Suomi taisi 1941-44 syyllistyä t oiseenkin kansanmurhaan nimittäin

Kaleva-sivustolla onkin mainittu tästä nolosta episodista Suomen miehityshallinnon historiasta.

-------------

Kaleva

Mannerheim määräsi keskitysleirit Itä-Karjalaan

[Jo vuodelta 2008!]

[Alustusteksti:] Itä-Karjalan venäläinen väestö siirrettiin syksyllä 1941 keskitysleireille ylipäällikkö Mannerheimin käskystä. Asiasta kirjoittaa historiantutkija Osmo Hyytiä teoksessaan sota-ajan Itä-Karjalasta.

[Varsinaiseen artikkeliin:]

Itä-Karjalan venäläinen väestö siirrettiin syksyllä 1941 keskitysleireille ylipäällikkö Mannerheimin käskystä. Sotilashallinto perusteli venäläisten siirtoja sillä, että väestö asui sotatoimialueella ja oli mahdollisesti epäluotettavaa.

Ylipäällikön etukäteen antamasta sotilaskäskystä vangita venäläiset ei puhuttu mitään. Tiedot ovat historiantutkija Osmo Hyytiän tietoteoksesta Suomalainen Itä-Karjala 1941-1944. Editan kustantama kirja perustuu erittäin laajaan lähdeaineistoon. Kustantajan mukaan tutkimus tarjoaa uusia näkökulmia jatkosodasta käytyyn keskusteluun.

Jatkosodan alkaessa kesäkuussa Suomi aloitti hyökkäyksen ja eteni Laatokan pohjois- ja itäpuolitse Itä-Karjalaan. Alueen väestö eroteltiin kahteen ryhmään: kansallisiin ja epäkansallisiin. Jälkimmäiseen ryhmään kirjattiin venäläiset, mutta myös ukrainalaisia, puolalaisia, latvialaisia ja moldovalaisia. Epäkansalliset siirrettiin keskitysleireihin.

Itä-Karjalan kaikkien keskitysleirien asukasmäärä oli suurimmillaan 23 984 vuoden 1942 huhtikuun alussa. Vuoden lopussa leiriläisiä oli vielä 14 862.

Itä-Karjalaan rotuoppia [!!!!!!!!!!!!!!!!]

Sitä mukaa kuin suomalaiset etenivät Itä-Karjalassa, alueen väestö kirjattiin ja jaoteltiin kansallisuuden perusteella. Väestökirjauksen tarkoituksena oli "Suomen kansaan elimellisesti liittyvän ja rodullisesti puhtaan kantaväestön luominen Itä-Karjalaan".

Ylipäällikkö oli jo ennen Itä-Karjalan sotilashallinnon perustamista 8. heinäkuuta 1941 antanut käskyn, jossa määrättiin vallattavalle alueella jääneen väestön käsittelystä. Sen mukaan venäläinen väestö oli vangittava ja toimitettava keskitysleireihin.

Venäläisiin ei kuitenkaan tullut lukea suomalaisista tai karjalaisista vanhemmista polveutuvia venäjänkielisiä henkilöitä, jotka halusivat liittyä karjalaiseen väestöön.

Kansalliseen väestöön kuulunut sai vihreän oleskeluluvan, epäkansalliseen punaisen kortin.

Valtaosa leiriläisistä aliravittuja

Vallattujen alueiden väestö koostui melkein yksinomaan naisista, alle 15-vuotiaista lapsista ja vanhoista miehistä. Tämä näkyi myös leirien kuolemansyytilastoissa, joissa perussyyksi tai lisätekijäksi kuolemaan on arvioitu aliravitsemus.

Korkeimmillaan kuolleisuus oli kesällä 1942. Silloin kuoli 500-600 henkeä kuukaudessa. Kuolleista suurin osa oli lapsia ja vanhuksia.

Esimerkiksi Äänislinnan (Petroskoin) leireillä kuoli vuonna 1942 kaikkiaan 3 017 ihmistä. Itä-Karjalan kaikkien keskitysleirien kuolleisuus nousi vuoden loppuun mennessä 3 516 henkeen.

Keskitysleirit oli määrätty noudattamaan sotavankileirien ravintoannoksia. Laskennallisista ravintoarvoista (työssä käyville 2 538 ja käymättömille 2 038 kaloria) ei kuitenkaan kyetty pitämään kiinni. Perunan loputtua vuoden 1942 alussa ravintoarvot jäivät vielä alhaisemmiksi. Aliravitsemus paheni ja leiriläisiä alkoi kuolla nälkään.

-----

Ja tämä on julkaisusta nimeltä KALEVA.

https://www.kaleva.fi/mannerheim-maarasi-keskitysleirit-ita-karjalaan/2239203

Typistetty versio Savon Sanomissa:

https://www.savonsanomat.fi/paikalliset/3335649

Löytyy myös MTV-uutisista:

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/mannerheim-maarasi-keskitysleirit-ita-karjalaan/1963640#gs.i7wacp

En olisi ollut ylpeä, jos olisin itse ollut mukana. Kukaan tolkun ihminen ei olisi ylpeä.

Näköjään jo ennen tätä löytyy MTV-uutista itä-Karjalan keskitysleireistä - vuodelta 2004!

-------

Muistelmateos kuvaa Itä-Karjalan keskitysleirien kurjuutta

Muistelmateos antaa äänen Itä-Karjalan keskitysleirien lapsille. Suomalaisleireillä olleet vetoavat korvausasiassa presidentti Haloseen.


Nälkä, taudit, kuolema, pakkotyö, raippa- ja pamputusrangaistukset, vapautus, jatkuva epäluulo. Nämä seikat jäävät voimakkaina mieleen, kun lukee Itä-Karjalassa lapsuutensa viettäneiden entisten alaikäisten leirivankien muistelmia sotavuosilta 1941-44.

Tuona aikana Suomi miehitti suurta osaa Neuvosto-Karjalaa, Aunusta, Syväriä, Petroskoita, Äänisniemeä, siis alueita, jotka eivät koskaan olleet kuuluneet Suomelle. Itä-Karjalaan tultuaan suomalaismiehittäjät internoivat sinne jääneet siviilit, eli lähinnä naiset, lapset ja vanhukset, leireihin, joita ensi kutsuttiin keskitysleireiksi ja myöhemmin siirtoleireiksi.

