Yhteisvelka on sitä parasta velkaa

Tämä velkahysteria on absurdia ja surrealistista. Monella kirjoittajalla on makrotalouden avaimet hukassa. Purran ja Orpon puheet on nielty sellaisenaan. Poliitikot toteuttavat omaa agendaansa, joka ei aina ole yhteismitallinen reaalimaailman kanssa.

Kirjoitan analyyttisesti, joten tämä on pitkä teksti: tietävät tietää ja uskossa elävät luulee. Ne, jotka haluaa laajentaa tietämystään, lukevat.

Mä viittaan tässä mm. ekonomisteihin, kuten Sixten Korkman, Patrizio Laina ja Mika Pantzar sekä Nobel-palkittuihin ekonomisteihin Paul Krugmaniin ja Joseph Stiglitziin, talousjournalisti Jan Hurriin ja tuoreeseen Suomen talouden tilaa avaavaan Markku Sippolan ja Satu Ojalan artikkeliin (2024).

1. Säästöt ja korkeimpien tulodesiilien verohelpotukset eivät luo työtä tai talouskasvua

Näin ei ole tapahtunut missään tai koskaan. Franklin Delano Roosevelt selätti 1930-luvun laman sosiaalisella ohjelmalla, joka tunnetaan nimellä new deal. Siinä pienituloisten ostovoimaa kastvattamalla luotiin kulutusta ja kysyntää. Kulutuksen kasvu lisäsi teollisuutta ja työpaikkoja. Näin syntyi Amerikan vauras keskiluokka ja näin tehtiin Amerikasta iso.

Miksi korkeimpien tulodelsiilien verohelpotukset eivät kasvata taloutta? Siksi, että pieni 1-10 prosentin rikkain väestönosa ei käytä rahaa kulutukseen, vaan sijoittavat varallisuutensa osaketileille tai Cayman-saarille. 1930-luvun laman yksi keskeinen syy oli tulojen epätasainen jakautuminen; kourallinen superrikkaita omisti suuren osan vauraudesta ja köyhillä oli hädin tuskin varaa syödä; kulutus loppui ja kysynnän loppumisen seurauksena teollisuus hyytyi ja työttömyys ja köyhyys lisääntyi.

Me lähestymme sitä pistettä, jossa suuren enemmistön varallisuus ei enää riitä teollisuustuotannon jatkoon: sen pisteen ylittämistä seuraa romahdus.

Nobel-palkittu Joseph Stiglitz kirjoitti 2015, että 2. maailmansodan jälkeiset tutkimukset eivät tue säästö- ja tricle down-taloustiedettä, vaan pikemminkin taloutta, jossa enemmän rahaa pieni- ja keskituloisille hyödyttää kaikkia. Vauraus ei tihku ylhäältä alas, vaan alhaalta kaikkien sosioekonomisten kerrosten läpi ylös. Tällä on talouden rattaita pyörittävä vaikutus.

Vain kulutus ja kysyntä kasvattavat teollisuutta ja lisäävät työtä. Säästöt ja leikkaukset syövät pienimpien tulodesiilien reaalista ostvoimaa, minkä seurauksena talous hyytyy. Sixten Korkman ja Jan Hurri muistuttavat, että 9 miljardin leikkaukset ovat pois talouden kierrosta, mikä osuu köyhien lisäksi yrittäjien kassa- ja asiakasvirtoihin. Kun yrittäjien kulut nousevat ja tulot vähenevät, he joutuvat kompensoimaan tilannetta nostamalla hintoja ja potkimalla työntekijöitä pihalle. Ääritapauksessa heikentynyt asiakaskanta ajaa yrityksen konkurssiin. Nyt konkursseja tapahtuu enemmän kuin 2008 finanssikriisin aikaan ja se johti kymmenen vuoden taantumaan.

Pienituloiset tuensaajat käyttävät kaikki tulot, joten ne kiertävät ja pyörittävät talouden rattaita, kunnes suuri osa subventioista palaa veroina valtiolle. Tähän sopii sanonta: persu maksaa vaikka 100 euroa, ettei naapuri saa 50 euroa.

David Hope ja Julian Limberg analysoivat 18 maan talouspolitiikkaa 50 vuoden ajalta ja osoittivat, että rikkaiden veronalennukset ja julkisen talouden leikkaukset kasvattivat vain eriarvoisuutta tekemällä rikkaista rikkaampia ja köyhistä köyhempiä ilman positiivista vaikutusta talouteen tai työllisyyden kasvuun. Tämä vahvistaa sen, että vauraimman sosioekonomisen luokan veronalennukset eivät hyödytä laajemmin taloutta.

Era Dabla-Norrisin, Kalpana Kochharin, Nujin Suphaphiphatin, Frantisek Rickan ja Evridiki Tsountan muistio viittaa siihen, että ylimmän 20 prosentin verojen alentaminen heikentää talouskasvua.

Paul Krugman on kirjoittanut, että päättäjien ei pitäisi pelätä korkeimpien tuloesiilien verotuksen kiristämistä. Jos veroja kiristämällä ylläpidetään työllisyyttä, kasvua ja julkista taloutta, rikkaiden korkeammat verot ovat kansantaloudellisesti perusteltuja.

Suomessa mm. Sixten Korkman ja Mika Pantzar (ja nyt myös Jan Hurri) ovat kritisoineet Orpon ja Purran talousoppeja tuhoisiksi. Rikkaita suosivaa säästöpolitiikkaa on kutsuttu mm. banaaliksi pahuudeksi ja suoranaiseksi julmuudeksi.

– Velka voi olla ongelma, mutta tapa, jolla poliitikkomme ja asiantuntijamme ajattelevat velkaa on täysin väärä, ja se liioittelee ongelman mittaluokkaa, Krugman sanoo.

Valtiontalouden katastrofaalisella tilalla pelotteluun liittyy itseään toteuttavan ennustuksen riski: kun ihmiset uskovat talouden olevan katastrofaalisessa tilassa, he leikkaavat kulutustaan, säästävät ja siirtävät isompia hankintoja hamaan tulevaisuuteen, mikä heijastuu suoraan mm. asuntokauppaan sekä yrittäjien asiakas- ja kassavirtoihin.

Heikentyvä kulutus kasvattaa painetta nostaa hintoja ja vähentää työvoimaa heikomman tuoton kompensoimiseksi, mikä puolestaan heijastuu valtionalouteen negatiivisesti.Näin talous ajetaan säästöliekille ja stagflaatioon.

jatkuu

NeoGnostic kirjoitti:

Tämä velkahysteria on absurdia ja surrealistista. Monella kirjoittajalla on makrotalouden avaimet hukassa. Purran ja Orpon puheet on nielty sellaisenaan. Poliitikot toteuttavat omaa agendaansa, joka ei aina ole yhteismitallinen reaalimaailman kanssa.

Kirjoitan analyyttisesti, joten tämä on pitkä teksti: tietävät tietää ja uskossa elävät luulee. Ne, jotka haluaa laajentaa tietämystään, lukevat.

Mä viittaan tässä mm. ekonomisteihin, kuten Sixten Korkman, Patrizio Laina ja Mika Pantzar sekä Nobel-palkittuihin ekonomisteihin Paul Krugmaniin ja Joseph Stiglitziin, talousjournalisti Jan Hurriin ja tuoreeseen Suomen talouden tilaa avaavaan Markku Sippolan ja Satu Ojalan artikkeliin (2024).

1. Säästöt ja korkeimpien tulodesiilien verohelpotukset eivät luo työtä tai talouskasvua

Näin ei ole tapahtunut missään tai koskaan. Franklin Delano Roosevelt selätti 1930-luvun laman sosiaalisella ohjelmalla, joka tunnetaan nimellä new deal. Siinä pienituloisten ostovoimaa kastvattamalla luotiin kulutusta ja kysyntää. Kulutuksen kasvu lisäsi teollisuutta ja työpaikkoja. Näin syntyi Amerikan vauras keskiluokka ja näin tehtiin Amerikasta iso.

