Haluatko asua yksin ? Tunnetko itsesi usein yksinäiseksi ?
Vai viihdytkö paremmin yksin, vaikka tuntisitkin joskus olevasi yksinäinen ?
Pelottaako sinua jostain syystä asua yksin ? Tunnetko olosi turvattomaksi ?
Oletko ajatellut tai toivonut jotain muuta asumismuotoa, jossa et olisi niin
yksin ? Mietin nimittäin itse, millainen asumismuoto se olisi,
koska en haluaisi asua yksin. Haluaisin jakaa asunnon jonkun toisen kanssa,
että olisi joskus juttukaveri edes.
Paha vain, että en tunne sellaista ihmistä, joka haluaisi samaa.
Puolisoni ja ystäväni ovat jo poistuneet tästä maailmasta.
Elämä tuntuu tarkoituksettomalta.
Itse asiassa en tunne enää juuri ketään, siksi olen niin yksin.
liian yksin. Se ei tee hyvää psyykelle. Pelkään olla yksin,
en ole kertonut sitä kellekään, kellepä siitää kertoisinkaan.
Yritän näytellä reipasta, jos jonkun joskus harvoin tapaan,
vaikka sitten saatan itkeäkin yksinäisyyttäni ja suruani, kun tulen yksinäiseen kotiini.
Pohditaan yhdessä näitä kysymyksiä, kiitos !
Yksinasuville iäkkäille mietiskelykysymyksiä
57
558
Vastaukset
- Anonyymi
Töistaiseksi kaksin, tosin kangerrellen.
- Anonyymi
Elämällä on suurempia merkityksiä kuin parisuhde. Nuorena voi tuntua epätoivoiselta, jos sitä suurta rakkautta ja puolisoa ei tunnu löytyvän. Mutta pitkän liiton jälkeen ei ole tarpeen omaan kotiin ottaa ketään paremman seuran puutteessa. Ystävät ja sukulaiset on nykytekniikalla napin painalluksen päässä. .Samoin apu, jos jotain sattuu. Varmasti on tulossa siipeilijöitä jos sen sallii omaan kotiinsa. Mutta tuskin on rakkaudesta kyse, hyväksikäyttäjiä riittää..
- Anonyymi
En ymmärtänyt aloitusta niin, että se olisi kaipuu rakkaussuhteeseen,
enkä siksi ymmärrä miksi niistä nyt alettiin kirjoittaa.
Aloittaja ehkä haluaisi yhteisöllisempää asumistapaa,
että olisi seuraa ja turvaa.
Niitä vaan ei oikein ole muita kuin hoivalaitoksia,
jonne joutuu, kun ei yksin kotona pärjää enää.
On tietenkin olemassa yksityisiä hoivakoteja, joihin pääsee isolla
rahalla eikä edellytetä sen tasoista huonokuntoisuutta, ettei yksin pärjää.
Uskon monien ihmisten kärsivän yksinäisyydestä.
Ongelmaa on vaikea ratkaista.- Anonyymi
Omainen muutti seniorikotiin, jossa jokaisella on oma asunto omin huonekalun, ja yhteistiloissa ruokailua ja erilaisia kokoontumisia, harrastustoimintaa ja keskustelutilaisuuksia. Hän viihtyi hyvin.
Ikävä vain, että pienellä eläkkeellä elävien vanhusten ei ole mahdollisuutta siirtyä tällaiseen asumismuotoon. Olen yksi heistä.
Minua ihmetyttää kun minulle tulee tuon tuosta huomautus, että ...koska sinulla ei ole lapsenlapsia....jne.
Miksi lapsenne tai lapsenlapsenne eivät pidä teihin yhteyttä?- Anonyymi
Ehkä aloittajalla ei ole lapsia. Olisiko siinä syy?
- Anonyymi
"M i n u a ihmetyttää". Niinpä: minä minä minä. Anteeksi, mutta ei aloituksessa ole nyt
kysymys s i n u n mahdollisista lapsenlapsistasi.
Liittyykö kommenttisi omasta mielestäsi aloitukseen, vai haetko täältäkin huomiota ?
Aloituksesta voisi ymmärtää esimerkiksi, että aikuinen ihminen lapsistaan riippumatta
haluaisi löytää ikäistään seuraa, kavereita josta saisi henkistä turvaakin
ja miettii mikä asumismuoto mahdollistaisi sen. Anonyymi kirjoitti:
"M i n u a ihmetyttää". Niinpä: minä minä minä. Anteeksi, mutta ei aloituksessa ole nyt
kysymys s i n u n mahdollisista lapsenlapsistasi.
Liittyykö kommenttisi omasta mielestäsi aloitukseen, vai haetko täältäkin huomiota ?
Aloituksesta voisi ymmärtää esimerkiksi, että aikuinen ihminen lapsistaan riippumatta
haluaisi löytää ikäistään seuraa, kavereita josta saisi henkistä turvaakin
ja miettii mikä asumismuoto mahdollistaisi sen.Sinä ymmärsit aloituksen niin, minä siten, että aloittaja on yksin ilman ketään läheistä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ehkä aloittajalla ei ole lapsia. Olisiko siinä syy?
Onko tullut mieleenne, että aikuinen ihminen voi haluta ikäistään seuraa,
omia kavereita tai ystäviä ?
Monet ovat menettäneet nekin tuonpuoleiseen ja jääneet sen puolesta tyhjiöön.
Henkisesti virkeille ihmiselle ei välttämättä riitä lapset ja lapsenlapset,
jotka joskus käyvät.
