”Nuoret aikuiset, erityisesti nuoret miehet, ovat nyt kiinnostuneita hengellisyydestä ja uskonnollisuudesta. Rippikoululeirillä kysymys olisi myös hiljentymistyyppisestä tilaisuudesta, jolle on myös kysyntää tällä hetkellä.” [HS]
Varmaan tähän joku vapari kertoo etteivät nuoret miehet ole kiinnostuneita, ja leiri tulee floppaamaan?
Varmaan tähän joku vapari kertoo etteivät nuoret miehet ole kiinnostuneita, ja leiri tulee floppaamaan?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mielenkiintoista. Vielä 20 vuotta sitten vauvakasteiden määrä ei ollut juurikaan laskenut, joten kyse ei liene siitä että nyt olisi yksinkertaisesti enemmän väkeä joka ei ole rippikoulua käynyt. Pääkaupunkiseutu oli kyllä edellä muuta maata, mutta tuskin se selittää.
Lukuja jutussa ei ole, ja kirkon tilastosivu on jätetty päivittimättä pari kuukautta, mutta jotain kertonee silti että tuollainen juttu on tehty. Ei minulla ainakaan ole yksinkertaista selitystä ilmiölle. Kirkko epäilemättä haluaa nostaa tämän näkyville, mutta ilmiö on silti todellinen.
Olen lapsena kastettu, mutta en käynyt rippikoulua. Aikana jolloin oli tapa että kaikki kävivät. Ei ollut iso juttu, enkä kokenut painostusta mihinkään suuntaan, vaikka vanhempani eivät olleet ateisteja. Myöhemmin aikuisena olisin halunnut käydä riparin, mutta aikuisille ei ollut omia leirejä.
Tähän vielä, pari vuotta sitten kirjoitin "Iän kasvaessa yhteenkuuluvuus väheni puoleen, eli mahdollisesti rippikoulusta saatu vähäinenkin tunne seurakunnasta omana porukkana haihtui. Toinen tulkinta olisi uusien 15-19-vuotiaiden sukupolvien olevan aiempia uskonnollisempia, mutta se on ristiriidassa muun kehityksen kanssa." Aiheena oli yhteenkuuluvuus seurakuntaan nuorisobarometrin mukaan, ja ehkä sitten tuo toinen tulkinta olikin oikea.
Minä kyllä ihmettelen tuota kehitystä. Ehkä siinä on jotain vastahankaa tietyille läntisissä yhteiskunnissa esiintyville kehityssuunnille. En tiedä.
Uhkaavat ajat ehkä saavat ihmiset turvautumaan taikauskoon tai takertumaan menneeseen? Uhan realistisuus ei tietenkään ole merkitsevä, vaan se millaisena se koetaan.
Eikö lääkkeilläkin hoideta ahdistusta, masennusta, pelkoja... jotka eivät välttämättä ole millään lailla "realistisia" vaan ihmisellä voi elämässään olla näennäisesti kaikki hyvin.
Tarkoittaako tuo kääntäen, että uskonnottomuudesta ei ole apua, turvaa, vaikeina aikoina?
En ole Jori, mutta ajattelisin, että kun realistiset toimintamahdollisuudet loppuvat tai niitä ei ole/keksitä, ihmisellä on taipumus etsiä myös epärealistisia mahdollisuuksia. Tämä taas ei valitettavasti tarkoita, että se toimii käytännössä.
Kirkko kuitenkin esittää tarjoavansa jotain tukea hädänalaisille. Kenelle ja kuinka paljon on sitten toinen asia. Yhteiskunnalle tuo kansalaisista huolehtiminen kuuluisi kuitenkin.
MInä taas ajattelin tuota "uhan realistisuutta". Jos sen kaltaisiin pelkoihin saa apua uskosta niin sehän on hyvä. Ei tarvita pillereitä. Toki empaattinen lähimmäinenkin voi olla tukena.
Toisaalta lääkkeiden ja ihan virallisten terapioidenkin kohdalla nykyään ei helpolla luvata, että tämä auttaa juuri sinua vaan vähän että kokeillaan ja jos ei mitään tapahdu tai menee huonompaan, niin koetetaan jotain muuta.
HUS ilmoitti alkavasta yt-neuvottelusta ja hyvinvointialueet ovat järestään kuralla taloudestaan joten ei hyvältä näytä yhteiskunnan taholta.
Mutta onko uskonnottomasta katsomuksesta hyötyä silloin kun elämässä on vastoinkäymisiä? Jos tunteet eivät tottele järkeä, niin mikä avuksi?
Protun aikuisleiri 20 vuotta täyttäneille päättyi juuri 11.8. Nuuksiossa.
Oliko sekasauna ilman leiriläisten kesken tehtyä sopimusta? Eikös se ole Protun tavaramerkki.
Ripareille tarvitaan yövartijoita ja isosia, erityisesti nuoria miehiä. Kun on alkuun päästy niin antaa mennä vain yksittäistapausten.