Olen usein pohtinut, miten uskosta luovutaan. Joidenkin mielestä se vaatii yhden selkeän synnin Pyhää Henkeä vastaan - mikä ikinä sellainen synti sitten onkin - , toiset taas sanovat, että se tapahtuu hiljaisen maallistumisen kautta. Itse tulin uskoon n. 20 v. sitten. Ennen sitä olin perehtynyt okkultismiin ja UFOihin, mutta en löytänyt niistä mielenrauhaa. Nuoruuden ahdistukseni vain lisääntyi tutustuessani noihin asioihin, joita kukaan ei näyttänyt voivan selittää tai hallita. Lopulta löysin kristillistä uskoa käsitteleviä kirjoja ja tutustuin kristittyihin nuoriin ja tulin itsekin uskoon. Elämäni muuttui, löysin ilon, rauhan ja vapauden. En enää ollut sidottu . Pian kaikki kuitenkin muuttui. Ei kulunut monta vuotta, kun uskova ystäväpiirini hajosi, kuka minnekin töihin tai opiskelemaan, kauas toisistaan. Muutin itsekin paikkakuntaa, enkä enää löytänyt itseni henkistä seuraa. Vähitellen ympärilleni alkoi kerääntyä ihmisiä, jotka eivät uskoneet. Seura teki kaltaisekseen. Omaksuin heidän tapansa elää synnissä, mutten koskaan oikein oppinut nauttimaan siitä, maistettuani kerran Jumalan hyvyyttä. Siitä vain tuli tapa, jota ilman en ole osannut elää. Lähes kahteenkymmeneen vuoteen minulla ei ole enää ollut kristittyä ystäväpiiriä, mutten myöskään enää viihdy jumalankieltäjien joukossa. Olen kulkenut pitkän tien pois Jumalasta ja jäänyt itseni varaan. Välillä olen kuullut, että minun pitäisi hankkiutua uskovien yhteyteen, mutta en enää jaksa. En jaksa opetella vanhaa-uutta elämäntapaa, en jaksa tutustua ja solmia uusia suhteita. Rukous ja Raamatun lukeminenkaan ei enää anna mitään. Elämäni on ikävää ja harmaata ilman Jumalaa, vaikka uskoni on -yllättävää kyllä- pysynyt kaikki nämä vuodet samana, perinteisenä, kristillisyytenä. Se vain ei ilmene mitenkään. Lienen siis luopio matkalla helvettiin. Kuluttiko nimeni Elämän kirjasta mukautuminen tämän maailmanajan mukaan vai olenko jossain vaiheessa tehnyt jonkin ratkaisevan synnin Pyhää Henkeä vastaan? Sitä en tiedä, vain sen tiedän, että kaipaan takaisin vihreille niityille erämaataipaleeltani.
Elämää ihmisen itsensä varassa.
-Luopio
12219
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Minulle kävi samoin, vaikkain avioeron myötä. Silti vaikka elin kuin jumalaton , uskoin silti Jeesukseen ja hänen sovintotyöhön, rukoilin ja sain rukousvastauksiakin. Monia vuosia kaipasin vihreille niityille. Sain uskovan ystävän jonka toivoin kysyvän tahdonko uudistua, mutta hän ei uskaltanut kysyä, koka pelkäsi minun juoksevan pois.
Ei niin montaa viikkoa sitten lähetin tälle ystävälleni mailin jossa kerroin etä nyt olen tehnyt ratkaisuni ja ottanut askeleen takaisin Jeesuksen luo.
Tällä hetkellä olen uskossa, kertonut olen sen vain miehelleni, ei ole srk yhteyttä koska vanhaan srk on vaikea palata sen kaiken jälkeen mitä tapahtui kun minulle tuli avioero v-89.
Uskon kuitenkin että Jumala johdattaa minut siihen srk joka on minulle sopiva, antaa uusia uskovaisia ystäviä, kuulee rukoukseni ja pelastaa mieheni, lapseni, sukuni..
En usko että olet tehnyt Pyhän Hengen pilkkaa. Jumala näkee sinun kaipuusi ja kuulee rukouksesi.
Pyydä Jesusta johdattamaan elämääsi, anna Hänelle mahdollisuus!
Jeesus rakasta sinua niinkuin rakasti myös minua- luopunutta!
Siunausta elämääsi!
