Eli siis tunteettomuutta ei ole minulla koko aikaa 24/7 vaan silloin tällöin. Sen tuntee kehossa &kehossa kun tunteettomuus iskee sosiaalisessa kanssakäymisessä. Tulee olotila mulle että ihmiset huomaa tunteettomuuteni esim katseeni jos katseestani he osaa nähdä tunteettomuuteni. Se ei tunnu koskaan kivalta.
Mä siis painotan sitä että mä koen että ihmiset huomaa sen, että minun katseeni on tunteeton silloin ku minulle iskee tunteeton olotila.
Onko muilla yhtä voimakkaita kokemuksia? Tämä johtaa usein itsesyyttelyyn kohdallani. Oletteko sinut asian kanssa? ioletteko saaneet jotain apua siihen ja millaista? onko psykologi antanu esim joitain neuvoja ??
Esim kun asun isäni kanssa niin joskus tulee se olotila kun isälleni juttelen tai kun väen paljoudessa liikun kaupassa niin iskee yhtäkkiä semmonen olotila, että tuntuu kuin ei olis tunteita ollenkaan.
Ei tämä nyt maailmanloppu ole kuitenkaan minulle, mutta häiritsevää kuitenkin.
Mä siis painotan sitä että mä koen että ihmiset huomaa sen, että minun katseeni on tunteeton silloin ku minulle iskee tunteeton olotila.
Onko muilla yhtä voimakkaita kokemuksia? Tämä johtaa usein itsesyyttelyyn kohdallani. Oletteko sinut asian kanssa? ioletteko saaneet jotain apua siihen ja millaista? onko psykologi antanu esim joitain neuvoja ??
Esim kun asun isäni kanssa niin joskus tulee se olotila kun isälleni juttelen tai kun väen paljoudessa liikun kaupassa niin iskee yhtäkkiä semmonen olotila, että tuntuu kuin ei olis tunteita ollenkaan.
Ei tämä nyt maailmanloppu ole kuitenkaan minulle, mutta häiritsevää kuitenkin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Et ole tunteeton, koska tunnet senkin, että tunteesi muka jotenkin katoaisivat.
Tuli mieleen, että ennemminkin taitaa olla itsetunto-ongelmaa.
Hyväksytkö itsesi sellaisena kuin olet, vai epäiletkö, että muut ajattelisivat sinusta jotain ? Ehkä niin, että huomaisivat muka sinun olevan jotenkin huonompi tai viallinen ihminen, tms. ?
Luota ja usko itseesi enemmän, varmasti huomaat, että alat pärjäämään paremmin.
Ja vielä kun ajatellaan, liikkuessamme ihmisjoukossa, sosiaalisissa tilanteissa, harva ohikulkija kiinnittää meihin mitään huomiota, omissa " maailmoissaan " kulkevat ympärillä tapahtuvaa vähemmän miettien.