Miksi korkeimpien tulodelsiilien verohelpotukset eivät kasvata taloutta? Siksi, että pieni 1-10 prosentin rikkain väestönosa ei käytä rahaa kulutukseen, vaan sijoittavat varallisuutensa osaketileille tai Cayman-saarille. 1930-luvun laman yksi keskeinen syy oli tulojen epätasainen jakautuminen; kourallinen superrikkaita omisti suuren osan vauraudesta ja köyhillä oli hädin tuskin varaa syödä; kulutus loppui ja kysynnän loppumisen seurauksena teollisuus hyytyi ja työttömyys ja köyhyys lisääntyi.

Me lähestymme sitä pistettä, jossa suuren enemmistön varallisuus ei enää riitä teollisuustuotannon jatkoon: sen pisteen ylittämistä seuraa romahdus.

Nobel-palkittu Joseph Stiglitz kirjoitti 2015, että 2. maailmansodan jälkeiset tutkimukset eivät tue säästö- ja tricle down-taloustiedettä, vaan pikemminkin taloutta, jossa enemmän rahaa pieni- ja keskituloisille hyödyttää kaikkia. Vauraus ei tihku ylhäältä alas, vaan alhaalta kaikkien sosioekonomisten kerrosten läpi ylös. Tällä on talouden rattaita pyörittävä vaikutus.

Vain kulutus ja kysyntä kasvattavat teollisuutta ja lisäävät työtä. Säästöt ja leikkaukset syövät pienimpien tulodesiilien reaalista ostvoimaa, minkä seurauksena talous hyytyy. Sixten Korkman ja Jan Hurri muistuttavat, että 9 miljardin leikkaukset ovat pois talouden kierrosta, mikä osuu köyhien lisäksi yrittäjien kassa- ja asiakasvirtoihin. Kun yrittäjien kulut nousevat ja tulot vähenevät, he joutuvat kompensoimaan tilannetta nostamalla hintoja ja potkimalla työntekijöitä pihalle. Ääritapauksessa heikentynyt asiakaskanta ajaa yrityksen konkurssiin. Nyt konkursseja tapahtuu enemmän kuin 2008 finanssikriisin aikaan ja se johti kymmenen vuoden taantumaan.

Pienituloiset tuensaajat käyttävät kaikki tulot, joten ne kiertävät ja pyörittävät talouden rattaita, kunnes suuri osa subventioista palaa veroina valtiolle. Tähän sopii sanonta: persu maksaa vaikka 100 euroa, ettei naapuri saa 50 euroa.

David Hope ja Julian Limberg analysoivat 18 maan talouspolitiikkaa 50 vuoden ajalta ja osoittivat, että rikkaiden veronalennukset ja julkisen talouden leikkaukset kasvattivat vain eriarvoisuutta tekemällä rikkaista rikkaampia ja köyhistä köyhempiä ilman positiivista vaikutusta talouteen tai työllisyyden kasvuun. Tämä vahvistaa sen, että vauraimman sosioekonomisen luokan veronalennukset eivät hyödytä laajemmin taloutta.

Era Dabla-Norrisin, Kalpana Kochharin, Nujin Suphaphiphatin, Frantisek Rickan ja Evridiki Tsountan muistio viittaa siihen, että ylimmän 20 prosentin verojen alentaminen heikentää talouskasvua.

Paul Krugman on kirjoittanut, että päättäjien ei pitäisi pelätä korkeimpien tuloesiilien verotuksen kiristämistä. Jos veroja kiristämällä ylläpidetään työllisyyttä, kasvua ja julkista taloutta, rikkaiden korkeammat verot ovat kansantaloudellisesti perusteltuja.

Suomessa mm. Sixten Korkman ja Mika Pantzar (ja nyt myös Jan Hurri) ovat kritisoineet Orpon ja Purran talousoppeja tuhoisiksi. Rikkaita suosivaa säästöpolitiikkaa on kutsuttu mm. banaaliksi pahuudeksi ja suoranaiseksi julmuudeksi.

– Velka voi olla ongelma, mutta tapa, jolla poliitikkomme ja asiantuntijamme ajattelevat velkaa on täysin väärä, ja se liioittelee ongelman mittaluokkaa, Krugman sanoo.

Valtiontalouden katastrofaalisella tilalla pelotteluun liittyy itseään toteuttavan ennustuksen riski: kun ihmiset uskovat talouden olevan katastrofaalisessa tilassa, he leikkaavat kulutustaan, säästävät ja siirtävät isompia hankintoja hamaan tulevaisuuteen, mikä heijastuu suoraan mm. asuntokauppaan sekä yrittäjien asiakas- ja kassavirtoihin.

Heikentyvä kulutus kasvattaa painetta nostaa hintoja ja vähentää työvoimaa heikomman tuoton kompensoimiseksi, mikä puolestaan heijastuu valtionalouteen negatiivisesti.Näin talous ajetaan säästöliekille ja stagflaatioon.

jatkuu

”Kirjoitan analyyttisesti…” harmi, että kykenit siihen vain hetken, kunnes piti taas ottaa persut puheeksi.

” Tähän sopii sanonta: persu maksaa vaikka 100 euroa, ettei naapuri saa 50 euroa.”

Tällainen lapsellinen mussutus syö kaiken pohjan analyyttisyydestäsi ja vie kaiken uskottavuuden lainauslouhinnastasi.

NeoGnostic kirjoitti:

Tämä velkahysteria on absurdia ja surrealistista. Monella kirjoittajalla on makrotalouden avaimet hukassa. Purran ja Orpon puheet on nielty sellaisenaan. Poliitikot toteuttavat omaa agendaansa, joka ei aina ole yhteismitallinen reaalimaailman kanssa.

Kirjoitan analyyttisesti, joten tämä on pitkä teksti: tietävät tietää ja uskossa elävät luulee. Ne, jotka haluaa laajentaa tietämystään, lukevat.

Mä viittaan tässä mm. ekonomisteihin, kuten Sixten Korkman, Patrizio Laina ja Mika Pantzar sekä Nobel-palkittuihin ekonomisteihin Paul Krugmaniin ja Joseph Stiglitziin, talousjournalisti Jan Hurriin ja tuoreeseen Suomen talouden tilaa avaavaan Markku Sippolan ja Satu Ojalan artikkeliin (2024).

1. Säästöt ja korkeimpien tulodesiilien verohelpotukset eivät luo työtä tai talouskasvua

Näin ei ole tapahtunut missään tai koskaan. Franklin Delano Roosevelt selätti 1930-luvun laman sosiaalisella ohjelmalla, joka tunnetaan nimellä new deal. Siinä pienituloisten ostovoimaa kastvattamalla luotiin kulutusta ja kysyntää. Kulutuksen kasvu lisäsi teollisuutta ja työpaikkoja. Näin syntyi Amerikan vauras keskiluokka ja näin tehtiin Amerikasta iso.

Miksi korkeimpien tulodelsiilien verohelpotukset eivät kasvata taloutta? Siksi, että pieni 1-10 prosentin rikkain väestönosa ei käytä rahaa kulutukseen, vaan sijoittavat varallisuutensa osaketileille tai Cayman-saarille. 1930-luvun laman yksi keskeinen syy oli tulojen epätasainen jakautuminen; kourallinen superrikkaita omisti suuren osan vauraudesta ja köyhillä oli hädin tuskin varaa syödä; kulutus loppui ja kysynnän loppumisen seurauksena teollisuus hyytyi ja työttömyys ja köyhyys lisääntyi.

Me lähestymme sitä pistettä, jossa suuren enemmistön varallisuus ei enää riitä teollisuustuotannon jatkoon: sen pisteen ylittämistä seuraa romahdus.

Nobel-palkittu Joseph Stiglitz kirjoitti 2015, että 2. maailmansodan jälkeiset tutkimukset eivät tue säästö- ja tricle down-taloustiedettä, vaan pikemminkin taloutta, jossa enemmän rahaa pieni- ja keskituloisille hyödyttää kaikkia. Vauraus ei tihku ylhäältä alas, vaan alhaalta kaikkien sosioekonomisten kerrosten läpi ylös. Tällä on talouden rattaita pyörittävä vaikutus.

