80-/90-luvulta alkaen moottorit itsessään ovat kestäneet kyllä sen mitä auto muutenkin. Oletan, että tällä tarkoitetaan sitä, että moottori on ns. loppu, eli se on yksinkertaisesti kulunut väljäksi tai hajoaa muutoin.
En muista, että tämä olisi ollut ongelmana enää vuosikymmeniin kiitos kai öljyjen ja metallurgian. 70-luvulla oli ihan normaalia porata moottorit ylikokoon 150 tkm jälkeen, mutta en ole kuullut tästä enää 80-luvun puolivälin jälkeen juurikaan.
Moottorin ympäriltä kyllä ja sen apulaitteista hajoaa yhä enemmän asioita, kuten egr:t, dpf:t, korkeapainepumput, suuttimet, jakoketkut ja ties mitä, mutta käsittääkseni "itse moottori" kyllä kestää nykyisin erittäin hyvin?
En muista, että tämä olisi ollut ongelmana enää vuosikymmeniin kiitos kai öljyjen ja metallurgian. 70-luvulla oli ihan normaalia porata moottorit ylikokoon 150 tkm jälkeen, mutta en ole kuullut tästä enää 80-luvun puolivälin jälkeen juurikaan.
Moottorin ympäriltä kyllä ja sen apulaitteista hajoaa yhä enemmän asioita, kuten egr:t, dpf:t, korkeapainepumput, suuttimet, jakoketkut ja ties mitä, mutta käsittääkseni "itse moottori" kyllä kestää nykyisin erittäin hyvin?
Vastaukset 38
Vanhimmat
Kestävä moottori tarkoittaa minun ajatuksessa sitä, että moottoriin liittyvä remonttitarve ei ole paalaukseen johtava syy. Kyllä siihen pakettiin kuuluu silloin aika paljon muutakin kuin kansi, männät ja lohko.
Itsellä Kia Cee'd sai kuolemantuomion kun sain käteenin kustannusarvion kampiakselin tiivisteen vaihdosta. Kuminpala ei tietenkään ole "moottori", mutta osa moottoria. Samalla tavalla katson moottorin lauenneen jos jakohihna katkeaa ja kilkutus konehuoneessa maksaa enemmän kuin on järkevää autoon sijoittaa, näinkin on perhepiirissä käynyt.
Aloitus on käsitykseni autoista, joilla ajan hieman alle 400 tkm ennen vaihtamista.
Moottorit eivät tarvitse ainuttakaan säätöä. Vesipumppu ja niveletkin kestävät tämän.
Autojen heikoin osa ovat pellit noin 16-20 vuoden iässä.
Jos moottori rikkoutuu, kannattaa seisahtua peilin eteen.
90 luvulla monissa autoissa oli kestävimmät moottorit. Dieselmoottorien tapaan myös bensiinimoottorit kestivät helposti 300-500 tkm. Viimeiset 15 vuotta moottoreissa on menty kestävyydessä takapakkia rajusti.
Moottoreita hajoaa ja kuluu jopa alle 100 tuhannen kilometrin aikana. Ford ja Volkswagen esim. Epäonnistuneita mooottoriratkaisuja, liian pieniä ja korkeaviritteisiä. Jakohihnat, ketjut tai rattaat liian heppoisia. Öljykanavat ahtaita, öljykylpy hihnoja ym. tuhoon tuomittuja ratkaisuja. Monen valmistajan pelleily " hienossa" moottoriteknologiassa on kostautu ut moottoririkkoina. Selityksenä ei toimi edes säästö polttoaineenkulutuksessa.
Vaikea myydä vioistaan tunnettua autoa vaikka saisi halvalla. Ostohinnan päälle voi tulla järjetön lasku korjauksesta.
5 tuhannen autoon ei juuri kannata tehdä 10 tuhannen remonttia.
Toyotan moottorit hajoaa jo alle 5000km ajettuna.
https://www.is.fi/autot/art-2000010426223.html
"..Paikallisen Toyota-huollon korjausraportin mukaan Corollan venttiilit vääntyivät, mäntä suli ja moottoriöljyyn päätyi runsaasti metallilastuja."
Sori vaan mutta Fordin öljykylpyinen hihna kestää, kunhan sitä ei riko väärällä öljyllä. Yksikin huoltoväli väärällä öljyllä ja hihna voi vaurioitua riippuen väärän öljyn ominaisuuksista. Hihna voi siis vaurioitua, vaikka olisi taas oikeat öljyt koneessa väärien jälkeen. Siinä ei siis ole mitään tyyppivikaa tai suunnitteluvirhettä vaan rikotut hihnat on rikottu jättämällä huolto-ohjeet noudattamatta. Eihän dieseliinkään tankata bensaa.