- Leiriajasta päällimmäisenä muistona on kauhu ja kuolema ja nälkä. Ensimmäisenä leirivuotena ihmisiä kuoli surkeille lavitsoilleen ja ruumiit kannettiin pois, itkettiin, valitettiin, joku meni joskus järjiltään... Meillä oli aina nälkä! muistelee vuonna 1936 Petroskoissa syntynyt Lenina Pavlovna Makejeva.

Hän ja monet muut kertovat tarinansa kirjailija Marja-Leena Mikkolan kirjassa Menetetty lapsuus - suomalaismiehittäjien vankeudessa 1941-44 (Tammi). Entisten leirivankien kohtaloiden lisäksi Mikkola piirtää kuvaa alueen kulttuurista ja historiasta, mm. Pietari Suuren perustamasta Petroskoista ja tarunhohtoisesta Äänisniemestä.

Enimmillään leireillä oli noin 25 000 venäläistä, ja heistä kuoli suomalaisarvioiden mukaan 4 600-4 700. Suurimmilleen kuolleisuus nousi keväällä 1942, jolloin elintarviketilanne huonontui ratkaisevasti myös Suomessa.

Itä-Karjalan leireillä olleet vetoavat Haloseen

Suomalaisleireillä Itä-Karjalassa jatkosodan aikana olleet venäläiset entiset lapsivangit vetoavat presidentti Tarja Haloseen ja Suomen eduskuntaan saadakseen korvauksia leiriajan aiheuttamista kärsimyksistä.

Asiasta kertoi entisten alaikäisten leirivankien yhdistyksen ensimmäinen puheenjohtaja petroskoilainen Klavdia Njuppijeva, joka esiintyi Marja-Leena Mikkolan kirjan "Menetetty lapsuus - suomalaismiehittäjien vankeudessa 1941-44" julkistamistilaisuudessa Helsingissä.

- Vetoomuksemme tavoitteena on korvausten maksaminen entisille suomalaisille vangeille, Njuppijeva totesi.

Hänen mukaansa tänä päivänä on vielä elossa noin 8 000 entistä suomalaisten keskitysleirien vankia. Entiset leirivangit ovat nyky-Karjalassa joutuneet vaikeaan tilanteeseen, koska pienien eläkkeiden takia he eivät aina pysty hoitamaan sairauksiaan tai hankkimaan kalliita lääkkeitä. Njuppijeva muistutti, että lähes kaikilla leirivangeilla on sairauksia, joista suuri osa johtuu leiriaikojen nälästä ja kylmyydestä.

- Meitä on elossa kolme sisarusta, ja meillä kaikilla on sydän- ja verisuonisairauksia sekä reumaattisia vikoja. Minulla on toisen luokan invaliditeetti, kertoi Njuppijeva, joka valmistui sodan jälkeen biologiksi ja maataloustieteiden kandidaatiksi.

Njuppijeva kääntyi entisten alaikäisten leirivankien korvausasiassa kymmenkunta vuotta sitten Suomen silloisen presidentin Martti Ahtisaaren puoleen vastausta milloinkaan saamatta.

[Ahtisaaren tai Halosen nimenomaan olisi pitänyt antaa vastakaikua eikä hiljetä, kun vankileirit löytyikin omalta puolelta.]

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/muistelmateos-kuvaa-ita-karjalan-keskitysleirien-kurjuutta/1992576

Anonyymi kirjoitti:

Näköjään jo ennen tätä löytyy MTV-uutista itä-Karjalan keskitysleireistä - vuodelta 2004!

-------

Muistelmateos kuvaa Itä-Karjalan keskitysleirien kurjuutta

Muistelmateos antaa äänen Itä-Karjalan keskitysleirien lapsille. Suomalaisleireillä olleet vetoavat korvausasiassa presidentti Haloseen.


Nälkä, taudit, kuolema, pakkotyö, raippa- ja pamputusrangaistukset, vapautus, jatkuva epäluulo. Nämä seikat jäävät voimakkaina mieleen, kun lukee Itä-Karjalassa lapsuutensa viettäneiden entisten alaikäisten leirivankien muistelmia sotavuosilta 1941-44.

Tuona aikana Suomi miehitti suurta osaa Neuvosto-Karjalaa, Aunusta, Syväriä, Petroskoita, Äänisniemeä, siis alueita, jotka eivät koskaan olleet kuuluneet Suomelle. Itä-Karjalaan tultuaan suomalaismiehittäjät internoivat sinne jääneet siviilit, eli lähinnä naiset, lapset ja vanhukset, leireihin, joita ensi kutsuttiin keskitysleireiksi ja myöhemmin siirtoleireiksi.

- Leiriajasta päällimmäisenä muistona on kauhu ja kuolema ja nälkä. Ensimmäisenä leirivuotena ihmisiä kuoli surkeille lavitsoilleen ja ruumiit kannettiin pois, itkettiin, valitettiin, joku meni joskus järjiltään... Meillä oli aina nälkä! muistelee vuonna 1936 Petroskoissa syntynyt Lenina Pavlovna Makejeva.

Hän ja monet muut kertovat tarinansa kirjailija Marja-Leena Mikkolan kirjassa Menetetty lapsuus - suomalaismiehittäjien vankeudessa 1941-44 (Tammi). Entisten leirivankien kohtaloiden lisäksi Mikkola piirtää kuvaa alueen kulttuurista ja historiasta, mm. Pietari Suuren perustamasta Petroskoista ja tarunhohtoisesta Äänisniemestä.

Enimmillään leireillä oli noin 25 000 venäläistä, ja heistä kuoli suomalaisarvioiden mukaan 4 600-4 700. Suurimmilleen kuolleisuus nousi keväällä 1942, jolloin elintarviketilanne huonontui ratkaisevasti myös Suomessa.

Itä-Karjalan leireillä olleet vetoavat Haloseen

Suomalaisleireillä Itä-Karjalassa jatkosodan aikana olleet venäläiset entiset lapsivangit vetoavat presidentti Tarja Haloseen ja Suomen eduskuntaan saadakseen korvauksia leiriajan aiheuttamista kärsimyksistä.