Vain kulutus ja kysyntä kasvattavat teollisuutta ja lisäävät työtä. Säästöt ja leikkaukset syövät pienimpien tulodesiilien reaalista ostvoimaa, minkä seurauksena talous hyytyy. Sixten Korkman ja Jan Hurri muistuttavat, että 9 miljardin leikkaukset ovat pois talouden kierrosta, mikä osuu köyhien lisäksi yrittäjien kassa- ja asiakasvirtoihin. Kun yrittäjien kulut nousevat ja tulot vähenevät, he joutuvat kompensoimaan tilannetta nostamalla hintoja ja potkimalla työntekijöitä pihalle. Ääritapauksessa heikentynyt asiakaskanta ajaa yrityksen konkurssiin. Nyt konkursseja tapahtuu enemmän kuin 2008 finanssikriisin aikaan ja se johti kymmenen vuoden taantumaan.

Pienituloiset tuensaajat käyttävät kaikki tulot, joten ne kiertävät ja pyörittävät talouden rattaita, kunnes suuri osa subventioista palaa veroina valtiolle. Tähän sopii sanonta: persu maksaa vaikka 100 euroa, ettei naapuri saa 50 euroa.

David Hope ja Julian Limberg analysoivat 18 maan talouspolitiikkaa 50 vuoden ajalta ja osoittivat, että rikkaiden veronalennukset ja julkisen talouden leikkaukset kasvattivat vain eriarvoisuutta tekemällä rikkaista rikkaampia ja köyhistä köyhempiä ilman positiivista vaikutusta talouteen tai työllisyyden kasvuun. Tämä vahvistaa sen, että vauraimman sosioekonomisen luokan veronalennukset eivät hyödytä laajemmin taloutta.

Era Dabla-Norrisin, Kalpana Kochharin, Nujin Suphaphiphatin, Frantisek Rickan ja Evridiki Tsountan muistio viittaa siihen, että ylimmän 20 prosentin verojen alentaminen heikentää talouskasvua.

Paul Krugman on kirjoittanut, että päättäjien ei pitäisi pelätä korkeimpien tuloesiilien verotuksen kiristämistä. Jos veroja kiristämällä ylläpidetään työllisyyttä, kasvua ja julkista taloutta, rikkaiden korkeammat verot ovat kansantaloudellisesti perusteltuja.

Suomessa mm. Sixten Korkman ja Mika Pantzar (ja nyt myös Jan Hurri) ovat kritisoineet Orpon ja Purran talousoppeja tuhoisiksi. Rikkaita suosivaa säästöpolitiikkaa on kutsuttu mm. banaaliksi pahuudeksi ja suoranaiseksi julmuudeksi.

– Velka voi olla ongelma, mutta tapa, jolla poliitikkomme ja asiantuntijamme ajattelevat velkaa on täysin väärä, ja se liioittelee ongelman mittaluokkaa, Krugman sanoo.

Valtiontalouden katastrofaalisella tilalla pelotteluun liittyy itseään toteuttavan ennustuksen riski: kun ihmiset uskovat talouden olevan katastrofaalisessa tilassa, he leikkaavat kulutustaan, säästävät ja siirtävät isompia hankintoja hamaan tulevaisuuteen, mikä heijastuu suoraan mm. asuntokauppaan sekä yrittäjien asiakas- ja kassavirtoihin.

Heikentyvä kulutus kasvattaa painetta nostaa hintoja ja vähentää työvoimaa heikomman tuoton kompensoimiseksi, mikä puolestaan heijastuu valtionalouteen negatiivisesti.Näin talous ajetaan säästöliekille ja stagflaatioon.

jatkuu

Mitäs mieltä nuo talousnerot ovat siitä, kun taloutta yritetään kasvattaa jakamalla avustuksia velkarahalla? Eli Suomen sisäisiin markkinoihin pumpataan vastikkeetonta rahaa. Kaikilla menee näennäisesti hyvin, mutta mistä ne rahat tulee sen velan maksuun? Ai niin, eihän sitä velkaa tai korkoja tarvitse maksaa…

NeoGnostic kirjoitti:

Tämä velkahysteria on absurdia ja surrealistista. Monella kirjoittajalla on makrotalouden avaimet hukassa. Purran ja Orpon puheet on nielty sellaisenaan. Poliitikot toteuttavat omaa agendaansa, joka ei aina ole yhteismitallinen reaalimaailman kanssa.

Kirjoitan analyyttisesti, joten tämä on pitkä teksti: tietävät tietää ja uskossa elävät luulee. Ne, jotka haluaa laajentaa tietämystään, lukevat.

Mä viittaan tässä mm. ekonomisteihin, kuten Sixten Korkman, Patrizio Laina ja Mika Pantzar sekä Nobel-palkittuihin ekonomisteihin Paul Krugmaniin ja Joseph Stiglitziin, talousjournalisti Jan Hurriin ja tuoreeseen Suomen talouden tilaa avaavaan Markku Sippolan ja Satu Ojalan artikkeliin (2024).

1. Säästöt ja korkeimpien tulodesiilien verohelpotukset eivät luo työtä tai talouskasvua

Näin ei ole tapahtunut missään tai koskaan. Franklin Delano Roosevelt selätti 1930-luvun laman sosiaalisella ohjelmalla, joka tunnetaan nimellä new deal. Siinä pienituloisten ostovoimaa kastvattamalla luotiin kulutusta ja kysyntää. Kulutuksen kasvu lisäsi teollisuutta ja työpaikkoja. Näin syntyi Amerikan vauras keskiluokka ja näin tehtiin Amerikasta iso.

Miksi korkeimpien tulodelsiilien verohelpotukset eivät kasvata taloutta? Siksi, että pieni 1-10 prosentin rikkain väestönosa ei käytä rahaa kulutukseen, vaan sijoittavat varallisuutensa osaketileille tai Cayman-saarille. 1930-luvun laman yksi keskeinen syy oli tulojen epätasainen jakautuminen; kourallinen superrikkaita omisti suuren osan vauraudesta ja köyhillä oli hädin tuskin varaa syödä; kulutus loppui ja kysynnän loppumisen seurauksena teollisuus hyytyi ja työttömyys ja köyhyys lisääntyi.

Me lähestymme sitä pistettä, jossa suuren enemmistön varallisuus ei enää riitä teollisuustuotannon jatkoon: sen pisteen ylittämistä seuraa romahdus.

Nobel-palkittu Joseph Stiglitz kirjoitti 2015, että 2. maailmansodan jälkeiset tutkimukset eivät tue säästö- ja tricle down-taloustiedettä, vaan pikemminkin taloutta, jossa enemmän rahaa pieni- ja keskituloisille hyödyttää kaikkia. Vauraus ei tihku ylhäältä alas, vaan alhaalta kaikkien sosioekonomisten kerrosten läpi ylös. Tällä on talouden rattaita pyörittävä vaikutus.

Vain kulutus ja kysyntä kasvattavat teollisuutta ja lisäävät työtä. Säästöt ja leikkaukset syövät pienimpien tulodesiilien reaalista ostvoimaa, minkä seurauksena talous hyytyy. Sixten Korkman ja Jan Hurri muistuttavat, että 9 miljardin leikkaukset ovat pois talouden kierrosta, mikä osuu köyhien lisäksi yrittäjien kassa- ja asiakasvirtoihin. Kun yrittäjien kulut nousevat ja tulot vähenevät, he joutuvat kompensoimaan tilannetta nostamalla hintoja ja potkimalla työntekijöitä pihalle. Ääritapauksessa heikentynyt asiakaskanta ajaa yrityksen konkurssiin. Nyt konkursseja tapahtuu enemmän kuin 2008 finanssikriisin aikaan ja se johti kymmenen vuoden taantumaan.

Pienituloiset tuensaajat käyttävät kaikki tulot, joten ne kiertävät ja pyörittävät talouden rattaita, kunnes suuri osa subventioista palaa veroina valtiolle. Tähän sopii sanonta: persu maksaa vaikka 100 euroa, ettei naapuri saa 50 euroa.

David Hope ja Julian Limberg analysoivat 18 maan talouspolitiikkaa 50 vuoden ajalta ja osoittivat, että rikkaiden veronalennukset ja julkisen talouden leikkaukset kasvattivat vain eriarvoisuutta tekemällä rikkaista rikkaampia ja köyhistä köyhempiä ilman positiivista vaikutusta talouteen tai työllisyyden kasvuun. Tämä vahvistaa sen, että vauraimman sosioekonomisen luokan veronalennukset eivät hyödytä laajemmin taloutta.

