuoruuteni, nyt jo vanhempana ei ole enää niin vaikeaa.
Joskus pysähdyn miettimään, että miten saatoinkin nuorena ajatella niin eri tavalla asioista kuin nykyään. Omaan itseeni suhtautuminenkin on muuttunut todella paljon.

Pistä se älypuhelin äänettömäksi ja kädestä pois. Olosi paranee heti, kunhan vieroitusoireet helpottavat noin viikon kuluessa.


Nämä median tuottajat eli toimittelijat ovat saastaisia hengeltään, ja luultavasti jonkinlaisen tuomion tulevat saamaan teoistaan. Älä lue mitä he kirjoittavat, älä ole missään tekemisissä heidän kanssaan. Sama koskee sosiaalisen median tuottajia. Tuossa toiminnassa kyse on vain voitosta, paljasta rahaa he tekevät, kaikki moraali on heillä syrjään heitettynä.

Osanottoni.
Omaisen kuolema tuntuu aina pahalta.
Saanko kysyä, miksi syytät itseäsi ? Varmasti ahdistaa, jos koet jotenkin syyllisyyttä.

Oletko minkä ikäinen ?
Ja mitä tarkoitat, ettet pysty joitain asioita hoitamaan itse, onko ne kotityöt, raha-asioiden hoito, asiointi kodin ulkopuolella ?
Hyvinvointialueilta pitäisi saada tietoa erilaisista palveluista, joita voisi olla saatavilla. Riippuen toki tarpeesta.
On myös olemassa seurakunnat, joista voi saada jotain apua. On ystäväpalveluita, esim. SPR:llä.
Aina on jotain, mutta niistä on hyvin vähän esillä mitään tietoa, olisi osattava itse kaivaa ja selvittää kaikki.

Anonyymi kirjoitti:

Oletko minkä ikäinen ?
Ja mitä tarkoitat, ettet pysty joitain asioita hoitamaan itse, onko ne kotityöt, raha-asioiden hoito, asiointi kodin ulkopuolella ?
Hyvinvointialueilta pitäisi saada tietoa erilaisista palveluista, joita voisi olla saatavilla. Riippuen toki tarpeesta.
On myös olemassa seurakunnat, joista voi saada jotain apua. On ystäväpalveluita, esim. SPR:llä.
Aina on jotain, mutta niistä on hyvin vähän esillä mitään tietoa, olisi osattava itse kaivaa ja selvittää kaikki.

Lue lisää

Aika monessa asiassa varmaan tulen apua tarvitsemaan kun on näitä psykiatrisia diagnooseja paljon. Nyt ei ole ollut hoitosuhdetta mihinkään vuosiin mutta en kyllä tule tällä tavalla enää kauaa pärjäämään. Ongelmana on lisäksi se että joudun asumaan monessa eri paikassa niin en oikein senkään takia saa apua mistään.

Anonyymi kirjoitti:

Aika monessa asiassa varmaan tulen apua tarvitsemaan kun on näitä psykiatrisia diagnooseja paljon. Nyt ei ole ollut hoitosuhdetta mihinkään vuosiin mutta en kyllä tule tällä tavalla enää kauaa pärjäämään. Ongelmana on lisäksi se että joudun asumaan monessa eri paikassa niin en oikein senkään takia saa apua mistään.

Lue lisää

Miten voi joutua asumaan monessa eri paikassa ?
Varmasti on kuitenkin joku kotikunta olemassa, jossa olet kirjoilla.
Sen kunnan kautta kai se apu pitäisi yrittää järjestää, mikä on kotikunnaksi merkattu.
Kirjoitat, että " aika monessa asiassa varmaan tulen apua tarvitsemaan kun on näitä diagnooseja ".
Eihän ne diagnoosit estä elämistä, toimimista, sairauksienkin kanssa voi elää ihan kohtalaisesti.
Toinen juttu on toki, jos " piiloutuu sairauden taakse " , pitääkö itseään sairaana ihmisenä, vai pelkästään ihmisenä.
Psyykkisen sairaudenkaan ei ole pakko antaa nujertaa, ei ole hyvä ajatella jo etukäteen, ettei muka tulisi enää jossain vaiheessa pärjäämään itse. Tulevasta kun ei voi tietää.
Mitä enemmän alistaa itsensä siihen, ettei muka tule pärjäämään, niin ehkä sitten helpommin tulee tilanne, ettei oikeasti pärjää.

