Tyyppihän on aivan loistava provo hah-hah-haineen ja buah-hah-haineen...
En millonkaan ennen ole tuntenut - kokenut - itseäni uskovaiseksi. Vain nimimerkki "Mirka" on saanut minut uskomaan, että jotakin suurta, lojaalia, kaunista, humaania ja jopa yliluonnollista on olemassa.. vastapainoksi maaniselle, epä-älylliselle riekkumiselle sekä pessimisitiselle ja ikävälle materialismille.
Siis sadut ovat pahasta (koska ne eivät ole kirjaimellisesti totta). Ne johtavat viattomat ihmistaimet harhaan, uskomaan yliluonnolliseen.
Onneksi meillä tosiaan on Mirkaakin miellyttäviä, lapsille sekä heidän vanhemmilleen tarkoitettuja tarinoita todellista ongelmista: talonmiehenasedän tylyydestä, ensimmäisestä hammaslääkärikäynnistä, vanhempien avioerosta, isoisän keuhkosyöpään kuolemisesta, äidin uusista poikaystävistä...(Kannattaa tutustua vaikkapa Camilla Zigzagin tuotantoon 70-luvulta).
Jösses! Kylläpä meitä tosiaankin papit pettävät ja raamattu kusettaa!
a
En millonkaan ennen ole tuntenut - kokenut - itseäni uskovaiseksi. Vain nimimerkki "Mirka" on saanut minut uskomaan, että jotakin suurta, lojaalia, kaunista, humaania ja jopa yliluonnollista on olemassa.. vastapainoksi maaniselle, epä-älylliselle riekkumiselle sekä pessimisitiselle ja ikävälle materialismille.
Siis sadut ovat pahasta (koska ne eivät ole kirjaimellisesti totta). Ne johtavat viattomat ihmistaimet harhaan, uskomaan yliluonnolliseen.
Onneksi meillä tosiaan on Mirkaakin miellyttäviä, lapsille sekä heidän vanhemmilleen tarkoitettuja tarinoita todellista ongelmista: talonmiehenasedän tylyydestä, ensimmäisestä hammaslääkärikäynnistä, vanhempien avioerosta, isoisän keuhkosyöpään kuolemisesta, äidin uusista poikaystävistä...(Kannattaa tutustua vaikkapa Camilla Zigzagin tuotantoon 70-luvulta).
Jösses! Kylläpä meitä tosiaankin papit pettävät ja raamattu kusettaa!
a
Vastaukset 4
Vanhimmat
"Onneksi meillä tosiaan on Mirkaakin miellyttäviä, lapsille sekä heidän vanhemmilleen tarkoitettuja tarinoita todellista ongelmista: talonmiehenasedän tylyydestä, ensimmäisestä hammaslääkärikäynnistä, vanhempien avioerosta, isoisän keuhkosyöpään kuolemisesta, äidin uusista poikaystävistä...(Kannattaa tutustua vaikkapa Camilla Zigzagin tuotantoon 70-luvulta). "
Tuomitaan heidät helvettiin ja eletään itse ruusunpunaiset lasit päässä kunnon uskiselämää taivaspaikkaa odotellen, kunnes kaikkeen tuohon ihanuuteen kypsynyt tytär tekee itsemurhan aiheuttaen lehtori-isässä ihmetyksen. Miksi Jumalani koittelet minua näin?
Ruusunpunaiset lasit päässäni olen kuitenkin taistellut huuhaa-humanismin puolesta edesmenneen rehtori-isäni (joka muuten oli äärimmäisen luonnontieteellisuskovainen) korkeimmaksi kunniaksi!
Näin on, että tiedän, epäilen, en "usko", mutta toivon löytäväni jonkinlaisen totuuden tästä sekasotkusta. Luultavasti taivun teismiin.
Mutta perinteisiin satuihin ja niiden sanomaan uskon lujasti. Tämä Zigzag ei napannut lapsena, vielä vähemmän näin aikuisena!
Nyt kuitenkin nimimerkki "Mirkan" ristiretki huvittaa.
Olkoon provo... Mutta kuinka, miksi näin kärkäs?
Kysymyshän on lopulta vain siitä, mitä uskoo itselleen tapahtuvan kuoleman jälkeen.
Luultavasti jokainen normaalijärkinen kuitenkin haluaa eläessään suht samaa: ruokaa, tyydyttävää sukupuolielämää ja ammatillista arvostusta - ja sirkushuvia silloin tälloin.
"Luultavasti jokainen normaalijärkinen kuitenkin haluaa eläessään suht samaa: ruokaa, tyydyttävää sukupuolielämää ja ammatillista arvostusta - ja sirkushuvia silloin tälloin."
Mulle ei tyydyttävä riitä, sen pitää olla hyvää.
meille ateisteille. Uskikset taas rypevät mudassa synteinensä, ruoskivat itseään, kääntelevät poskea ja aikovat päästä sukupuolielämän makuun sitten taivaassa. Siellä sielut toisiaan ujosti koskettelevat ja ottavat virtuaaliGeetä rohkaistuakseen kyseisessä puuhassa. Iällä ei ole enää väliä. Tautia ei tule. Kaikki jatkuu ikuisesti, ja pilven reunalla on kiva heilutella virtuaalijalkoja ja naureskella maan lasten kärsimyksiä.