On kiva rimpauttaa ex-tempore ihan omille ystäville ja tehdä jotain kivaa yhdessä
heidän kanssaan, vaikka vain kyläillä ja keskustella. - Anonyymi
korppis kirjoitti:
Sinä ymmärsit aloituksen niin, minä siten, että aloittaja on yksin ilman ketään läheistä.
Onhan yksin asumisessa omat "huolensa", oli sitten läheisiä tai ei.
Esim. voit veskiin mennessä kaatua pahasti. Puhelinta ei lähellä.... - Anonyymi
korppis kirjoitti:
Sinä ymmärsit aloituksen niin, minä siten, että aloittaja on yksin ilman ketään läheistä.
Sinulla ei ole mitään edellytyksiä tulkita miten muut ymmärtävät.
- Anonyymi
Raati taputtaa ! Onko tämä sinun mielestäsi aloituksen aihe ?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Raati taputtaa ! Onko tämä sinun mielestäsi aloituksen aihe ?
Miksei hän tee omia aloituksia omista ongelmistaan ? Jos ihminen on kehittynyt
hän pystyy kyllä hiukan hillitsemään itsekeskeisyyttään, ei aina tunge itseään
ja omia asioitaan aloituksiin, joissa ei ole niistä kysymys. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miksei hän tee omia aloituksia omista ongelmistaan ? Jos ihminen on kehittynyt
hän pystyy kyllä hiukan hillitsemään itsekeskeisyyttään, ei aina tunge itseään
ja omia asioitaan aloituksiin, joissa ei ole niistä kysymys.Aivan niin eli josko nyt pysyttäisiin aloituksessa ja jätettäisi tästä yhdestä kirjoittajasta pohtiminen.
anonyymi klo 12:44:17 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Onhan yksin asumisessa omat "huolensa", oli sitten läheisiä tai ei.
Esim. voit veskiin mennessä kaatua pahasti. Puhelinta ei lähellä....Aloittaja ehkä tarkoitti, että yksin asuvalla ei ole ketään, jonka kanssa hän voisi vaihtaa mielipiteitä ja kertoa arjestaan, kuten nyt kaatumisestaan.
Ihminen tarvitsee läheisen ihan arkielämäänsä.
Kun kuulo huononee, ei voi edes soitella tutuille, jotka ovat samassa tilanteessa kuin itse on.
Tietysti in hyvä, että lähituntumassa on lapsia ja lapsenlapsia, mutta heillä on työnsä ja perheensä. Tapaaminen ei saa muuttua velvollisuudeksi. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Aloittaja ehkä tarkoitti, että yksin asuvalla ei ole ketään, jonka kanssa hän voisi vaihtaa mielipiteitä ja kertoa arjestaan, kuten nyt kaatumisestaan.
Ihminen tarvitsee läheisen ihan arkielämäänsä.
Kun kuulo huononee, ei voi edes soitella tutuille, jotka ovat samassa tilanteessa kuin itse on.
Tietysti in hyvä, että lähituntumassa on lapsia ja lapsenlapsia, mutta heillä on työnsä ja perheensä. Tapaaminen ei saa muuttua velvollisuudeksi.Aloittaja kirjoitti myös:
"Pelottaako sinua jostain syystä asua yksin ? Tunnetko olosi turvattomaksi ?" - Anonyymi
korppis kirjoitti:
Sinä ymmärsit aloituksen niin, minä siten, että aloittaja on yksin ilman ketään läheistä.
Sinä siis ymmärsit, että aloittajalla ei ole läheisiä, mutta silti menet kirjoittamaan hänelle: "Miksi lapsenne tai lapsenlapsenne eivät pidä teihin yhteyttä?"
Anonyymi kirjoitti:
Sinä siis ymmärsit, että aloittajalla ei ole läheisiä, mutta silti menet kirjoittamaan hänelle: "Miksi lapsenne tai lapsenlapsenne eivät pidä teihin yhteyttä?"
Juuri siksi.
- Anonyymi
korpikirjailija kirjoitti:
Juuri siksi.
"Juuri siksi"?
Oletko ajatellut, että lapset ja lapsenlapset ovat hieman kauempana ja heihin voi pitää yhteyttä, mutta apua heiltä ei saa pikaisesti.
Naapurini lapsi asuu perheineen Australiassa, joten ei sillä puhelin viesteillä paljon auteta.
- Anonyymi
Tunnen itseni kotona yksinäiseksi aika monta kertaa, ei kuitenkaan jatkuvasti. On aika riski ottaa samanikäinen asumaan kanssaan, tai vastaavasti muuttaa jonkun luokse, miten pärjäisin. Vaikka ei minulle yhtään erakkoelämä sovi, jos kolme päivää olen kotosalla, jo alkavat ikävät ajatukset tulla mieleen ja jotain pitää keksiä.
Ei sentään pelota, on tunne että kerrostalossa jostakin apua saa jos hätä tulee. Mitä sinä pelkäät, oletko eritellyt itsellesi, en ihan saa kiinni.
En halua muuta asumismuotoa, lehdissä lukee silloin tällöin että värkätään yhteisasumista, mutta mahtaako sopu säilyä, toiset ovat huonokuntoisempia. Siivotaanko tasapuolisesti, laittaako kukin oman ruoan, miten kulut jaetaan, toiset ovat siistejä ja toiset sottapyttyjä. Taitaa olla hoitokoti seuraava paikka. Lapseni ainakin pyörtyisivät jos ehdottaisin että asettuisin heidän kammariinsa.