On monia ihmisiä, jotka ovat toipuneet, jopa parantuneet, pahoistakin psyykkisistä ongelmista. Joskus on käytävä pohjalla, että pääsee taas ylöspäin.
Saattaahan sinunkin kohdallasi asiat vielä joskus muuttua paremmaksi, ei voi tietää, ainoastaan ajan myötä se selviää.

Anonyymi kirjoitti:

Miten voi joutua asumaan monessa eri paikassa ?
Varmasti on kuitenkin joku kotikunta olemassa, jossa olet kirjoilla.
Sen kunnan kautta kai se apu pitäisi yrittää järjestää, mikä on kotikunnaksi merkattu.
Kirjoitat, että " aika monessa asiassa varmaan tulen apua tarvitsemaan kun on näitä diagnooseja ".
Eihän ne diagnoosit estä elämistä, toimimista, sairauksienkin kanssa voi elää ihan kohtalaisesti.
Toinen juttu on toki, jos " piiloutuu sairauden taakse " , pitääkö itseään sairaana ihmisenä, vai pelkästään ihmisenä.
Psyykkisen sairaudenkaan ei ole pakko antaa nujertaa, ei ole hyvä ajatella jo etukäteen, ettei muka tulisi enää jossain vaiheessa pärjäämään itse. Tulevasta kun ei voi tietää.
Mitä enemmän alistaa itsensä siihen, ettei muka tule pärjäämään, niin ehkä sitten helpommin tulee tilanne, ettei oikeasti pärjää.

On monia ihmisiä, jotka ovat toipuneet, jopa parantuneet, pahoistakin psyykkisistä ongelmista. Joskus on käytävä pohjalla, että pääsee taas ylöspäin.
Saattaahan sinunkin kohdallasi asiat vielä joskus muuttua paremmaksi, ei voi tietää, ainoastaan ajan myötä se selviää.

Lue lisää

"Miten voi joutua asumaan monessa eri paikassa ?"

Onko tuossa nyt jotain ihmeellistä? No sen takia että mulla on koti kahdella eri paikkakunnalla ja pitää hoitaa asioita kummassakin päässä. Sekin on vaikeaa kun postit menee sitten toiselle paikkakunnalle niin ei pääse niitä hakemaan ajoissa varsinkin jos henkinen tila on tämä mikä itsellä on. Jää sitten monet tärkeät asiat hoitamatta tai ainakin viivästyy. Ehkä mun pitäisi muuttaa johonkin palvelukotiin ettei enää tarvitse kulkea monen eri paikan välillä ja saisin sinne postit ja apua käytännön asioissa.

"Eihän ne diagnoosit estä elämistä, toimimista, sairauksienkin kanssa voi elää ihan kohtalaisesti."

Aika vähän tiedät asioista jos väität ettei muka estä elämistä. Ethän edes tiedä mun diagnooseja ja sairauksia. Ainakin itsellä ne on estänyt monta asiaa kokonaan ja ihan perusasioidenkin hoitaminen tuottaa ylitsepääsemättömiä vaikeuksia. Kyllähän se masentaa kun joutuu luopumaan kaikesta mistä on haaveillut.

"Psyykkisen sairaudenkaan ei ole pakko antaa nujertaa, ei ole hyvä ajatella jo etukäteen, ettei muka tulisi enää jossain vaiheessa pärjäämään itse. Tulevasta kun ei voi tietää."

Vielä sentään on joku läheinen elossa kun melkein kaikki on jo kuollut mutta kyllä sen aikalailla jo tietää kuinka omalla kohdalla käy sitten kun olen yksin.