Asiasta kertoi entisten alaikäisten leirivankien yhdistyksen ensimmäinen puheenjohtaja petroskoilainen Klavdia Njuppijeva, joka esiintyi Marja-Leena Mikkolan kirjan "Menetetty lapsuus - suomalaismiehittäjien vankeudessa 1941-44" julkistamistilaisuudessa Helsingissä.

- Vetoomuksemme tavoitteena on korvausten maksaminen entisille suomalaisille vangeille, Njuppijeva totesi.

Hänen mukaansa tänä päivänä on vielä elossa noin 8 000 entistä suomalaisten keskitysleirien vankia. Entiset leirivangit ovat nyky-Karjalassa joutuneet vaikeaan tilanteeseen, koska pienien eläkkeiden takia he eivät aina pysty hoitamaan sairauksiaan tai hankkimaan kalliita lääkkeitä. Njuppijeva muistutti, että lähes kaikilla leirivangeilla on sairauksia, joista suuri osa johtuu leiriaikojen nälästä ja kylmyydestä.

- Meitä on elossa kolme sisarusta, ja meillä kaikilla on sydän- ja verisuonisairauksia sekä reumaattisia vikoja. Minulla on toisen luokan invaliditeetti, kertoi Njuppijeva, joka valmistui sodan jälkeen biologiksi ja maataloustieteiden kandidaatiksi.

Njuppijeva kääntyi entisten alaikäisten leirivankien korvausasiassa kymmenkunta vuotta sitten Suomen silloisen presidentin Martti Ahtisaaren puoleen vastausta milloinkaan saamatta.

[Ahtisaaren tai Halosen nimenomaan olisi pitänyt antaa vastakaikua eikä hiljetä, kun vankileirit löytyikin omalta puolelta.]

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/muistelmateos-kuvaa-ita-karjalan-keskitysleirien-kurjuutta/1992576

Lue lisää

Laitetaanpa uudestaan tuo viitattu kirja, eli:

Marja-Leena Mikkola, "Menetetty lapsuus - suomalaismiehittäjien vankeudessa 1941-44"

julkaisija: Tammi


Marja-Leena Mikkolan kirja löytyy muuten Adlibriksestä e-kirjana. Tämä on teoksen synopsis.


Suomen sotahistorian synkkä luku.

Toisen maailmansodan vuosina 1941–1944 Suomi miehitti suurta osaa Neuvosto-Karjalaa, Aunusta, Syväriä, Petroskoita, Äänisniemeä – alueita, jotka eivät koskaan olleet kuuluneet Suomelle. Tästä niin sanotusta Itä-Karjalasta oli tarkoitus tulla osa Suur-Suomea ja sen väestön haluttiin olevan puhtaasti suomensukuista. Tämän vuoksi venäläiset siviilit, ennen kaikkea naiset, lapset ja vanhukset, internoitiin suurin joukoin leireihin.

Kun sota ei edistynyt Suomen sodan- ja valtionjohdon toivomalla tavalla, venäläisiä ei voitukaan siirtää muualle. Leirit Petroskoissa, Aunuksen alueella ja muualla Neuvosto-Karjalassa ajautuivat kohti nälkäkatastrofia. Seurauksena oli kärsimystie, josta Suomessa ei juuri tiedetä.

Kirjailija Marja-Leena Mikkola on haastatellut näissä suomalaisten leireissä lapsuutensa ja nuoruutensa viettäneitä venäläisiä, joiden autenttiset kertomukset kuolemasta ja kauhusta, mutta myös elämän ja inhimillisyyden voitoista kuullaan tässä kirjassa ensi kertaa Suomessa.

Kirjoittaja kertoo myös alueen kulttuurista ja historiasta, Pietari Suuren perustamasta Petroskoista ja tarunhohtoisesta Äänisniemestä, jota sota ja suomalaismiehitys ankarasti koettelivat.

Marja-Leena Mikkolan monipuoliseen tuotantoon kuuluu romaaneja, novelleja, lastenromaaneja, kabaree- ja laulutekstejä, näytelmiä sekä televisio- ja elokuvakäsikirjoituksia. Mikkola on tehnyt merkittävää työtä myös Sylvia Plathin, Dylan Thomasin, Anna Ahmatovan, Osip Mandelstamin ja Boris Pasternakin suomentajana. Hän on saanut useita tunnustuksia, mm. Suomi-palkinnon vuonna 1999.

[Yritä tästä sitten vääntää jotain "Venäjän tiltua".]

-------

Marja-Leena Mikkolan Teos on siis mainittu jo vuoden 2004 uutisjutussa. Teoksen e-kirjaversio on näköjään tehty niinkin äskettäin kuin 2022.

Samuli Vänttilä on kertonut ylipäätään karuja asioita Suomen toimista jatkosodasaa Suomenmaa-sivustolla. Vankileirit ja rotuopitkin mainitaan.

Suomenmaa.fi

Samuli Vänttilä,

Ristiriitainen sota – Suomi oli jatkosodassa hyökkääjä ja natsi-Saksan liittolainen, mutta sitä ei täällä mielellään muistella


Menetettyjen maiden takaisinvaltaamista pidettiin perusteltuna, mutta pidemmälle meneminen nähtiin rosvoretkeilyksi, kuten Lahtinen Väinö Linnan Tuntemattomassa sotilaassa kiteyttää.

-

– Jatkosotaa on hyvin pitkään pyritty muistelemaan talvisotaan liittyvän sankarillisen eetoksen kautta. On korostettu niitä asioita, joista voimme olla ylpeitä. Viime aikoina on onneksi alettu entistä enemmän käsitellä myös Suomen kannalta häpeällisempiä aiheita, [yliopistonlehtori Tuomas Tepora] pohtii.

Suomalaiset eivät ole hänen mielestään esimerkiksi vielä käsitelleet kunnolla rooliaan miehittäjänä. Kun Neuvostoliitolta vallattiin isoja maa-alueita, alettiin haaveilla Suur-Suomesta. Hanke sai nopeasti myös rodullisia piirteitä. Suomen ylläpitämät vankileirit olivat todellisuutta.

https://www.suomenmaa.fi/uutiset/ristiriitainen-sota-suomi-oli-jatkosodassa-hyokkaaja-ja-natsi-saksan-liittolainen-mutta-sita-ei-taalla-mielellaan-muistella/

Julmaan ironiaan viittaa eräs Keskisuomalainen-sivustolla julkaistu teksti tutkija Lars Westerlundin teoksesta. Käsittelee pääasiassa saksalaisten leirejä Suomen sisällä, mutta juuri tekstin lopussa tehdään vertaus Suomen omiin vankileireihin.