Jos sellaisen asumiskumppanin löydät, olet ihme, mutta varmaan minä ainakin yrittäisin, laittaisin vaikka lehteen ilmoituksen että kuka vuokraisi kanssani yhteisen kimppakämpän. Tai jos olisi oma, sinne voisi pyytää asumaan ja kulut jakamaan. Pitää vaan alkaa pyrkimään siihen mitä tahtoo. Mistä kiikastaa kun et kerro minkä kuntoinen olet.
Elämäni ei tällä hetkellä tunnu tarkoituksettomalta, on joskus pahastikin tuntunut. Aloin käydä erilaisissa keskustelupiireissä, joissa pyöritellään kaikenkarvaisia asioita, kiinnostaisiko sellainen. Sieltä on ihan mukava tulla kotiin. Kunta järjestää senioreille pientä liikuntaa kerran viikossa puistoissa, uimahalliin pääse vanhat ilmaiseksi, sielläkin saunan lauteilla voi rupatella. Kirjastossa tutustuu kun menee sinne viikkolehtiä selailemaan. Menoja voi lukea paikallislehdestä, kunnan tai seurakunnan nettisivuilta.
Ei todellakaan voi kauppareissulla alkaa marisemaan oloaan, kohta alkavat karttamaan valittajaa, parasta teeskennellä iloista. Tällaisia ajatuksia herätti aloituksesi. - Anonyymi
Ei oleta, että kukaan on ottamassa ketään asumaan luokseen tai menisi
kenenkään luokse asumaan, harvalla on sopiva asunto,
mutta jos olisi mukava ihminen, kaveri, jonka kanssa voisimme
yhdessä asumista harkita niin ehkäpä etsisimme yhdessä meille sopivan
asunnon, jossa on oma huone kummallekin ja muut tilat yhteisiä.
Olen avoin ajatukselle. Tunnen itseni usein yksinäiseksi.
Olen avoin, seurallinen ja seuraa kaipaava ja
sopeutuvainen ihminen ja pidän ihmisistä persoonallisine piirteineen.
Joskus tuntuu, että yksin päivät menevät jollain lailla hukkaan.
Alkaa tuntea itsensä merkityksettömäksi.
Jokainen ihminen on tietysti arvokas sinällään,
mutta "tyhjä" elämä ja seinille puhuminen yksin ei ole kivaa.
Vuorovaikutteisuus toisten ihmisten kanssa antaa sisältöä elämään.- Anonyymi
Onko sinulla mitään palveluja lähellä?
Missä tapaisi ihmisiä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Onko sinulla mitään palveluja lähellä?
Missä tapaisi ihmisiä.Ei oikein ole. Ei ole kerhoja, yhdistyksiä tai järjestöjä lähellä, jotka järjestäisivät kokoontumisia tai tapahtumia. Ainoa ratkaisu olisi muuttaa vilkkaampaan paikkaan,
mutta ei jaksaisi enää. Siinäkin on omat ongelmansa, mutta olen harkinnut sitä.
- Anonyymi
Ihminen tarvitsee luotettavan kaverin tai ystävän,
jonka kanssa voi jakaa ajatuksiaan, mutta niitä on vaikea löytää,
jos on yksin jäänyt.
Lapset ja lapsenlapset eivät täytä ikioman ystävän paikkaa.
Ainakin minä kaipaan ikäistäni ystävää tai juttukaveria,
joka ei ole sukulainen.
Sukulaisetkin voivat olla mukavia, mutta parhaat ystäväni ovat
aina olleet suvun ulkopuolelta.
Sukulaisiaan ei voi valita, ystävänsä voi.
Minulla on vielä pari ystävää jäljellä, mutta jos niin käy, että viimeiseksi
jäisin eloon, en kyllä tietäisi mistä uusia ystäviä löytäisin.
Ei iäkkäille ole järin paljon tutustumispaikkoja tarjolla.
Kai sitten olisi alistuttava kohtaloonsa - seinille puhumiseen.
Ihmisen osa ei ole helppo loppuvaiheessa.
Joku on aina se viimeinen, joka jää yksin ikäpolvestaan. - Anonyymi
Googlailin mielenkiinnosta kaikenkaisia eläkeläis- ja seniorijuttuja.
Eläkeläisten keskusliittokin järjestää paikallisissa
jäsenyhdistyksissään jotakin tapaamisia ja retkiä
olen kuullut, en ole itse ollut, koska paikkakunnallani ei ole.
Laitan tähän yhden esimerkin minkä löysin,
mitä kaikkea voi olla olemassa,
mutta jos ei satu asumaan isommassa kaupungissa
on vaikea löytää esimerkiksi tällaista vastaavaa toimintaa.
En tarkemmin tutustunut onko näitä senioriyhdistyksiä
pitkin Suomea
https://pohjoishelsinki.senioriyhdistys.fi/ - Anonyymi
Jatkoa edelliseen.
Senioriyhdistyksiä löytyi 14 piiriä koko Suomen kattaen
Tässä on linkki paikallisyhdistyksiin,
niissä on aika monipuolista toimintaa, joissa voi ehkä tutustua paremminkin,
mutta kokoontumispaikat eivät ole valitettavasti kaikkia lähellä
https://www.senioriliitto.fi/liitto/paikallisyhdistykset/
En ole muuten itse kuullut koskaan tällaisesta senioriliitosta.
Se on uutuus itselleni. - Anonyymi
Minä elän ja asun yksin kaupungissa kerrostalossa. Olen lapseton ja puolisoton. Voin kertoa että muutoin kyllä pärjään näin ollen, mutta jokin ihmishahmoinen keskeytys jokaiseen päivään tarvitsisi olla!
