Milloin sinulta on viimeksi kysytty diagnoosejasi?
Miksi sairas ihminen kuitenkin jää niihin jumiin eikä kykene elämään elämäänsä selittämättä niistä jatkuvasti?
Miksi sairas jumiutuu aina diagnooseihin?
Anonyymi-ap
32
584
Vastaukset
- Anonyymi
Tai sitten hoitava taho jää niihin jumiin, kun "sairas" haluaisi jatkaa elämäänsä ihmisenä, ei diagnoosina.
- Anonyymi
Eiköhän se ole aika turvallista olettaa, että joku alipalkattu ja ylityöllistetty hoitoaho ei todellakaan nakkaa paskaakaan, jos joku ihminen oikeasti jatkaa elämäänsä ilman sitä hoitoa. Ettei vaan olisi juuri sitä mainittua sairaan jumittamista olettaa moista...
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eiköhän se ole aika turvallista olettaa, että joku alipalkattu ja ylityöllistetty hoitoaho ei todellakaan nakkaa paskaakaan, jos joku ihminen oikeasti jatkaa elämäänsä ilman sitä hoitoa. Ettei vaan olisi juuri sitä mainittua sairaan jumittamista olettaa moista...
Se on juuri näin!
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eiköhän se ole aika turvallista olettaa, että joku alipalkattu ja ylityöllistetty hoitoaho ei todellakaan nakkaa paskaakaan, jos joku ihminen oikeasti jatkaa elämäänsä ilman sitä hoitoa. Ettei vaan olisi juuri sitä mainittua sairaan jumittamista olettaa moista...
Alipalkattu ja ylityöllistetty hoitotaho on myös aivopesty psykiatrian biomedikaaliseen hoitoparadigmaan, ja psykiatriset diagnoosit toimivat heille kausaalisina selityksinä potilaan ongelmille, oli kyse sitten anemiasta, selkäkivusta, syövästä tai ihan mistä tahansa, millä ei ole mitään tekemistä itse diagnoosin kanssa. Kyseessä on mukava kaatoluokka, johon laiskat, tyhmät, kognitiivisen kapasiteettinsa ylärajoilla toimivat hoitajat ja lääkärit turvautuvat, kun eivät viitsi perehtyä potilaan oikeisiin ongelmiin. Sen takia on itse asiassa näiden alipalkattujen ("alipalkkaus" on kiehtova adjektiivi kietämättä, kun puhutaan jostain lääkäristä) lääkärien ja hoitajien suojelemista, että piilottaa ja kieltää psykiatristen diagnoosien näkymisen mahdollisuuksien mukaan, koska ne ovat ihan turhia useimmiten hoidon kannalta. Yhdelläkään psykiatrisella häiriöllä ei ole etiologiaa, ne ovat tautologisia selityksiä oireille, joiden perusteella ne diagnosoidaan. Niiden ainoa funktio on aiheuttaa merkittäviä kognitiivisia vinoumia ja häiritä lääkärin ja hoitajan tiedonprosessointia. Jos ei ole ollut skitsofreniadiagnoosin saaneena yleislääkärillä tai työterveyslääkärillä ei ymmärrä, miten jotkut lääkärit oikeasti jumittavat tuollaisessa diagnoosissa eivätkä pääse prosessoinnissaan eteenpäin etenkin, jos potilas on jotenkin ristiriidassa olemukseltaan sen hoitosuositusten mukaisen kuolaavan debiilin kanssa, jota he haluaisivat kovasti hoitaa. Monille hoitajille ja lääkäreille nuo diagnoosit antavat myös harhaisen hallinnan tunteen, koska diagnoosin lukiessaan he luulevat oikeasti ymmärtävänsä, mistä potilas kärsii. Se ehkä tukee hoitavan tahon mielenterveyttä ja työhyvinvointia, mutta ei potilaan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Alipalkattu ja ylityöllistetty hoitotaho on myös aivopesty psykiatrian biomedikaaliseen hoitoparadigmaan, ja