https://www.aljazeera.com/opinions/2024/6/23/why-did-the-ukraine-peace-summit-fail
Global South ei osta Ukrainan väitettä siirtomaavallan uhriksi, ja se on alkanut suhtautua epäluuloisemmin Yhdysvaltain asiakasvaltioihin Gazan jälkeen.
Sveitsissä 15.-16. kesäkuuta pidetyn paljon puhutun Ukrainan rauhanhuippukokouksen päätavoitteena oli saada maailmanlaajuinen enemmistö presidentti Volodymyr Zelenskyyn "rauhankaavan" taakse. Tämä on markkinoitava tuotemerkki listalle vaatimuksista, joihin sisältyy Venäjän vetäytyminen. Ukrainan koko alue ja kansainvälisen tuomioistuimen muodostaminen tuomitsemaan Putinin hallitusta sotarikoksista. Tietenkin realistisesti katsottuna tällainen absolutistinen ratkaisu voidaan varmistaa vain taistelukentällä saavutettavalla täydellisellä voitolla, jota ei näytä olevan tulossa. Siitä huolimatta, että suurin osa globaalista yhteisöstä olisi saanut julkisesti tukemaan näitä vaatimuksia, olisi epäilemättä vahvistanut Zelenskyyn kättä Putinia vastaan.
Loppujen lopuksi tämän hämmentävän tapahtuman, joka yritti ratkaista aseellisen konfliktin ilman sen aloittaneen puolen osallistumista, ainoa tulos oli juuri sen "rauhankaavan", jota se pyrki edistämään, kuolema.
Huippukokouksessa 81 osallistujan allekirjoittama tiedonanto ei edes ala hahmottelemaan mahdollisen ratkaisun ääriviivoja. Se kattaa vain kolme tärkeää mutta toissijaista asiaa – Ukrainan viljanvientiä, ydinvoimaloiden turvallisuutta sekä sotavankien ja ukrainalaisten lasten palauttamista sota-alueelta Venäjälle.
Siitä huolimatta keskeiset toimijat, kuten Brasilia, Intia ja Saudi-Arabia, välttyivät allekirjoittamasta sopimusta väittäen, että foorumilla, jonka tavoitteena on saavuttaa rauha Venäjän kanssa, ei ole mitään järkeä Venäjän poissa ollessa. Kiina kieltäytyi jyrkästi osallistumasta. Ilmeisesti jopa Yhdysvaltain presidentti Joe Biden päätti olla heittämättä painoaan foorumin taakse. Sen sijaan, että hän olisi itse matkustanut Sveitsiin, hän lähetti varapresidentti Kamala Harrisin edustamaan hallintoaan.
Ei ole täysin Ukrainan vika, ettei se onnistunut varmistamaan maailmanlaajuisen etelän tukea sotatavoitteilleen tässä huippukokouksessa. Maailmanlaajuisen enemmistön kylmä olkapää huippukokousta kohtaan heijastaa Amerikan maailmanlaajuisen vaikutusvallan jatkuvaa heikkenemistä, joka kiihtyi merkittävästi viimeisten kahdeksan kuukauden aikana Gazan humanitaarisen katastrofin ja presidentti Bidenin jatkuvan Israelin tukemisen valossa sen edessä. Halusipa Kiova siitä tai ei, ketään, joka nähdään Amerikan asiakasvaltiona, lähestytään suurella skeptisyydellä.
On myös erillinen tapaus Kiinasta, joka omien hallitustensa mukaan kokee Yhdysvaltojen johdattavan aseelliseen konfliktiin Taiwanista. Pekingin saaminen mukaan tapahtumaan, joka on suunniteltu suoraan Venäjän vastaiseksi, on aina ollut typerää. Miksi suhteissa Yhdysvaltoihin kasvavien jännitteiden keskellä Kiina kääntyisi vihamieliseksi arvokkainta globaalia liittolaistaan Venäjää kohtaan?
Ukrainan oma retoriikka on kuitenkin myös vaikuttanut epäonnistumiseen. Vuonna 2022, Venäjän täyden aggression alkamisen jälkeen, Zelenskyy ja hänen hallituksensa jäsenet yrittivät turvata myötätuntoa globaalille etelälle esittämällä Ukrainan Venäjän käymän siirtomaasodan uhrina.
