Lapsuudessa koettu ns. henkinen/selittämätön tapahtuma on vaikuttanut suurelta osin elämääni (olen nyt keski-ikäinen). En ole juurikaan asiasta puhunut ja lähinnä tuo kokemus näkyy arvoissa ja tietynlaisena rohkeutena/luottona elämää kohtaan. En ole minkään tietyn uskontokunnan kannattaja, ajattelen pikemminkin, että kaikki uskonnot ovat ihmisen pyrkimys ilmentää hengellisyyttä ominaisuutena ja tapaan vaikuttaa lähinnä kulttuuritausta.
En tiedä miksi minulla on tuo kokemus ja jonkinlainen tieto. Näin keski-iän kynnyksellä on enenevästi alkanut vaivaamaan, että mitä minun kuuluisi elämäni aikana tuolla tiedolla tehdä, velvoittaako se jollain tavalla esim. puhumaan tai kirjoittamaan asiasta. En tiedä.
Pohdin asiaa jälleen tänään ja tuli mieleen, että on meitä takuulla muitakin ja toivoisinkin vastauksia muilta samantyyppisellä "tiedolla". Ei niinkään tapauskovaisilta vaan ihmisiltä, jotka kokevat yhteyden läsnäolon elämässään. Koetko sen velvoittavana kertoa asiasta muillekin?
Kiitos.
En tiedä miksi minulla on tuo kokemus ja jonkinlainen tieto. Näin keski-iän kynnyksellä on enenevästi alkanut vaivaamaan, että mitä minun kuuluisi elämäni aikana tuolla tiedolla tehdä, velvoittaako se jollain tavalla esim. puhumaan tai kirjoittamaan asiasta. En tiedä.
Pohdin asiaa jälleen tänään ja tuli mieleen, että on meitä takuulla muitakin ja toivoisinkin vastauksia muilta samantyyppisellä "tiedolla". Ei niinkään tapauskovaisilta vaan ihmisiltä, jotka kokevat yhteyden läsnäolon elämässään. Koetko sen velvoittavana kertoa asiasta muillekin?
Kiitos.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.