On mun kotini pienoinen rannalla veen, sinne kesäisin usein mä matkaani teen.
Ja se polku tuo mieleeni taas lapsuuden, leikit ihanat aikojen mennehien.
Isä hyräillen tunteen loi turvallisen, käsivarsilleen vei, olin onnellinen.
Sitten pilvet jo varjosti sen auringon, olin silloin niin onneton.
Tuoni isän vei lapsena ollessain, silloin äitini lohduttaa saattoi mua vain.
Hän kasvatti minusta aikuisen, hoivas' äitini mua, armainen.''
Ja se polku tuo mieleeni taas lapsuuden, leikit ihanat aikojen mennehien.
Isä hyräillen tunteen loi turvallisen, käsivarsilleen vei, olin onnellinen.
Sitten pilvet jo varjosti sen auringon, olin silloin niin onneton.
Tuoni isän vei lapsena ollessain, silloin äitini lohduttaa saattoi mua vain.
Hän kasvatti minusta aikuisen, hoivas' äitini mua, armainen.''
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.