Mulla Fiestassa vaihdettiin öljykylpyhihna 227 000 kilometrin kohdalla ja huolto sanoi, että uusiltahan ne näyttää noillakin kilometreillä niin kuin kuuluukin, mutta silti hyvä vaihtaa kun 240 000 km on Fordin ohje.
Toyotan kohdalla moottorin rikkoutumiset lienee kaikkein harvinaisinta. Luotettavuus ja kestävyys on edelleenkin toyotan periaate auton valmistuksessa. Monet muut merkit joko eivät halua tai pysty siihen.
Onhan noita juttuja vähän väliä lehdissä miten moottorit hajonneet bemareissa, volkkareissa ja missä vaan.
Olipa kerran uusi ranskis, leijonamerkkinen, josta hajosi kaikki osat, mitä autosta löytyy, jotkut useampaan kertaan, mutta varsinaista moottoria ei koskaan edes avattu, eli öljypohja ja kansi pysyivät kiinni koko ajan, n. 300 tuhatta kilometriä
Olipas siinä saavutus.
Mulla on bensapösössä 415tkm mittarissa ja edelleen mennään eteenpäin, ilman että moottori kuluttaisi öljyä.
Mulla ei vaan ole noi muutkaan osat oikein hajonneet.
Joo...pösöstä hajosi mm. kolme starttimoottoria, kaksi laturia, "syyläri", ohjausvaihde, etuoven "saranat" kuskin penkin mekanismi, ratti, vetonivelet, pyörien laakerit, pensatankin kansi, kytkimiä, sytytysjärjestelmän joku ohjauslaite, pakoputkia, tuulilasi piti irroittaa ja katto maalata, kun vastaantulevan auton roiskevesi tuli kuskin syliin, lämmityslaitteen joku, joka oli näkymättömissä jossakin, jarruja muutenkin kuin kulumalla. Aika paljon meni takuun piikkiin.
On se aikamoinen saavutus, jos rosterisen pakoputken saa kulumaan loppuun.;)
Ei ollut rosterinen pakoputki. Ne 80-90 lukujen vaihteen aikaiset pösöt oli tehty käsittämättömän huonosti ja huonoista osista.
Oikein.
Unohdit vielä ne vuotavat ylä- ja alavesiletkut, sekä automaattilemmarit
,jotka piti vaihtaa.
Siis letkut eivät olleet murtuneet, tai kuluneet puhki
,vaan kumiaines oli niin huonolaatuista , että kuuma neste tuli siitä suoraan läpi.
Matkustamossa jatkuva nesteen haju.
Olet syntynyt onnellisten tähtien alla.
Muista tehdä Lotto.
40 vuotta sitten . Mutta maine säilyy .
Tuo olikin aikaa, jolloin Toyotan helmat ruostuivat kahdessa vuodessa puhki. Kestävä maine tuli siitä, että tekniikka kesti paljon pidempään.
Puretechit ja Ecoboostit kyllä hajoavat jo alle 100 tkm.
Yleensä noidenkin alle 100 tkm porsimisissa on kyse huoltovirheestä.
Ecoboostin öljykylpy jakohihna on tietysti idioottimainen keksintö, mutta todella tarkkaan huolto-ohjelmaa noudattaen, ei öljykylpy muutu kumipalakylvyksi.
Puretchit taitavat myös vaatia osaavan huollon, jossa öljynvaihdossa käytetään varmasti sopivaa öljyä.
Molemmat mainitut moottorityypit ovat tarkkoja siitä, että käytetty moottoriöljy on vain ja ainoastaan sitä siihen koneeseen tarkoitettua. Ranen Biilihuolto tai Rane itse ei aina ymmärrä, että näissä koneissa huolto-ohjelman mukainen öljy ei ole suositus vaan määräys.
Just noin. Fordin maahantuojan mukaan Suomessakin on ajettu 1.0 EcoBoosteilla jo yli 400 000 km ja aika paljon on yli 300 000 km ajettuja. Alkaahan siitä olemaan jo aikaa, kun nämä tulivat markkinoille. Mitä turhaa murehtia ja aiheuttaa ongelmia, kun ainahan voi käyttää valmistajan ohjeen mukaista öljyä.
80- ja 90-luvulla tehtiin kestävimmät autot. Tällöin ei ollut käytössä tietokonemallinnuksia nykyisin tavoin, joten monet osat mitoitettiin kestämään niin, että on myös kulumavaraa.
Nykyisin etenkin moottorien osissa on tapana se, että ajetaan eri syklejä labrassa eri komponenteille/yksilöille ja todetaan, että se kestää takuuajan plus vähän päälle ja se riittää. Homma on kustannuslaskennan ja insinööriosastosan yhteistyötä. Vaikka insinööri sanoo, että "näin olisi tehtävä", niin kustannuslaskenta toteaa, että "eikä ole".