Välillä menen ns. liikenteeseen, mutta ihan joka päivä ei jaksa ohjelmoida itseään ulos kulkemaan ja väliin tulee päiviä sillä tavalla yksin, että menee 1 - 3 päivää puhumatta mitään, vaikka olisin käynyt kaupungillakin. Ystäviä on joitakin, joiden kanssa etäyhteyttä on viestein, hyvin harvoin soittaen. Myös on jokunen sukulainen, joiden kanssa ihan harvakseltaan puhelu. Tämä vain ei riitä, sillä silti tulee monia päiviä putkeen vähän ahdistavaa hiljaista elämää omia askereita tehden ja kaupassa käyden. Se on raskasta.
Minulle ihan riittäisi, että olisi ihminen joka soittaisi minulle joka päivä niin, että voisin rupatella niitä näitä mitä mielessäni juuri liikkuu sekä vaikka mitä olen tänään tehnyt, mitä olen syönyt. Voisin paremmin ja ihan pärjäisin näin yksin asuen ja eläen, jos joku keskeyttäisi päiväni joka päivä. Tiedän kyllä, että voin tehdä niin jollekin muulle ja niin joskus teenkin, soitan tai tekstaan. Ahdistaa kun tulee päivä tai kaksi ilman mitään. Radio, televisio ja läppäri auttavat vähän, niissä on ikäänkuin elämää.- Anonyymi
Kun luen kirjoitustasi se kuulostaa aika paljon siltä kuin olisin sen itse kirjoittanut,
paitsi, että ystävänikin ovat jo manan majoilla. Vähän yllättäen heitä menehtyi
yksi vuodessa jo vuosia sitten eli minulla on aika heikosti kontakteja,
ei oikeastaan ollenkaan. Kaukaisten sukulaisten kanssa on joskus harvoin
puhelu.
Joku "moikka"-tuttu tulee joskus vastaan,
mutta useimmiten vain moikataan, ei edes pysähdytä vaihtamaan lyhyitä kuulumisia.
Jos on joku asia jonnekin, se on kiva. Ei enää oikein huvita lähteä mihinkään
ilman mitään tarkoitusta ja päämäärää. On kuljeksinut jo riittävästi ihan vaan,
että olisi jotain tekemistä, vaikka tarkoitukseton kulkeminen ei ole mitään "tekemistä".
Ajantappoa vain.
Jaloittelen kyllä lähes joka päivä ulkona varsinkin niin kauan kuin säitä riittää.
Talvella on hankalampaa ja jää vähemmälle.
Puhumattomien päivien ketju on ahdistavaa ja vetää surulliseksi.
Ilmaisusi "ihmishahmoinen keskeytys" on hyvä ja sitä minäkin kaipaan
todella paljon. Minulle riittäisi joka toinenkin päivä tai pari kertaa viikossa edes.
Lukeminen on pelastukseni, mutta se on hyvin yksipuolista sekin.
Ei sekään täytä tyhjiötä.
Ihminen kaipaa ihmistä.
- Anonyymi
Onko kellään tapahtunut sellaista, ettei saa enää mitään aikaan,
vaikka aikaa on ?
Yksinäisen elämässäni alkaa motivaatio hiipua,
elämänhalu on mennyt ja muu sen mukana.- Anonyymi
Juuri noin on minulle käynyt. En saa asioita aikaan, enkä varsinkaan tahtomiani, tarvittavia tekemisiä ja harrasteita. Se just on, että ei ole motiivia. Mitä, ketä varten tehdä ja toimitella asioita. Motiivi on se mikä puuttuu. Ja työnjohto. Se on kurja juttu, että sisimmässäni moitin itseäni laiskaksi. Näin on usein aika kielteinen olo. Pitäisi tsempata itse itseään niin kaikessa, sillä kun yksin elää, kaikki tarvitsee lähteä niin liikaa itsestä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Juuri noin on minulle käynyt. En saa asioita aikaan, enkä varsinkaan tahtomiani, tarvittavia tekemisiä ja harrasteita. Se just on, että ei ole motiivia. Mitä, ketä varten tehdä ja toimitella asioita. Motiivi on se mikä puuttuu. Ja työnjohto. Se on kurja juttu, että sisimmässäni moitin itseäni laiskaksi. Näin on usein aika kielteinen olo. Pitäisi tsempata itse itseään niin kaikessa, sillä kun yksin elää, kaikki tarvitsee lähteä niin liikaa itsestä.
Se on kierre. Muutenkin voi alkaa tuntea itsensä merkityksettömäksi
ihmiseksi ja sitten vielä alkaa (turhaan) syyllistää itseään aikaansaamattomuudesta.
Ihminen saa merkityksensä muitten ihmisten kautta.
Yksinäinen voi tuntea, että minulla ei ole kenellekään merkitystä,
ihan sama olenko olemassakaan, kun ei ole läheisiä ihmisiä.
Ihan sama mitä teen tai olenko tekemättä.
Lisäksi taistelee itsensä kanssa, ettei masentuisi ja vaipuisi itsesääliin,
vaan yrittäisi olla "reipas" ja pitää elämästä kiinni, mutta kun ei saa otetta mistään,
kun ei ole kiinnekohtaa.
Olen sitä miettinyt joskus, mikä on voisi olla se kiinnekohta
ja tullut siihen tulokseen (omalla kohdallani), että
kiinnekohta voi olla vain toinen ihminen tai toiset ihmiset. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Se on kierre. Muutenkin voi alkaa tuntea itsensä merkityksettömäksi
ihmiseksi ja sitten vielä alkaa (turhaan) syyllistää itseään aikaansaamattomuudesta.