Käsiteltävä Lars Westerlundin teos on

Saksan vankileirit Suomessa ja raja-alueilla 1941-44

julkaisija: Tammi (2008)





Keskisuomalainen

Juhana Lepoluoto

Lars Westerlund - Saksan vankileirit Suomessa ja raja-​alueille 1941-44


... Saksan pohjoisen armeijan selustaan nousi heti kesäkuun 1941 hyökkäyksen päästyä käyntiin yli-ihmisten hallinnoima vankileirien saaristo. [Mitä? Neuvostoliiton gulagit eivät olleetkaan ainoa vankileirien saaristo?! Elämäni on pilalla!]

Westerlundin keräämien ja aiempien tietojen perusteella on pakko todeta, että pohjoisessa mahtavan Saksan pikkuruinen aseveli Suomi, joka kertoi käyvänsä erillissotaa talvisodan vääryyden oikaisemiseksi, katsoi läpi sormien ja hyväksyi julman kurinpidon alueellaan. Joissakin tapauksissa saksalaiset vartijat saivat suomalaisten suoraa tukea, joskaan tämä ei ollut sääntö.

Westerlundin perusteellinen työ ulottuu eteläiseen Norjaan ja Venäjän Kuolaan, koska saksalaisten leirit Suomen alueella eivät olleet erillinen ilmiö, vaan osa suurta hallintokokonaisuutta.

-

Akateemisen Karjala-Seuran ihanteiden mukaisesti saksalaisten kanssa vaihdettiin sotavankeja, koska haluttiin suomensukuisten pääsevän ugrilaisuuden aseistettuihin riveihin. Vastikkeeksi saksalaiset saivat baltteja, kaukasialaisia ja muita "kiinnostavia" vankeja. [Erittäin surullista.]

Westerlundin kokoaman tilaston mukaan saksalaisille luovutettiin 52 juutalaista sotavankia. Luku laajentaa jo aiemmin havaittua tahraa.

-

[Tässä tulee varsinainen pommi:]

Westerlund on kyennyt selvittämään, että julmuuksista huolimatta vankien kuolleisuus saksalaisilla leireillä jäi vähäisemmäksi kuin suomalaisissa vankiaitauksissa lanttutalvena 1942. Tämä tieto antaa ajattelemisen aihetta.

[Todella noloa.]

https://www.ksml.fi/paikalliset/2734824

Erittäin yllättävänä seikkana Itä-Karjalan miehityksessä mainitsee myönteisiä puolia Kansan Uutisten artikkeli.

Artikkelissa mainitaan ohimennen oma erillinen leirinsä "epäluotettaville suomenheimolaisille", mutta tätä ei käsitellä yksityiskohtaisemmin.

-----

Kansan Uutiset

Elias Krohn

ITÄ-KARJALA HALUTTIIN SUOMALAISTAA PYSYVÄSTI

30.3.2009


Itä-Karjalan suomalaisvallan vuosien 1941–1944 käsittely myöhemmässä historiankirjoituksessa on vaihdellut melkoisesti. Pitkään vallalla oli käsitys hyveellisesti sotaakäyvästä Suomesta, joka oli yksinomaan uhri. Puhuminen keskitysleireistä tai ihmisten lajittelusta etnisen taustan mukaan ei tähän kuvaan sopinut. Toisaalta aihe oli arka myös neuvostosuhteiden kannalta. [Eli Neuvostoliitto itsekin meni tähän pimittelyyn mukaan?]

1970- ja 1980-luvuilla alkoi ilmestyksiä tutkimuksia, joissa tuotiin esiin Suur-Suomi-pyrkimyksiä ja suomalaisen sotilashallinnon kansallisuuspolitiikkaa. 2000-luvulla on korostunut entistä voimallisemmin se, että suomalaiset keräsivät alueen venäläistä [sekä ukrainalaista, puolalaista, latvialaista ja moldovalaista] väestöä keskitysleireihin. Kirjailija Marja-Leena Mikkola haastatteli teokseensa Menetetty lapsuus (2004) leirien eloonjääneitä lapsivankeja, jotka kertoivat leirien ankarasta kurista, nälästä ja taudeista.

Tiistaina julkistettu filosofian tohtori ja historiantutkija Osmo Hyytiän teos ”Helmi Suomen maakuntien joukossa” – Suomalainen Itä-Karjala 1941–1944 (Edita 2008) täydentää ja monipuolistaa kuvaa suomalaisten toiminnasta valloitetuilla alueilla. Perusteellinen tutkimus pohjautuu laajaan arkistomateriaaliin, erityisesti Itä-Karjalan suomalaisen sotilashallinnon arkistoon.

-

”Epäkansalliset” keskitysleireihin

Suomalaisen sotilashallinnon toiminta vallatussa Itä-Karjalassa perustui paljolti kansallisuusajatteluun. Paikallinen väestö jaoteltiin kansallisiin ja epäkansallisiin, joiden kohtelu oli hyvin erilaista. Kansallisia olivat suomalaiset, karjalaiset, vepsäläiset ja muut suomensukuiset. Epäkansalliset olivat pääasiassa venäläisiä, mutta myös ukrainalaisia ja valkovenäläisiä [sekä puolalaisia, latvialaisia ja moldovalaisia].

Jaottelu vaikutti muun muassa väestön sijoitteluun, elintarvikkeiden jakeluun ja palkkoihin. Karjalaisia ja venäläisiä saatettiin siirtää eri kyliin, koska venäläisten pelättiin vaikuttavan kielteisesti karjalaisten mielialoihin.

Huomattava osa vierasheimolaisista siirrettiin keskitysleireihin. Epäluotettaville suomenheimolaisillekin oli oma leirinsä. [Yllättävä seikka. Ketkä laskettiin "epäluotettaviksi suomenheimolaisiksi"?] Itä-Karjalan keskitysleirien asukasmäärä oli suurimmillaan vuonna 1942 lähes 24 000. Väestönsiirrot ja leirit eivät olleet alueella uusi asia. [Joten Suomi halusi osansa piirakasta.]