Era Dabla-Norrisin, Kalpana Kochharin, Nujin Suphaphiphatin, Frantisek Rickan ja Evridiki Tsountan muistio viittaa siihen, että ylimmän 20 prosentin verojen alentaminen heikentää talouskasvua.

Paul Krugman on kirjoittanut, että päättäjien ei pitäisi pelätä korkeimpien tuloesiilien verotuksen kiristämistä. Jos veroja kiristämällä ylläpidetään työllisyyttä, kasvua ja julkista taloutta, rikkaiden korkeammat verot ovat kansantaloudellisesti perusteltuja.

Suomessa mm. Sixten Korkman ja Mika Pantzar (ja nyt myös Jan Hurri) ovat kritisoineet Orpon ja Purran talousoppeja tuhoisiksi. Rikkaita suosivaa säästöpolitiikkaa on kutsuttu mm. banaaliksi pahuudeksi ja suoranaiseksi julmuudeksi.

– Velka voi olla ongelma, mutta tapa, jolla poliitikkomme ja asiantuntijamme ajattelevat velkaa on täysin väärä, ja se liioittelee ongelman mittaluokkaa, Krugman sanoo.

Valtiontalouden katastrofaalisella tilalla pelotteluun liittyy itseään toteuttavan ennustuksen riski: kun ihmiset uskovat talouden olevan katastrofaalisessa tilassa, he leikkaavat kulutustaan, säästävät ja siirtävät isompia hankintoja hamaan tulevaisuuteen, mikä heijastuu suoraan mm. asuntokauppaan sekä yrittäjien asiakas- ja kassavirtoihin.

Heikentyvä kulutus kasvattaa painetta nostaa hintoja ja vähentää työvoimaa heikomman tuoton kompensoimiseksi, mikä puolestaan heijastuu valtionalouteen negatiivisesti.Näin talous ajetaan säästöliekille ja stagflaatioon.

jatkuu

2. Suomen ongelma ei ole velkaantuminen tai heikko tuottavuus

Jan Hurri kirjoitti, että Suomen velan suhde bruttokansantuotteeseen on 70 %, mikä on EU-maiden keskiarvoa pienempi. Sippola ja Ojala kirjoittavat, että Suomen velan suhde bruttokansantuotteeseen on 74 %, kun OECD-maiden keskiarvo on 89 %. Ero Hurrin ja Sippolan/Ojalan luvuissa perustuu tilastointitavalla: tilastoissa velkaan on lisätty 17 miljardia, mutta tämän verran on myös saatavia, joita tilasto ei noteeraa.

Mika Pantzar (et all.) kirjoitti raportissaan, että Suomi on yksi viidestä EU- a ETA-alueen valtiosta, jolla on enemmän omaisuutta ja saatavia kuin velkaa (muut ovat: Norja, Ruotsi, Tanska ja Luxemburg). Sveitsi on omassa luokassaan. koska Sveitsin tileillä on 3 biljoonan edestä talletuksia.

Suomen valtion omaisuus muodostuu yrityksistä (Fortum, Neste, Finnair, VR, Alko, Veikkaus, Posti, Gasum jne.) sekä Solidiumin miljardien osakesalkusta. Suomella on 60 miljardia saatavia ja 40 % valtion velasta on velkaa Suomen pankille, eli Suomelle.

3. Miten huonosti meillä menee?

Sippolan ja Ojalan raportin mukaan ei ollenkalan niin huonosti kuin Orpo ja Purra väittävät. Velkahysterian on tekosyy romuttaa julkiset palvelut, heikentää työntekijöiden oikeusturvaa ja erilaisia taloudellisia turvaverkkoja.

Orpo ja Purra ovat velkaannuttaneet Suomea yli 15 miljardilla toukokuun 2023 (146,4 miljardista) toukokuun 2024 (160 miljardiin). Orpo ja Purra ymmärtävät, ettei velka ole todellinen ongelma ja käyttävät sillä pelottelua keppinä, jolla voi piiskata köyhiä.

Säästöt ja korkeimpien tulodesiilien veronkevennykset eivät luo työtä tai kasvua: työttömyys on lisääntynyt kymmenillä tuhansilla (7,2 --> 8,2 prosenttiin).

4. Eräitä kuvaavia lukuja Sippolan ja Ojalan artikkelista

Työllisyysaste Suomessa 74 %. OECD:n keskiarvo 70 %
Velan suhde bruttokansantuotteeseen Suomessa 74/70 %, OECD:n keskiarvo 89 %
Bruttokansantuote Suomessa 50 916, OECD:n keskiarvo 42 550
Työn tuottavuus (dollaria per tehty työtunti) Suomessa 63, OECD:n keskiarvo 53

Jätän tähän. Kaikki on suhteellista ja poliitikotvalehtelevat lähes aina.

Anonyymi00008 kirjoitti:

Mitäs mieltä nuo talousnerot ovat siitä, kun taloutta yritetään kasvattaa jakamalla avustuksia velkarahalla? Eli Suomen sisäisiin markkinoihin pumpataan vastikkeetonta rahaa. Kaikilla menee näennäisesti hyvin, mutta mistä ne rahat tulee sen velan maksuun? Ai niin, eihän sitä velkaa tai korkoja tarvitse maksaa…

Kun talous kasvaa, inflaatio ja talouskasvu syö velat. Valtio maksaa lähinnä korkoja. Jostalouspolitiikka estää talouskasvua, kuten säästöihin perustuvassa talousmallissa, velasta ja koroista tulee ongelmallisia.

Me maksamme koko ajan vanhoja velkoja pois, eikä tulevien sukupolvien tilanne ole sen haastavampi: jos ja kun talous kasvaa pitkällä aikavälillä, tulevien polvien verotaakkaan velkaantumisella ei ole sellaista vaikutusta kuin pelotellaan.

Esimerkiksi brittien velan suhde bruttokansantuotteeseen on ylittänyt 100 prosenttia 80 kertaa 170 vuoden aikana.USA, Kiina ja Intia velkaantuvat, mutta investoivat samalla uuteen teknologiaan, teollisuuteen, koulutukseen ja innovaatioihin. Bidenin kauden investointien seurauksena on syntynyt 3,2 miljoonaa työpaikkaa, palkat ja reaalinen ostovoima kasvavat ja bruttokansantuote on hyvässä 4-4 % kasvussa. Entä meillä: leikataan ja säästetään. Työttömyys ja konkurssit lisääntyvät ja talous kituuttaa 0-1 prosentin kasvussa. Alijäämä USAssa oli 5,6 prosenttia, eli tuplasti Suomen alijäämä.

Alijäämämenettelyllä - tarkkailuluokallapelottelul on taas silmänkääntötemppu: sillä ei ole vitunkaan väliä. Kaikka maat ovat siinä välillä. Suomi oli viimeksi 2012 - huomasitko?

NeoGnostic kirjoitti:

Tämä velkahysteria on absurdia ja surrealistista. Monella kirjoittajalla on makrotalouden avaimet hukassa. Purran ja Orpon puheet on nielty sellaisenaan. Poliitikot toteuttavat omaa agendaansa, joka ei aina ole yhteismitallinen reaalimaailman kanssa.

Kirjoitan analyyttisesti, joten tämä on pitkä teksti: tietävät tietää ja uskossa elävät luulee. Ne, jotka haluaa laajentaa tietämystään, lukevat.

Mä viittaan tässä mm. ekonomisteihin, kuten Sixten Korkman, Patrizio Laina ja Mika Pantzar sekä Nobel-palkittuihin ekonomisteihin Paul Krugmaniin ja Joseph Stiglitziin, talousjournalisti Jan Hurriin ja tuoreeseen Suomen talouden tilaa avaavaan Markku Sippolan ja Satu Ojalan artikkeliin (2024).

1. Säästöt ja korkeimpien tulodesiilien verohelpotukset eivät luo työtä tai talouskasvua

Näin ei ole tapahtunut missään tai koskaan. Franklin Delano Roosevelt selätti 1930-luvun laman sosiaalisella ohjelmalla, joka tunnetaan nimellä new deal. Siinä pienituloisten ostovoimaa kastvattamalla luotiin kulutusta ja kysyntää. Kulutuksen kasvu lisäsi teollisuutta ja työpaikkoja. Näin syntyi Amerikan vauras keskiluokka ja näin tehtiin Amerikasta iso.

