"Ei poistu heimo Juudalta, tuomarin sauva hänen jalkojensa välistä ennen kuin tulee Silo, ja hänelle kansakunnat antautuvat" (samar. 1 Moos 49:10)
Jaakob Israel muistuttaa Juudaa siitä häpeällisestä tapahtumasta, kun tämä piti poikiensa leskeä Tamaria prostituoituna ja saadakseen seksiä jätti sauvansakin tälle lainaan. (1 Moos 38) Jaakob kertoo pahantekijäpojalleen, että käskijän sauva pysyy tämän (heimon) "jalkovälissä" eli Juudan tapauksessa sukuelimen jatkeena, kunnes tulee Silo ja että tämä Silo on sellainen, jota kaiken maailman pakanakansat alkavat seurata. (Ne jotka eivät elä Tooran mukaan, kuuluu poistaa Israelin kansan keskuudesta. Elossa pysyvät päätyvät ”kansoihin”.)
Silo oli se paikka, jonne juonikas Eeli-pappi päätti perustaa Garisiminvuoren Betelin rinnalle omin päin ikioman kilpailevan pyhäkkönsä. Perimysjärjestyksen ulkopuolelta itsensä ylipapiksi korottaneen Eelin kapina tapahtui tuomari Simsonin kuoltua. Siloon päättyi Israelin tuomarien aikakausi ja jumalallisen suosion aikakausi, hyvien paimenten ja käskijänsauvojen aikakausi. Sen jälkeen ei ollut oikeamielisen käskijän paimensauvaa Juudalla – eikä liioin muillakaan Israelin heimoilla.
Äveriäs pappi Eeli teetti itselleen jäljennöksen Mooseksen teltasta ja kulta-arkun ja pyhäkön astiat. Hänellä sentään oli pätevä kopio Toorasta Itamarin perua. Taikausko oli saapunut idästä Israelin alueelle, ja Eeli alkoi houkutella väkeä ja lahjoituksia luokseen lähettämällä sanaa ympäriinsä, että ne jotka tahtovat nähdä ihmeitä, tulkoot Siloon katsomaan. Juuda oli se heimo, joka selkeimmin alusta pitäen seurasi Eeliä ja hylkäsi Pinehasin sukuhaaran laillisen ylipapin ja Jumalan valitseman paikan. Simeonin heimo sulautui jo Juudaan. Myös osa benjaminilaisista seurasi Eeliä ja Juudan päämiehiä.
Eelin pojat olivat Eelillekin kelvottomia, joten Samuelista tuli Eelin oppipoika. Eelin ja Samuel-noidan jälkeen ilmaantui monia vääriä profeettoja, kuten Elia ja Elisa, joista juutalaiset kehittivät uskomattomia tarinoita. (Samarialaisten kronikan mukaan Elia tunnettiin myös nimellä Hanania. Etsintäkuulutettuna lainsuojattomana hän kierteli syrjäseutuja Samarian kaupunkeja vältellen, kunnes eräällä pakomatkallaan horjahti ja hukkui Jordanvirtaan.)
Te tulette isäänne, sanoi Jeesus juutalaisille. Hän oli alusta asti varas, panettelija ja murhamies. Juuda kuvitteli päässeensä Joosefista eroon lopullisesti. JHVH joutui tappamaan Juudan kaksi vanhinta poikaa. (1 Moos 38) Toora ei tunne sellaista ”Saatanaa”, josta olisi vastukseksi JHVH:lle, mutta se kertoo pahantekijästä. Joosef oli sankari ja Juuda oli pahantekijä.
Perustuuko kristinuskossa vallitseva arvostus Daavidin poikia kohtaan enimmäkseen siihen, että juutalaisten TaNaKin kirjoja on laitettu samoihin kansiin Tooran kanssa? Vai Luukkaan ja Matteuksen evankeliumeissa esitettyihin sukuluetteloihin?
