Hieman valaisen "entistä elämääni" ja mietteitäni sen elämänivaiheen varrelta. En koe että olisin tämän kirjoittamiseen olevani pakotettu, vaan intressini ovat jotakin ihan muuta..vain taivas kattona..näkyy muuten ikkunasta vaaleansinistäkin ja niitä kumuluksenpilviä.
Elikkä hieman kertauksena historiaa. Aine ja materia vastaan henkisyys ja hengellisyys. Yökunnissa monotonisesti töitä tehdessä on kaikkea aikaa funtsia ja miettiä. Toki koskaan en ole arvostellut, enkä suhtautunut kiihkomielin uskonihmisiin, lahkoihin tahi eri kirkkokuntiin. Oli ne sitten lutteristia, ortodoksia, katolilaisia, vapaakirkkosia, helluntaikirkkosia, vanhollislestadiolaisia tai alunperin hieman erinlaisia lestaadiolaisia. Tai lukuisia, lukuisia muita eri herätysliikkeitä ja heidän kannattajiaan. Olivatpa ne sitten kansankirkon sisäisiä tahi eivät. Asia ei niihin aikoihin ollut lähellä minua, juuri minua. Eli olen kasvanut uskoon. En tullut, vaan kasvanut. Siihen on mennyt aikaa jo yli neljännesvuosisata. Lyhyt aika loppujen lopuksi se, minkä täällä ihmispolo taapertaa omilla jaloillaan. Lyhyt aika yksi satavuotta. Mikään ei ole tullut minulle ilmaiseksi, vaan Via Doloroosan kautta.
Me olemme näissä hyvin/pahoinvointiyhteiskunnissa oppineet niin hyvälle..helposti, näppärästi, nopeasti, yksinkertaisesti ynnämuuta läpiä päähän.
Kun kaikki ei ole niin. Meitä hemmotellaan. Toisia enempi, toisia vähempi. Vähäosaisia ei saa unohtaa, eikä kääntää selkäänsä. Mitäpä jos juuri minä olisin hänen asemessaan. Mitäpä jos juuri minä pyytäsin euroa, paria leipään, helapääpakettiin juhannuksesksi, ja nautittuna kylmänä. Tai rehdisti pyydettynä yhteen ainoaan tölkkiin pussikaljaa, tai muutamaan tupakkiin.
Eli. Saa olla realisti. Ei pidä. Vaan saa. Valinta on meillä kaikilla yksilötasolla vapaa, MUTTA pakollinen.
Pian lämmitän aattosaunan, otan kunnon löylyjä moneenkertaan, avaan nahan hikirauhaset, raavin kynsillä kanahkan nahasta ja pesen nahkani harjalla. En mattoporstalla, mutta harjalla kumminkin. Tyttöjen sieni ei käy mulle, nääs kanahkaa jää nahkaan. Ja taas kynsittää. Ja jos emäntä ei ole kunnon saipuaa ostanu, pestään mäntysuovalla. Kiinteällä, ei nestemäisellä. Pesuaine, ku pesuaine. Pääasia, että saa liinatukkansa puhtaaksi.
Elämä edessä..tukka takana.
Hyvää jussinjuhlaa kaikille tämän lukijat. Olittepa sitten yksinäisiä, tylsistyneitä tai kakarapaljoudesta työn vaativuuteeen liittyvistä kuormittavista tekijöistä täynnä.
Ja nyt hieman vieraita kieliä vi sees, mei bee! Ja auf viiderseen.
Elikkä hieman kertauksena historiaa. Aine ja materia vastaan henkisyys ja hengellisyys. Yökunnissa monotonisesti töitä tehdessä on kaikkea aikaa funtsia ja miettiä. Toki koskaan en ole arvostellut, enkä suhtautunut kiihkomielin uskonihmisiin, lahkoihin tahi eri kirkkokuntiin. Oli ne sitten lutteristia, ortodoksia, katolilaisia, vapaakirkkosia, helluntaikirkkosia, vanhollislestadiolaisia tai alunperin hieman erinlaisia lestaadiolaisia. Tai lukuisia, lukuisia muita eri herätysliikkeitä ja heidän kannattajiaan. Olivatpa ne sitten kansankirkon sisäisiä tahi eivät. Asia ei niihin aikoihin ollut lähellä minua, juuri minua. Eli olen kasvanut uskoon. En tullut, vaan kasvanut. Siihen on mennyt aikaa jo yli neljännesvuosisata. Lyhyt aika loppujen lopuksi se, minkä täällä ihmispolo taapertaa omilla jaloillaan. Lyhyt aika yksi satavuotta. Mikään ei ole tullut minulle ilmaiseksi, vaan Via Doloroosan kautta.
