Oleellinen kysymys ihmisille

Miten oikeastaan miellät "maailmankaikkeuden"?

Aika jännää, ettei yhdeltäkään vihavasemmistolaiselta löydy kommenttia asiaan.

Itsekin olen miettinyt että kun sanotaan että avaruus on ääretön niin miten sii ä voi olla äärellisiä kappaleita. Avaruus ei coins olla ääretön, ellei sitten äärellisessäkin ole jotenkin ääretön aspekti mukana. Ja onhan se koska elektronitkin ovat vain aaltoja. Kaikki on eräänlaista aallokkoa, värähtelyä.

Entäpä jos näet unessa vuoren, niin kuinka kaukana se on?

'Olemattomuus' on mentaalinen paradoksi. "Olematon on olemassa" on täydellisessä ristiriidassa itsensä kanssa ja käytännössä kumoaa itsensä. Eli jos ajatellaan, että olemattomuus toimisi universumin rajana tai rajan takaisena tilana tai olosuhteena, niin silloin olemattomuus olisi kuitenkin jotain, mikä on, millä on ominaisuuksia. Se ei olisikaan olemattomuus. Koska vain sellainen voi olla olemassa, millä on jokin olomuoto, niin siksi kaikkeus/olevaisuus siis jatkuu esteettömästi loputtomiin, mutta sen muoto/olotila voi vaihdella.

Olemattomuudessa ei ole mitään, mikä määrittelisi tilaa tai aikaa. Jotta jollekin voidaan määritellä mitattavia ulottuvuuksia, tarvitaan jokin - esim. yksittäinen hiukkanen, jonka myötä on pakko olla tila, jossa tuo hiukkanen on ja jos hiukkasella on ajallinen kesto, silloin tuolla tilalla on ajallinen ulottuvuus.

Olemattomuudessa ei ole mitään millä olisi energiaa, ulottuvuutta tai ajallista kestoa, joten olemattomuus tarkoittaa täydellistä olemattomuutta - ei tyhjyyttä, josta syntyy tyhjän tilan vaikutelma - siis tilan, jolla on ulottuvuutta.

Sir Roger Penrosen mukaan äärettömyys on paikka, johon tuhoutumattomat fotonit päätyvät maailmankaikkeuden romahtamisen jälkeen.

Tässä syklisessä mallissa maailmankaikkeudella on kesto: tähdet kuluttavat energiansa ja hiipuvat. Hawkingin säteilystä voi päätellä, että myös mustat aukot menettävät hitaasti energiansa. Kun viimeinenkin musta aukko on säteillyt kaiken siihen sitoutuneen energian, jäljellä on tyhjyys, mutta ei olemattomuus. Tässä tyhjyydessä on siinä merkityksessä ulottuvuutta, että siinä on toisistaan valon nopeudella etääntyviä fotoneita. Fotoneilla ei ole ajallista kestoa.

Sir Roger Penrosen syklisen maailmankaikkeuden malli, jota kutsutaan myös konformiseksi kosmologiaksi, on teoreettinen malli maailmankaikkeuden kehityksestä. Se yhdistää ideoita yleisestä suhteellisuusteoriasta ja kvanttimekaniikasta ja ehdottaa, että maailmankaikkeus käy läpi toistuvia jaksoja laajenemista ja kutistumista, joita kutsutaan "eoneiksi".

Mallin keskeiset piirteet:

Alkuräjähdys ja laajeneminen: Eoni alkaa alkuräjähdyksellä, jonka seurauksena avaruus laajenee ja jäähtyy.

Mustat aukot ja Hawkingin säteily: Laajentuessaan maailmankaikkeus muodostaa mustia aukkoja. Hawkingin säteilyn ansiosta nämä mustat aukot lopulta höyrystyvät ja vapauttavat energiaa takaisin maailmankaikkeuteen.

Suuri romahdus: Kun kaikki mustat aukot ovat höyrystyneet, jäljellä oleva energia tiivistyy ja aiheuttaa maailmankaikkeuden romahtamisen.

Uusi eoni: Romahduksen lopussa olosuhteet ovat samanlaiset kuin alkuräjähdyksen edellä, ja uusi eoni alkaa.

Penrosen malli eroaa perinteisestä alkuräjähdysteoriasta seuraavilla tavoilla:

Ei ääretöntä tulevaisuutta: Penrosen mallissa maailmankaikkeus ei laajene ikuisesti, vaan käy läpi toistuvia eoneja.

Suljettu avaruus: Penrosen mallissa avaruus on suljettu ja äärellinen.

Tietoisuus säilyy: Penrosen teorian mukaan tietoisuus säilyy eonien välillä, mikä voi tarjota spekulatiivisen selityksen ihmistietoisuuden alkuperälle.

Penrosen malli on tietenkin spekulatiivinen. Oleellinen seikka on Penrosen skaala, joka auttaa ymmärtämään äärettömyyttä:

Penrose-skaala on matemaattinen työkalu, jonka avulla voidaan tutkia äärettömyyden käsitettä yleisessä suhteellisuusteoriassa. Sen kehitti Roger Penrose vuonna 1963.

Penrose-skaala toimii muuntamalla avaruusaikaa konformisesti, mikä tarkoittaa, että kulmat ja muodot säilyvät, mutta etäisyydet voivat muuttua. Tämä muutos mahdollistaa äärettömyyden esittämisen rajallisessa muodossa, mikä voi auttaa ymmärtämään sen ominaisuuksia paremmin.

