Oli kuin joku olisi lyönyt kärpäslätkällä kasvoihin, kun luin otsikoita - tätäkö se vanhuus on?! Eikö teillä muuta sanottavaa ole?!
Minä olen tyttärenä 4000 kilometrin päässä dementikkoäidistäni, joka asuu vielä liki 100 vuotiaana kotona Suomessa yksin ja hän on minun kauko-ohjauksessa - juuri tänään olen estänyt häntä lähtemästä .etsimään kadonnutta autoon, jota ei ole ollut 30 vuoteen, jolla hän omien sanojensa mukaan käy edelleenkin kaupassa, ja olemme keskustelleet, että pitäisiköhän hänen uusia ajokortti.
Ajattelin, että täällä muutkin keskustelisivat samoin, mutta tämähän on vain jotakin haukkumista.
Täytyy nyt vähän toipua järkytyksestä, että Suomessa on jopa jotakin vanhustenhoitoa jota voi haukkuakin.
Minun ja äitini välillä tämä vanhustenhoito on toiminut tosu hyvin vielä näin etänäkin, mutta totta kai tiedän, että ei loputtomiin.
Minä olen tyttärenä 4000 kilometrin päässä dementikkoäidistäni, joka asuu vielä liki 100 vuotiaana kotona Suomessa yksin ja hän on minun kauko-ohjauksessa - juuri tänään olen estänyt häntä lähtemästä .etsimään kadonnutta autoon, jota ei ole ollut 30 vuoteen, jolla hän omien sanojensa mukaan käy edelleenkin kaupassa, ja olemme keskustelleet, että pitäisiköhän hänen uusia ajokortti.
Ajattelin, että täällä muutkin keskustelisivat samoin, mutta tämähän on vain jotakin haukkumista.
Täytyy nyt vähän toipua järkytyksestä, että Suomessa on jopa jotakin vanhustenhoitoa jota voi haukkuakin.
Minun ja äitini välillä tämä vanhustenhoito on toiminut tosu hyvin vielä näin etänäkin, mutta totta kai tiedän, että ei loputtomiin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tämä toimii, kun hän osaa käyttää vielä puhelinta - käyn puhelimella hänen kanssaan lääkärissäkin. Tosin ja pääosin hän luulee jälkein päin, että.olen ollut todellisedti läsnä, ja välillä hän on pahoillasn, että niin nopeasti lähdinkin pois. Mutta olemme pärjänneet - nyt alkaa kotipalvelun tarkistukset kuitenkin kahdesti päivästä, mutta muun ajan pidän hänet kauko-ohjaukset. Harhoista on välillä vaikeampi selvitä, mutta onneksi hän luottaa minuun, kun sanon tiukasti, että mikä on totta mikä ei, ja se luo hänelle turvallisuutta ja olen hänelle seuraksi, kun hän valittaa välillä yksinäisyyttä.
Tämä on ollut hyvin antoisaa, ja koska hänen älyssään ei ole mitään vikaa, niin meillä on myös ollut erittäin hyviä keskusteluja asiasta kuin asiasta, hän on hyvin kiinnostunut kaikesta ja tieteestäkin, mutta viisi minuuttia niin ei hän muista.
Niinpä meillä on uudestaan ja uudestaan hyviä keskusteluja.
On iso ilo itselleni ollut saada voitettua hänen masennuksensa, kun hän on tajunnut tilansa ja pystyn olemaan hänelle mahdollisesti se viimmeinen ja ainoa väylä vielä ulkomaailmaan.
Yllättävä havainto on ollut, että vaikka lyhytaikainen muisti ei toimi ollenkaan, niin se
kun ohittuu, ja asia on pitkäkestoisessa muistissa, mutta se vie kolmisen kuukauttakin.
Anteeksi kirjoitusvirheet, vähän läkähtyneenä selitin, kun ajattelin, että olisi joku kohtalotoveri, joka tekisi samaa työtä ja voisi jakaa kokemuksia.
Ainoa tragedia on, että en voi tavata äitiäni, hän ei ole nähnyt minua livenä liki 20 vuoteen, koska en ole päässyt matkustamaan. Hoidin erittäin vaikeasti vammaisen mieheni kotona täällä vieraassa maassa ilman niitä ihmettelemiäni teidän apuja siellä Suomessa.
Hän kuoli muutama kuukausi sitten kotona ja ihan positiivisella mielellä pitkällisen sairauden uuvuttamana.
Nyt äitini tapaaminen olisi mahdollista, mutta ei hän minua tuntisi, ja se järkyttäisi vain hänen mielensä, kun en olekaan se hänen mielikuvansa, jonka hän nyt kokee elävänä lähellään siellä Suomessa.
Todennäköisesti hän suuttuisi, ja väittäisi, että olen joku ventovieras ihminen, joka vain valehtelee hänelle.
Kiitos, että sain avautua teille omasta tilanteestani täältä kaukaa.
Aloittaja tietää että löytää äitinsä muumioituneena joku päivä kun ei vastaa enää puhelimeen johon hän soittaa ryyppyreissultaan hiekkarannalta...