Olen kaikki nämä vuodet odottanut, että joku uskova tulisi Jumalan suoraan lähettämänä ovelleni ja sanoisi minulle, että Jumala antoi hänelle käskyn tulla juuri minun luokseni. Sitten hän tiedon ja viisauden sanoja käyttäen todistaisi elämästäni kertoen, että kutsuja on nimenomaan Jumala. Näinhän Jumala toimii, eikö? Tekemällä ihmeitä ja etsimällä aktiivisesti kadonnutta lammasta. Oma antautuminen, pinnistely ja ponnistelu, taistelu kynsin hampain kiinni uskossa on suoritus, jota Jumala ei hyväksy. Se ei ole armosta vaan teoista.
Kaikkein ensimmäiseksi sanon, että et ole tehnyt raskauttavaa Pyhän Hengen pilkkaa. Tämän todistaa se, että Pyhä Henki vaikuttaa sinussa kaipuuta todelliseen Jumala-yhteyteen. Eli kaikesta huolimatta Jumala rakastaa sinua ja kutsuu tulemaan luokseen - Hänen palvelijakseen.
Sanoisin näin, että uskon tiesi kariutuminen johtui paljossa siitä, että sinulle muodostui voimakkaat siteet toisiin uskoviin nuoriin, mutta ei yhtä voimakkaita siteitä itse Jumalaan ja nyt kun nämä uskonystävät häipyivät elämästäsi, myös uskosi hiipui, mutta ei täysin sammunut.
Nyt tästä eteenpäin näkisin kohdallasi tarpeelliseksi, että pääsisit uudelleen elävään yhteyteen Jumalan kanssa ja pyytäisit JUmalalta todellisia tehtäviä palvellaksesi elävää Jumalaa kkaikkina elämäsi päivinä. Jumala tarvitsee myös sinua ja johdattaa Hänen tahtonsa tiellä, mutta tästedes sinun on riiputtava ensisijaisesti Jumalassa eikä ihmisissä kuten aiemmin.
Mitä niihin uskonyhteyksiin tulee, niin minäkään en kuulu mihinkään uskonnolliseen yhdyskuntan eikä minulla ole täällä Lapissa ainuttakan uskonystävää, mutta siitä huolimatta teen maailmanlaajuista työtä Jumalaa palvellessani.
Pidätkö mitenkään mahdollisena sitä, että "omantunnonarkuuteni" voisikin johtua nimenomaan minun luonteestani ja kasvatuksestani, siitä että olen oppinut erottamaan oikean ja väärän? Siis tottumuksesta. Itse nimittäin uskon, että Pyhän Hengen pilkan jälkeenkin ihminen voi säilyttää tietynlaisen tajun oikeasta ja väärästä SIELULLISENA, ilman, että hänellä enää on Pyhää Henkeä. Silloin tapaus ei ole yksiselitteinen.
Sinä teet kiepin ja tulet entistä vahvempana takaisin, koska myös pystyt vertaamaan, mitä maailma voi antaa???
juuudas on puhunut
että sinussa, niin kuin kaikissa muissakin ihmisissä, on synnynnäisenä ominaisuutena tietoisuus hyvästä ja pahasta - oikeasta ja väärästä. Tämä ominaisuus perustuu siihen, että sinussa on Jumalan antama henki, taivasten valtakunta sisäisesti sinussa, ja joka vaikuttaa sinun hyvän ja pahan ymmärtämiseen ja kaipuuna Jumalan yhteyteen. Kysymys ei siis ole pelkästään kasvatuksesta tai opetuksesta vaikka näilläkin on oma osuutensa kasvattajana hyvään ja oikeustajusi vahvistajana.
Silloin kun olit uskossa ja toisten yhteydessä, tämä sinussa oleva hyvä ja herkkä sisäinen ihminen eli ja toimi yhdessä toisten kanssa ja sinulla oli rauha itsesi ja toisten kanssa, eli hengen yhteys ja siihen perustuva rakkaus. Eli onnellinen olotila. Sen jälkeen kun vieraannuit uskontieltä, tämä hyvä ja herkkä sisäinen ihmisesi jäi paitsioon. Saatoit olla sopusoinnussa jonkun porukan kanssa, mutta et ollut suopusoinnussa enää itsesi kanssa ja tämä maailmallinen joukko ei pystynyt antamaan sitä onnellista olotilaa, jonka olit aiemmin kokenut.
Nyt se, että kaipaat takaisin Jumalan yhteyteen, osoittaa sen, että sinussa edelleenkin vaikuttaa Jumalan antama henki ja kutsuu sinua takaisin Jumalan yhteyteen. Eli että. Et ole tehnyt anteeksiantamatonta Pyhän Hengen pilkkaa ja käy siis uskalluksella armonistuimen eteen niin kaikki sinun erheesi ja lankeemuksesi annetaan sinulle anteeksi, sinun vanhurskautesi viittaan tulleet tahrat puhdistetaan ja saat jatkaa elämääsi uutena luomuksena - Jumalan ihmisenä ja palvella Jumalaa Hänen tahtoaan täyttäen.