– Vitelessä oli Stalinin hallinnon aikainen leiri, joka sitten jatkoi tehtävässään suomalaisvallan aikana, Hyytiä mainitsee. [Noloa.]

Kuolleisuus leireillä oli suuri nälän ja tautien vuoksi. Joukkoteloituksia ei kuitenkaan ollut.

Kirjan julkistamisen yhteydessä nousi uutiseksi tieto, että väestön siirto keskitysleireihin perustui ylipäällikkö Mannerheimin antamaan sotilaskäskyyn. Sotilashallinto itse perusteli siirtoja sillä, että väestö asui sotatoimialueella ja oli mahdollisesti epäluotettavaa, eikä maininnut mitään ylipäällikön käskystä.

[Tässä tulee yllättävä osuus:]

Hyytiän kirja käsittelee laajasti myös aikakauden valoisampaa puolta, alueen voimakasta kehittämistä.

– Suurimman vaikutuksen minuun on tehnyt toiminnan monipuolisuus ja perusteellisuus, Hyytiä sanoo.

Venäläisjoukot olivat lähtiessään tuhonneet tuotantolaitoksia, mutta suomalaishallinto toimi tehokkaasti ja sai teollisuuden kukoistamaan. Perustettiin sahoja, voimalaitoksia, tervatehtaita ja hiiltotyömaita, joiden tuotantoluvut kohosivat nopeasti. Yhtä lailla kehitettiin esimerkiksi posti- ja pankkipalveluja ja rautateitä. Kauppatoimintaa hoitamaan perustettiin kaupan keskusliikkeiden omistama monopoliyhtiö Vako.

Myös sosiaalihuoltoon, terveydenhuoltoon ja koulutukseen panostettiin. Koulutuksessa ja valistustoiminnassa korostui kansallisuuspolitiikka.

Kun yleinen sotatilanne vuoden 1943 lopulla alkoi kääntyä Saksalle tappiolliseksi, alettiin myös epäkansallisen väestön oloihin ja koulutukseen kiinnittää enemmän huomiota. [Liian vähän, liian myöhään?] Venäjänkieliseen kouluopetukseen ehti osallistua Hyytiän arvion mukaan vajaa kolmannes epäkansallisen väestön kouluikäisistä lapsista.

https://www.ku.fi/artikkeli/1827452-ita-karjala-haluttiin-suomalaistaa-pysyvasti

Turun yliopiston Liisa Vuonokari-Bomström kiteyttää Itä-Karjalan keskitysleirien ikävän tosiasian erinomaisesti.

-----

Turun yliopiston Suomen historian oppiaineen blogi

Liisa Vuonokari-Bomström

Itä-Karjalassa ei ollut ”keskitysleirejä” vaan keskitysleirejä – ja niistä on syytä puhua 20

26.11.2019


Itä-Karjalan miehityshallinto perustettiin ajatukselle, jonka mukaan miehitetystä alueesta tulisi osa Suomea ja sinne jäisi asumaan vain suomensukuisiksi määriteltyjä henkilöitä. Miehitetyllä alueella suunniteltiin siis etnistä puhdistusta, ja vain sodan päättyminen häviöön pelasti Suomen syyllistymiseltä siihen.

Täsmennän vielä, etten tarkoita suomalaisten keskitysleirien olleen tuhoamisleirejä. Sodan loppuvaiheessa käyttöön otettu nimi siirtoleiri kuvaa hyvin niiden tarkoitusta. Etnistä puhdistusta ei ollut tarkoitus toteuttaa tappamalla, vaan siirtämällä ihmiset pois. Joukkokuolemat olivat seurausta ehkä enemmänkin välinpitämättömyydestä, kuin tarkoituksellisuudesta. Se ei kuitenkaan vähennä miehityshallinnon vastuuta niistä. Se jäi onneksi selviämättä, mitä suunnitelmat vangeiksi otettujen siviilien luovuttamisesta saksalaisten haltuun olisivat tarkoittaneet, koska Saksan eteneminen pysähtyi.

Itä-Karjalan miehityshallinto on erittäin surullinen osa suomalaista historiaa. Se kuuluu samaan kategoriaan sisällissodan vankileirien kanssa. Siitä pitää keskustella, koska se on osa historiaamme ja siitä pitää keskustella, jos emme halua FSB:n määrittelevän sitä, millaisena miehityshallinnon historia kirjoitetaan. Keskitysleireillä kuolleet ja kärsineet ihmiset ansaitsevat sen, että heidän kokemuksiaan tutkitaan tieteen keinoin, eikä alisteta Venäjän historiapolitiikan välineeksi. Järkevä reaktio ei ole asettua siilipuolustukseen ja yrittää kiistää kaikki. Suomalaisten pitää kyetä näkemään se, ettei Suomi ollut toisessa maailmansodassa vain uhri, vaan aktiivinen toimija, jonka tekemistä virheistä maksoivat hengellään täysin viattomat siviilit miehitetyllä alueella.

https://blogit.utu.fi/suomenhistoria/ita-karjalassa-ei-ollut-keskitysleireja-vaan-keskitysleireja-ja-niista-on-syyta-puhua/

Sinun mukaasi korvauksia eivät saa vaatia myöskään suomalaiset, jotka ovat joutuneet keskitysleireille, joten demonstroit täydellisesti kansallismielistä tekopyhyyttä.

Luuleekos alkoholisoitunut isänmaantoivo oikeasti, että

* Kaleva-julkaisu (KALEVA!)

* Osmo Hyytiä

* Marja-Leena Mikkola

* Samuli Vänttilä

* Tuomas Tepora

* Lars Westerlund

* Juhana Lepoluoto

* Elias Krohn

ja

* Liisa Vuonokari-Bomström

olisivat venäläisiä? 🤣


Sinä tarvitset muistutusta Vuonokari-Bomströmin sanoista:

"Itä-Karjalan miehityshallinto perustettiin ajatukselle, jonka mukaan miehitetystä alueesta tulisi osa Suomea ja sinne jäisi asumaan vain suomensukuisiksi määriteltyjä henkilöitä. Miehitetyllä alueella suunniteltiin siis etnistä puhdistusta, ja vain sodan päättyminen häviöön pelasti Suomen syyllistymiseltä siihen.