Miksi korkeimpien tulodelsiilien verohelpotukset eivät kasvata taloutta? Siksi, että pieni 1-10 prosentin rikkain väestönosa ei käytä rahaa kulutukseen, vaan sijoittavat varallisuutensa osaketileille tai Cayman-saarille. 1930-luvun laman yksi keskeinen syy oli tulojen epätasainen jakautuminen; kourallinen superrikkaita omisti suuren osan vauraudesta ja köyhillä oli hädin tuskin varaa syödä; kulutus loppui ja kysynnän loppumisen seurauksena teollisuus hyytyi ja työttömyys ja köyhyys lisääntyi.

Me lähestymme sitä pistettä, jossa suuren enemmistön varallisuus ei enää riitä teollisuustuotannon jatkoon: sen pisteen ylittämistä seuraa romahdus.

Nobel-palkittu Joseph Stiglitz kirjoitti 2015, että 2. maailmansodan jälkeiset tutkimukset eivät tue säästö- ja tricle down-taloustiedettä, vaan pikemminkin taloutta, jossa enemmän rahaa pieni- ja keskituloisille hyödyttää kaikkia. Vauraus ei tihku ylhäältä alas, vaan alhaalta kaikkien sosioekonomisten kerrosten läpi ylös. Tällä on talouden rattaita pyörittävä vaikutus.

Vain kulutus ja kysyntä kasvattavat teollisuutta ja lisäävät työtä. Säästöt ja leikkaukset syövät pienimpien tulodesiilien reaalista ostvoimaa, minkä seurauksena talous hyytyy. Sixten Korkman ja Jan Hurri muistuttavat, että 9 miljardin leikkaukset ovat pois talouden kierrosta, mikä osuu köyhien lisäksi yrittäjien kassa- ja asiakasvirtoihin. Kun yrittäjien kulut nousevat ja tulot vähenevät, he joutuvat kompensoimaan tilannetta nostamalla hintoja ja potkimalla työntekijöitä pihalle. Ääritapauksessa heikentynyt asiakaskanta ajaa yrityksen konkurssiin. Nyt konkursseja tapahtuu enemmän kuin 2008 finanssikriisin aikaan ja se johti kymmenen vuoden taantumaan.

Pienituloiset tuensaajat käyttävät kaikki tulot, joten ne kiertävät ja pyörittävät talouden rattaita, kunnes suuri osa subventioista palaa veroina valtiolle. Tähän sopii sanonta: persu maksaa vaikka 100 euroa, ettei naapuri saa 50 euroa.

David Hope ja Julian Limberg analysoivat 18 maan talouspolitiikkaa 50 vuoden ajalta ja osoittivat, että rikkaiden veronalennukset ja julkisen talouden leikkaukset kasvattivat vain eriarvoisuutta tekemällä rikkaista rikkaampia ja köyhistä köyhempiä ilman positiivista vaikutusta talouteen tai työllisyyden kasvuun. Tämä vahvistaa sen, että vauraimman sosioekonomisen luokan veronalennukset eivät hyödytä laajemmin taloutta.

Era Dabla-Norrisin, Kalpana Kochharin, Nujin Suphaphiphatin, Frantisek Rickan ja Evridiki Tsountan muistio viittaa siihen, että ylimmän 20 prosentin verojen alentaminen heikentää talouskasvua.

Paul Krugman on kirjoittanut, että päättäjien ei pitäisi pelätä korkeimpien tuloesiilien verotuksen kiristämistä. Jos veroja kiristämällä ylläpidetään työllisyyttä, kasvua ja julkista taloutta, rikkaiden korkeammat verot ovat kansantaloudellisesti perusteltuja.

Suomessa mm. Sixten Korkman ja Mika Pantzar (ja nyt myös Jan Hurri) ovat kritisoineet Orpon ja Purran talousoppeja tuhoisiksi. Rikkaita suosivaa säästöpolitiikkaa on kutsuttu mm. banaaliksi pahuudeksi ja suoranaiseksi julmuudeksi.

– Velka voi olla ongelma, mutta tapa, jolla poliitikkomme ja asiantuntijamme ajattelevat velkaa on täysin väärä, ja se liioittelee ongelman mittaluokkaa, Krugman sanoo.

Valtiontalouden katastrofaalisella tilalla pelotteluun liittyy itseään toteuttavan ennustuksen riski: kun ihmiset uskovat talouden olevan katastrofaalisessa tilassa, he leikkaavat kulutustaan, säästävät ja siirtävät isompia hankintoja hamaan tulevaisuuteen, mikä heijastuu suoraan mm. asuntokauppaan sekä yrittäjien asiakas- ja kassavirtoihin.

Heikentyvä kulutus kasvattaa painetta nostaa hintoja ja vähentää työvoimaa heikomman tuoton kompensoimiseksi, mikä puolestaan heijastuu valtionalouteen negatiivisesti.Näin talous ajetaan säästöliekille ja stagflaatioon.

jatkuu

Kirjoittajan kannattaisi katsoa seuraavat asiat eri maista !

1. Valtionvelan suhde BKT:hen !
2. Valtionvelan tausta/kotimaasta, ulkomailta !
3. Kotitalouksien varallisuus !
4. Valtion kultavaranto !
5. Julkisen talouden menot suhteessa BKT:hen !

Nämä kun tietää verrattuna muihin valtioihin, niin tietää tarpeeksi !

Valitettavasti näitä tietoja ei valtionvarainministeriö Suomessa julkaise !?

Anonyymi00009 kirjoitti:

Kirjoittajan kannattaisi katsoa seuraavat asiat eri maista !

1. Valtionvelan suhde BKT:hen !
2. Valtionvelan tausta/kotimaasta, ulkomailta !
3. Kotitalouksien varallisuus !
4. Valtion kultavaranto !
5. Julkisen talouden menot suhteessa BKT:hen !

Nämä kun tietää verrattuna muihin valtioihin, niin tietää tarpeeksi !

Valitettavasti näitä tietoja ei valtionvarainministeriö Suomessa julkaise !?

Kaikki tiedot ovat avoimesti saatavissa.

1. Valtionvelan suhde bruttokansantuotteeseen on 70/74 % katsantotavasta riippuen. Nyt se on jo suurempi, koska nykyhallitus on velkaantunut vuoden aikana yli 15 miljardia (146,4-->160 miljardia. Se on alle EU- ja OECD-maiden keskiarvon

2. Suomen velat:

Kotimaiset velkojat: Noin 60% Suomen valtion velasta on kotimaisten sijoittajien omistuksessa. Kotimaisia velkojia ovat esimerkiksi pankit, vakuutusyhtiöt ja eläkelaitokset.
Ulkomaiset velkojat: Noin 40% Suomen valtion velasta on ulkomaisten sijoittajien omistuksessa. Ulkomaisia velkojia ovat esimerkiksi sijoitusrahastot, pankit ja muut valtiot.Suomen valtion velan määrä oli 162,04 miljardia euroa toukokuussa 2024. Tämä tarkoittaa, että velkaa oli 28 782 euroa asukasta kohti.

3. Suomen kotitalouksien varallisuus on kasvanut tasaisesti viime vuosikymmeninä. Tilastokeskuksen mukaan kotitalouksien nettovarallisuus oli keskimäärin 214 800 euroa kotitaloutta kohti vuonna 2019. Tämä tarkoittaa, että varallisuus oli yli kaksinkertainen mediaaniin nähden, joka oli 104 000 euroa.

Varallisuuden jakautuminen on kuitenkin epätasaista. Varakkaimmalla kymmenyksellä kotitalouksista oli yli puolet kaikesta kotitalouksien varallisuudesta vuonna 2019.

Suomalaisten kotitalouksien varallisuus koostuu pääasiassa seuraavista omaisuuslajeista:

Asuntovarallisuus: Asuntovarallisuus on suurin yksittäinen varallisuuslaji suomalaisissa kotitalouksissa. Se muodosti noin 60% kotitalouksien nettovarallisuudesta vuonna 2019.