"On monia ihmisiä, jotka ovat toipuneet, jopa parantuneet, pahoistakin psyykkisistä ongelmista. Joskus on käytävä pohjalla, että pääsee taas ylöspäin.
Saattaahan sinunkin kohdallasi asiat vielä joskus muuttua paremmaksi, ei voi tietää, ainoastaan ajan myötä se selviää."

On toki mutta niin pitkään olen näiden ongelmien kanssa elänyt (liki 20 vuotta) ja pahemmaksi vaan on mennyt että pidän loton päävoittoakin todennäköisempänä asiana kuin että parantuisin.

Anonyymi kirjoitti:

"Miten voi joutua asumaan monessa eri paikassa ?"

Onko tuossa nyt jotain ihmeellistä? No sen takia että mulla on koti kahdella eri paikkakunnalla ja pitää hoitaa asioita kummassakin päässä. Sekin on vaikeaa kun postit menee sitten toiselle paikkakunnalle niin ei pääse niitä hakemaan ajoissa varsinkin jos henkinen tila on tämä mikä itsellä on. Jää sitten monet tärkeät asiat hoitamatta tai ainakin viivästyy. Ehkä mun pitäisi muuttaa johonkin palvelukotiin ettei enää tarvitse kulkea monen eri paikan välillä ja saisin sinne postit ja apua käytännön asioissa.

"Eihän ne diagnoosit estä elämistä, toimimista, sairauksienkin kanssa voi elää ihan kohtalaisesti."

Aika vähän tiedät asioista jos väität ettei muka estä elämistä. Ethän edes tiedä mun diagnooseja ja sairauksia. Ainakin itsellä ne on estänyt monta asiaa kokonaan ja ihan perusasioidenkin hoitaminen tuottaa ylitsepääsemättömiä vaikeuksia. Kyllähän se masentaa kun joutuu luopumaan kaikesta mistä on haaveillut.

"Psyykkisen sairaudenkaan ei ole pakko antaa nujertaa, ei ole hyvä ajatella jo etukäteen, ettei muka tulisi enää jossain vaiheessa pärjäämään itse. Tulevasta kun ei voi tietää."

Vielä sentään on joku läheinen elossa kun melkein kaikki on jo kuollut mutta kyllä sen aikalailla jo tietää kuinka omalla kohdalla käy sitten kun olen yksin.

"On monia ihmisiä, jotka ovat toipuneet, jopa parantuneet, pahoistakin psyykkisistä ongelmista. Joskus on käytävä pohjalla, että pääsee taas ylöspäin.
Saattaahan sinunkin kohdallasi asiat vielä joskus muuttua paremmaksi, ei voi tietää, ainoastaan ajan myötä se selviää."

On toki mutta niin pitkään olen näiden ongelmien kanssa elänyt (liki 20 vuotta) ja pahemmaksi vaan on mennyt että pidän loton päävoittoakin todennäköisempänä asiana kuin että parantuisin.

Lue lisää

Unohdin laittaa tuohon edelliseen viestiin että kyllähän tuosta näkee kuinka toivottomaksi elämäntilanteeni koen ja ajattelen negatiivisesti mutta eipä sille mitään voi kun tämä asia ahdistaa ihan tosissaan kaiken aikaa. Itsellä elämä ollut pelkkää selviämistaistelua jo monta vuotta enkä ole nauttinut mistään asioista enää vuosiin. Vaikea nähdä että tämä tästä paremmaksi muuttuisi.

Anonyymi kirjoitti:

Unohdin laittaa tuohon edelliseen viestiin että kyllähän tuosta näkee kuinka toivottomaksi elämäntilanteeni koen ja ajattelen negatiivisesti mutta eipä sille mitään voi kun tämä asia ahdistaa ihan tosissaan kaiken aikaa. Itsellä elämä ollut pelkkää selviämistaistelua jo monta vuotta enkä ole nauttinut mistään asioista enää vuosiin. Vaikea nähdä että tämä tästä paremmaksi muuttuisi.

