Palstan ripulivajakin kirjoituksista saa sellaisen kuvan, että ateistmi ja teismi ovat stabiileja vakaumuksia, niin että niiden välillä ei voi vaihdella reaaliajassa. Todellisuudessa on ihmisiä, jotka hapuilevat näiden kahden välillä. Välillä he uskovat, että Jumala on, mutta välillä taas eivät usko. Tällainen on esimerkiksi Varma Tieto, joka sanoo välillä uskovansa ja välillä hän ei usko: tunne puuttuu.
Kristityt puhuvat tässä yhteydessä "etsikon ajasta". Ihminen etsii yhteyttä Jumalaan ja Jumala kutsuu häntä, vetää Jeesuksen puoleen. Tällöin välillä uskotaan ja välillä ei. Toiset tulevat vakuutetuiksi, mutta toiset eivät. Tämän jälkeen vakaumus on yleensä pysyvä, mutta ei välttämättä lopullinen. Etsikonaikoja voi olla useita yhden elämän aikana. Tätä palstan ripulivajakki ei tajua.
Kristityt puhuvat tässä yhteydessä "etsikon ajasta". Ihminen etsii yhteyttä Jumalaan ja Jumala kutsuu häntä, vetää Jeesuksen puoleen. Tällöin välillä uskotaan ja välillä ei. Toiset tulevat vakuutetuiksi, mutta toiset eivät. Tämän jälkeen vakaumus on yleensä pysyvä, mutta ei välttämättä lopullinen. Etsikonaikoja voi olla useita yhden elämän aikana. Tätä palstan ripulivajakki ei tajua.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ateismi ei ole vakaumus vaan pelkästään jumaluskon olemattomuutta.
Ateismi on stabiili olotila. Jos ihminen ei ole koskaan uskonut tai on päässyt eroon irrationaalisesta ja todellisuuden vastaisesta uskosta mielikuvitusolentoon ja ymmärtää kuinka pöljä oli uskoessaan niin ei hän enää haikaile takaisin jumaluskomuksiin.
Sen sijaan teismi on jatkuvaa epävarmuutta ja kamppailua ihan siitä syystä, että se usko on irrationaalista ja ympäröivän todellisuuden havaintojen vastaista. Lisäksi fiksummasta päästä olevat teistit tuntevat häpeää siitä, kuinka idiooteilta vaikuttavat kun uskovat. Siksi uskovaiset ovatkin hiljaa omasta uskomuksestaan eivätkä kerro siitä muille.
Tätä uskon häpeää ei pidä sekoittaa tapauskovaisuuteen kuuluviin ja yhteiskuntaa läpi leikkaaviin rituaaleihin. Niihin taas osallistutaan ilman häpeää ja niistä pois jääntiä hävetään. Siksi moni ateisti onkin vain hiljaa ja aukoo suutaan muiden mukana kun kevätjuhlassa hoilataan Jo joutui armasta aikaa.
Et tunne rajapintaa ateismin ja teismin välillä, kun ihminen tutkii näitä vaihtoehtoja ja muodostaa kantaansa niihin. Toisten mielipide on vahva ja pysyvä, mutta toiset voivat olla epävarmoja kannastaan jopa koko elämän. Useimmiten kanta kuitenkin muodostetaan ns. etsikonajan aikana ja se on suhteellisen pysyvä: voi kuitenkin muuttua ajan kuluessa. Teismi tai ateismi ei ole ehdoton pysyvä vakaumus.
Olen ollut ateisti syntymästäni saakka enkä ole osallistunut kirkon menoihin siten, että olisin aukonut suutani suvivirren aikana tai ollut lausuvinani apostolisen uskontunnustuksen. Olen osallistunut ateistina näihin tapahtumiin, koska kansakoulussa ei voinut kieltäytyä siitä ja on hyvä tapa käydä ainakin häissä ja hautajaisissa. Ristiäisissä en ole kovin usein käynyt.
Islamin mukaan ihminen on syntyessään ja puhtaassa alkutilassaan muslimi. Ja vaihtelua tässä asiassa ei ole. Viekoittelu ateismiin, toisiin teismeihin tai muihin uskontoihin on rangaistava teko. Ja suhtautuminen siihen ratkaistaan sen mukaan onko toiseen oppiin viekoitellun mahdollista maksaa veroa tai onko valittua aatetta ylipäätään mahdollista harjoittaa? Aatteiden levittäjää taas koskevat hieman eri käsittelytavat.
Ateistina totean tästäkin aloituksesta että EVVK!