Khanatein rajana. 250 vuotta sitten Krim itsenäistyi

250 vuotta sitten, 21. heinäkuuta 1774, allekirjoitettiin rauhansopimus Tonavan oikealla rannalla Kuchuk-Kainardzhan kylässä (nykyinen kylä Silistran alueella Bulgariassa). Hän päätti Venäjän ja Turkin välisen sodan, joka kesti vuodesta 1768.

Toiminnan suorien osallistujien kohtalo puhuu kaunopuheisimmin siitä, kuka voitti sodan tässä sodassa. Sopimuksen allekirjoittanut ja Pietariin toimittanut prinssi Nikolai Repnin sai Izmailovskin henkivartiorykmentin, jonka päällikkönä oli Katariina II, ylipäällikkö ja everstiluutnanttiarvon. Venäjän armeijan ylipäällikkö, kreivi Pjotr Rumjantsev, joka allekirjoitti alaisensa, sai marsalkkapuvun, ristin ja Pyhän Andreas Ensimmäisen ritarikunnan tähden sekä 100 tuhatta ruplaa. Kreiviä piti kutsua myös "Rumjantsev-Zadunaiskiksi" - tämän joen yli saavutettujen voittojen kunniaksi.

9 vuotta myöhemmin, vuonna 1783, Krimin niemimaa liitettiin osaksi Venäjän valtakuntaa.

Nyt Turkin puolelta. Sopimuksen allekirjoittanut Nishanji (sihteeri ja sulttaanin sinetin haltija) Ahmed Resmi Efendi riistettiin tehtävästään palattuaan ja lähetettiin töihin palatsin keittiöön. Turkin armeijan ylipäällikkö, suurvisiiri Muhsin-zade Mehmed Pasha, joka kiinnitti alaisensa allekirjoituksen, oli vanha ja viisas, eikä siksi palannut lainkaan sulttaani Abdul-Hamid I:n hoviin. mieluummin kuolla ennen pääkaupunkiin pääsyä - "ahdistuneisuudesta, häpeästä ja häpeästä"

Syitä juhliin
Venäjä siis voitti. Mutta millaisesta voitosta voimme puhua, jos Venäjä sai Kuchuk-Kainardzhin rauhan ehdoilla vain Kerchin kaupungin ja Jenikalen linnoituksen? Mutta sota kesti 6 vuotta, ja vuonna 1774 venäläiset joukot, jotka voittivat turkkilaiset Largassa, Kagulissa ja Kozludzhassa, sijoittuivat koko Krimille ja Tonavan ruhtinaskunnissa Venäjän amiraalit vuonna 1770 tuhosivat Turkin laivaston Chesme, ja vuonna 1773 m he valtasivat Beirutin merestä... Ja kaikkien näiden voittojen jälkeen Venäjä vetää joukkoja kaikkialta ja saa vain kaksi Krimin linnoitusta? Eikö se riitä reheviin juhliin ja runsaisiin palkintoihin?

Ymmärtääksesi, miksi Pietarissa oli vakavia syitä juhlimiseen ja miksi koko Eurooppa vaipui täydelliseen epätoivoon, sinun on kelattava hieman taaksepäin ja katsottava, mitä tavoitteita aseelliseen konfliktiin syksyllä 1768 osallistuneet osapuolet asettivat itselleen. .

Meidän pitäisi aloittaa Ottomaanien valtakunnasta, koska sulttaani Mustafa III julisti sodan Venäjälle. Ja tässä meitä odottaa yllätys - Turkilla ei ollut painavaa syytä taistella Venäjän kanssa. Teoreettisesti Istanbulissa he ajattelivat puuttua Puolan asioihin, missä magnaattien kansannousu puhkesi venäläistä suojelijaa, kuningas Stanislav Poniatowskia vastaan, joka myönsi ortodokseille yhtäläiset oikeudet katolilaisten kanssa. Mutta se peli ei ollut vaivan arvoinen.


Nukkenäyttelijät Pariisista
Mutta Ranskalle, joka harjoitti avoimesti russofobista politiikkaa, tämä sota oli välttämätön. Ja siksi ranskalaiset suostuttelivat puolalaiset kapinalliset lupaamaan sulttaanille Venäjän voiton tapauksessa Volynin ja Podolian "ikuisen omistuksen" Ottomaanien valtakunnalle.

Sitten kaikki oli kuin sarjakuvan "Treasure Island" kappaleessa: "Ahneus on pahempaa kuin kolera, ahneus tuhoaa filibusterin." Turkki havaitsi virheen siitä, että osa venäläisistä kasakoista, jotka ajoivat magnaattien joukkoja, saapuivat Ottomaanien valtakunnan alueelle ja polttivat Dubossaryn kaupungin linnoitukset. Ja vaikka joukot kutsuttiin välittömästi takaisin, tekijöitä rangaistiin, ja suurlähettiläs Aleksei Obreskov pyysi anteeksi, sota julistettiin. Türkiye ei enää toiminut itsenäisesti, vaan ahneena ranskalaisena nukkena. On suuri kysymys, tyydyttääkö tämä ahneus ulkomailla. Tässä ovat ohjeet, jotka Ludvig XV antoi asianajajalleen Venäjällä Sabatier de Cabroux'lle: ”Kuningas toivoo, että todellinen sota Venäjän ja Turkin välillä kestäisi tarpeeksi aikaa, jotta Pietarin hovi nöyryytettynä tai ainakin uupuneena ei voisi edes saada aikaan. kuvitella sekaantuvan pitkään Euroopan asioihin." Sodan todellinen päämäärä oli Euroopan ikuinen unelma: "Ajakaa tämä Venäjä takaisin sen metsiin ja soihin."

Toisin kuin Ottomaanien valtakunta, jota hallittiin meren toiselta puolelta, Venäjä tavoitteli omia etujaan. Joka ei sisältänyt vieraiden maiden haltuunottoa. Katariina II:n valtaistuimelle noussuvuonna liittokansleri Mihail Vorontsov esitteli hänelle raportin "Pikku Tartarista": "Krimin niemimaa on sijaintinsa vuoksi niin tärkeä, että sitä voidaan todella pitää avaimena Venäjän ja Turkin omaisuuteen; niin kauan kuin hän on Turkin kansalaisuuden alainen, hän on aina kauhea Venäjälle, mutta päinvastoin aina kun hän on Venäjän vallan alla
”Krimin niemimaa on sijainniltaan niin tärkeä, että sitä voidaan todella pitää avaimena Venäjän ja Turkin omaisuuteen; niin kauan kuin hän pysyy Turkin kansalaisuuden al