"Täsmennän vielä, etten tarkoita suomalaisten keskitysleirien olleen tuhoamisleirejä. Sodan loppuvaiheessa käyttöön otettu nimi siirtoleiri kuvaa hyvin niiden tarkoitusta. Etnistä puhdistusta ei ollut tarkoitus toteuttaa tappamalla, vaan siirtämällä ihmiset pois. Joukkokuolemat olivat seurausta ehkä enemmänkin välinpitämättömyydestä, kuin tarkoituksellisuudesta. Se ei kuitenkaan vähennä miehityshallinnon vastuuta niistä. Se jäi onneksi selviämättä, mitä suunnitelmat vangeiksi otettujen siviilien luovuttamisesta saksalaisten haltuun olisivat tarkoittaneet, koska Saksan eteneminen pysähtyi.

"Itä-Karjalan miehityshallinto on erittäin surullinen osa suomalaista historiaa. Se kuuluu samaan kategoriaan sisällissodan vankileirien kanssa. Siitä pitää keskustella, koska se on osa historiaamme ja siitä pitää keskustella, jos emme halua FSB:n määrittelevän sitä, millaisena miehityshallinnon historia kirjoitetaan. Keskitysleireillä kuolleet ja kärsineet ihmiset ansaitsevat sen, että heidän kokemuksiaan tutkitaan tieteen keinoin, eikä alisteta Venäjän historiapolitiikan välineeksi. Järkevä reaktio ei ole asettua siilipuolustukseen ja yrittää kiistää kaikki. Suomalaisten pitää kyetä näkemään se, ettei Suomi ollut toisessa maailmansodassa vain uhri, vaan aktiivinen toimija, jonka tekemistä virheistä maksoivat hengellään täysin viattomat siviilit miehitetyllä alueella."

Turun yliopiston Suomen historian oppiaineen blogi

Liisa Vuonokari-Bomström

Itä-Karjalassa ei ollut ”keskitysleirejä” vaan keskitysleirejä – ja niistä on syytä puhua

26.11.2019

https://blogit.utu.fi/suomenhistoria/ita-karjalassa-ei-ollut-keskitysleireja-vaan-keskitysleireja-ja-niista-on-syyta-puhua/


Demonstroit erinomaisesti mitä EI kannata tehdä ja se on juuri sitä mistä varoitettiin. Hyvin saatkin itsesi näyttämään höhlältä.

Jos jossain puhutaan mitään hyvää Itä-Karjalan leireistä, niin Kansan Uutisissa. :)

P. S. Sinuna kannattaisi hakea hoitoa siihen alkoholismiin. Aika pahasti haittaa jo ajattelukykyäsi.

Oho, Suomenmaa-sivustolta löytyy toinenkin juttu, joka mainitsee Itä-Karjalan keskitysleirit!

Suomenmaa.fi

Vodka virtasi Petroskoin valtausjuhlissa 80 vuotta sitten – valtavaan sammioon ammuttiin reikä panssarintorjuntakiväärillä

Pekka Pohjolainen


1.10.2021 15:20

[Suurin osa jutusta kertoo kuinka paikalle saapuneet suomalais-sotilaat sai sekoilemaan juovuksissa "Vetäytyneiden venäläisjoukkojen jäljiltä - ilmeisesti tahallaan suomalaisten riesaksi jätetty tuhannen litran sammio vodkaa". Pohjolainen mainitsee myös, että jopa "Viinanhuuruisen valtaushuuman jälkeen - päihteiden käyttö jatkui melko runsaana" ja "Toisinaan vallatussa kaupungissa selviteltiin välejä aseinkin" eli siis suomalais-sotilaat selvittivät välejään myös asein.]

[Sitten päästään osuuteen, jossa mainitaan miehityshallinnon keskitysleirit. Näistä ei mairittelevaa sanaa löydy, vaikka sivustona onkin Suomenmaa.]

Kaupungin siviileistä epäluotettaviksi todetut ja venäläiset siirrettiin keskitysleireiksi eristetyille alueille. Etenkin talvella 1941–1942 kuolleisuus leireissä oli suurta.

-

Petroskoi-Äänislinna oli suomalaisten hallussa lähes kolme vuotta, mutta hurmeisella heimoaatteella sävytetty Itä-Karjalan sotaretki oli lopulta kaikkea muuta kuin menestystarina.

Lähtö kaupungista tuli viimein 28. kesäkuuta 1944, kun Kannaksen suurhyökkäyksen tulijyrän alla Viipurikin oli jo menetetty. [Ja se oli siksi, koska Mannerheim sivuutti epämiellyttävät tiedustelutiedot suurhyökkäyksen valmistelusta ja kuunteli Aksel Airon mielistelyä ennen kuin osoittautui, että Aladar Paasosen ja monen muun varoitukset pitivät paikkansa. Siinä kuolikin 200 000 suomalais-sotilasta.] Paikalliset asukkaat eivät suomalaisten lähtöä juuri surreet, pikemminkin päinvastoin.


Suomenmaa.fi

Vodka virtasi Petroskoin valtausjuhlissa 80 vuotta sitten – valtavaan sammioon ammuttiin reikä panssarintorjuntakiväärillä

Pekka Pohjolainen


1.10.2021 15:20


https://www.suomenmaa.fi/uutiset/vodka-virtasi-petroskoin-valtausjuhlissa-80-vuotta-sitten-valtavaan-sammioon-ammuttiin-reika-panssarintorjuntakivaarilla/

https://web.archive.org/web/20240418030410/https://www.suomenmaa.fi/uutiset/vodka-virtasi-petroskoin-valtausjuhlissa-80-vuotta-sitten-valtavaan-sammioon-ammuttiin-reika-panssarintorjuntakivaarilla/

Mikäs SINUN lähteytyksesi oli?

"Japanilaiset huolehtivat brittiläisistä sotavangeista esimerkillisesti"

Luuletko ihan oikeasti, että japanilaiset olisivat kohdelleet ali-ihmisinä pitämiään aasialaisia herrasmiesmäisesti? 🤣

Anonyymi kirjoitti:

Mikäs SINUN lähteytyksesi oli?

