Miksi uskovat tekevät virheitä?

Synti on lopulta sama kuin virhe. Jokainen teko joka poikkeaa täydellisyydestä, on syntiä. Jeesus on täydellinen Jumalan kuva eli hänen elämänsä yksin oli virheetön. Hän toimi kaikessa niinkuin kuuluu eikä sanonut yhtään väärää sanaa.

Moni uskova on varmasti rukoillut että Jumala tekisi heistä täydellisen, olen minäkin. Mutta miksi me emme ole täysin kuten Jeesus on rukouksista huolimatta? Koska synti roikkuu meissä edelleen kiinni (Room. 7:21-25). Miksi Jumala ei irrota meitä siitä? Koska että meidät voitaisiin täysin irroittaa synnistä, meidän täytyy saada uusi ruumis joka ei ole synnin turmelema, ja silloin me emme enää voisi olla maailmassa. Sen ruumiin me kyllä saamme tulevaisuudessa.

Jumala haluaa pitää meidät toistaiseksi täällä. Miksi? Että me, tämän pahan maailman keskellä, todistaisimme Jeesuksesta ja hänessä olevasta Jumalan armosta (2 Korint. 5:19-20). Mitä meidän virheet/synnit saavat aikaan? Ymmärryksen siitä että tarvitsemme koko ajan Jumalan armoa ja anteeksiantoa Kristuksessa, ja että niin tarvitsevat kaikki muutkin. Jos me emme enää tarvitse itse Jeesusta ristiinnaulittuna, niin miksi saarnaisimme hänestä muille, että muut tarvitsevat häntä? Pyhä Henki sanoo Galatalaiskirjeessä että se joka on sysännyt syrjään ristiinnaulitun Kristuksen, on joutunut pois Jumalan armosta (Galat. 3:1 ja 5:4).

Joten Jumala sallii meidän tehdä virheitä, opettaakseen meille armoaan. Tätä ei pidä ymmärtää niin että mitä enemmän virheitä sitä enemmän armoa, eli kuin synti olisi jollainlailla hyvää, tuo on lihan mielen tapa katsoa tätä asiaa. Virheet ovat edelleen meidän syntejä ja täysin omalla vastuullamme ja Jumala edelleen inhoaa niitä ja meidänkin on tarkoitus inhota ja hävetä syntejämme. Inhoaahan Jumala saatanaakin mutta antaa hänen toistaiseksi olla.

Täydellisyyttä Jumala tahtoo meidän tavoittelevan (2 Korint. 7:1), mutta samalla hän sallii virheet että oppisimme näkemään kuinka hän ristiinnaulittuna on meidän ainoa toivomme (Room. 11:32). Tämä ei koske vain juuri uskoontulleita vaan kaikkia uskovia.

Vääriä tapoja suhtautua virheisiin ovat esimerkiksi kieltää niiden olemassaolo tai yrittää ratkaista ne omilla hyvittävillä teoilla (ei turvaamalla Kristuksen vereen). Armo opettaa pois synnistä (Titus 2:11-14).

Toivon että tästä on muille synnin kanssa kamppaileville apua. Vastaus meidän synteihin on Jeesuksen veri. Meille on annettu kaikki anteeksi kun uskomme (Kolos. 2:13). Ei vain menneet synnit. Meillä on koko ajan voimassaoleva anteeksiantamus (Efes. 4:32), se ei häviä mihinkään, koska se on meidän katoamattoman Herramme Jeesuksen meille hankkima lunastus, hänen haavoillaan.