Jos nimittäin pitää Tooraa korotettuna muun yläpuolelle, koska se on ainoa suoraan ylhäältä Jumalalta saatu kirjoitus, Jumalan sormella kirjoitettu, käy selväksi, ettei Jaakob suinkaan Juudalle luvannut siunattua johtajan asemaa, vaan esikoisoikeuden ja runsaimmat siunaukset sai Efraim.
"Minä olen Israelin isä, ja Efraim on esikoiseni." (Jer 31:9)
Jaakob Israel muistuttaa Juudaa siitä häpeällisestä tapahtumasta, kun tämä piti poikiensa leskeä Tamaria prostituoituna ja saadakseen seksiä jätti sauvansakin tälle lainaan. (1 Moos 38) Jaakob kertoo pahantekijäpojalleen, että käskijän sauva pysyy tämän (heimon) "jalkovälissä" eli Juudan tapauksessa sukuelimen jatkeena, kunnes tulee Silo ja että tämä Silo on sellainen, jota kaiken maailman pakanakansat alkavat seurata. (Ne jotka eivät elä Tooran mukaan, kuuluu poistaa Israelin kansan keskuudesta. Elossa pysyvät päätyvät ”kansoihin”.)
Silo oli se paikka, jonne juonikas Eeli-pappi päätti perustaa Garisiminvuoren Betelin rinnalle omin päin ikioman kilpailevan pyhäkkönsä. Perimysjärjestyksen ulkopuolelta itsensä ylipapiksi korottaneen Eelin kapina tapahtui tuomari Simsonin kuoltua. Siloon päättyi Israelin tuomarien aikakausi ja jumalallisen suosion aikakausi, hyvien paimenten ja käskijänsauvojen aikakausi. Sen jälkeen ei ollut oikeamielisen käskijän paimensauvaa Juudalla – eikä liioin muillakaan Israelin heimoilla.
Äveriäs pappi Eeli teetti itselleen jäljennöksen Mooseksen teltasta ja kulta-arkun ja pyhäkön astiat. Hänellä sentään oli pätevä kopio Toorasta Itamarin perua. Taikausko oli saapunut idästä Israelin alueelle, ja Eeli alkoi houkutella väkeä ja lahjoituksia luokseen lähettämällä sanaa ympäriinsä, että ne jotka tahtovat nähdä ihmeitä, tulkoot Siloon katsomaan. Juuda oli se heimo, joka selkeimmin alusta pitäen seurasi Eeliä ja hylkäsi Pinehasin sukuhaaran laillisen ylipapin ja Jumalan valitseman paikan. Simeonin heimo sulautui jo Juudaan. Myös osa benjaminilaisista seurasi Eeliä ja Juudan päämiehiä.
Eelin pojat olivat Eelillekin kelvottomia, joten Samuelista tuli Eelin oppipoika. Eelin ja Samuel-noidan jälkeen ilmaantui monia vääriä profeettoja, kuten Elia ja Elisa, joista juutalaiset kehittivät uskomattomia tarinoita. (Samarialaisten kronikan mukaan Elia tunnettiin myös nimellä Hanania. Etsintäkuulutettuna lainsuojattomana hän kierteli syrjäseutuja Samarian kaupunkeja vältellen, kunnes eräällä pakomatkallaan horjahti ja hukkui Jordanvirtaan.)
Te tulette isäänne, sanoi Jeesus juutalaisille. Hän oli alusta asti varas, panettelija ja murhamies. Juuda kuvitteli päässeensä Joosefista eroon lopullisesti. JHVH joutui tappamaan Juudan kaksi vanhinta poikaa. (1 Moos 38) Toora ei tunne sellaista ”Saatanaa”, josta olisi vastukseksi JHVH:lle, mutta se kertoo pahantekijästä. Joosef oli sankari ja Juuda oli pahantekijä.
Perustuuko kristinuskossa vallitseva arvostus Daavidin poikia kohtaan enimmäkseen siihen, että juutalaisten TaNaKin kirjoja on laitettu samoihin kansiin Tooran kanssa? Vai Luukkaan ja Matteuksen evankeliumeissa esitettyihin sukuluetteloihin?