Synti Pyhää Henkeä vastaan on kysymys,
jonka vuoksi moni tuntee huonoa omaatuntoa
ja sulkee itsensä Jumalan lasten ulkopuolelle.
Pääasia on tässä: JOS JUMALAN HENKI EI KUTSUISI
SINUA PELASTUKSEEN, ET ARMOA ETSISI, etkä tuntisi
huonoa omaatuntoa. Ei kukaan Hengen pilkan tehnyt
kaipaa Jumalan lähelle!
Jumalan armoa kaipaava on AINA Pyhän Hengen
työn alla. Silloin tulee ristiä kädet kyynärpäitä
myöten, ja kiittää Jumalaa hänen hyvyydestään
ja rakkaudestaan, joka ylittää kaiken kohtuuden.
Niin se Jeesuksen tuhlaajapoika-vertauksessakin
kauas muualle ajautunut alkoi kaipaamaan
takaisin isänsä luokse. Kaikki oli mennyt,
söi vain jätteitä sikojen kanssa. Elämä oli
varmaan harmaata ja ikävää. Mutta hänelle oli
jäänyt mieleen se, miten hänen isänsä talossa
oli hyvä olla. Ja hän lähti takaisin -
ajatteli, ettei hän ole sen arvoinen, että
häntä enää kutsuttaisiin Isänsä lapseksi.
Palvelijan asemaa hän ajatteli pyytää.
Isä oli kuitenkin odottanut koko ajan,
ja kaivannut. Syöksyi juosten poikaansa
vastaan, ja riemuitsi: "Minun poikani oli
kuollut mutta heräsi eloon, hän oli kadoksissa,
mutta nyt hän on löytynyt."
Jeesus selitti tämän vertauksen tarkoittavan
sitä, miten Jumala on Isämme, ja hänen
puoleltaan on ovi aina avoin. Jokainen,
joka haluaa, saa palata! Hän etsii sitä, mikä
on kadonnut. Hän on se paimen, joka jättää
lauman etsiäkseen yhtä kadonnutta lammasta.
Sitten tuohon muualle ajautumiseesi...
Ilman ravintoa kristillinen usko nääntyy
nälkään. On olemassa aivan tietyt välineet,
joiden kautta Jumala on luvannut ja sitoutunut
synnyttämään, ylläpitämään ja vahvistamaan
uskoamme siihen, että Jeesus on kantanut
syntimme ristille. Toki Jumala voi toimia
muutenkin, mutta Raamatussa hän on ilmoittanut
Pyhän Henkensä toimivan Sanan kautta.
Kunnioita tätä Jumalan valitsemaa uskon
lahjoittamisen välinettä, hän ei ole luvannut
sinulle muuta tietä kuin tämän. Uskosi tarvitsee
sen, että kuulet itsesi ulkopuolelta julistetun
ristin evankeliumin. Synninpäästön sanat,
ripittäytyminen, ehtoollinen...kaikki nämä
ovat niitä välineitä, joiden kautta Henki
itse rohkaisee meitä katsomaan pelastuksen
asiassa yksin Jeesukseen.
Omasta sydämestäsi, järjestäsi tai mielestäsi
et ikinä löydä armoa etkä sovitusta. Omasta
sydämestä jokainen ihminen löytää vain loputonta
pahuutta, itsekkyyttä, jumalattomuutta ja halua
pahaan. Usko tulee sinun itsesi ulkopuolelta:
Se on Jumalan teko, hänen lahjansa. "Usko tulee
kuulemisesta, mutta kuuleminen Jumalan sanan
kautta." Hänen Sanansa tekee sen ihmeen sinussa.
Pelastuksen asiassa älä katso omiin tekoihisi,
äläkä elämääsi. Ei kenenkään pelastus tule
sieltä. Jokaisen ihmisen Raamattu todistaa
itsessään perin juurin syntiseksi. Jopa niin,
ettei kukaan omassa varassaan edes etsi Jumalaa.
Sinä olet samalla viivalla meidän kaikkien muiden
kanssa: Meidän sydämestämme ei löydy mitään
hyvää - niin totesi Paavalikin itsestään, uskova mies, Jumalan apostoli! Emme me ole parempia kuin
Paavali. Jeesus on jo kärsinyt kaikkien syntiesi
rangaistuksen.