psykiatriset diagnoosit toimivat heille kausaalisina selityksinä potilaan ongelmille, oli kyse sitten anemiasta, selkäkivusta, syövästä tai ihan mistä tahansa, millä ei ole mitään tekemistä itse diagnoosin kanssa. Kyseessä on mukava kaatoluokka, johon laiskat, tyhmät, kognitiivisen kapasiteettinsa ylärajoilla toimivat hoitajat ja lääkärit turvautuvat, kun eivät viitsi perehtyä potilaan oikeisiin ongelmiin. Sen takia on itse asiassa näiden alipalkattujen ("alipalkkaus" on kiehtova adjektiivi kietämättä, kun puhutaan jostain lääkäristä) lääkärien ja hoitajien suojelemista, että piilottaa ja kieltää psykiatristen diagnoosien näkymisen mahdollisuuksien mukaan, koska ne ovat ihan turhia useimmiten hoidon kannalta. Yhdelläkään psykiatrisella häiriöllä ei ole etiologiaa, ne ovat tautologisia selityksiä oireille, joiden perusteella ne diagnosoidaan. Niiden ainoa funktio on aiheuttaa merkittäviä kognitiivisia vinoumia ja häiritä lääkärin ja hoitajan tiedonprosessointia. Jos ei ole ollut skitsofreniadiagnoosin saaneena yleislääkärillä tai työterveyslääkärillä ei ymmärrä, miten jotkut lääkärit oikeasti jumittavat tuollaisessa diagnoosissa eivätkä pääse prosessoinnissaan eteenpäin etenkin, jos potilas on jotenkin ristiriidassa olemukseltaan sen hoitosuositusten mukaisen kuolaavan debiilin kanssa, jota he haluaisivat kovasti hoitaa. Monille hoitajille ja lääkäreille nuo diagnoosit antavat myös harhaisen hallinnan tunteen, koska diagnoosin lukiessaan he luulevat oikeasti ymmärtävänsä, mistä potilas kärsii. Se ehkä tukee hoitavan tahon mielenterveyttä ja työhyvinvointia, mutta ei potilaan.
Ja silti se olet sinä joka täällä siitä diagnoosista jumittaa, eikä se ylityöllistetty ja / tai alipalkattu hoitotaho. Miksi näin?
- Anonyymi
Se on varmaan jotenkin osa sitä sairaudentuntoa, tai sen puutetta.
Ihmiset jotka jumiutuu siihen, varmaan jollain tasolla kuitenkin tiedostavat ne hankaluudet mitä sairaus tuo elämään.
En tiedä, toivoisivatko he ikään kuin takaperin, että ne hankaluudet sitten häviäisi jos diagnoosikin häviäisi. Eikä niin päin, että parantumisen jälkeen, myöskään itse vanhasta diagnoosista ei tarvitse välittää.- Anonyymi
Tästä kyllä samaa mieltä.
Miksi omaa diagnoosiaan pitäisi mitenkään selitellä ? Miksi siitä ylipäänsä pitäisi kertoa ihmisille ?
Kun tutustuu vaikkapa uusiin ihmisiin, ei heille tarvitse alkaa sairaskertomustaan selittelemään.
Jos ja kun haluaa asiasta jollekin kertoa, sitten tekee niin. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tästä kyllä samaa mieltä.
Miksi omaa diagnoosiaan pitäisi mitenkään selitellä ? Miksi siitä ylipäänsä pitäisi kertoa ihmisille ?
Kun tutustuu vaikkapa uusiin ihmisiin, ei heille tarvitse alkaa sairaskertomustaan selittelemään.
Jos ja kun haluaa asiasta jollekin kertoa, sitten tekee niin.Komppaan myös. Nämä riippuu varmaan myös paljon millasia sairauksia, kun toiset rakoittaa elämää todella isosti ja näin on itsellä ja päälle sitten monet muut negakokemukset eli melkein vois sanoo että perkeleellisen elämän olen elänyt ja mukana kulkee tottakai myös köyhyys vaikka voisin varakaskin olla, jos olis annettu mahdollisuus kun sitä niin "toitotettiin ja luvattiin".