Rahoitusvarat: Rahoitusvarat, kuten osakkeet, rahastot ja talletukset, muodostivat noin 20% kotitalouksien nettovarallisuudesta vuonna 2019.

Muu varallisuus: Muu varallisuus, kuten eläkevarat, autot ja yritysomaisuus, muodosti noin 20% kotitalouksien nettovarallisuudesta vuonna 2019.

4, Suomen kultavaranto

Suomen Pankilla on kultavaranto. Varannon koko on noin 49 tonnia kultaa, mikä vastaa arvoltaan noin 2,9 miljardia euroa (marraskuun 2023 lopussa). Valuuttoja ei enää sidota kultaan tai hopeaan.

5. Suomen julkisen talouden menot suhteessa bruttokansantuotteeseen (BKT) ovat olleet viime vuosikymmeninä nousussa. Vuonna 2020 julkisten menojen osuus BKT:stä oli 57,5 %, kun taas vuonna 2010 vastaava luku oli 50,4 %.

Tämä kasvu johtuu pääasiassa seuraavista tekijöistä:

Väestön ikääntyminen: Väestön ikääntyessä terveydenhuollon ja vanhustenhuollon menot kasvavat.
Työttömyys: Työttömyyden kasvu johtaa työttömyysetuuksien ja muiden sosiaaliturvaetujen menojen kasvuun.
Taloudellinen taantuma: Vuoden 2008 finanssikriisi ja sitä seurannut eurokriisi johtivat julkisten menojen merkittävään kasvuun.

Sosiaaliturva: Sosiaaliturvaetuuksien, kuten eläkkeiden, työttömyysetuuksien ja sairauspäivärahojen, osuus julkisista menoista on noin 30%.

Terveydenhuolto: Terveydenhuollon menot ovat noin 20% julkisista menoista.

Koulutus: Koulutuksen menot ovat noin 7% julkisista menoista.Kunta- ja valtionhallinto: Kunta- ja valtionhallinnon menot ovat noin 10% julkisista menoista.

Suomen julkinen talous on ollut alijäämäinen useita vuosia peräkkäin. Vuonna 2020 alijäämä oli 5,5 % BKT:stä.

Julkisyhteisöjen alijäämä oli 7,4 miljardia euroa ja 2,7 % suhteessa bruttokansantuotteeseen vuonna 2023. Alijäämä rahoitetaan ottamalla lainaa.

Tuntuuko susta, että ekonomistit, kuten Mika Pantzar, Patrizio Laina, Sixten Korkman, Paul Krugman tai Joseph Stiglitz eivät osaa työtään, mutta sinä arvon anonyymi Suomi24-kirjoittaja tiedät taloudenhoidon salat? Taidat kuulua valtiovarainministeriöön?

NeoGnostic kirjoitti:

Tämä velkahysteria on absurdia ja surrealistista. Monella kirjoittajalla on makrotalouden avaimet hukassa. Purran ja Orpon puheet on nielty sellaisenaan. Poliitikot toteuttavat omaa agendaansa, joka ei aina ole yhteismitallinen reaalimaailman kanssa.

Kirjoitan analyyttisesti, joten tämä on pitkä teksti: tietävät tietää ja uskossa elävät luulee. Ne, jotka haluaa laajentaa tietämystään, lukevat.

Mä viittaan tässä mm. ekonomisteihin, kuten Sixten Korkman, Patrizio Laina ja Mika Pantzar sekä Nobel-palkittuihin ekonomisteihin Paul Krugmaniin ja Joseph Stiglitziin, talousjournalisti Jan Hurriin ja tuoreeseen Suomen talouden tilaa avaavaan Markku Sippolan ja Satu Ojalan artikkeliin (2024).

1. Säästöt ja korkeimpien tulodesiilien verohelpotukset eivät luo työtä tai talouskasvua

Näin ei ole tapahtunut missään tai koskaan. Franklin Delano Roosevelt selätti 1930-luvun laman sosiaalisella ohjelmalla, joka tunnetaan nimellä new deal. Siinä pienituloisten ostovoimaa kastvattamalla luotiin kulutusta ja kysyntää. Kulutuksen kasvu lisäsi teollisuutta ja työpaikkoja. Näin syntyi Amerikan vauras keskiluokka ja näin tehtiin Amerikasta iso.

Miksi korkeimpien tulodelsiilien verohelpotukset eivät kasvata taloutta? Siksi, että pieni 1-10 prosentin rikkain väestönosa ei käytä rahaa kulutukseen, vaan sijoittavat varallisuutensa osaketileille tai Cayman-saarille. 1930-luvun laman yksi keskeinen syy oli tulojen epätasainen jakautuminen; kourallinen superrikkaita omisti suuren osan vauraudesta ja köyhillä oli hädin tuskin varaa syödä; kulutus loppui ja kysynnän loppumisen seurauksena teollisuus hyytyi ja työttömyys ja köyhyys lisääntyi.

Me lähestymme sitä pistettä, jossa suuren enemmistön varallisuus ei enää riitä teollisuustuotannon jatkoon: sen pisteen ylittämistä seuraa romahdus.

Nobel-palkittu Joseph Stiglitz kirjoitti 2015, että 2. maailmansodan jälkeiset tutkimukset eivät tue säästö- ja tricle down-taloustiedettä, vaan pikemminkin taloutta, jossa enemmän rahaa pieni- ja keskituloisille hyödyttää kaikkia. Vauraus ei tihku ylhäältä alas, vaan alhaalta kaikkien sosioekonomisten kerrosten läpi ylös. Tällä on talouden rattaita pyörittävä vaikutus.

Vain kulutus ja kysyntä kasvattavat teollisuutta ja lisäävät työtä. Säästöt ja leikkaukset syövät pienimpien tulodesiilien reaalista ostvoimaa, minkä seurauksena talous hyytyy. Sixten Korkman ja Jan Hurri muistuttavat, että 9 miljardin leikkaukset ovat pois talouden kierrosta, mikä osuu köyhien lisäksi yrittäjien kassa- ja asiakasvirtoihin. Kun yrittäjien kulut nousevat ja tulot vähenevät, he joutuvat kompensoimaan tilannetta nostamalla hintoja ja potkimalla työntekijöitä pihalle. Ääritapauksessa heikentynyt asiakaskanta ajaa yrityksen konkurssiin. Nyt konkursseja tapahtuu enemmän kuin 2008 finanssikriisin aikaan ja se johti kymmenen vuoden taantumaan.

Pienituloiset tuensaajat käyttävät kaikki tulot, joten ne kiertävät ja pyörittävät talouden rattaita, kunnes suuri osa subventioista palaa veroina valtiolle. Tähän sopii sanonta: persu maksaa vaikka 100 euroa, ettei naapuri saa 50 euroa.

David Hope ja Julian Limberg analysoivat 18 maan talouspolitiikkaa 50 vuoden ajalta ja osoittivat, että rikkaiden veronalennukset ja julkisen talouden leikkaukset kasvattivat vain eriarvoisuutta tekemällä rikkaista rikkaampia ja köyhistä köyhempiä ilman positiivista vaikutusta talouteen tai työllisyyden kasvuun. Tämä vahvistaa sen, että vauraimman sosioekonomisen luokan veronalennukset eivät hyödytä laajemmin taloutta.

Era Dabla-Norrisin, Kalpana Kochharin, Nujin Suphaphiphatin, Frantisek Rickan ja Evridiki Tsountan muistio viittaa siihen, että ylimmän 20 prosentin verojen alentaminen heikentää talouskasvua.

Paul Krugman on kirjoittanut, että päättäjien ei pitäisi pelätä korkeimpien tuloesiilien verotuksen kiristämistä. Jos veroja kiristämällä ylläpidetään työllisyyttä, kasvua ja julkista taloutta, rikkaiden korkeammat verot ovat kansantaloudellisesti perusteltuja.

Suomessa mm. Sixten Korkman ja Mika Pantzar (ja nyt myös Jan Hurri) ovat kritisoineet Orpon ja Purran talousoppeja tuhoisiksi. Rikkaita suosivaa säästöpolitiikkaa on kutsuttu mm. banaaliksi pahuudeksi ja suoranaiseksi julmuudeksi.

