Pelkään oksentamista kuollakseni

Terve. Oon 16v tyttö ja mä pelkään kuollakseni oksentamista. Emetophobia jos oikein kirjoitin. Ihan pienestä asti alkanut. Sain ihan pikkusena unikauhukohtauksia joista seurasi vuosien varrella paniikkikohtaukset. Olen tasan kerran oksentamit paniikkikohtauksen aikana. Siitä alko ahdistushäiriö. Moni varmasti kokee saman että kun ahistaa paljon nii tulre vähän paha olo. Ja minä kun sitä oksentamista kammoan nii se vaan pahenee entisestään. Mulla on myös sosiaalinen ahdistus eli ahdistun tosi helposti esim koulussa tai isoissa kauppakeskuksissa jonka vuoksi mun koulu on menny aivan perseelleen ja en tänä vuonna päässy yhteishakuun koska olin tosi paljon pois koulust. Tuntuu et opettajat varsinkaan ei ymmärrä koska tuskin he kokevat tätä samaa. Viimeksi oksensin riparileirin ekana yönä koska sain noron. Eka noro koskaan ja se oli ku helvettiin tipahtanu hetkessä. En ollu sinä päivänä syönyt mitään koska ahisti tosiaan se leiri enkä edes ymmärrä miksi ihmeessä mä valitsin leirin koska siellä ei ollu muita tuttuja plus se sosiaaline ahistus. Noh siinä sit 4am-8am oksensin pelkkää vatsahappoja koska en tosiaan syönyt mitään. Vettä koitin litkiä sen mitä pystyin ennen uutta yökkäystä. Rajuin tauti mitä koskaan on ollu. Oksentelin nii monta kertaa etten edes pysynyt laskuissa mukana. Noh se hellitti aamulla ja äippä tuli hakemaan. Seuraavat pari päivää kotona istuin suihkussa kuumassa vedessä. Poikaystäväni oli niin ihana että oli silti mun tulena meillä ja sairastu itekki🥹 mut oksens vaan kerran ja siinä se. Alko vähän vituttaa että miks mä just sain sen rajun ja toune oksens vaan kerran. Mutta en sen jälkeen ole oksentanut ja kammo siitä asti pahentunut. En ole koko kesänä ollut missään. Korkeintaan kaupassa käynyt. Mun piti kuntoutua tänä kesänä sosiaalisesta ahistuksesta mut se ei tosiaan ole helppoa. Haluisin paljon mennä uimaan yms... Mut mua vaan ahistaa jonka myötä alkaa oksetta ja vatsa menee sekasin enkä pysty lähtemään. Mulla on ollu 3 tukihenkilöä. Kaikki nämä th:t vaihtu vuoden vaihteessa ja piti kertoa kaikki samat jutut uudestaan ja uudestaan. Lopetin ottamasta vastaan enää yhtäkään tukihenkilöä joten nyt koitan omin voimin selvitä. Mulle määrättiin propral mutta se ei oo auttanut lähes ollenkaan vaikka valehtelen ottavani et muilla ois parempi mieli. Mulle määrättiin masennuslääkkeet mut niitä en edes aio hakea. Mä vaan toivon et voisin tehä koulutehtävät kotoo käsin ja sillon tällön fiiliksen mukaan mennä pajalle tekemään openkaa tehtäviä. Tätä on hankala kertoa ihmiselle kuka ei tosiaankqan ymmärrä miltä tää tuntuu. Mulle todettiin epilepsia viime keväänä ja se ahistaa myös enemmän. Joka ikinen kevät mä muuraudun omaan huoneeseen ja pyydän kaikkia pesemään kädet ennenku koskee mihinkään muuhun. Pesen tosi usein vessat ja siivoon huoneen. Pesen käsiä tosi paljon joka pahentaa mun atooppista ihoa aivan helvetisti. Suorastaan haluan kuolla tän takia. Vihaan jatkuvaa pelkoa ja ahistusta "mitä jos, entä jos" Koulun painostaminen. Jos mä joutuisinki laitokseen? Se pahentais kaikkea entiseetään. Must tuntuu et jos laitokseen ikinä joudun nii musta tulee oikeesti kylmä ku jää ja kova ku kivi. Jähmettyisin ihan kokonaan, olisin syömättä varmaan loppuelämäni enkä pystyis edes puhumaan kellekkään. Tää on tosi monimutkanen asia ja aina sanotaan et " no kyl se menee ohi" tai "mennää ny vaa" kun ei se vaan ole niin helppoa ja yksinkertaista. Mun paraskaveri ei iki pese käsiään meillä, se syö sormiaan PESEMÄTTÄ NIITÄ. Ja tekee kaikkea ällötävää. Mä oikeesti vihaan elää tässä. Mulla on apua tähän ja siks sain viimetalven "lomaa" koulusta. Tosin piti melkein uhata omalla hengellä että mut otettais tosissaan joka kuulostaa aivan sairaalta. Mulla on nyt apua tässä mut silti mun pitää joskus päästä tästä eroon tai edes lievittää tätä. En juoa alkoa tai käytä huumeita. Nikotiini on ainoa mitä käytän. Mulla todettiin masennus joka ei pidä paikkansa koska mulla on joka talvi kaamosmasennusta niikun varmasti monella muullakin. Siks en lääkkeitä suostu vetämään.

Kirjotin tän siks et saan tän avattua muille ihmisille. Vaikka vanhemmille keiden lapsi saattaa samaistua tähän. Jos on jotain vinkkejä antaa tähän nii oon kuunteleva korva. Kiitos.