Ihmetellut oon itekin miksi esim. ihmiset joilla joilla on lievää autismia, adhd, lievä mt-ongelma on niin paljon kiinni sairauksissa vaikka toimintakykyä olisi vaikka mihin ja samaa voi sanoa monista päihdeongelmaisista eli pieniä on monellakin ongelmat mitä tiedän eikä mm- kroonisia sairauksia tai onnettomuuksia, ei kiusaamista, ei perhe- ym. väkivaltaa taustalla, ei hoitovirheitä, ei pers.härö lähipiiriä ympärillä - toisin kuin itsellä!
Ei sitä joka vastoinkäymisestä sentään pidä lannistua!
Monisairas - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Komppaan myös. Nämä riippuu varmaan myös paljon millasia sairauksia, kun toiset rakoittaa elämää todella isosti ja näin on itsellä ja päälle sitten monet muut negakokemukset eli melkein vois sanoo että perkeleellisen elämän olen elänyt ja mukana kulkee tottakai myös köyhyys vaikka voisin varakaskin olla, jos olis annettu mahdollisuus kun sitä niin "toitotettiin ja luvattiin".
Ihmetellut oon itekin miksi esim. ihmiset joilla joilla on lievää autismia, adhd, lievä mt-ongelma on niin paljon kiinni sairauksissa vaikka toimintakykyä olisi vaikka mihin ja samaa voi sanoa monista päihdeongelmaisista eli pieniä on monellakin ongelmat mitä tiedän eikä mm- kroonisia sairauksia tai onnettomuuksia, ei kiusaamista, ei perhe- ym. väkivaltaa taustalla, ei hoitovirheitä, ei pers.härö lähipiiriä ympärillä - toisin kuin itsellä!
Ei sitä joka vastoinkäymisestä sentään pidä lannistua!
MonisairasSehän meissä ihmisissä onkin, kun olemme niin erilaisia. Jotkut lannistuvat jo ihan pienestä, kun taas jotkut kestävät aika paljonkin kaikkea kurjaa.
Itsekään en lannistu kovin helpolla, mutta ymmärrän myös heitä, joille niin käy.
En voi verrata, että kun minä pärjään, niin sinunkin olisi pärjättävä.... - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sehän meissä ihmisissä onkin, kun olemme niin erilaisia. Jotkut lannistuvat jo ihan pienestä, kun taas jotkut kestävät aika paljonkin kaikkea kurjaa.
Itsekään en lannistu kovin helpolla, mutta ymmärrän myös heitä, joille niin käy.
En voi verrata, että kun minä pärjään, niin sinunkin olisi pärjättävä....Joo, samaa mieltä myös tuosta viimeisestä. Ns. kermapersekasvatus ainakin saa suht terveenkin ihmisen lannistuun helposti, kun ei siedetä vastoinkäymisiä ja epäonnistumista.
Geeneillä ei ainakaan ole ollenkaan niin paljon merkitystä kuin on ajateltu ja kuvitellaan. Itsekin olen siitä ihan hyvä esimerkki vaikeista lähtökohdista ja monista kohdatuista ongelmista huolimatta: monessa mielessä, aivan täysvastakohta vanhempiin nähden monessa mielessä: mm. niin hyvä viinapää ettei kannata siihen rahojaan laittaa ja kognitio pysyy hyvänä, en suutu pikku lillukanvarsista, en vtuile ja käytä väkivaltaa juuri koskaan enkä ikinä itseä heikompaa kohtaa, pystyn sanoon auktoriteetille vastaan, omaan paljon paremman yleissivistyksen, raha-asiat paremmalla mallilla, säilytän maltin paremmin
Monisairas
- Anonyymi
On tullut jälkeenpäin pohdittua, kun aikoinaan sairastelin vuosikaudet, ja kovasti minua yritettiin auttaa, joka lopulta tuotti tulosta.
