Itse haudoin itsemurhaa ekan kerran 14-vuotiaana. Seuraavan kerran kolmekymppisenä, alkoholismin riivaamana, olin lähellä ampua itseni kapakkaillan jälkeen kun yöllä menetin kännissä ajokorttini ja tulin kotiin. Otin revolverini kaapista ja laitoin patruunan, onneksi en tehnyt, joku esti. Viimeksi pitkä depressiokausi jostain vuodesta 2011 aina 2020 saakka kun mietin usein itsaria ja että miten sen tekisin. Olin tuossa vaiheessa jo viisikymppinen. Tässä sitä edelleen ollaan! Nyt en ole enää miettinyt, olen ajatellut että koetan imeä irti jokaisesta herätystä aamusta ja päivästä, koska elämä on lahja ja katsotaan loppuun asti. En tiedä kuitenkaan, jatkuuko elämä enää missään muodossa kuoleman jälkeen. Jos sen jälkeen ei olekaan mitään, niin sitten tämä havainnointi ja mahdolliset elämän ilotkin päättyvät. Itseäni pitää eniten elossa vaimo ja luonto, sen kasvit ja eläimet, etenkin kivat linnut. Lintujen kanssa olen kokenut uskomattomia tilanteita: olen alkanut juttelemaan rauhallisesti niille ja niistä suuri osa on kuunnellut ja lentänyt lähemmäs, jopa aivan viereen, katsomaan silmiin, Se jos mikä antaa minulle fiilistä jatkaa elämääni! Unohda sinäkin maalliset murheet, olet nuori, elä! Älä anna mielen mustua mistään sodista, lamasta, yhteisöllisyyden vähenemisestä tai mistään muustakaan syystä! Jos ei muita ystäviä ole, ota ystäväksi vaikkapa juuri linnut. Tsemppiä!
0Äänestä
Anonyymi00003
Jokainen löytää jossain vaiheessa elämänsä tarkoituksen, asian joka riittää tekemään tyytyväiseksi ja pysymään kiinni elämässä.
0Äänestä
Anonyymi00004
Urheilullisesti, ehkä joku 40v, ja ennen keski-ikää, ehkä joku 50v, jossa voi jo kokea tulleensa vanhaksi. Mutta sitten on keski-ikäinen, joka on oma kokemuksensa, ja sitten voi päästä eläkkeellekin suhteellisen pian, ja eläkkeeltä ei ole pitkä matka kuolemaan (20v tai alle yleensä). Tommonen 40-60 lie se vaikein matka kokonaisuudessaan kun on vielä työelämässä vahvasti, mutta voi olla myös parasta aikaa jos elämä on kunnossa. Moni ei ole ehtinyt olla kovinkaan kauan töissä 40v, ja 50v onkin sitten eläke jo kohtalaisen lähellä, ja sitten se kuolema.
0Äänestä
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Miksi haluaisi kuolla nuorena ?
Itse haudoin itsemurhaa ekan kerran 14-vuotiaana. Seuraavan kerran kolmekymppisenä, alkoholismin riivaamana, olin lähellä ampua itseni kapakkaillan jälkeen kun yöllä menetin kännissä ajokorttini ja tulin kotiin. Otin revolverini kaapista ja laitoin patruunan, onneksi en tehnyt, joku esti. Viimeksi pitkä depressiokausi jostain vuodesta 2011 aina 2020 saakka kun mietin usein itsaria ja että miten sen tekisin. Olin tuossa vaiheessa jo viisikymppinen. Tässä sitä edelleen ollaan! Nyt en ole enää miettinyt, olen ajatellut että koetan imeä irti jokaisesta herätystä aamusta ja päivästä, koska elämä on lahja ja katsotaan loppuun asti. En tiedä kuitenkaan, jatkuuko elämä enää missään muodossa kuoleman jälkeen. Jos sen jälkeen ei olekaan mitään, niin sitten tämä havainnointi ja mahdolliset elämän ilotkin päättyvät. Itseäni pitää eniten elossa vaimo ja luonto, sen kasvit ja eläimet, etenkin kivat linnut. Lintujen kanssa olen kokenut uskomattomia tilanteita: olen alkanut juttelemaan rauhallisesti niille ja niistä suuri osa on kuunnellut ja lentänyt lähemmäs, jopa aivan viereen, katsomaan silmiin, Se jos mikä antaa minulle fiilistä jatkaa elämääni! Unohda sinäkin maalliset murheet, olet nuori, elä! Älä anna mielen mustua mistään sodista, lamasta, yhteisöllisyyden vähenemisestä tai mistään muustakaan syystä! Jos ei muita ystäviä ole, ota ystäväksi vaikkapa juuri linnut. Tsemppiä!
Jokainen löytää jossain vaiheessa elämänsä tarkoituksen, asian joka riittää tekemään tyytyväiseksi ja pysymään kiinni elämässä.
Urheilullisesti, ehkä joku 40v, ja ennen keski-ikää, ehkä joku 50v, jossa voi jo kokea tulleensa vanhaksi. Mutta sitten on keski-ikäinen, joka on oma kokemuksensa, ja sitten voi päästä eläkkeellekin suhteellisen pian, ja eläkkeeltä ei ole pitkä matka kuolemaan (20v tai alle yleensä). Tommonen 40-60 lie se vaikein matka kokonaisuudessaan kun on vielä työelämässä vahvasti, mutta voi olla myös parasta aikaa jos elämä on kunnossa. Moni ei ole ehtinyt olla kovinkaan kauan töissä 40v, ja 50v onkin sitten eläke jo kohtalaisen lähellä, ja sitten se kuolema.