Ihminen saa merkityksensä muitten ihmisten kautta.
Yksinäinen voi tuntea, että minulla ei ole kenellekään merkitystä,
ihan sama olenko olemassakaan, kun ei ole läheisiä ihmisiä.
Ihan sama mitä teen tai olenko tekemättä.
Lisäksi taistelee itsensä kanssa, ettei masentuisi ja vaipuisi itsesääliin,
vaan yrittäisi olla "reipas" ja pitää elämästä kiinni, mutta kun ei saa otetta mistään,
kun ei ole kiinnekohtaa.
Olen sitä miettinyt joskus, mikä on voisi olla se kiinnekohta
ja tullut siihen tulokseen (omalla kohdallani), että
kiinnekohta voi olla vain toinen ihminen tai toiset ihmiset.Lisäksi toivotan sinulle ja muille yksinäisiksi itsensä tunteville
Oikein hyvää yötä, hyviä unia ja pirteämpää huomista !
Sellaistakaan toivotusta ei yksinäinen kuule oikeastaan koskaan.
Hyviä öitä kaikille ! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Lisäksi toivotan sinulle ja muille yksinäisiksi itsensä tunteville
Oikein hyvää yötä, hyviä unia ja pirteämpää huomista !
Sellaistakaan toivotusta ei yksinäinen kuule oikeastaan koskaan.
Hyviä öitä kaikille !Monille radion kuuluttajat olivat läheisiä jotka toivottivat hyvää yötä ja jutustelivat lämpimästi illan pimetessä. Vieläkö niin on?
Huonokuuloisuuteni on aiheuttanut sen, että seuraan vain tv:n ohjelmia, niitä, joissa on tekstitys.
Minä olen tottunut yksin elämiseen. Vaikka olin naimisissa vuosikymmenet, ei puolisolla ja minulla juuri ollut toisillemme sanottavaa. Elämä oli erottanut meidät puhumattomiksi kaveruksiksi, jotka vain asuivat saman katon alla. Kun jäin yksin, ei mikään oikeastaan muuttunut. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Se on kierre. Muutenkin voi alkaa tuntea itsensä merkityksettömäksi
ihmiseksi ja sitten vielä alkaa (turhaan) syyllistää itseään aikaansaamattomuudesta.
Ihminen saa merkityksensä muitten ihmisten kautta.
Yksinäinen voi tuntea, että minulla ei ole kenellekään merkitystä,
ihan sama olenko olemassakaan, kun ei ole läheisiä ihmisiä.
Ihan sama mitä teen tai olenko tekemättä.
Lisäksi taistelee itsensä kanssa, ettei masentuisi ja vaipuisi itsesääliin,
vaan yrittäisi olla "reipas" ja pitää elämästä kiinni, mutta kun ei saa otetta mistään,
kun ei ole kiinnekohtaa.
Olen sitä miettinyt joskus, mikä on voisi olla se kiinnekohta
ja tullut siihen tulokseen (omalla kohdallani), että
kiinnekohta voi olla vain toinen ihminen tai toiset ihmiset.Hei kiitos, hyvinpä pistelit aiheesta. Terv 23:01:20 kirjoittanut.
- Anonyymi
Tunnen monia jotka elävät yksin, joitakin jotka nuoruudessa valitsivat yksin elämisen.
Puolison kuoltua oli totuttamista, kun siihen tottui ei tämä ole hassumpaa, tytär käy päiväseltään se riittää, harvoin tulee muita vieraita.
Sisarus parvi on huvennu, hupeni veljeni kuoltua toissa lauantaina, hänelle lähtö oli parasta vakavan sairauden vuoksi.
Yksin eläminen hoituu kun terveyttä riittää, en tarvitse apua tulevaisuus arveluttaa, koitan olla sitä miettimättä.- Anonyymi
Eläkkeellä oleva lapseni muutti luokseni leskeksi jäätyään, mutta hän tapaa ystäviään joka ilta. Olen aina yksin illat. Joskus mietin, miten lapseni toimisi, jos löytäisi minut tuupertuneena lattialta yöllä. En ole kysynyt. Kai soittasi ambulanssin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eläkkeellä oleva lapseni muutti luokseni leskeksi jäätyään, mutta hän tapaa ystäviään joka ilta. Olen aina yksin illat. Joskus mietin, miten lapseni toimisi, jos löytäisi minut tuupertuneena lattialta yöllä. En ole kysynyt. Kai soittasi ambulanssin.
Sinun kannattaisi keskustella lapsesi kanssa ja pyytää, että hän viettää illat seurassasi, koska pelkäät jäädä yksin. Siivoaako hän ja tekeekö kauppareissut kuitenkin, ettei sinun niitä tarvi tehdä ?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eläkkeellä oleva lapseni muutti luokseni leskeksi jäätyään, mutta hän tapaa ystäviään joka ilta. Olen aina yksin illat. Joskus mietin, miten lapseni toimisi, jos löytäisi minut tuupertuneena lattialta yöllä. En ole kysynyt. Kai soittasi ambulanssin.
Voisiko lapsesi välillä kutsua ystäviä kotiin, sinäkin tutustuisit heihin. Tietenkään ei voi edellyttää koko vuorokauden kotona oloa.
- Anonyymi
Olen yksin ympäri vuorokauden aina.
- Anonyymi
Pääsetkö tarvitessasi ulos?