Oudointa oli oikeastaan se, kun ensin laitoksissa halusivat minut parempaan kuntoon, toivoa oli kaikin puolin, sitten tulee se mutta...
Kun vihdoin sain parhaan mahdollisen hoidon ,yhdessä laitoksessa, niin sen jälkeen vielä toisessa laitoksessa pyörähdys, jossa ei oltukaan ihan tyytyväisiä, että olin päässyt parempaan kuntoon.
Se herätti ristiriitaisia ajatuksia, että kuinkas tämä nyt näin meni.
Oliko ehkä syynä se, että menettivät yhden hoidokin, joka ei enää alistunut kaikkeen, mitä esim. laitoshoito pitää sisällään, lääkitykset siihen päälle.- Anonyymi
Mä oon samantapaista huomannut! Kuinkahan paljon tommosiakin asennevikaisia on ja verovaroja kuluu suotta.
Monisairas
- Anonyymi
Ja miten monella ei edes ole diagnoosia, ties minkälaiset saisivat kun päästäisiin tutkimaan.
- Anonyymi
Luultavimmin aika moni saisi jonkun psykiatrisen diagnoosin, jos joutuisivat psykiatrin arvioitavaksi. Monilla vain elämä sujuu riittävän hyvin ilman tarvetta psykiatrilla käymiseen.
Ja varmasti yhteiskunnassa on myös todella sairaita ihmisiä, jotka eivät ole ajautuneet psykiatrisen hoidon pariin, vaikka hoitoa saattaisivat tarvita. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Luultavimmin aika moni saisi jonkun psykiatrisen diagnoosin, jos joutuisivat psykiatrin arvioitavaksi. Monilla vain elämä sujuu riittävän hyvin ilman tarvetta psykiatrilla käymiseen.
Ja varmasti yhteiskunnassa on myös todella sairaita ihmisiä, jotka eivät ole ajautuneet psykiatrisen hoidon pariin, vaikka hoitoa saattaisivat tarvita.Miksi nämä aika monet eivät sitten ole niin sairaita että joutuisivat psykiatrian arvioitaviksi?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Luultavimmin aika moni saisi jonkun psykiatrisen diagnoosin, jos joutuisivat psykiatrin arvioitavaksi. Monilla vain elämä sujuu riittävän hyvin ilman tarvetta psykiatrilla käymiseen.
Ja varmasti yhteiskunnassa on myös todella sairaita ihmisiä, jotka eivät ole ajautuneet psykiatrisen hoidon pariin, vaikka hoitoa saattaisivat tarvita.Niinpä. Eräs tuttuni paineli lääkäriin kun oli tapahtunut todella paljon raskaita asioita lyhyen ajan sisään mihin on todella luonnollista reagoida siten miten hän reagoi. Saadakseen terapiaa lääkäri keksi jonkun ahdistuneisuushäiriömerkinnän. Loppupeleissä ihminen ei käynyt niin terapiassa eikä syönyt lääkkeikään ja aika paransi haavat. Merkintä jäi papereihin ikäänkuin hän olisi jotenkin häiriöitynyt mitä ei ole. Sillä voi olla vaikutusta esim vakuutuksien saantiin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niinpä. Eräs tuttuni paineli lääkäriin kun oli tapahtunut todella paljon raskaita asioita lyhyen ajan sisään mihin on todella luonnollista reagoida siten miten hän reagoi. Saadakseen terapiaa lääkäri keksi jonkun ahdistuneisuushäiriömerkinnän. Loppupeleissä ihminen ei käynyt niin terapiassa eikä syönyt lääkkeikään ja aika paransi haavat. Merkintä jäi papereihin ikäänkuin hän olisi jotenkin häiriöitynyt mitä ei ole. Sillä voi olla vaikutusta esim vakuutuksien saantiin.
