Monen uskosta puuttuu täysin empaattisuus...

Ei osata pureutua ihmisen pahan olon juurisyihin, sanotaan vain että "älä jää tuleen makaamaan", tai sitten sen sijaan että edes vähän pureuduttaisiin ihmisen sisimpään niin joka väliin vain tungetaan tämä raamattu ja risti. Sanon: Oli henkilön herra mikä tai kuka tahansa, niin siitä huolimatta meillä kaikilla on tietoisuus ja aivokemiat joita tietyt ajatusrakenteet jotka vaikuttavat tunteisiin ja toimintoihimme.

Välillä tuntuu äärettömän vaikealta selittää joillekin omia tunteitani koska jotkut ovat lähestyneet energialla: "en kuuntele sua koska et ole uskossa" tai "uskot väärin". Oli jonkun tunteet jonkun mielestä "vääristä asioista" tms, niin pitää osata ensiksi nähdä ihmiset yksilöinä ja ymmärryksestä että olemme toisistamme fyysisesti erillisiä, erilaisia ja että jokaisella on täysi valta omata oma ja persoonallinen totuus. Toki silloin jos ihminen selkeästi jotenkin vaikuttaa voivan suurimman osan ajasta huonosti, niin silloin meidän tulee tottakai auttaa sitä yksilöä, mutta myös osata itsellemme myöntää että joissain tilanteissa meidän on ensiksi autettava itseämme ennen kun lähdemme auttelemaan muita!

Jos autamme muita kun itse olemme henkisesti pahoin voivia ja avun tarpeessa, niin eikös me huomaamattamme jaeta toisille omia mielen loisiamme eli demoneita tiedostamattamme? Tämä juuri tullut vastaan monesti omassa elämässäni ja huomaan heti että miten erilaiset energiat vaikuttavat omaan mieleeni.

Jos jumala antanut ihmiselle vapaan tahdon, niin minkä takia ja millä oikeuksilla ihmiset kyseenalaistavat sitä? Jos jumalan sana kerran on laki, niin kuka valtuuttaa ihmisen kyseenalaistamaan ja rajoittamaan esim toistensa uskon vapautta? Huomaan että ihminen kyseenalaistaa toisten vapautta ajatella omalla tavallaan juuri kun ovat epätietoisessa, kiihtyneenä ja selviytymisen tilassa, mutta koskaan ei jos on täysin vakaassa tilassa. Entä jos ihminen osaisi sanoa sanottavansa täysin rauhallisessa tilassa?

Entä jos kaikille ihmisille opetettaisiin mindfulnessia riippumatta mihin uskovat? Koska itse olen huomannut että mindfulness opettaa minua olemaan irrallaan egostani sen verran että pystyn helpommin erottamaan egossani paholaisen arvot ja voin sanoa että sen ansiosta olen pystynyt karsimaan huonoja arvoja itsestäni. Myös itsereflektio on auttanut!

Kun kommunikoimme toisillemme kiihtyneessä tilassa, niin meidän pitää muistaa että tulemme lähettäneeksi muille omia mielemme loisia jotta he käsittelisivät niitä meille valmiiksi puolestamme koska kiihtynyt tila on tila jossa vain haluamme eroon pahoista oloistamme! Tottakai siis kommunikoimme, haemme apua ja autamme toisiamme, mutta meidän pitäisi pystyä tekemään tämä ennaltaehkäisevästi eli jo vakaassa tilassa.

Jos olemme epävakaassa tilassa, niin silloin erityisesti meidän ei tulisi pantata avun hakemista vaan hakea apua matalalla kynnyksellä koska tämä on mielenterveydelle ÄÄRIMMÄISEN VAARALLINEN TILA ja en missään nimessä tarkoita että "älä hae apua tai keskustele muille jos olet epävakaassa tilassa", vaan juuri että kun on tällainen tila päällä niin se on siitä että emme ole ymmärtäneet ennaltaehkäistä! Silloin kun on negatiivinen tila, niin kyllä... meidän PITÄÄ hakea apua ja mieluiten henkilöltä joka on vakaammassa tilassa kuin me, kokenut ja puolueeton!

Vakaa ihminen ymmärtää sen että hyvä mielenterveys ei ole itsestäänselvä ja hyvän mielenterveyden eteen pitää tehdä töitä! :)