- Anonyymi
Onpa hyvää keskustelua, vertaisuutta tunnen kun luean kokemuksistanne. - Lisäksi, virtuaali-ihmiset auttaa yksinään kotona olisaa: niitä voi nähdä tv:ssä vaikka pitäisi sitä vain äänettömällä, seka samaan aikaan minulla myös radio auki, sen kanavia vaihtelen, ja sitten on tämä läppäri, Tehän olette täällä, en vaan ihan näe Teitä, jostka tähänkin ketjuun kirjoittaneet.
Joku sanoi, että hyvänyöntoivotus puuttuu... Mä pidän paljon auki myös Radio Deitä ja siellä joka yö joku lukee Herran Siunauksen, se tuntuu hienolta, auttaa. Olen suurimman osan ajasta kahden kissani kanssa. Mökilläni yli puolet vuodesta.
On kaveri joka käy viikonloppuisin ja lomillaaan, se riittää yksinäisyyden poistamiseen.
Ei koskaan pelota yksin mökillä vaikka naapuriin on matkaa.
Haaveilin ruuhkavuosina omasta rauhasta, nyt sitä on ja olen tyytyväinen.
Ei elämä tunnu tarkoituksettomalta, näillä kymmenillä ei kovin paljon virikkeitä kaipaa.
Olenkin sanonut että 80-vuotiaana pitää tehdä vain kaikkea mistä todella tykkää. Jos on intoa ja kuntoa niin sen mukaan.
On sitä elämänsä aikana pitänyt ottaa muut huomioon lähes aina ennen omia haluja.
Tietysti huomioin jälkikasvun, asuvat kaukana joten nähdään harvoin. En juuri puutu heidän elämänsä. Lämpimät välitä on heidän kanssaan.
Olen vähän pelollakin miettinyt että mitä sitten jos kunto yhtäkkiä romahtaa ja tarvitsen muiden apua.
Haluaisin että eutanasia olisi laillinen suomessakin jos ei enää paranemisesta ole toivoa.- Anonyymi
Meitä on hyvin paljon sellaisia, joilla ei paranemisesta ole toivoa, jopa nuorissa ihmisissä. Monien sairauksien kanssa tulee toimeen lääkityksellä ja apuvälineillä, kuntoutuksella voi edes kohentaa elämänlaatua vaikka sairaudet ei paranekkaan. Ei siinä ole mitää hävettävää, että tarvitsee muiden apua. Suuri osa ihmisiä tarvitsee apua, ainahan sitä ei tarpeeksi saa.
Jotenkin tekstini vaikuttaa siltä että olen etuoikeutettu kun olen tyytyväinen elämääni.
Kun tietäisitten niin ei kukaan noin ajattelisi.
Ei tänne viitsi kaikkia vaivojaan ja sairauksiaan kertoa.
Sen voin sanoa että mietin aina nukkumaan mennessä antaako jalkaivut tänä yönä nukkua.
Usein poljen kuntopyörää aamuyöstä että alkaisi veri kiertää jaloissa, siitä on joskus apua.
En edes viitsi mennä lääkäriin enää, särkylääkkeitä on joka sorttia, ei ne auta jalkoihin.
Suosittelivat leikkausta erääseen vaivaan, nyt eivät enää leikkaa, johtuukohan iästä? Itse vitkuttelin, olisi pitänyt mennä silloin kun vielä ei ollut "haudan partaalla".
Olen silti kaikesta huolimatta tyytyväinen elämääni, en ole koskaan päässyt näin helpolla.Anonyymi kirjoitti:
Meitä on hyvin paljon sellaisia, joilla ei paranemisesta ole toivoa, jopa nuorissa ihmisissä. Monien sairauksien kanssa tulee toimeen lääkityksellä ja apuvälineillä, kuntoutuksella voi edes kohentaa elämänlaatua vaikka sairaudet ei paranekkaan. Ei siinä ole mitää hävettävää, että tarvitsee muiden apua. Suuri osa ihmisiä tarvitsee apua, ainahan sitä ei tarpeeksi saa.
Ehkä eniten askarruttaakin juuri se, nykyisin ei tahdo apua saada.
Myönnän kyllä ihan suoraan, minun on vaikea pyytää apua.
Olen vain sellainen, mutta kai "Siperia opettaa" minuakin, kuten erä poliitikko sanoi aikoinaan.- Anonyymi
liekko kirjoitti:
Ehkä eniten askarruttaakin juuri se, nykyisin ei tahdo apua saada.
Myönnän kyllä ihan suoraan, minun on vaikea pyytää apua.
Olen vain sellainen, mutta kai "Siperia opettaa" minuakin, kuten erä poliitikko sanoi aikoinaan.Kun voimia on kohtalaisesti, eikä vaikeita sairauksia todettu, ei vanhus tiedä, millaisiin tukiin hän olisi oikeutettu.
Toisaalta voimme kysyä, onko meidän todella käytettävä yhteiskunnan tarjoamat palvelut, jos ilmankin pärjäämme.
Valitetaan veroista ja leikkauksista. Avustuksia ja tukipalveluja kustannetaan verovaroilla. Välillä mietin, ovatko ne kaikki todella välttämättömät.
Normaalien yhteiskunnan palveluiden lisäksi ei minulla ole mitään vanhuspalveluita tukenani. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kun voimia on kohtalaisesti, eikä vaikeita sairauksia todettu, ei vanhus tiedä, millaisiin tukiin hän olisi oikeutettu.
Toisaalta voimme kysyä, onko meidän todella käytettävä yhteiskunnan tarjoamat palvelut, jos ilmankin pärjäämme.
Valitetaan veroista ja leikkauksista. Avustuksia ja tukipalveluja kustannetaan verovaroilla. Välillä mietin, ovatko ne kaikki todella välttämättömät.