– Velka voi olla ongelma, mutta tapa, jolla poliitikkomme ja asiantuntijamme ajattelevat velkaa on täysin väärä, ja se liioittelee ongelman mittaluokkaa, Krugman sanoo.

Valtiontalouden katastrofaalisella tilalla pelotteluun liittyy itseään toteuttavan ennustuksen riski: kun ihmiset uskovat talouden olevan katastrofaalisessa tilassa, he leikkaavat kulutustaan, säästävät ja siirtävät isompia hankintoja hamaan tulevaisuuteen, mikä heijastuu suoraan mm. asuntokauppaan sekä yrittäjien asiakas- ja kassavirtoihin.

Heikentyvä kulutus kasvattaa painetta nostaa hintoja ja vähentää työvoimaa heikomman tuoton kompensoimiseksi, mikä puolestaan heijastuu valtionalouteen negatiivisesti.Näin talous ajetaan säästöliekille ja stagflaatioon.

jatkuu

Säästä ny saatanan papukaija noilta maraton- sepustuksilta taas!!

Sinä olet ihan pihalla asoista, kun et pystynyt edes myöntämään EUROn tuhoisaa vaikutusta talouteemme.
Ulkoa opetellut kauniit värssysi eivät ole ratkaisu...

NeoGnostic kirjoitti:

2. Suomen ongelma ei ole velkaantuminen tai heikko tuottavuus

Jan Hurri kirjoitti, että Suomen velan suhde bruttokansantuotteeseen on 70 %, mikä on EU-maiden keskiarvoa pienempi. Sippola ja Ojala kirjoittavat, että Suomen velan suhde bruttokansantuotteeseen on 74 %, kun OECD-maiden keskiarvo on 89 %. Ero Hurrin ja Sippolan/Ojalan luvuissa perustuu tilastointitavalla: tilastoissa velkaan on lisätty 17 miljardia, mutta tämän verran on myös saatavia, joita tilasto ei noteeraa.

Mika Pantzar (et all.) kirjoitti raportissaan, että Suomi on yksi viidestä EU- a ETA-alueen valtiosta, jolla on enemmän omaisuutta ja saatavia kuin velkaa (muut ovat: Norja, Ruotsi, Tanska ja Luxemburg). Sveitsi on omassa luokassaan. koska Sveitsin tileillä on 3 biljoonan edestä talletuksia.

Suomen valtion omaisuus muodostuu yrityksistä (Fortum, Neste, Finnair, VR, Alko, Veikkaus, Posti, Gasum jne.) sekä Solidiumin miljardien osakesalkusta. Suomella on 60 miljardia saatavia ja 40 % valtion velasta on velkaa Suomen pankille, eli Suomelle.

3. Miten huonosti meillä menee?

Sippolan ja Ojalan raportin mukaan ei ollenkalan niin huonosti kuin Orpo ja Purra väittävät. Velkahysterian on tekosyy romuttaa julkiset palvelut, heikentää työntekijöiden oikeusturvaa ja erilaisia taloudellisia turvaverkkoja.

Orpo ja Purra ovat velkaannuttaneet Suomea yli 15 miljardilla toukokuun 2023 (146,4 miljardista) toukokuun 2024 (160 miljardiin). Orpo ja Purra ymmärtävät, ettei velka ole todellinen ongelma ja käyttävät sillä pelottelua keppinä, jolla voi piiskata köyhiä.

Säästöt ja korkeimpien tulodesiilien veronkevennykset eivät luo työtä tai kasvua: työttömyys on lisääntynyt kymmenillä tuhansilla (7,2 --> 8,2 prosenttiin).

4. Eräitä kuvaavia lukuja Sippolan ja Ojalan artikkelista

Työllisyysaste Suomessa 74 %. OECD:n keskiarvo 70 %
Velan suhde bruttokansantuotteeseen Suomessa 74/70 %, OECD:n keskiarvo 89 %
Bruttokansantuote Suomessa 50 916, OECD:n keskiarvo 42 550
Työn tuottavuus (dollaria per tehty työtunti) Suomessa 63, OECD:n keskiarvo 53

Jätän tähän. Kaikki on suhteellista ja poliitikotvalehtelevat lähes aina.

>> Suomi on yksi viidestä EU- a ETA-alueen valtiosta, jolla on enemmän omaisuutta ja saatavia kuin velkaa <<

Kuka taliaivo alkaa velkaa nollaamaan omaisuudella....johan olisi Suomen maataloudellakin onnen päivät, jos tuolla hölmöläislogiikalla alettaisiin asioita selittämään.....huoh.

NeoGnosticilla on yksinkertaiset ajatuskuviot ...

Anonyymi00014 kirjoitti:

>> Suomi on yksi viidestä EU- a ETA-alueen valtiosta, jolla on enemmän omaisuutta ja saatavia kuin velkaa <<

Kuka taliaivo alkaa velkaa nollaamaan omaisuudella....johan olisi Suomen maataloudellakin onnen päivät, jos tuolla hölmöläislogiikalla alettaisiin asioita selittämään.....huoh.

NeoGnosticilla on yksinkertaiset ajatuskuviot ...

Orpo ja Purra. Etkö tiennyt, että nyt hallitus aikoo laittaa lihoiksi VR:n, Finavian, Gasumin ja Postin. Lisäksi on erikseen painotettava, että hallitus torppasi verivarojen yksityistämisen kieltämistä vaatineen kansanaloitteen: onko seurauksena vesivarojen yksityistäminen lähitulevaisuudessa? Hyvin mahdollista.

Se on PS-Kokoomus-politiikkaa.

Anonyymi00013 kirjoitti:

Säästä ny saatanan papukaija noilta maraton- sepustuksilta taas!!

Sinä olet ihan pihalla asoista, kun et pystynyt edes myöntämään EUROn tuhoisaa vaikutusta talouteemme.
Ulkoa opetellut kauniit värssysi eivät ole ratkaisu...

Euron vaikutus ei ole ollut tuhoisa taloudellemme. Tietävät tietävät ja ymmärtämättömät luulevat. Mä viittaan tunnettujen ekonomistien näkemyksiin, jotka ovat ristiriidassa hallituksen puheiden kanssa. Kumpaan luotan enemmän, ekonomisteihin vai poliitikkoihin?
Mä luotan enemmän ekonomisteihin ja talouden asiantuntijoihin kuin omaa ideologista agendaansa ajaviin poliitikkoihin.

NeoGnostic kirjoitti:

Orpo ja Purra. Etkö tiennyt, että nyt hallitus aikoo laittaa lihoiksi VR:n, Finavian, Gasumin ja Postin. Lisäksi on erikseen painotettava, että hallitus torppasi verivarojen yksityistämisen kieltämistä vaatineen kansanaloitteen: onko seurauksena vesivarojen yksityistäminen lähitulevaisuudessa? Hyvin mahdollista.

Se on PS-Kokoomus-politiikkaa.

anteeksi kirjoitusvirhe: verivarojen --> vesivarojen

NeoGnostic kirjoitti:

anteeksi kirjoitusvirhe: verivarojen --> vesivarojen

Tule nyt vielä noita kirjaimiaisi korjaamaan helkkarin tärkeilevä EU-marionetti!

NeoGnostic kirjoitti:

Euron vaikutus ei ole ollut tuhoisa taloudellemme. Tietävät tietävät ja ymmärtämättömät luulevat. Mä viittaan tunnettujen ekonomistien näkemyksiin, jotka ovat ristiriidassa hallituksen puheiden kanssa. Kumpaan luotan enemmän, ekonomisteihin vai poliitikkoihin?
Mä luotan enemmän ekonomisteihin ja talouden asiantuntijoihin kuin omaa ideologista agendaansa ajaviin poliitikkoihin.

Olipas painavat argumentit kun väänsit asian toiseksi.....BRAVO...
Sinä et vain pysty myöntämään EU:n ja EUROn haitallisuutta. Katsopa vaikka Ruotsiin ja Norjaan , Tanskaan ...hmm.

NeoGnostic kirjoitti:

Euron vaikutus ei ole ollut tuhoisa taloudellemme. Tietävät tietävät ja ymmärtämättömät luulevat. Mä viittaan tunnettujen ekonomistien näkemyksiin, jotka ovat ristiriidassa hallituksen puheiden kanssa. Kumpaan luotan enemmän, ekonomisteihin vai poliitikkoihin?
Mä luotan enemmän ekonomisteihin ja talouden asiantuntijoihin kuin omaa ideologista agendaansa ajaviin poliitikkoihin.

