Sukulaiseni kuoli eilen

Erikoinen yllättävä tapaturma.

Minä ja lähisukulaisensa johon itekin lukeujun, tiesimme ettei hän uskonut Jumalaan. Juttelin juuri n. tuntillinen sitten vainajan siskon kanssa, joka on äitini ja lyhyjesti juttelimme uskostakin. Hänen mielestään jokainen voi uskoa tavallaan. Hän ei maininnut mihin uskoa. Voi siis uskoa vaikka siihen aijanseipääseen.

No niin tätini. Onko Jeesus olemassa kun olet siellä rajan toisella puolella? Niin, et ole tietoinen kysymyksestäni ja vaikka olisitkin niin et voisi minulle vastata. Minä tiedän että Hän on olemassa. Miten paljon sinullekin yritin Hänestä kertoa. En tiejä mitä sanoa sinulle muuta. En ejes tiejä tulenko hautajaisiisi, joka on siunaustilaisuus ilman peijaisia. Luultavasti sinut tuhkataan siunaustilaisuujen jälkeen, siis liharuumiisi. Olen pahoillani etten saanut suhteesi enemmän aikaiseksi. Rukoilin kyllä uskoontulosi puolesta. Äitini kertoi että sinulla oli runsaasti rahaa säästössä ja että säilytit niitä taivasmatkaa varten.
Et sinä saa yhtään euroa mukaasi sinne minne menet ja millä perusteella sinä taivasmatkalle ajattelit päästä?

Pian on ylösnousemuksen aika poisnukkuneile ja ylöstempaus elossa oleville. Enempää en sinua muistele tässä. Sukulaisten kanssa tietenkin juttelemme ja hoijamma ne asijat, jotka on hoijettaman.

Kun sain tekstarin tänään herättyjäni äitiltäin että siskonsa on kuollut niin olin järkyttynyt kun tiesin että tarina ei mene välttämättä niin että viime hetkillään on tullut uskoon enää sairaalassa kuolinvuoteellaan, en tiejä tuliko enää tajuihinsakaan sairaalassa.

Olen pettynyt kun enemmän ja paremmin evankelioinut häntä. Hän oli ainoa jumalaton sukulaiseni joka ärsyyntymättä kuunteli evankeliumia kun hälle saarnauttelin. Äitini totesi mulle äsken että hän oli kiinostunut kaikista asioista, hänellä oli silleen erikoinen luonne ettei evankeliumi ärsyttänyt tai ainakin salasi sen hyvin jos ei ärsyttänytedes minimaalisesti.

Onhan se teorijassa mahtollista että äitini pikkusisko pelastuu , mutta silloin se on tapahtunut aivan viime elonmetreillä. En tämän enempää halua sanoa missä hän sitten ikuisuutensa joutuu saa viettää , mutta ilman uskoa Jeesukseenhan hän viettää sen "taivasmatkatta". Minä en tiejä hänen viimeisestä vuorokauvestaan jmuuta kuin että vietti sen sairaalassa ja sekin on auki oliko sairaalassa kertaakaan tajuissaan. Tilastollinen todennäköisyys hänen uskoontulolleen on mikä sitten onkaan.

Minä muuten itken nyt jos jotakuta kiinnostaa se tietää. Mutta ei tule kyyneleitä. Tai tuli nyt yksi toisesta silmästä. Itkuni on tiedostavaa, se on tuskaista, se on pettymystä täynnä, turhautuneen itkua, jossa on suuttumustakin enkä oikein tiedä keneen olen suuttunut mutta en Jumalaan ainakaan.Sen minä tiejän kuitenkin.

Surusilmäisesti,

Selef Urge