Jos nimittäin pitää Tooraa korotettuna muun yläpuolelle, koska se on ainoa suoraan ylhäältä Jumalalta saatu kirjoitus, Jumalan sormella kirjoitettu, käy selväksi, ettei Jaakob suinkaan Juudalle luvannut siunattua johtajan asemaa, vaan esikoisoikeuden ja runsaimmat siunaukset sai Efraim.
"Minä olen Israelin isä, ja Efraim on esikoiseni." (Jer 31:9)
Vastaukset 2
Vanhimmat
5 Moos 33:7 "Tuothan hänet takaisin kansansa luo"
Mooses rukoili, että Jehova vielä toisi Juudan takaisin kansansa luo. Hän näki vielä hiukan kauemmas tulevaisuuteen siihen hetkeen, kun JHVH päätti erottaa juutalaiset Israelin kansakunnasta. Salomo oli mennyt liian pitkälle pohjoisten heimojen riistämisessä, mässäilyssään ja vieraiden jumalien palvonnassaan umpitemppeleineen. Hänen poikansa, Rehabeam, uhkasi mennä vielä pidemmälle, joten Israelin heimot eivät koskaan päästäneet Rehabeamia Sikemiin (!) kruunattavaksi, vaan valitsivat pääheimosta Efraimista kuninkaansa — joka valitettavasti ei myöskään toiminut Jumalaa miellyttävällä tavalla, vaikka toikin helpotusta Salomon jälkeen.
Salomoa ihailivat ja seurasivat monien vieraiden kansojen merkkihenkilöt. Hän oli historian suurin hedonisti. Toora kieltää Israelin kuningasta toimimasta niin kuin Salomo eli ottamasta itselleen vierasmaalaisia vaimoja, jotka kääntävät kuninkaan sydämen outojen jumalien palvontaan, hankkimasta oikein paljon sotahevosia jne. Samarialaisten kronikan mukaan hän käski istuttaa koko Daavidin kaupungin ympäristön täyteen viiniköynnöksiä. Salomon silmät olivat punaiset viininjuonnista ja hampaat valkoiset uhrieläinten munuaisrasvasta (masoreettisessa tekstissä: maidosta), joka olisi tietenkin kuulunut uhrata JHVH:lle, mutta Daavidin pojathan ottivat itselleen niin maallisen vallan kuin myös pappien töitä hoitaakseen, koska he eivät piitanneet "Ihmisen Pojan" eli Mooseksen välittämästä Jumalan laista.
Mielenkiintoisesti juutalaisten omissakin Kuninkaiden kirjoissa Daavidia ja juutalaisia jo luonnehditaan erillisinä israelilaisista. Siis Daavidkaan ei juutalaisten omien kirjoitusten (erotuksena israelilaisten/samarialaisten kirjoituksista) mukaan oikeastaan ollut israelilainen vaan juutalainen, joka alisti suuren osan israelilaisistakin valtaansa. Mutta ero Israelin kansan ja ”sen tyhmän kansan, joka ei edes ole kansa”, tuli selväksi vasta kaksi sukupolvea myöhemmin Rehabeamin aikana, kun ei enää ollut yhteistä kuningastakaan. Profeetta Semaja joutui selittämään tilanteen Salomon pojalle.
"Omin voimin hän puolustaa itselleen kuuluvaa." (5 Moos 33:7) - aiemmin JHVH oli taistellut israelilaisten puolesta, mutta Juudan heimo tulisi olemaan erillään Israelista. Mooses yritti ennalta järjestää Juudalle JHVH:n suolejusta.
Ilmaista lukemista samarialaisuudesta kiinnostuneille:
Jacob, son of Aaron: Mount Gerizim - the One True Sanctuary (1907)
https://archive.org/details/mountgerizimonet00jaco
Oliver Turnbull Crane: The Samaritan Chronicle (1890)
https://archive.org/details/samaritanchronic00cran
John Macdonald: The Theology of the Samaritans (1964)
https://archive.org/details/20200305neodtestawemlibror