Tämän takia moottoreista puolet ovat nykyään muovia. "Muovinen termostaattikotelo" on esimerkki nykypäivän halpuutuksesta.
eiköhän kohta tehdä lohkotkin muovista
Se on mahdollista. Sylinteriputkehan on terästä kuitenkin ja niiden lämpö siirretään veteen.
Muovi vaan on pitkälti ongelmajätettä.
Aika kultaa muistot. 80 luvun autot olivat kovia ruostumaan. Ei tunnettu 100% sinkittyjä koreja, eikä muovisia, hiilikuituisia tai komposiittikoriosia.
Moottorit olivat erinomaisen matalaviritteisiä, koska komponentit eivät vielä kestäneet lähellekään 100 hv / litra tehoja. Tuon aikaisista 2 litran turbomoottoreistakin otettiin pitkälti alle 200 hv ja silti koneisiin/voimansiirtoon tuli kilin kalin virheitä alle 200 tkm.
Tietysti 1.3-1,6 litrainen 50-80 hevosvoimainen ajan tyypillinen 8 venttiilinen vapaasti hengittävä moottori sellaisenaan olisi ollut varmaan aika huoletonkin, mutta pikkuisenkin kuluneena, kaasuttimella varustettuna, täytti tuollaisten autojen starttimoottorin valitus lähiöiden lämmitystolpattoman parkkipaikan äänellään.
90-luvulla suuri parannus tuli kun moottorimerkintöjen perään tuli "i", mutta ruostumisongelmiin päästiin puuttumaan kunnolla vasta tällä vuosituhannella.
Jos aikoo ajaa autolla kauan (esim. 30 vuotta) pitää auto ruostesuojauttaa uutena ja sen jälkeen teettää tarkistukset ohjelman mukaan. Minulla on uutena hankittu 2000 vuoden Corolla, katsastuksessa ei ole koskaan ollut huomauttamista korin suhteen eikä juuri muunkaan.
50tkm mittarissa?
Ei vaan n. 300 000 km. Ajetut kilometrit ei ole ruostumisen ykkösasia muilla kuin ehkä Sinulla. Vaihdatko Sinä moottoriöljyt kalenterista katsomalla?
Jaa että hermostuit noin pienestä.
Koitahan jaksella.
En hermostunut mutta Sinun "vitsisi" meni nyt metsään.
Vai että täällä ajellaan vielä hevosilla. Meilläpäin tehot on kilowatteja.
Sylinteriputket ovat mennyttä aikaa, niitä oli joskus kymmeniä vuosia sitten.
Vähän ehkä pitää vielä petrata, että voi alkaa kertoa vitsejä julkisesti.
Ei se ollut vitsi.
Tutulla on 1986 mallinen corolla jolla on ajettu noin 60tkm. Työkaverilla on 1982 mallinen, sillä on ajettu jo yli 100tkm.
Täysin ajan kultaamia muistoja. Tuohon aikaan alle 10-vuotiaita autoja piti hitsata ihan yleisesti, ja tekniikka oli monessa autossa 150-200 tkm ajettuna loppu, mm. vaihtomoottoreita myytiin hyvin yleisesti.
Toki itse korjaaminen/huoltaminen oli ehkä helpompaa, mutta sitä sai tehdä huomattavasti enemmän/tiheämmin kuin nykyautoissa.
Ennen piti paremmin paikansa että 1.2 moottori kestää 120 000km, 2.0 200 000km, mutta isoja eroja olut silti aina ja jotkut kestäneet jopa yli 1 000 000km. Nykyään saattaa isokin moottori hajota alle 100 000km, mutta varovasti ajettuna voi pikkumoottorikin kestää pitempään.
Mitä enemmän tekniikkaa, sitä enemmän hajoavia osia ja pienet välykset ovat tarkkoja voitelun suhteen, volkkareissa ei ole kelvannut takuuseen samat öljyt kuin mitä itse myyntihetkellä suositelleet.
Joo, mutta jos ajaa noin vähän vuodessa, voi hyvin kävellä - tai jos ei jaksa, niin
käyttää sitten taksia.
Foordilla ja muilla saksalaisilla ne muistot olikin umpikultaisia kun viat ja moottori rikkoutumiset ovat nykyään ja tulevaisuudessa ihan normaalia.
Paaliin niitäkin autoja menee jo melkein nopeammin kuin 80 luvulla.
Kaikilla elämän autoilla olen selvinnyt minimissä sen 250.000-300.000 km.
Niitä on ollut varmaan 12-15 kappaletta. Öljyt on vaihdettu ja muuten
ovat saaneet osakseen vain huolimatonta hoitoa.
Ajokortti on ollut nyt jo 50 vuotta ja aina ajettu käytetyillä.