Kalevalainen Runo Antihistamiinista

Oi sinä lääke lempeä,
antihistamiini arvokas,
huojennatpa huolta suurta,
taikka vaivan vaimennatkin.

Kun tuo kevät koittaa meitä,
kukkii kukat, lehdet leikkii,
siitepöly siivin lentää,
tukkii nenät, silmät kirveltää.

Vaan sinä, lääke voimallinen,
poispa pyyhkäiset vaivat,
rauhoitat sa raastavan,
helpotat sa hengitystä.

Pillereistä pienoisista,
nestetipoista tehokkaista,
virtaa voima vahvakselta,
rauha saapuu kehoomme.

Ei enää itku silmäkulmaan,
kutitus kurkkua kurista,
sinä, ystävä avulias,
avun tuot ja mielen rauhan.

Mutta kerran koitti taisto,
histamiini haastoi sinut,
kehoon saapui vihoissansa,
pölyhousu, siitepöly.

Nousi silloin sankarimme,
antihistamiini uljas,
kohtas' vaivan valloittajan,
tuima taisto, kovin kamppailu.

Histamiini huusi julki,
"Minä kehoa koittelen,
kutitan ja kirveltelen,
tukkin tiet ja silmät sumentaen."

Antihistamiini vastas,
"Minä rauhan tuon ja levon,
suljen sinun saartosi,
tuonpa kirkkaan katseen jälleen."

Taisto kävi, raivo raikas,
kehon kentällä kamppailu,
voimat kaksi, vastakkain,
rauha vastaan raivo suuri.

Antihistamiini tunsi,
voiman virran suonissansa,
hiljalleen se histamiinin,
kahleet mursi, voitti vaivan.

Poispa hiipui histamiini,
kaikkosi kuin kesäyö,
sankari tuo voiton saaden,
kehoon toi taas kirkkaan päivän.

Kiitämme nyt, kiitosta kannan,
antihistamiini arvokas,
luonto lempeä, lääkkeen tuoja,
suojele meitä, paranna vaivat.

### Selitys
Tässä pidemmässä kalevalaisessa runossa antihistamiini esitetään sankarina, joka kohtaa ja voittaa histamiinin aiheuttamat vaivat. Histamiini kuvataan vihollisena, joka yrittää aiheuttaa allergiaoireita, kun taas antihistamiini toimii rauhan tuojana ja parantajana. Runo kuvaa taistelua, joka päättyy antihistamiinin voittoon, ja näin se tuo helpotuksen ja rauhan kehoon.