Ikää tulee vauhdilla ja viimeinen etappi lähestyy

Itsekin miettinyt, että kipukaan ei olisi niin paha, mutta se, jos jää vuoteen omaksi, ei pääse liikkumaan, olisi loppuelämän ns. muiden armoilla. Se ei olisi kivaa.

Anonyymi kirjoitti:

Itsekin miettinyt, että kipukaan ei olisi niin paha, mutta se, jos jää vuoteen omaksi, ei pääse liikkumaan, olisi loppuelämän ns. muiden armoilla. Se ei olisi kivaa.

Jos minä joutuisin sellaiseen tilanteeseen niin lopettaisin hengittämisen tai pysäyttäisin sydämeni. Joten sekään ei pelota.

darknessin kirjoitti:

Jos minä joutuisin sellaiseen tilanteeseen niin lopettaisin hengittämisen tai pysäyttäisin sydämeni. Joten sekään ei pelota.

Ei se hengittämisen lopettaminen tuosta vain ole ihan yksinkertaista. Mieti vähän.
Meinaatko, että pidättäisit hengitystä niin kauan, että elämä loppuisi ?
Jos pidättäisit hengitystä, niin siinä vaiheessa, kun alkaa tuntumaan että happi loppuu, niin ihan varmaan vetäisisit henkeä sisään.
Eikä se sydänkään kyllä ihan ajatuksen voimalla pysähdy. Ei kukaan pysäytä itse omaa sydäntään ihan vaan päättämällä, että nyt pysähtyy.

Anonyymi kirjoitti:

Ei se hengittämisen lopettaminen tuosta vain ole ihan yksinkertaista. Mieti vähän.
Meinaatko, että pidättäisit hengitystä niin kauan, että elämä loppuisi ?
Jos pidättäisit hengitystä, niin siinä vaiheessa, kun alkaa tuntumaan että happi loppuu, niin ihan varmaan vetäisisit henkeä sisään.
Eikä se sydänkään kyllä ihan ajatuksen voimalla pysähdy. Ei kukaan pysäytä itse omaa sydäntään ihan vaan päättämällä, että nyt pysähtyy.

Lue lisää

Esim. buddhalaiset munkit pystyvät säätelemään sydämen lyöntejään ja hidastamaan ne aivan olemattomaksi.
Vapaasukeltajat säätelevät hengitystään ja sukeltavat viiden minuutin aikoja meren pohjassa, altaassa pidättäen hengitystään yli kymmenen minuutin aikoja ja pisin on 24 minuuttia.
Kaikki on mahdollista.

Anonyymi kirjoitti:

Ei se hengittämisen lopettaminen tuosta vain ole ihan yksinkertaista. Mieti vähän.
Meinaatko, että pidättäisit hengitystä niin kauan, että elämä loppuisi ?
Jos pidättäisit hengitystä, niin siinä vaiheessa, kun alkaa tuntumaan että happi loppuu, niin ihan varmaan vetäisisit henkeä sisään.
Eikä se sydänkään kyllä ihan ajatuksen voimalla pysähdy. Ei kukaan pysäytä itse omaa sydäntään ihan vaan päättämällä, että nyt pysähtyy.

Lue lisää

Ainoa asia mikä rajoittaa sinua on sinun oma mielesi.

Juu nuorena sitä oli optimisti ja ei surrut liikaa tulevia. Se olikin 80-90-lukuja, oli vielä toivoa kaikesta. Nykynuoret ovat jo valmiiksi ahdistuneita tulevaisuudesta kun ihmiskunta on syöksemässä maapallomme ekosysteemin perikatoon. Nuorena sitä ajatteli kuuskymppisistäkin että ovatpas vanhoja. Nyt itse on sen ikäinen, mutta oudosti tuntee edelleen olevansa melkein se sama nuori joskin pessimistisempi jo. Ja kun peilistä tai valokuvista itseään katsoo, sieltä löytyy vanhemman miehen melko tavalla uurteita jo sisältävä naama ja harventunut hiuksisto. Ihossa muuallakin on ryppyjä, ryhti ei ole enää moitteeton ja mahan alkuakin hivenen. Jos vertaa 20 vuodenkin takaisiin kuviin, on eroa valtavasti. Oma isäni on jo yli 80 v ja on nyt sairaalassa todella huonona, ilmeisesti saattohoito alkaa. Tuskaista on tämä, oma isä, josta on ollut lapsuudesta ja nuoruudesta paljon hyviä muistoja, ja sitten kuolema vaan vääjäämättä saapuu kolkuttelemaan.

Kuolleena tuskin tuntee ahtaan paikan kammoa, tai liekkien nuoleskelua.
Keho ja elimistö vanhenee vuosien saatossa, pää pysyy suunnilleen samanlaisena sisuksiltaan.
Aina saa olla vähän lapsenmieltäkin mukana, vaikka vuodet kertovat aikuisuudesta, jopa vanhuudesta.
Sanotaan, että ihminen on sen ikäinen, miksi itsensä tuntee. Tosin onhan ne vuodetkin hyvä tiedostaa, mutta niiden ei tarvitse antaa vaikuttaa.

Koeta löytää vielä valonpilkahduksia vaikka aikakausi onkin aika synkeä. Ajattele että jos kuoleman jälkeen on jotakin muuta olemassa, niin puolisosi kyllä odottaa siellä vaikka elosi täällä kestäisikin vielä pidempäänkin. Ei kannata kiirehtiä pois.