Penrose-skaalalla on useita sovelluksia yleisessä suhteellisuusteoriassa, mukaan lukien:

Mustan aukon singulariteettien tutkiminen: Penrose skaalaa voidaan käyttää mustan aukon singulariteettien esittämiseen rajallisessa muodossa, mikä mahdollistaa niiden ominaisuuksien tarkemman tutkimuksen.

Kosmologisten mallien ymmärtäminen: Penrose-skaalaa voidaan käyttää erilaisten kosmologisten mallien tutkimiseen, kuten Big Bang -teoriaan ja syklisen maailmankaikkeuden malliin.

Geodeettien (lyhyimpien reittien) visualisointi: Penrose skaalaa voidaan käyttää geodeettien visualisointiin avaruusajassa, mikä voi auttaa ymmärtämään kappaleiden liikettä painovoimakentän vaikutuksessa.

Penrose skaala on monimutkainen matemaattinen työkalu, jolla on useita sovelluksia yleisessä suhteellisuusteoriassa. Se on auttanut tutkijoita ymmärtämään paremmin äärettömyyden käsitettä ja avaruuden ja ajan luonnetta.

Muistin virkistämiseksi hyödynsin Geminiä.

Tilaa riittää äärettömästi. Ja osa luo sinne jotain. On eri taajuuksia ja tasoja. Voi olla paljon paikkoja sieluille. Ja sitten muut kokevat omaa tai muiden luomaa, siksi se voisi olla hyviä asioita. Vaikka opimme. Mutta archon maailmat voivat olla kinkkisiä, joihin maapallolla uskomme helposti: arki eli archon aikaan ja asioihin, se on konemainen - pitäisi etsiä luonnollisuutta ja hyvinvointia. Siksi siis on hyvä herätä ja luoda inhimillisyyttä, hyvyyttä, kunnioittaa muiden toiveita omassa elämässään. Luokaamme siis positiivisia ajatuskuvioita, neutraaleja ja parantavia ajatuksia. -Selitys vielä archon asiaan; konevalo ja koneääni, AI, ne ovat se ohjelmointi.

Ihmistä ei ole luotu ymmärtämään kaikkea. Vain kaiken tämän ulkopuolella oleva Jumala on voinut tämän maailmankaikkeuden luoda. Kuvittelen, että taivas on toisessa ulottuvuudessa, ei fyysisesti tässä maailmankaikkeudessa. Mutta ei tosiaan riitä pikku aivoni ajattelemaan loppuun asti moisia. Pian kaikki salat paljastuvat, kun uskovat saamme kirkastetun ruumiin ja ikuisen elämän ja pääsemme taivaaseen seitsemäksi vuodeksi. Sen ajan antikristus hallitsee maan päällä, voi voi!

Avaruus kaareutuu, eli jos menisi luotisuoraan tarpeeksi pitkään niin lopulta saapuisi lähtöpisteeseen?

Maailmankaikkeus saavuttaa laajenemishuippunsa ja alkaa supistumaan kunnes se on tiivistynyt energiapslloksi ja se räjähtää ja uusi Universum alkaa kehittymään ja laajentumaan

Liittyy mailman menoon kuinka?

Täällä keskustellaan tulenpalavista ajankohtaisista aiheista, ei metafysiikasta.

Ihminen oppii matkimalla. Enää ei ehdi oppia, koska aika menee esi-isien oppien tankkaamiseen. Kukaan ei tiedä, pitävätkö edeltäjien opit paikkansa. Olemattomilla aisteilla ei näe edes kummitusta, mutta silti höpötetään tärkeän oloisina maailmankaikkeudesta. Ikuinen arvoitus.

NO KYLLÄ OLETTE TYHMIÄ, MITEN TYHMIÄ PITÄÄ OLLAKIN. EI TOLLAISTA ASIAA TIEDETÄ.
MAAILMA.....MAAPALLON-KAIKKEUS. ONHAN NIITÄ TOKI MAAPALLOJA USEAMPIA, VAIKKA EI NIITÄ NÄYKKÄÄN, VOIDAAN OLETTAA LÖYTYVÄNKIN JOPA. MAAILMAN.....MAAPALLON ULKOPUOLELTA TOTTAKAI, JOPA SISÄPUOLELTA, TIETYSTI AVARUUDEN.
IHAN MAKUASIA MITEN ON. TYHJYYDEKSI KUTSUTAAN AVARUUTTA, TIEDE MIEHET PUHUVAT LAAJENEMISESTA, MUUTENHAN SE SUPISTUISI JA KÄVISI AHTAAKSI.
PAREMPI, ETTÄ LAAJENEE, TIETENKIN MASSOJEN LIIKKUESSA......, VOIMA JOKA PANI LIIKKEELLE JA KUN KITKAA EI OLE, EIKÄ ÄKKI PYSÄHDYSTÄ, JOHON TÖRMÄÄ, MUUTENHAN RYSÄHTÄISI.
AVARUUDESSA AIKA ON HIDASTA, PITKÄT MATKAT. AIKA MITATAAN MILJARDEJA VUOSIA JA MATKAT MILJARDEJA VALOVUOSIA.
PUTIN ON SANOMUT, ETTEIVÄT VENÄJÄN RAJAT PÄÄTY MIHINKÄÄN.....MAAPALLOLLA.
AVARUUDEN OLLESSA RAJATON, TYMMÄT KUVITTELEVAT JA ASETTAVAT RAJOJA.

Ainoa looginen vastaus on, ettei maailmankaikkeuden ulkopuolella ole mitään.