Ihmisen tarve haluta asioita tekee usein onnettomaksi. Joku palstalla oli tullut mitä ilmeisemmin onnettomaksi mansikoista, ei ollut varaa niihin ja oli vihainen viljelijöille.
Minäkin haluan asioita joskus. Isompi asunto olisi tarpeellinen. Toive ei toteudu. Olisi mukava ehkä myös laittaa nykyistä asuntoa, olla varaa palkata ammatti ihmisiä tekemään, kun itsellä jää projektit kesken ja mikään ei etene oikeasti, projektia tehdään koko kesä ja jää kesken ja jää ratkaisuja, jotka tekisin kuitenkin toisin, jos osaisi.. työnjälki ei itseäkään miellytä..jälleenmyyntiarvo laskee kuin kissan häntä. Kyllä, se voi turhauttaa.
Asioita on, joita ei saa. Se on fakta. Reaaliteetit on todettava, omat taidot ja varallisuus on mitä on. Kun ei ole rikas, ei voi elää kuten parempituloinen. Kun ei ole hyvätuloinen, ei saa haluamiaan asioita
Aloin kuitenkin miettimään hengellistä vanhaa viisautta, että ihmisen toiveet ja "halut", aiheuttavat turhaa pettymystä. Monet hengelliset asiat monissa uskonnoissa opettavat jonkinlaista luopumisen tietä. Toki monet uskonnot ajavat ihmisen täydelliseen passiivisuuteen, kun jäävät odottamaan maailmanloppuaan. Tuskin fanaattinen hullutuskaan on ihmiselle hyväksi ja sekin perustuu ihmisen haluun...haluun nähdä uskon toteutuminen ja jäädäänkin ehkä unelmoimaan Jeesuksen paluusta, muu koetaan hyödyttömäksi.
Jos osaa päästää irti mielikuvista, asioista...esimerkiksi turhasta "pyrkimyksestä saavuttaa", luultavasti silloin asioita on helpompi tarkastella pelkästään järjen tasolla. Tämä yhteiskunta antaa liiaksi olettaa, että kaikilla on samat mahdollisuudet...ei ole, jokaisessa yhteiskunnassa on sekä rikkaita että köyhiä, ihmisiä joilla on omaisuutta ja joilla ei ole ja siinä välillä seilaa monikin, se myös liittyy yhteiskuntaluokkaan, se jako ei ole kadonnut, vaikka muuta meille uskotellaan.
Tämmöistä mietin...mutta olisi hienoa jotenkin mielentasolla päästää irti turhista toiveista ja olla tyytyväinen siihen mitä on. Tyytymättömyys saa elämän piloille. Se oli se pääpointti mietinnässä.
Lightning
Minäkin haluan asioita joskus. Isompi asunto olisi tarpeellinen. Toive ei toteudu. Olisi mukava ehkä myös laittaa nykyistä asuntoa, olla varaa palkata ammatti ihmisiä tekemään, kun itsellä jää projektit kesken ja mikään ei etene oikeasti, projektia tehdään koko kesä ja jää kesken ja jää ratkaisuja, jotka tekisin kuitenkin toisin, jos osaisi.. työnjälki ei itseäkään miellytä..jälleenmyyntiarvo laskee kuin kissan häntä. Kyllä, se voi turhauttaa.
Asioita on, joita ei saa. Se on fakta. Reaaliteetit on todettava, omat taidot ja varallisuus on mitä on. Kun ei ole rikas, ei voi elää kuten parempituloinen. Kun ei ole hyvätuloinen, ei saa haluamiaan asioita
Aloin kuitenkin miettimään hengellistä vanhaa viisautta, että ihmisen toiveet ja "halut", aiheuttavat turhaa pettymystä. Monet hengelliset asiat monissa uskonnoissa opettavat jonkinlaista luopumisen tietä. Toki monet uskonnot ajavat ihmisen täydelliseen passiivisuuteen, kun jäävät odottamaan maailmanloppuaan. Tuskin fanaattinen hullutuskaan on ihmiselle hyväksi ja sekin perustuu ihmisen haluun...haluun nähdä uskon toteutuminen ja jäädäänkin ehkä unelmoimaan Jeesuksen paluusta, muu koetaan hyödyttömäksi.
Jos osaa päästää irti mielikuvista, asioista...esimerkiksi turhasta "pyrkimyksestä saavuttaa", luultavasti silloin asioita on helpompi tarkastella pelkästään järjen tasolla. Tämä yhteiskunta antaa liiaksi olettaa, että kaikilla on samat mahdollisuudet...ei ole, jokaisessa yhteiskunnassa on sekä rikkaita että köyhiä, ihmisiä joilla on omaisuutta ja joilla ei ole ja siinä välillä seilaa monikin, se myös liittyy yhteiskuntaluokkaan, se jako ei ole kadonnut, vaikka muuta meille uskotellaan.
Tämmöistä mietin...mutta olisi hienoa jotenkin mielentasolla päästää irti turhista toiveista ja olla tyytyväinen siihen mitä on. Tyytymättömyys saa elämän piloille. Se oli se pääpointti mietinnässä.
Lightning
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.