"Japanilaiset huolehtivat brittiläisistä sotavangeista esimerkillisesti"

Luuletko ihan oikeasti, että japanilaiset olisivat kohdelleet ali-ihmisinä pitämiään aasialaisia herrasmiesmäisesti? 🤣

Lue lisää

Kuolleisuus brittien joukossa Japanin ylläpitämillä vankileireillä oli alhaisempi, kuin mitä suomalaisten ylläpitämillä neuvostoliittolaisten sotavankien leireillä, onhan se silloin esimerkillistä😂

Anonyymi kirjoitti:

Kuolleisuus brittien joukossa Japanin ylläpitämillä vankileireillä oli alhaisempi, kuin mitä suomalaisten ylläpitämillä neuvostoliittolaisten sotavankien leireillä, onhan se silloin esimerkillistä😂

Lue lisää

Jos osaisit todistaa väitteesi, se olisi esimerkillistä.😂🤣

Luuletko oikeasti, että Japanin imperiumi olisi ollut inhimillinen sotavankeja kohtaan? Hirohito oli käytännössä Aasian Hitler. Japanilaiset murhasivat mm. kiinalaisia ja korealaisia ali-ihmisinä. Oletko oikeasti noin pihalla?

Anonyymi kirjoitti:

Jos osaisit todistaa väitteesi, se olisi esimerkillistä.😂🤣

Luuletko oikeasti, että Japanin imperiumi olisi ollut inhimillinen sotavankeja kohtaan? Hirohito oli käytännössä Aasian Hitler. Japanilaiset murhasivat mm. kiinalaisia ja korealaisia ali-ihmisinä. Oletko oikeasti noin pihalla?

Lue lisää

Kannattaa lukea kuvaus japanilaisesta vankileiristä:

James Clalwell: King Rat

On ilmestynyt myös suomeksi ja tehty samanniminen elokuva! Sen luettyua vaikuttaa Tiltun tiedot irvokkailta!

Anonyymi kirjoitti:

Jos osaisit todistaa väitteesi, se olisi esimerkillistä.😂🤣

Luuletko oikeasti, että Japanin imperiumi olisi ollut inhimillinen sotavankeja kohtaan? Hirohito oli käytännössä Aasian Hitler. Japanilaiset murhasivat mm. kiinalaisia ja korealaisia ali-ihmisinä. Oletko oikeasti noin pihalla?

Lue lisää

Hahaha itse olet pihalla:-D
Se alkuperäinen viesti ei ollut minun kirjoittamani, missä mainittiin japanilaisten olleen esimerkillisiä, sehän nyt on lähinnä vitsikästä, mutta itse asia on totta:

Brittiläisten sotavankien kuolleisuus japanilaisten ylläpitämillä sotavankileireillä oli 24,8%

https://en.wikipedia.org/wiki/Prisoner_of_war

Neuvostoliittolaisten sotavankien kuolleisuus suomalaisten ylläpitämillä sotavankileireillä oli jatkosodassa 30,3%

Lähde Lars Westerlund Sotavangit ja Internoidut

Ja HUOMAA, ETTEI NYT OLLUT KYSE KIINALAISISTA TAI KOREALAISISTA, kiinalaisia japanilaiset kohtelivat siviilivankeina, jolloin kiinalaisilla ei ollut sotavankien statusta lainkaan, ja ainoastaa 56 kiinalaista sotavankia vapautettiin sodan jälkeen, kaikkia tosin ei oltu tapettu, vaan osa liittyi Japanin puolelle.

Anonyymi kirjoitti:

Kannattaa lukea kuvaus japanilaisesta vankileiristä:

James Clalwell: King Rat

On ilmestynyt myös suomeksi ja tehty samanniminen elokuva! Sen luettyua vaikuttaa Tiltun tiedot irvokkailta!

Lue lisää

HeHe etkös pöhveIi ole koskaan lukenut tuota satoja kertoja kopioimaasi tekstiä!

Tuo on sinun kopioimaasi tekstiä:

"Japanilaiset huolehtivat brittiläisistä sotavangeista esimerkillisesti, ja kuolleisuus olikin alhaisempi, kuin suomalaisten ylläpitämillä Neuvostoliiton sotilaiden sotavankileireillä."

Anonyymi kirjoitti:

HeHe etkös pöhveIi ole koskaan lukenut tuota satoja kertoja kopioimaasi tekstiä!

Tuo on sinun kopioimaasi tekstiä:

"Japanilaiset huolehtivat brittiläisistä sotavangeista esimerkillisesti, ja kuolleisuus olikin alhaisempi, kuin suomalaisten ylläpitämillä Neuvostoliiton sotilaiden sotavankileireillä."

Lue lisää

Uskot taas minun kirjoittaneen kaikki viestit?

Anonyymi kirjoitti:

Uskot taas minun kirjoittaneen kaikki viestit?

Tämä kaikkialla pieniä vihreitä miehiä näkevä isänmaantoivo on varmaan jo pitemmän aikaa harrastanut sekakäyttöä. Selittää juttujen tason täydellisesti. Tiltu siellä, tiltu täällä, tiltuja kaikkialla!

Anonyymi kirjoitti:

HeHe etkös pöhveIi ole koskaan lukenut tuota satoja kertoja kopioimaasi tekstiä!

Tuo on sinun kopioimaasi tekstiä:

"Japanilaiset huolehtivat brittiläisistä sotavangeista esimerkillisesti, ja kuolleisuus olikin alhaisempi, kuin suomalaisten ylläpitämillä Neuvostoliiton sotilaiden sotavankileireillä."

Lue lisää

Ei pidä paikkaansa, kohtelu oli äärimmäisen raakaa ja kepillä hakattiin rajusti, jos ei saanut annettuja työnormeja täytetyksi.

Asiasta on ollut dokumenttielokuvia teeveessä useampaan otteeseen.

Eli sinulla ei olisi ongelmaa, jos Venäjä pakottaisi suomalaisvähemmistöjä "opetuksella valtakulttuurin piiriin"? :)

Anonyymi kirjoitti:

Eli sinulla ei olisi ongelmaa, jos Venäjä pakottaisi suomalaisvähemmistöjä "opetuksella valtakulttuurin piiriin"? :)

Niinhän se on tehnyt ja tekee edelleen mutta se ei ole mikään kansanmurha!

Anonyymi kirjoitti:

Niinhän se on tehnyt ja tekee edelleen mutta se ei ole mikään kansanmurha!