Lue lisää

Tosin turhaan täällä asioita vuodatan kun täältä nyt en ainakaan sitä apua tule saamaan jos nyt ylipäätään mistään.

Anonyymi kirjoitti:

Unohdin laittaa tuohon edelliseen viestiin että kyllähän tuosta näkee kuinka toivottomaksi elämäntilanteeni koen ja ajattelen negatiivisesti mutta eipä sille mitään voi kun tämä asia ahdistaa ihan tosissaan kaiken aikaa. Itsellä elämä ollut pelkkää selviämistaistelua jo monta vuotta enkä ole nauttinut mistään asioista enää vuosiin. Vaikea nähdä että tämä tästä paremmaksi muuttuisi.

Lue lisää

Noin ajattelin aikoinaan itsekin, ettei elämästä tule enää koskaan mitään.
Toisin kuitenkin kävi.
Kerroit, että olet elänyt ongelmiesi kanssa liki 20 vuotta. Lohduttaako yhtään, kun sanon, että minulla oli ongelmia 30 vuotta ( ehkä typerää verrata, mutta tällä en tarkoita mitään erityistä ).
Oli päihdeongelmia, mukaan tuli psyykkiset ongelmat. Olin avohoidossa, olin laitoksissa, asuin palvelutaloissa.
Diagnooseista löytyy psykoosisairautta, persoonallisuushäiriötä.
Jos oikeaan aikaan onnistuu saamaan oikeanlaista apua, voi tapahtua ihmeitä.
Apu voi tulla yllättäenkin sellaisella hetkellä kun sitä ei osaa odottaa. Joskus siihen tulee ajauduttua, tai se voi osua kohdalle ehkä pakostakin.

Joistain haaveista ja unelmista joutuu joskus luopumaan, luopuminen ei ole ikinä mukavaa, mutta ei se ole maailmanloppu. Voi tyytyä sellaisiin asioihin, jotka vielä ovat mahdollisia.
Ja elämässä joutuu aina selviytymään jostakin, jokaisella on myös vaikeita ja ikäviä asioita edessä ajoittain.
Itse en tykkää sanasta taistelu, silloin kun puhutaan selviytymisestä ja elämästä. Tulee mieleen, että olisi joku pakottava tarve olla ja pystyä enempään, mitä on.
Taistelussahan yleensä on jotain vastassa, yksin ei oikein pysty taistelua käymään. Paitsi toki jos sitä käy itsensä kanssa, mutta se ei ainakaan helpota mitään, päinvastoin, luulisi että se aiheuttaa ahdistusta.

Täältä palstalta ei todellakaan suoraan apua voi saada, mutta toisaalta jonkinlaista vertaistukea kuitenkin.
On hyvä, kun voi lukea muidenkin juttuja omasta elämästään, omista ongelmistaan, huomaa, ettei kenelläkään elämä ole ollut pelkkää ruusuilla tanssimista.

Äläkä ajattele, että turhaan asioita vuodattelisit. Ei se ole turhaa, jos sinusta tuntuu, että haluat kirjoittaa, niin sitten kirjoitat.

Onko itselläsi mitään käsitystä, mitkä asiat sinua ahdistaa ja huolestuttaa ?
Ja miksi ne asiat aiheuttavat sellaisia tunteita, mikä on oma suhtautumistapasi kaikkeen ?
Ja aina synkällä hetkellä tuntuu, ettei mistään enää tule mitään, mutta kuitenkin aina on mahdollista, että asiat muuttuvat paremmiksi. Jos itsensä tappaa, niin koskaan ei saa tietää, mitä tulevaisuus voi tuoda tullessaan. Voi yllättyä jopa ihan positiivisestikin, ei voi etukäteen tietää.

