Viimeinen varoitus

"...Suuressa taistelussa"

"1. Sen jälkeen minä näin tulevan taivaasta alas erään toisen enkelin, jolla oli suuri valta, ja maa valkeni hänen kirkkaudestaan.
2. Ja hän huusi voimallisella äänellä sanoen: "Kukistunut, kukistunut on suuri Babylon ja tullut riivaajain asuinpaikaksi ja kaikkien saastaisten henkien tyyssijaksi ja kaikkien saastaisten ja vihattavain lintujen tyyssijaksi.
3. Sillä hänen haureutensa vihan viiniä ovat kaikki kansat juoneet, ja maan kuninkaat ovat haureutta harjoittaneet hänen kanssansa, ja maan kauppiaat ovat rikastuneet hänen hekumansa runsaudesta."
4. Ja minä kuulin toisen äänen taivaasta sanovan: "Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa."(Ilm.18:1-4).

Toisen enkelin sanoma on julistettava uudelleen täydennettynä maininnalla turmeluksesta, joka on levinnyt Babyloniin sanoman ensimmäisen julistuksen jälkeen.

Tässä kuvattu tilanne on kauhistuttava. Aina kun totuus hylätään, ihmisen mieli pimenee ja sydän paatuu. He jatkavat Jumalan laissa olevan käskyn polkemista, kunnes alkavat vainota niitä, jotka pitävät sen pyhänä. Kristusta väheksytään halveksimalla hänen sanaansa ja kansaansa.

Uskonnollisuudesta tulee verho, jonka taakse kätketään mitä alhaisinta pahuutta. Usko spiritismiin avaa oven riivaajien opeille, ja näin pahojen enkelien vaikutus ulottuu kirkkoihin. Babylon on täyttänyt syyllisyytensä mitan, ja tuho on oven edessä.

Mutta Jumalalla on vielä kansaa Babylonissa, ja nämä uskolliset on kutsuttava pois, jotta he eivät osallistuisi hänen synneistään ja "jäisi alttiiksi niille vitsauksille, joilla häntä lyödään". Enkeli tulee taivaasta, valaisee maan kirkkaudellaan ja ilmoittaa Babylonin synnit. Kutsu kuuluu: "Lähtekää pois, jättäkää hänet te, jotka olette minun kansaani." Nämä julistukset muodostavat viimeisen varoituksen, joka annetaan maan asukkaille.

Maan vallat yhtyvät sotaan Jumalaa vastaan ja määräävät "kaikki, pienet ja suuret, rikkaat ja köyhät, vapaat ja orjat" mukautumaan kirkon tapoihin ja viettämään väärää sapattia. kaikkien, jotka kieltäytyvät, julistetaan lopulta ansainneen kuolemantuomion. Toisaalta Jumalan laki vaatii viettämään Luojan lepopäivää ja uhkaa lainrikkojia rangaistuksella.

Sen jälkeen kun kiistakysymys on tehty kaikille selväksi, ne, jotka hylkäävät Jumalan lain noudattaakseen ihmisten asetusta, ottavat pedon merkin osoitukseksi kuuliaisuudestaan Jumalaa vastustavalle vallalle. "9. Ja heitä seurasi vielä kolmas enkeli, joka sanoi suurella äänellä: "Jos joku kumartaa petoa ja sen kuvaa ja ottaa sen merkin otsaansa tai käteensä,
10. niin hänkin on juova Jumalan vihan viiniä, joka sekoittamattomana on kaadettu hänen vihansa maljaan, ja häntä pitää tulella ja tulikivellä vaivattaman pyhien enkelien edessä ja Karitsan edessä."(Ilm.14:9,10).

Jumalan viha ei kohtaa ketään ennen kuin hän on tajunnut totuuden ja päättänyt hylätä sen. Monilla ei ole ollut tilaisuutta kuulla tätä aikaa koskevia erityisiä totuuksia. Jumala, joka tuntee jokaisen sydämen, ei jätä ketään totuuden ystävää epätietoisuuteen tämän taistelun ydinkysymyksistä. Jokainen saa riittävästi valoa voidakseen valita järkevästi.

Näin Ellen G. White, Suuri taistelu s.381,382.

Adventtiliike julistaa kolmen enkelin sanomaa. Yksin. Jumalan antamalla viisaudella ja tiedolla. Jumala ei tee mitään ilmoittamatta palvelijoilleen profeetoille ja hän kehottaa uskomaan heitä että menestyisitte.

Nyt kaikki joukolla lukemaan Suurta taistelua, sitä jaetaan parhaillaan. Jos sinulla ei vielä ole sitä, niin etsi ja rukoile, sinäkin saat sen.