Onko hän ihan kertonut, ettei ole saanut vakuutusta, vai onko tämä nyt taas niitä voi voi fantasioita?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Onko hän ihan kertonut, ettei ole saanut vakuutusta, vai onko tämä nyt taas niitä voi voi fantasioita?
On kertonut. Psykiatriset merkinnät vaikuttaa esim henkivakuutuksien saamiseen
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
On kertonut. Psykiatriset merkinnät vaikuttaa esim henkivakuutuksien saamiseen
Hän siis nimenomaan kertoi, ettei saanut henkivakuutusta, koska hänellä oli psykiatrian merkintä?
Miksi epäilen. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
On kertonut. Psykiatriset merkinnät vaikuttaa esim henkivakuutuksien saamiseen
Tutkimusten mukaan jopa 40% ihmisistä luulee ettei he voi saada henkivakuutusta jonkin sairauden takia, vaikka asia ei ole niin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miksi nämä aika monet eivät sitten ole niin sairaita että joutuisivat psykiatrian arvioitaviksi?
Koska he ovat ylempää luokkaa eikä heitä tarvitse kontrolloida.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Koska he ovat ylempää luokkaa eikä heitä tarvitse kontrolloida.
Miten niin ylempää luokkaa ?
Ahdistusta ja muutakin voi seurata ihmiselle jo pelkästään siitä, että hän saattaa ajatella olevansa jotenkin alempaa luokkaa.
Mitään luokkajakoa ei täällä ole, vaikkakin niin yhteiskunta " määrittää(?) " kansalaiset.
Jokaisella on ihmisarvo, on sitten millainen ihminen tahansa.
Ja vähemmälläkin pärjää, vaikka toki voi näyttää, että monilla menisi jotenkin paremmin.
On sitten " ylempänä tai alempana " niin kaikilla riittää ongelmia silti. Ei me olla toisiamme kummoisempia. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Koska he ovat ylempää luokkaa eikä heitä tarvitse kontrolloida.
Et tainnut tietää, että hyvätuloisissa on suhteellisesti enemmän psykoosisairaita, kuin keskituloisissa.
- Anonyymi
Itse en ole jäänyt jumiin diagnooseihini. Sain poistettuakin pari suurella vaivalla. Se oli minulle tärkeää koska en jaksaisi asioida terveydenhuollossa niin että minua tulkitaan jonkun höpöhöpödiagnoosin kautta niin että merkintä aina kummittelisi papereissani. Oli henkisesti todella vapauttavaa päästä diagnooseista eroon joita minulle laiteltiin kun samaan aikaan kärsin lääkehaitoista ja joita kukaan ei ollut näin muuten vuosiin keksinyt papereihin laittaa.
Niin miksiköhän joku jää jumiin diagnooseihin jossa todetaan että vaikkapa ihmisen todellisuudentaju horjuu (ja merkintä on pysyvä) tai hänen persoonallisuutensa on häiriöitynyt (ja merkintä on usein pysyvä) tai hänen olotilansa sahaa vaikkapa kahden äärilaidsn välillä (masennus, mania) ja ei allekirjoita kuitenkaan näitä? Tällainen vaikuttaa itsekäsitykseen ja miten elämäänsä tulkitsee ja saa jatkuvasti epäilemään itseään miettien asioita sekä hoitotahon että itsensä toimesta sairauden oireina jotka voisivar plla ihan luonnollisiakin reaktioita tiettyyn tilanteeseen. Erityisesti väärältä tuntuvat diagnoosit jäävät kaihertamaan. Minua ei mikään kaiherra koska sain merkinnät pois mitkä ei papereihin kuuluneet.- Anonyymi
Minulla on vanha diagnoosi, eikä se vaikuta itsekäsitykseeni ( mikä sana tuo nyt ikinä onkaan ), olisiko itsetunto parempi ?