Parhaimmillaan tämä väite osuu litteisiin korviin esimerkiksi Etelä-Afrikassa tai Brasiliassa, koska se on peräisin eurooppalaisesta kansakunnasta, joka kuvittelee olevansa "sivistyneen maailman" tukipylväs – termiä presidentti Zelenskyy käytettiin jälleen tahattomasti turvallisuuskonferenssissa Singaporessa kesäkuun alussa, kun hän yritti saada Aasian maita osallistumaan huippukokoukseen. Eurooppalaisen kolonialismin todelliset entiset uhrit tuskin nauttivat siitä, että heitä pidetään "sivistymättöminä".
Globaalien etelän johtajien ei tarvitse edes tietää, että Ukrainan aatelisto ja papit, kuten arkkipiispa Feofan Prokopovych, toimivat Venäjän keisarillisen hankkeen ideologeina, kun Pietari Suuri toteutti sen. Tai että suuri osa siitä, mitä tunnemme Ukrainan kaakkoisosana, erityisesti alueet, joilla sota raivoaa nykyään, kolonisoitiin Venäjän keisarillisen laajentumisen seurauksena 1700-luvulla, jossa ukrainalaisilla oli suuri rooli.
Vaikka se on epäilemättä venäläisen irredentismin ja ultranationalismin uhri brutaalisessa putinistisessa muodossaan, ukrainalaisten väite siirtomaavallan uhriksi kuulostaa yhtä pätevältä Soweton tai Salvador de Bahian ihmisille kuin skottien. Se on vain oman äärioikeistonsa keksimä retorinen temppu. Ei auta myöskään se, että Ukrainan Maidanin vallankumoukseen osallistuneet uusnatsi- ja valkoisten ylivallan kannattajien ryhmät ovat nyt kasvaneet suuriksi armeijayksiköiksi, kuten 3. Detached Assault Brigade (yksi Azov-liikkeen asuista).
Global South ei osta Ukrainan väitettä siirtomaavallan uhriksi, ja se on alkanut suhtautua epäluuloisemmin Yhdysvaltain asiakasvaltioihin Gazan jälkeen.
Sveitsissä 15.-16. kesäkuuta pidetyn paljon puhutun Ukrainan rauhanhuippukokouksen päätavoitteena oli saada maailmanlaajuinen enemmistö presidentti Volodymyr Zelenskyyn "rauhankaavan" taakse. Tämä on markkinoitava tuotemerkki listalle vaatimuksista, joihin sisältyy Venäjän vetäytyminen. Ukrainan koko alue ja kansainvälisen tuomioistuimen muodostaminen tuomitsemaan Putinin hallitusta sotarikoksista. Tietenkin realistisesti katsottuna tällainen absolutistinen ratkaisu voidaan varmistaa vain taistelukentällä saavutettavalla täydellisellä voitolla, jota ei näytä olevan tulossa. Siitä huolimatta, että suurin osa globaalista yhteisöstä olisi saanut julkisesti tukemaan näitä vaatimuksia, olisi epäilemättä vahvistanut Zelenskyyn kättä Putinia vastaan.
Loppujen lopuksi tämän hämmentävän tapahtuman, joka yritti ratkaista aseellisen konfliktin ilman sen aloittaneen puolen osallistumista, ainoa tulos oli juuri sen "rauhankaavan", jota se pyrki edistämään, kuolema.
Huippukokouksessa 81 osallistujan allekirjoittama tiedonanto ei edes ala hahmottelemaan mahdollisen ratkaisun ääriviivoja. Se kattaa vain kolme tärkeää mutta toissijaista asiaa – Ukrainan viljanvientiä, ydinvoimaloiden turvallisuutta sekä sotavankien ja ukrainalaisten lasten palauttamista sota-alueelta Venäjälle.