Me olemme näissä hyvin/pahoinvointiyhteiskunnissa oppineet niin hyvälle..helposti, näppärästi, nopeasti, yksinkertaisesti ynnämuuta läpiä päähän.
Kun kaikki ei ole niin. Meitä hemmotellaan. Toisia enempi, toisia vähempi. Vähäosaisia ei saa unohtaa, eikä kääntää selkäänsä. Mitäpä jos juuri minä olisin hänen asemessaan. Mitäpä jos juuri minä pyytäsin euroa, paria leipään, helapääpakettiin juhannuksesksi, ja nautittuna kylmänä. Tai rehdisti pyydettynä yhteen ainoaan tölkkiin pussikaljaa, tai muutamaan tupakkiin.
Eli. Saa olla realisti. Ei pidä. Vaan saa. Valinta on meillä kaikilla yksilötasolla vapaa, MUTTA pakollinen.
Pian lämmitän aattosaunan, otan kunnon löylyjä moneenkertaan, avaan nahan hikirauhaset, raavin kynsillä kanahkan nahasta ja pesen nahkani harjalla. En mattoporstalla, mutta harjalla kumminkin. Tyttöjen sieni ei käy mulle, nääs kanahkaa jää nahkaan. Ja taas kynsittää. Ja jos emäntä ei ole kunnon saipuaa ostanu, pestään mäntysuovalla. Kiinteällä, ei nestemäisellä. Pesuaine, ku pesuaine. Pääasia, että saa liinatukkansa puhtaaksi.
Elämä edessä..tukka takana.
Hyvää jussinjuhlaa kaikille tämän lukijat. Olittepa sitten yksinäisiä, tylsistyneitä tai kakarapaljoudesta työn vaativuuteeen liittyvistä kuormittavista tekijöistä täynnä.
Ja nyt hieman vieraita kieliä vi sees, mei bee! Ja auf viiderseen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minulla olisi yksi hyvä idea lutterinkirkkolaisille, ja mikseipä muillekkin vapaammille kirkkokunnille, kehiteltäväksi ja eteenpäinvietäväksi. Itse en ole kirkon valtuustoissa, enkä neuvostoissa. En ole liperipappi, en edes diakoni tai diakonissa.
Keskikesän aamuaurinko nousi metsänrannan takaa, jo tovin aikaa sitten. Onneksi näin sen, kiitos. Eilinen varhaisilta grillatessa herkkuja ja syödessämme tiiviin, mutta pienen ryhmäni kanssa sivistyneesti ulkona, vaikka lämpömittari näytti vaan kuuttatoista astetta ja tuulikin aikamoisesti.. sen päälle oli hyvä lyödä sohovalle maata.
Nouseva aamuaurinko kertoi näin. Ihmiset Suomessakin kärsivät monenlaisista ongelmista. On parisuhdeongelmaa, ongelmia kenties jälkikasvun kanssa, työpaikkaongelmaa, psyykkistä ongelmaa. Ynnä muuta.
Miksei kukaan herää, ois jo pitäny, huomaamaan tuollaisia iänpäivän sitten olleita ongelmia. Miten kansankirkkokaan ei ole reagoinut mitenkään, vaikka on "kapitaalia"?
Elikkä siihen idikseen. Ruvekkaa kouluttamaan psykologeja ja terapeutteja palvelukseenne ja palkatkaa töihin. Lompsa on ainakin paksu sillä taholla, kirkon taholla.
Eli jalkautukaa sinne ihmisten pariin, älkääkö vaan höpöttakö hienoissa juhlapuheissa..tarttukaa ja pankaa toimeksi. Niin se vaan menöö.
Reagoikaa, kurssittakaa, kouluttakaa, palkatkaa töihin.
Olemassaolevia väyliä kyllä Suomesta löytyy.
Vahrataan vaan, niinku hessut ylähampaat pitkällä monttu auki.
Myikää ittenne töihin ja osottakaa kykynne!
Edelleen hyvää juhannuspäivää 2024
Yhdellä opiskelukaverilla oli samankaltaisia ajatuksia. Ja hyvin samankaltainen tapa kertoa niistä. Koskaan ei syntynyt keskustelua.