Ihminen on Jumalan kuva

Ihmisen jalkapohjat ovat kaarevat. Kaari rakennetta käytetään siltojen rakentamisessa, sillä se kestää hyvin painoa. Ihminen kävelee pystyssä kahdella jalalla, jolloin koko ruumiin paino kohdistuu jalkoihin. Apinoiden jalat ovat littanat. Niiden koko ruumiin paino ei kohdistukaan jalkoihin, sillä ne eivät ole ihmisen tavoin pystykävelijöitä. Apinoiden ruumiin paino jakautuu jalkojen lisäksi käsivarsiin, koska apinat ovat rystykävelijöitä. Ihmisellä on sellainen polvi, että se lukkiutuu ja mahdollistaa pystyssä seisomisen. Apinoilla ei ole sellaisia polvia. Ihmisen ja apinan alaraaja myös kiinnittyy lantioon eri tavalla, koska niiden kävelyasento on eri. Ihmisellä pää kiinnittyy selkärankaan suoraan pään alta ja kaulanivel sallii katsomisen alas jalkoihin. Jos ihmisen pää olisi kiinni selkärangassa kuin apinoilla pään takaa, emme näkisi mihin astumme emmekä edes eteenpäin. Tuijottaisimme vain taivasta. Lisäksi eroa on tasapainoelimessä. Siellä on kummallakin kolme juttua, mutta apinoilla ne kaikki ovat samaa kokoa. Ihmisellä eivät kaikki samaa kokoa. Pieni ero, mutta suuri vaikutus. Ihmisellä on pystykävelijän tasapaino.

Pystyssä kävely jättää kädet vapaiksi työskentelyyn. Sitä varten ihmisen selkäranka on s kirjaimen mallinen, toisin kuin apinoilla. Painonnostaja pystyy nostamaan yli 100kg suorille käsivarsille pään yläpuolelle ja selkä kestää rasituksen katkeamatta. Apinoilla on käsivarsissa lukitus, kuten ihmisellä polvissa. Ne kävelevät rystysillä. Ihmisellä ei ole käsivarsissa sellaista, edes surkastunutta jäännettä. Ihmisellä on peukalo, joka taipuu vasten muita sormia. Apina sen sijaan ei pysty tarkkuusotteeseen. Vieläpä ihmisellä on mutkikkaat sormenjäljet. Sen ansiosta sormissa on herkkä tuntoaisti, joka on tarpeen, kun pitelee asioita käsissään. Apinoiden sormet eivät ole niin herkät.

Kun käyttää käsiään, tehdäkseen vaativia asioita, tarvitsee myös älyä. Ihmisellä on aivot, joilla pystyy suunnittelemaan asioita, joiden valmistaminen onnistuu vain ihmisen käsillä. Suurin ero ihmisen ja apinoiden välillä on henkisissä kyvyissä. Ihmisellä on kauneuden tajua, omatunto ja uskonnollinen tarve. Apinat eivät harrasta taiteita tai rukoile. Ihminen on ainut eläin, joka kysyy elämän tarkoitusta ja pohtii omaa kuolemaa tai ihmiskunnan tulevaisuutta kaukaisuuteen asti. Ihmisen henkisiä kykyjä palvelee käsitteellinen kieli, joka toimii työkaluna käsitellä abstrakteja asioita. Vain ihmiset puhuvat. Apinat eivät siihen kykene. Apinoiden suun, kurkun, äänihuulten rakenne ei mahdollista sitä äänteiden rikkautta, jota esiintyy ihmisten kielissä. Sitä paitsi niiltä puuttuu aivoista ihmisillä oleva puhekeskus, aivoalue, joka vastaa puheen tuottamisesta.

Eroja on varmasti muitakin. Ainakin apinat ovat karvaisempia ja niiden uroksen siittimessä on siitinluu, mitä miehellä siittimessä ei ole. Silmät ovat erilaiset, joten ehkä apinat eivät näe värejä samoin kuin ihminen. Ellen erehdy, niin eroa on myös veren veriryhmien suhteen ja sukusolujen kromosomien määrässä.

Minä en usko, että ihmiset ovat kehittyneet toisista elävistä olennoista ja lähisukua apinoiden kanssa. Minä uskon, että ihmiset on luotu siten kuin Raamattu meille kertoo. Eli tehty erikseen, valmistamalla suoraan maan aineista ruumis ja antamalla siihen elämä.