"Hän antoi itsensä lunnaiksi kaikkien puolesta" 1. Tim. 2:6
"Hän on meidän syntiemme sovittaja,
eikä vain meidän vaan koko maailman."
1. Joh. 2:2
Jos olet ihminen - jos olet osa tätä "koko
maailmaa", kuulut ihmisen kelvottomaan,
langenneeseen sukuun, niin sinun syntisi on
sovitettu.
"yksi on kuollut kaikkien edestä"
2. Kor. 5
Saat turvata tähän aivan yksinkertaisella
uskolla, kuin lapsi. Jumala tarjoaa armoaan,
ja jos se sinulle kelpaa, ota vastaan,
älä hylkää. Jos odotat sellaista hetkeä,
jolloin tunnet olevasi tarpeeksi hyvä ja
tarpeeksi synnitön voidaksesi vastaanottaa
syntien anteeksiantamuksen, voin vakuuttaa
sinulle: sellaista hetkeä ei tule. Vain
syntinen voi vastaanottaa armon. Muille se ei
kelpaa. Ei Jeesus tullut kutsumaan terveitä
vaan sairaita. Hän on maksanut meistä täyden
hinnan.
Jumala vetoaa sanassaan:
"Me olemme siis Kristuksen lähettiläitä,
ja Jumala puhuu teille meidän kauttamme.
Pyydämme Kristuksen puolesta: suostukaa
sovintoon Jumalan kanssa. Kristukseen,
joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi
kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä
saisimme Jumalan vanhurskauden."
2. Kor. 5:20
Kirjoituksesi oli koskettava ja voin ymmärtää sinua. Maailma riepottelee pientä ihmistä, mennen tullen. Kaverit häviävät ympäriltä ym.
Se, että et täysin ole maailman menossa mukana todistaa siitä, että jotain tapahtui kauan sitten.
Se, että ylipäätään kirjoitat täällä, on osoitus siitä, että Pyhä Henki vetää sinua takaisin ja jonkun syyn takia käväisit maailmassa.
En tietenkään voi olla varma, mutta koen, että et ole rikkonut Pyhää Henkeä vastaan, koska muuten et olisi huolissasi asiasta.
Muistat varmaan tuhlaajapojan kertomuksen, joten haluan rauhoittaa, että minkä Isä Jeesukselle on antanut, niin sitä kukaan ei häneltä vie.
Jos pystyt, niin tule huomenna Pirkkahalliin sanankuulolle, klo 14:00 alkaen. Uskon, että siellä on sanomaa sinullekin ja palaat uudistuneena.
En pääse Pirkkahalliin, enkä usko, että siellä uudistuisin. Niinhän minulle luvattiin silloinkin, kun Billy Graham kävi Suomessa. Menin kuuntelemaan, mutta mikään ei liikahtanut.
Minkään ei tarvitse liikahtaa.
Syntisi on sovitettu vaikka se ei sinusta
tuntuisi miltään.
Siinä kysymys. Sain käsityksen, että et ole voinut kuitenkaan Jeesuksen totuutta unohtaakaan. Hän ei ole sinua unohtanut, vaikka oletkin maailmassa enemmän tai vähemmän.
Kun sinulla on kuitenkin jonkinlainen huoli tilastasi, niin se on hyvä todiste siitä, että Pyhä Henki tekee duunia sinussa.
Ei massakokoukset välttämättä mitään autuaiksi tekeviä olekaan, vaan uskovien yhteys ja rukous. Pitäisin sinun tilassasi ennen kaikkea tärkeimpänä uskovien yhteyttä ja sanan kuuloa. Se olisi ravintoa sielullesi ja varsinkin nyt, kun käsität, että maailman tie on katsottu loppuun - vai onko?
Älä missään tapauksessa usko, että olisit tehnyt Pyhän Hengen pilkkaa. Se on vihollisen valhe nro. 1.
Toivotan rohkeata mieltä. Käy katsastamassa joku paikkakunnan seurakunta ja palaa rohkeana takaisin. Sitä Jeesus on koko ajan odottanut sinulta. Kuten olet huomannut - Hän ei pakota.
...vaadi mitään jumalia toimiakseen !?!
Mikset auttaisi lähimmäisiäsi vaikka vapaaiehtoistyön piirissä,niin saisit kanavoitua tuon ihmisläheisyyden tarpeesi hyödyllisesti jonkun iänikuisen kertomakirjallisuuden palvomisen sijaan,kö ?!?