16 vuoteen ei talous ole kasvanut. Se siitä euron vaikutuksesta talouteen.

Anonyymi00018 kirjoitti:

16 vuoteen ei talous ole kasvanut. Se siitä euron vaikutuksesta talouteen.

Talouskasvu romahti vuoden 2008 finanssikriisiin. Sen jälkeen on tehty säästöihin nojaavaa talouspolitiikkaa, joka ei luo talouskasvua. Muu Eurooppa toipui finanssikriisistä n. viidessä vuodessa, kun Suomella meni toipumiseen 10 vuotta. Talous kääntyi kasvuun 2018, mutta notkahti koronapandemian ja Ukrainan sodan nostamien energiahintojen vuoksi.

Anonyymi00017 kirjoitti:

Olipas painavat argumentit kun väänsit asian toiseksi.....BRAVO...
Sinä et vain pysty myöntämään EU:n ja EUROn haitallisuutta. Katsopa vaikka Ruotsiin ja Norjaan , Tanskaan ...hmm.

Tanskassa kokonaisveroaste on ollut koko 2000-luvun Suomea korkeampi. Jos olisimme pitäneet Suomessa saman veroasteen kuin Tanskassa, valtionvelkamme olisi samalla tasolla ja budjetit olisivat olleet balanssissa - jopa ylijäämäisiä. Tanskan taloutta vetää lääkeyhtiö Novonordisk, jolla on vastaava merkitys Tanskan taloudelle, kuin Nokialla oli 1990-2008 Suomen taloudelle.

Norjalla on valtavat öljy- ja maakaasuvarat. Hiljattain Stavangerin läheltä löydettiin ehkä maailman suurin fosfaattiesiintymä; sen arvo lasketaan biljoonissa.

Ruotsissa kruunu on helvetin heikko ja ekonomistit haluavat viedä Ruotsin euroon. Heikko kruunu edistää ruotsalaisten tuotteiden vientiä, mutta pitää tuontituotteet ruotsalaisille helvetin kalliina. 1990-luvulle asti Suomen ja Ruotsin velkakehitys oli hyvin samanlainen. Monet nykyisistä ongelmista Ruotsissa johtuvat siitä, että 1990-luvulla leikattiin koulutuksesta ja julkisista palveluista samojen syien vuoksi kuin nyt leikataan Suomessa. Ruotsin vientiteollisuus on vähemmän suhdanneherkkää kuin Suomen vientiteollisuus. Lisäksi Ruotsilla on valtavasti arvokkaita brändejä, jotka tunnetaan kaikkialla.

Nostit esille pohjoismaat: Suomen nykyhallituksen toimet vievät meidät kauas pohjoismaisesta mallista - lähemmäs jotain Argentiinan mallia.

Yhdysvallat ja Japani pelaavat aivan eri liigassa kuin pieni Suomi !

Ne ovat velkaa enimmäkseen itselleen kun Suomi on velkaa enimmäkseen ulkomaille !

Anonyymi00010 kirjoitti:

Yhdysvallat ja Japani pelaavat aivan eri liigassa kuin pieni Suomi !

Ne ovat velkaa enimmäkseen itselleen kun Suomi on velkaa enimmäkseen ulkomaille !

Yritäpä nyt selittää tuolle kestopaapattaja NeoGnosticille se asia......kaveri elää omissa todellisuuksissaan ...ja se neuvoo ja opettaa...

Perussuomalaisten mukaan ei-perussuomalaiset ajatukset ovat kommunismia. Tällä perusteella 85 % suomalaisista on kommunisteja.

Suomi on perustuslaillisesti osa Euroopan unionia. EU:n tärkeimmät kilpailijamaat ovat USA, Kiina ja Intia. Jos emme toimi taloudellisesti samoin, kuin ne, edessä on vääjäämätön pudotus maailmantaloudessa.

EU:n sisämarkkinat ja sisäinen kilpailu ovat toki tärkeitä, mutta todellisen kasvun edellytys on saavuttaa vahvempaa jalansijaa kilpailijamaissa. Se ei onnistu ilman investointeja innovaatioihin, koulutukseen ja uuteen teknologiaan. USA, Kiina ja Intia investoivat, velkaantuvat ja kasvattavat markkinaosuuksiaan maailman taloudessa. Me olemme auttamatta jäämässä kehityksestä jälkeen. Intiassa valmistuu joka vuosi 300 000 IT-alan ammattilaista ja miljoona insinööriä. Kiina ja USA ovat kohta vuosikymmenen edellä mm. tekoälykehityksessä.

Yhteisvelan avulla painotusta eurooppalaisiin tuottajiin voitaisiin korvata ja riippuvuutta Kiinasta ja USA:sta vähentää. Sehän on se pointti. Nyt me olemme monin tavoin riippuvaisia Kiinasta ja USAsta, eikä se ole kestävä ratkaisu.

NeoGnostic kirjoitti:

Perussuomalaisten mukaan ei-perussuomalaiset ajatukset ovat kommunismia. Tällä perusteella 85 % suomalaisista on kommunisteja.

Suomi on perustuslaillisesti osa Euroopan unionia. EU:n tärkeimmät kilpailijamaat ovat USA, Kiina ja Intia. Jos emme toimi taloudellisesti samoin, kuin ne, edessä on vääjäämätön pudotus maailmantaloudessa.

EU:n sisämarkkinat ja sisäinen kilpailu ovat toki tärkeitä, mutta todellisen kasvun edellytys on saavuttaa vahvempaa jalansijaa kilpailijamaissa. Se ei onnistu ilman investointeja innovaatioihin, koulutukseen ja uuteen teknologiaan. USA, Kiina ja Intia investoivat, velkaantuvat ja kasvattavat markkinaosuuksiaan maailman taloudessa. Me olemme auttamatta jäämässä kehityksestä jälkeen. Intiassa valmistuu joka vuosi 300 000 IT-alan ammattilaista ja miljoona insinööriä. Kiina ja USA ovat kohta vuosikymmenen edellä mm. tekoälykehityksessä.

Yhteisvelan avulla painotusta eurooppalaisiin tuottajiin voitaisiin korvata ja riippuvuutta Kiinasta ja USA:sta vähentää. Sehän on se pointti. Nyt me olemme monin tavoin riippuvaisia Kiinasta ja USAsta, eikä se ole kestävä ratkaisu.

Samaa lätinää mikä ei johda mihinkään.

Anonyymi00021 kirjoitti:

Samaa lätinää mikä ei johda mihinkään.

Ongelma on se, että te elätte jossain fantasiamaailmass, jolla ei ole mitään yhteyttä talouden realiteetteihin. Velka on yksi talouden mittari, mutta ei tärkein. Jos tuotanto ja työllisyys kasvavat maltillisilla verokorotuksilla ja/tai velalla, silloin ne ovat perusteltuja toteaa mm. Nobel-palkittu ekonomisti Paul Krugman.

Suomella on ongelmia. Velkakin on ongelma, mutta suurin ongelmamme on heikko talouskasvu. Sen lisäksi nopeasti ikääntyvä väestö ja työikäisten määrän lasku heikentävät kansantalouden näkymiä. Talouskasvu edellyttää investointeja teollisuuteen. Se luo työtä. Työ luo ostovoimaa ja ostovoima pitää yllä kulutusta ja kysyntää.

https://journal.fi/tyoelamantutkimus/article/view/143839/92192

Tuossa Sippolan ja Ojalan katsaus. Se on aika pitkä, mutta suosittelen lukemaan. Talous ei voi perustua mutuun tai ideologiaan (kuten kommunismiin), vaan realiteetteihin.

Mua huvitti Totuuspuolueen edustajan kommentti pienpuoluetentissä: Suomen pitää palata markkaan ja sitoa markka kultakantaan. Suomen kultakanta on 2,9 miljardin arvoinen; jos markka sidotaan siihen, sen arvo olisi vain murto-osa ruplan arvosta. Se ei todellakkaan kasvattaisi Suomen taloutta tai hyvinvointia.