Normaalien yhteiskunnan palveluiden lisäksi ei minulla ole mitään vanhuspalveluita tukenani.Olen ymmärtänyt, että apua yhteiskunnalta eli sosiaali- ja terveystukien kautta saa vain hakemuksen/anomuksen, ei pelkän iän perusteella. Täytyy asiakirjalla anoa ja asia käsitellään, potentiaalinen yhteiskunnan asiakas pisteytetään. Aina tällaisessa tarkastelussa eivät pisteet täyty, vaikka olisi 90 v.(?) Näin olen ymmärtänyt. Mutta onko niinkin, että pelkän ikääntymisen perusteella jo jotakin voi hakea? Entä miten paljon vaikuttaa läheisten sukulaisten olemassa olo?
Näitä mietin minäkin, vaikka en vielä tarvitse apua, paitsi yksityistä siivouspalvelua olen tilannut, kiitos kotitalousvähennyksen, joka sekin on siis yhteiskunnalta. Arvostan paljon. - Tämä aihe piti olla yksinään elämisestä, mutta mielestäni palvelutkin liittyy, sillä kyllä yksinäisyyttä paljon auttaa kun ja jos joku ns. virankin puolesta säännöllisesti käy. Itselleni tuo ihan hyvän henkisenkin vaihtelun siivoushenkilön tulo kerran kuussa. Itse olen miettinyt vaikka Punaisen Ristin Ystäväpalvelunkin ihmisen tapaamista, mutta en ole saanut aikaiseksi kysyä.
- Anonyymi
Ikä ei ole peruste avulle ja tuille. Ennenvanhaan ei tarvinnut kuin täyttää
80 vuotta niin pääsi kunnalliskotiin. Jos oli niin kauan elänyt....
Nyt on ihan eri ajat. Avuntarve syynätään tarkkaan.
Iän perusteella ei saa apua. Pitää täyttää avunsaamisen kriteerit,
jotka ovat aika korkealla.- Anonyymi
Ikä ei ole peruste. Ja jokainen apu on anottava erikseen. Vanha ei aina tiedä, mitä apua voisi tiedustella, eikä kukaan tarjoa.
Mutta hyvähän se vain on, että pysytään omatoimisina ja käytetään omia aivoja asioiden hoidossa.
Ei ikä ole este ulkopuolisen avun palkkaamiselle.
- Anonyymi
Yksinäisyys on surullista. Jos yksinolo on vapaaehtoista, se on eri juttu.
Jokainen voi haluta joskus olla yksin, mutta jos on pakosta yksin (lähes)
aina, se on henkisesti musertavaa.- Anonyymi
Harrastukset on silloin löydettävä. Yksi on tämä S24. Valitettavasti sen ovat vallanneet puuhakkaat sanailijat, joiden tarkoituksena ei ole keskustelu ikätovereitten kanssa, vaan ketjujen sabotointi.
Harrastus sekin. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Harrastukset on silloin löydettävä. Yksi on tämä S24. Valitettavasti sen ovat vallanneet puuhakkaat sanailijat, joiden tarkoituksena ei ole keskustelu ikätovereitten kanssa, vaan ketjujen sabotointi.
Harrastus sekin.Eivät kaikki iäkkäät jaksa "harrastaa" ja esteenä voi olla esimerkiksi terveys eikä
kaikilla paikkakunnilla ole juuri mitään harrastustoimintaa. Yksin "harrastaminen"
ei tuo mahdollisuutta tavata ihmisiä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eivät kaikki iäkkäät jaksa "harrastaa" ja esteenä voi olla esimerkiksi terveys eikä
kaikilla paikkakunnilla ole juuri mitään harrastustoimintaa. Yksin "harrastaminen"
ei tuo mahdollisuutta tavata ihmisiä.Yksi syy yksin jäämiselle on myös vastahakoisuus kaikkia ehdotuksia kohtaan. Ei jakseta, ei keritä, ei bussi kulje, ei seura miellytä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Yksi syy yksin jäämiselle on myös vastahakoisuus kaikkia ehdotuksia kohtaan. Ei jakseta, ei keritä, ei bussi kulje, ei seura miellytä.
En oikein usko tuohon yleisesti eikä yksinäisten syyllistämisryrityksesi paranna asiaa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Yksi syy yksin jäämiselle on myös vastahakoisuus kaikkia ehdotuksia kohtaan. Ei jakseta, ei keritä, ei bussi kulje, ei seura miellytä.
Semmoista psyykkistäkin estettä itse huomaan helposti tulevan, että yhä vaikeampaa on lähteä ovesta ulos mitä pidempään olen ollut kotona paikallani! Kenellä liikuntakykyä on, niin sitä pitäisi käyttää ja edelleen harjoittaa, mutta toisaalta yksinäisyys vie voimia ja jumittaa kotiin. Tulee kuin yhä monimutkaisemman tuntuiseksi kotoa ulos liikenteeseen lähtö, mitä useampia päiviä on lähtemättä. Tämä itseäni välillä surettaa. Kuitenkin, kun saan lähdettyä, niin aina voin huomata että se jotakin virikettä antoi, enemmän tai vähemmän.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Semmoista psyykkistäkin estettä itse huomaan helposti tulevan, että yhä vaikeampaa on lähteä ovesta ulos mitä pidempään olen ollut kotona paikallani! Kenellä liikuntakykyä on, niin sitä pitäisi käyttää ja edelleen harjoittaa, mutta toisaalta yksinäisyys vie voimia ja jumittaa kotiin. Tulee kuin yhä monimutkaisemman tuntuiseksi kotoa ulos liikenteeseen lähtö, mitä useampia päiviä on lähtemättä. Tämä itseäni välillä surettaa. Kuitenkin, kun saan lähdettyä, niin aina voin huomata että se jotakin virikettä antoi, enemmän tai vähemmän.