En epäile itseäni millään tavalla, en ole kuitenkaan itse se diagnoosini, olen ihminen, jolla on diagnoosi.
Ainoa mihin se vaikuttaa olemassaolollaan, on juurikin tuo terveydenhuolto, kaikki lääkärit eivät osaa suhtautua, kohdata potilasta, jolla on ollut psyykkisiä ongelmia. Jotkut kohtelevat kuin vastaanotolla olisi joku " vähä-älyinen ", kun ovat koneeltaan nähneet potilaan diagnoosit.
Muutaman kerran omalla kohdallani on jopa laitettu lähetettä psykiatrian puolelle, joka sitten todennut ne tarpeettomiksi.
Onneksi noita huonosti suhtautuvia lääkäreitä ei paljon ole, mutta yksikin on liikaa.
- Anonyymi
oisko että ei löyvä sairaat aina ulospääsyä ongelmista?
Äkkiseltään avauspostaaja tuo mieleeni laitaoikeistolaisen arvomaailman omaavan (en viittaa kokoomuslaiseen ajatusmaailmaan) kun kävin lukemassa mm eräästä entisestä USA;n rebuplikaanipuolueen ronalddi reaganista (googlettamalla löytyy tietoa) jossa huomasin semmosta, että reagan ei ymmärtänyt mielenhäiriötä sairastavia ihmisiä ja hän oli eka pressa jenkkilässä jolloin varallisuuserot alkoi julmetun paljon kasvaa siellä maassa.
Voin toki olla väärässä, mutta äkkiseltään vaikutat ihmiseltä, joka suhtautua ikävästi sairaisiin.
Toivottavasti oon viärässä. Mä oon yleensä hyvä haistamaan kaikkea .- Anonyymi
Niinhän se luultavimmin on, ettei ulospääsyä välttämättä löydy, tai ei ole vahvuutta etsiä ulospääsyä.
Mielenterveysongelmista on mahdollisuus selvitä, vaikka synkimmällä hetkellä voi kuinka tuntua kaikki täysin toivottomalta.
Skitsofreenikot, kroonikot, saattavat olla vähän eri asia, yleensä silloin on pahempaa oireilua kuin esim. masennuksessa tai ahdistuksessa. Tosin on skitsofreenikkojakin toipunut, ehkä jopa parantunut. Toivoa on aina, sen olemassaolo vain pitäisi muistaa.
- Anonyymi
Koska se teidän näkemys sairaudesta ja tilanteesta oli 'perkelestä' ja vääryyttä. Ja se taas pitää kostaa myöhemmin.
- Anonyymi
Ketä tarkoitat "teillä"?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ketä tarkoitat "teillä"?
Älä välitä, jollain on ihan omat näkemyksensä....
- Anonyymi
Meillä on tutulla juuri tätä jumiutumista.
Hän kuvittelee että kaikki pystyvät lukemaan jotkut salaiset potilasasiakirjat missä on hänen diagnoosit, vaikka todellisuudessa hän hölöttää ja "käyttäytyy" niin että kaikki sen kyllä tietää.
Heti kun hän lopettaisi sen hölöttämisen niin hän menisi täydestä kuin väärä raha. - Anonyymi
Ei minulta kysele kuin lääkärit käynnin yhteydessä diagnooseja.
Kaverit tietävät, että minulla on ollut aiemmin pahoja mt-ongelmia, mutta eivät hekään ole diagnooseja kyselleet. Enkä itsekään ala koskaan tarkemmin selittelemään, asiat on tapahtuneet enemmänkin menneisyydessä.
Meillä on kaveripiirissä ihan muut jutun aiheet.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 535951
- 555434
- 543782
- 143725
Vimpelin liikuntahallilla tulipalo?
Katsoin, että liikuntahallista tuloo mustaa savua. Sitten ovet pärähti hajalle, ja sisältä tuli aikamoinen lieska. Toise1103679- 313156
- 592904
- 592796
- 612480
- 471910