Olet sentään johdonmukainen. Puolustatko myös sitä, kun natsit varastivat puolalaisia lapsia keinotekoisesti "saksalaistettaviksi" tai kasvatettaviksi muka saksalaisina? Entä sitä, kun natsien ja kolmannen valtakunnan luhistuttua monilta Jugoslavian alueella eläneiltä Danube-swabialaisilta (eli saksalaisten etniseltä aliryhmältä) vietiin lapset kasvatettaviksi serbo-kroaatteina pysyvästi vanhemmistaan ja sukulaisistaan erotettuina? Mitä mieltä tarkalleen olet näistä tapauksista?

Anonyymi kirjoitti:

Niinhän se on tehnyt ja tekee edelleen mutta se ei ole mikään kansanmurha!

Kiinnostaisi edelleenkin tietää, etenkin mitä tulee Danuben swabialais-saksalaisten lasten kohtaloihin Jugoslaviassa. Vai vaatiiko jo liikaa ajattelua?

Siinä se 'realpolitik' nähtiin.

Maailman toisella puolen omaa realpolitikiaan toteutti ja neuvoi muita tekemää muuan valtionsihteeri Henry Kissinger.

Henry Kissingerin pommituskampanja Kambodzassa Vietnamin sodan yhteydessä edesauttoi roimasti Kambodzan destabiloitumista ja punakmeeri-rosvojoukon (Khmer Rouge) vaikutusvallan kasvamista. Kissinger vannotteli viimeisen päälle, ettei punakmeerien muodostumista kansanmurhaavaksi valtapelaajaksi olisi edesauttanut ja alustanut Kissingerin Operaatio Menu -pommituskampanja, joka muutti puolet Kambodzaa kraattereiksi ja kylvi Kambodzan maaperän täyteen tänäkin päivänä kambodzalaisten henkeä ja terveyttä uhkaavia rypälepommeja.

Kissingerin kieltämistä omasta roolistaan Kambodzan tragediaan ei ole niellyt edes Arizonan osavaltion yliopiston apulaisprofessori Sophal Ear, joka pakeni lapsena neljän sisaruksensa kanssa punakmeerejä. Sophal Ear huomioi, että prinssi Sihanoukin nimen, kuten journalisti Philip Gourevitch on huomioinut, lisäksi "oivaksi rekrytointi-välineeksi koituivat Kissingerin pommitukset. Punakmeerit pystyivät hyödyntämään pommien moukaroimien alueiden kambodzalais-väestössä syntymyttä vihaa ja närää." Kapinallisjohtajat paitsi saivat muodostettua taktisen yhteisryhmittymän prinssi Sihanoukin pakolaishallituksen kanssa, myös "esittivät itsensä järjestyksen ja oikeuden palauttamisen puolesta taistelevina Kambodzan suojelijoina ulkomaista aggressiota vastaan, erona maata hallitsemaan keinotelleen hallituksen suurmittaisesta korruptiosta ja mielistelystä amerikkalaisia kohtaan".

https://theconversation.com/henry-kissingers-bombing-campaign-likely-killed-hundreds-of-thousands-of-cambodians-and-set-path-for-the-ravages-of-the-khmer-rouge-209353

Vuonna 1975 Kissinger selkäänpuukotti aiemmin tukemiaan kurdeja, jotka hän jätti oman onnensa nojaan Saddam Husseinin aggression edessä.

"Kun Kissinger jätti valtion palveluksen vuonna 1977, hän perusti geopoliittisen konsulttiyrityksen Kissinger Associatesin. Julkisesti Kissinger neuvoi Yhdysvaltain päättäjiä johdonmukaisesti joka käänteessä taivuttamaan Yhdysvaltain politiikkaa tärkeiden ulkovaltojen, kuten Venäjän ja Kiinan, etujen ja toimien myötäilyksi.

"Näissä kannoissa ilmeni johdonmukaisena Kissingerin halukkuus vaihtaa toisten oikeudet Yhdysvaltojen etuihin. Hänen asemansa mahdollisti oletettavasti myös Kissinger Associatesin pääsyn yhteyksiin näiden maiden ulkopoliittisen eliitin kanssa.

Kuinkas ollakaan, Kissinger myötäili myös Putinia!

"Toukokuussa 2022 Kissinger kehotti julkisesti Venäjän provosoimattoman hyökkäyksen uhriksi joutunutta Ukrainaa luovuttamaan osia kansainvälisesti tunnustetuista alueistaan, jotka Venäjä – kuten Krimillä – tai Venäjän liittolaiset, kuten Donetskin kansantasavalta, olivat valloittaneet.

"Kissinger myös esitti, että Yhdysvaltojen tulisi myötäillä Kiinaa, puhuen demokratioiden yhteisiä pyrkimyksiä Kiinan kasvavaa jalansijaa ja vaikutusvaltaa vastaan.

Totta, joku voisi argumentoida, että "Ulkopolitiikka on karikkoinen ala täynnä monimutkaisuuksia ja odottamattomia seurauksia", mikä on siis teknisesti totta, MUTTA "Kissingerin visio ei silti tarjoa ihmelääkettä Yhdysvaltain ulkopolitiikan haasteeseen."

Vielä pahempaa. "Vuosikymmenten aikana Kissingerin a-moraalinen visio kansallisen oman edun tavoittelusta on tuottanut omat katastrofinsa, minkä todellisuuden Amerikan kansalaisten väestön ja ulkopolitiikan johtajien kannattaa pitää mielessä."


https://theconversation.com/a-tortured-and-deadly-legacy-kissinger-and-realpolitik-in-us-foreign-policy-192977

Sitten tietenkin oli Kissingerin tapa lopettaa Vietnamin Sota tekemällä etelä-Vietnamin ja presidentti Nixonin selän takana pohjois-Vietnamin kommunistien kanssa sopimus, jonka avulla nämä pystyisivät saamaan oivallisen jalansijan etelä-Vietnamista ja saamaan helpon voiton amerikkalaisten hylkäämistä etelä-vietnamilaisista. Nolo loppu ylipitkittyneelle sodalle ja kasapäin täysin turhaan kuolleita amerikkalais-sotilaita JA vietnamilais-siviilejä.

Kiitos v***sti, Kissinger. Ikään kuin maailmassa ei olisi valmiiksi liikaa samanlaisia.