Ano 14:08 tunnistan samoja oireita. Helposti jumittuu kotiin.
Kun ei ole mitään asiaa minnekään ei tule lähdettyä ulos,
päämäärätön kuljeskelu yksin ei jaksa kiinnostaa.
Siitä on saanut tarpeekseen.
Vain pieniä kävelylenkkejä teen terveydeksi, pitkiä en jaksaisikaan.
Uloslähdön valmistelu kestää vähintään tunnin.
Sitä ennen mietin toisen tunnin lähtisinkö ylipäätänsä ollenkaan.
Pitäisi olla joku syy lähteä, joku asia tai joku kohde.
Kaikki "kohteet" olen kolunnut läpi jo 1000 ja yksi kertaa.
Edes toiset yksinäiset eivät huomaa toisia yksinäisiä
eivätkä tee mitään aloitteita edes pikku rupattelulle.
Itse olen joskus tehnyt kauppakeskuksen penkillä
eikä kukaan koskaan ole torjunut,
yksinäiset ihmiset ovat iloisia, kun saavat jutella, mutta siihen jää.
Olisi kiva kuulla, että oli kiva rupatella ja tavataanko toistekin jossakin ? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ano 14:08 tunnistan samoja oireita. Helposti jumittuu kotiin.
Kun ei ole mitään asiaa minnekään ei tule lähdettyä ulos,
päämäärätön kuljeskelu yksin ei jaksa kiinnostaa.
Siitä on saanut tarpeekseen.
Vain pieniä kävelylenkkejä teen terveydeksi, pitkiä en jaksaisikaan.
Uloslähdön valmistelu kestää vähintään tunnin.
Sitä ennen mietin toisen tunnin lähtisinkö ylipäätänsä ollenkaan.
Pitäisi olla joku syy lähteä, joku asia tai joku kohde.
Kaikki "kohteet" olen kolunnut läpi jo 1000 ja yksi kertaa.
Edes toiset yksinäiset eivät huomaa toisia yksinäisiä
eivätkä tee mitään aloitteita edes pikku rupattelulle.
Itse olen joskus tehnyt kauppakeskuksen penkillä
eikä kukaan koskaan ole torjunut,
yksinäiset ihmiset ovat iloisia, kun saavat jutella, mutta siihen jää.
Olisi kiva kuulla, että oli kiva rupatella ja tavataanko toistekin jossakin ?Ano 14:08 jatkaa. Voi miten kirjoititkaan, aivan minunkin kokemuksesta! Siis tämä: "Uloslähdön valmistelu kestää vähintään tunnin. Sitä ennen mietin toisen tunnin lähtisinkö ylipäätänsä ollenkaan." Juuri näin on minullakin! Siinä on myös yletöntä epävarmuutta omasta olemuksesta. Olen ajatellut, että tämä ihmisen luontainen muuttuminen on niin hurjaa, että siksikin sitä kuin luulee pääsevänsä helpommalla kun vain piileskelee kotonaan. On niin usein tunne, ettei näytä kelvolliselta ollenkaan.
Kun kerrot, että tarvitset päämäärän, syyn, kohteen, niin siinä olen vähän erilainen. Pystyn kyllä ilman syytä ja päämäärää lähtemään kävelylenkin tekemään, se lenkki itsessään on se syy! Suunnittelen ja päätän etukäteen, että lähden siihen ja siihen suuntaan, käännyn siellä ja sieltä takaisin, niin tuosta tulisi puoli tuntia liikuntaa, minkä tiedän olevan minulle hyvää tekevää. Yritän motivoitua siitä palkinnosta, että yleinen psykofyysinen olo taas vähäksi aikaa todella paranee omalla vauhdillaan maksimilla kulkemisesta ulkona. Tuo houkutin on auttanut minua mennä jonnekin ilman syytä. Lähtö on vaikeaa, mutta olo paranee ja koko päivästä vaan tulee sitten parempi, vaikka siis en useinkaan jaksa lenkkiäni kuin pari kertaa viikossa. Se palvelee myös siinä, että on taas niin kiva tulla kotiin, kun on ollut jossakin, vaikka se olikin ilman syytä.
Kyllä, satunnainen juttelu kaupungilla jonkun kanssa on aina kovin arvokasta. Tosiaan, monia liikkuu samanmoisia yksinäisiä haahuilijoita ja joskus voi onnistua kontaktiin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nurmossa kuoli 2 Lasta..
Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .1176081Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!
https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/15256631513929Vanhalle ukon rähjälle
Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen503305Mikko Koivu yrittää pestä mustan valkoiseksi
Ilmeisesti huomannut, että Helenan tukijoukot kasvaa kasvamistaan. Riistakamera paljasti hiljattain kylmän totuuden Mi4742764Purra hermostui A-studiossa
Purra huusi ja tärisi A-studiossa 21.11.-24. Ei kykene asialliseen keskusteluun.2721783Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!
Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde321443- 871406
Ensitreffit Hai rehellisenä - Tämä intiimiyden muoto puuttui suhteesta Annan kanssa: "Meillä ei..."
Hai ja Anna eivät jatkaneet avioliittoaan Ensitreffit-sarjassa. Olisiko mielestäsi tällä parilla ollut mahdollisuus aito151356Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle
Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että1611300- 771278