Anonyymi kirjoitti:

Onko itselläsi mitään käsitystä, mitkä asiat sinua ahdistaa ja huolestuttaa ?
Ja miksi ne asiat aiheuttavat sellaisia tunteita, mikä on oma suhtautumistapasi kaikkeen ?
Ja aina synkällä hetkellä tuntuu, ettei mistään enää tule mitään, mutta kuitenkin aina on mahdollista, että asiat muuttuvat paremmiksi. Jos itsensä tappaa, niin koskaan ei saa tietää, mitä tulevaisuus voi tuoda tullessaan. Voi yllättyä jopa ihan positiivisestikin, ei voi etukäteen tietää.

Lue lisää

Ihan kaikki elämiseen liittyvät asiat ja tuleva kuolema niin omaisten kuin oma kuolema. Mulla ole minkäänlaista kykyä elää tässä maailmassa. Silti pitäisi pystyä tekeen varmaan sataa eri asiaa mutta en kykene mihinkään.

Anonyymi kirjoitti:

Ihan kaikki elämiseen liittyvät asiat ja tuleva kuolema niin omaisten kuin oma kuolema. Mulla ole minkäänlaista kykyä elää tässä maailmassa. Silti pitäisi pystyä tekeen varmaan sataa eri asiaa mutta en kykene mihinkään.

Lue lisää

Jokainen tekee sen mihin pystyy, ei kukaan voi ylittää itseään.
Ja jos ei kaikkeen pysty, ei siitä kannata itseään syytellä. Tekee minkä pystyy ja on siihen tyytyväinen.

Varmasti monet ajattelevat joskus kuolemaa, se on ihan normaalia. Ajatus ei ole mitenkään väärä tai typerä.
Mutta mikä siinä herättää pelkoa ? Miksi ajatella läheisten tai omaa kuolemaa, etenkin jos kaikki ovat terveinä, voivat hyvin, jne. Voisiko taustalla olla jonkinlainen menettämisen pelko ?
On hyvä, että olet löytänyt itsellesi keinon päästä ajatuksista irti äänikirjojen avulla.
Ikävät ajatukset tulevat useimmiten iltaisin, kun on menossa nukkumaan, ja se vaikuttaa nukahtamiseen.
Jos kokeilisi keinoa, että käy niitä ikäviä ajatuksia läpi jo päivällä, ja kauan ennen nukkumaan menoa. Sekin saattaisi vähän helpottaa.

Iskäsi olisi ehkä voinut sanoa jotain muutakin, kuin että kaikki järjestyy, vaikka hyvä että sanoi edes noin. Voi olla aikuisellekin aika vaikea puheenaihe, ylipäänsä kuolema, siitä puhuminen. Ajan myötä, jos ensin pohtii asioita, voi muodostua puhuminenkin helpommaksi.
Puhumisesta, keskustelusta on aina jotain hyötyä. Ja on hyvä, jos pystyy puhumaan mieltä painavista asioista, ei kannata jäädä niitä yksin murehtimaan.

Mahakipu ja hengityksen vaikeutuminen johtuvat ilmeisesti ahdistuksesta, joita ikävät ajatukset herättää. Yritä jollekin puhua aina kun siltä tuntuu. Nyt kun on kesälomat, niin ei voi koulussakaan puhua terkkarille tai jollekin toiselle aikuiselle.
Oletko yrittänyt kirjoittaa mietteitäsi vaikka paperille, siitäkin voisi olla hyötyä. Toisille on vaikea kertoa, mikä voisi auttaa, koska jokaiselle löytyy ne omat keinonsa.
Tai voit vaikka tänne kirjoittaa, jos tuntuu pahalta. Ehkä täälläkin keskustelusta saattaisi olla jotain iloa, vaikkei välttämättä kovasti apua ole. Mutta saisit vähän purkaa ajatuksiasi.

Etkä todellakaan ole ainoa, joka pohtii myös kuolemaa, ja kaikkea muutakin ikävää, ahdistavaa. Monesti ihmiset luulevat, että kenelläkään muulla ei ole vaikeaa, kenelläkään muulla ei ole ongelmia, mutta kyllä niitä on ihan kaikilla, enemmän tai vähemmän.