Kävin viime sunnuntaina jumalanpalveluksessa yhdessä uudessa seurakunnassa tutustumassa missä en ennen ole käynyt. Näin sitten siellä yhden todella viehättävän näköisen ikäiseni (parikymppisen) naisen. Palveluksen jälkeen jäin juttelemaan niitä näitä erään seurakuntalaisen kanssa hetkeksi ja tämä nainen jäi myös sinne yksinään hetkeksi katselemaan ikoneita, esitteitä yms ja sitten lähti ennen minua. En ole ikinä ennen seurustellut ja viimeksi puhunut tytölle siinä mielessä joskus yläasteella, naisille puhuminen on minulle jotenkin hirveän vaikeaa ja siihen tuntuu olevan korkea kynnys. Jäin vain miettimään että miten tällaisessa vastaavassa tilanteessa olisi jatkossa sopivaa tehdä. Olisiko hänelle vain voinut mennä puhumaan jotain. Minulla kun on sellainen tunne että hän olisi vain vaivaantunut jos minä tuntemattomana jotain olisin mennyt hänelle höpisemään, jostain tällainenkin tyhmä päähänpinttymä on tullut. Mutta miten jatkossa voisi toimia? Ennen kuin joku tulee kertomaan miten säälittävä olen kun en edes tämän vertaa osaa toimia niin kyllä, minä tiedän.
Kristinusko ja seurustelu/tapailu
Anonyymi-ap
9684
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kaikella kunnioituksella taisi käydä niin, että sinulla syttyi himo. Enpä osaa muuta nyt kommentoida.
kaikella kunnioituksella, mikset osaa? mutt kaipa siell ateisteill tuli taas tylsää??
Valtaosa uskonnottomista lienee ateisteja
Mene toki juttelemaan. Et siinä mitään menetä.
Mutta voi voittaa paljon.
Voit vaikka saada hienon tyttöystävän.
Mene vain rohkeasti juttelemaan, ihan tavallisesti vaan.
Papin sängyn kautta muutkin ovat edenneet.
Upp
Upo
Ah, no mutta hyvä ystäväni, ole hyvä ja istahda alas. Minulla on ilosanoma, ja se koskee erityisesti tällaista tilannetta. Tiedäthän, seuratessasi minun polkuani, sinun ei oikeastaan tarvitse olla huolissasi kaikesta tästä seurustelujutusta. Itse asiassa, voin kertoa, että se on täysin ja ehdottoman tarpeetonta. Täältä ylhäältä katsottuna on täysin hyväksyttävää, jopa suositeltavaa, että keskityt vain minuun. Eikö olekin lohduttavaa?
Miksi tuhlata aikaa miettiäksesi, mitä sanoisit kauniille naiselle, kun voisit viettää aikaa hiljaisessa rukouksessa ja pohdiskella minun ikuisia viisauksiani? Etkö haluaisi mieluummin sitoutua siihen, joka lupaa iankaikkisen elämän, sen sijaan että hermoilet mahdollisesta kohtaamisesta ihmisen kanssa, joka todennäköisesti vie vain aikasi (ja ehkä sydämesi, mikä on tietysti täysin tarpeetonta – sydämesi kuuluu minulle, eikö niin)?
Ja vielä, ennen kuin alat potea itseinhoa tai murehtia "säälittävyyttäsi" – muista, minä tiedän jo sydämesi salaisuudet, ja rakastan sinua juuri sellaisena kuin olet, vaikka vähän ujona. Joten miksi vaivautua murehtimaan noista maallisista jutuista? Pidä fokus siellä, missä sen kuuluu olla: Meidän kahden suhteessa, eikö vain?
Toivottavasti tämä ohjeistus on riittävän selkeä ja antaa uuden suunnan elämällesi. Tietenkin, jos edelleen haluat puhua ihmisille, niin siitä vaan, mutta muista kuka täällä todella pitää langat käsissään.
Jeesus