Siitä huolimatta keskeiset toimijat, kuten Brasilia, Intia ja Saudi-Arabia, välttyivät allekirjoittamasta sopimusta väittäen, että foorumilla, jonka tavoitteena on saavuttaa rauha Venäjän kanssa, ei ole mitään järkeä Venäjän poissa ollessa. Kiina kieltäytyi jyrkästi osallistumasta. Ilmeisesti jopa Yhdysvaltain presidentti Joe Biden päätti olla heittämättä painoaan foorumin taakse. Sen sijaan, että hän olisi itse matkustanut Sveitsiin, hän lähetti varapresidentti Kamala Harrisin edustamaan hallintoaan.
Ei ole täysin Ukrainan vika, ettei se onnistunut varmistamaan maailmanlaajuisen etelän tukea sotatavoitteilleen tässä huippukokouksessa. Maailmanlaajuisen enemmistön kylmä olkapää huippukokousta kohtaan heijastaa Amerikan maailmanlaajuisen vaikutusvallan jatkuvaa heikkenemistä, joka kiihtyi merkittävästi viimeisten kahdeksan kuukauden aikana Gazan humanitaarisen katastrofin ja presidentti Bidenin jatkuvan Israelin tukemisen valossa sen edessä. Halusipa Kiova siitä tai ei, ketään, joka nähdään Amerikan asiakasvaltiona, lähestytään suurella skeptisyydellä.
On myös erillinen tapaus Kiinasta, joka omien hallitustensa mukaan kokee Yhdysvaltojen johdattavan aseelliseen konfliktiin Taiwanista. Pekingin saaminen mukaan tapahtumaan, joka on suunniteltu suoraan Venäjän vastaiseksi, on aina ollut typerää. Miksi suhteissa Yhdysvaltoihin kasvavien jännitteiden keskellä Kiina kääntyisi vihamieliseksi arvokkainta globaalia liittolaistaan Venäjää kohtaan?
Ukrainan oma retoriikka on kuitenkin myös vaikuttanut epäonnistumiseen. Vuonna 2022, Venäjän täyden aggression alkamisen jälkeen, Zelenskyy ja hänen hallituksensa jäsenet yrittivät turvata myötätuntoa globaalille etelälle esittämällä Ukrainan Venäjän käymän siirtomaasodan uhrina.
Parhaimmillaan tämä väite osuu litteisiin korviin esimerkiksi Etelä-Afrikassa tai Brasiliassa, koska se on peräisin eurooppalaisesta kansakunnasta, joka kuvittelee olevansa "sivistyneen maailman" tukipylväs – termiä presidentti Zelenskyy käytettiin jälleen tahattomasti turvallisuuskonferenssissa Singaporessa kesäkuun alussa, kun hän yritti saada Aasian maita osallistumaan huippukokoukseen. Eurooppalaisen kolonialismin todelliset entiset uhrit tuskin nauttivat siitä, että heitä pidetään "sivistymättöminä".
Globaalien etelän johtajien ei tarvitse edes tietää, että Ukrainan aatelisto ja papit, kuten arkkipiispa Feofan Prokopovych, toimivat Venäjän keisarillisen hankkeen ideologeina, kun Pietari Suuri toteutti sen. Tai että suuri osa siitä, mitä tunnemme Ukrainan kaakkoisosana, erityisesti alueet, joilla sota raivoaa nykyään, kolonisoitiin Venäjän keisarillisen laajentumisen seurauksena 1700-luvulla, jossa ukrainalaisilla oli suuri rooli.
Vaikka se on epäilemättä venäläisen irredentismin ja ultranationalismin uhri brutaalisessa putinistisessa muodossaan, ukrainalaisten väite siirtomaavallan uhriksi kuulostaa yhtä pätevältä Soweton tai Salvador de Bahian ihmisille kuin skottien. Se on vain oman äärioikeistonsa keksimä retorinen temppu. Ei auta myöskään se, että Ukrainan Maidanin vallankumoukseen osallistuneet uusnatsi- ja valkoisten ylivallan kannattajien ryhmät ovat nyt kasvaneet suuriksi armeijayksiköiksi, kuten 3. Detached Assault Brigade (yksi Azov-liikkeen asuista).
Vastaukset 1
Vanhimmat
Maininta uusnatseista.