Ensimmäiset muistikuvani Jehovan todistajista on
1970 luvun alusta.Kävin tuolloin isäni siskon
kanssa kokouksissa,isäni sisko jäi pois kuitenkin
Jehovan todistajien yhteydestä 1970 luvun puoli välissä.Muutin äitini luokse Raisioon 1979,
siellä aloin 13 vuotiaana tutkia Jehovan todistajien kanssa kävin ahkerasti kokouksissa
muutaman vuoden mutta en jaksanut enään tutkia
ja käydä kokouksissa ja katkaisin suhteeni Jehovan todistajiin.Vuonna 1982 muutin takaisin
Helsingiin.Aloin tutkia uudestaan Jehovan todistajien kanssa vuonna 1986.Tutkiminen aiheutti sen ,että Jehovan todistaja oppi meni
nyt täysin päähäni ja aloin saarata ihmisille ja
käydä kentällä.Aloin uskoa kaikkeen sataprosenttisesti,en koskaan epäillyt mitään.
Vuodet kulkivat eteen päin ja tulessa 90 luvun
puoleen väliin olin täysin uupunut kaikkeen
tutkimiseen ja kokouksessa käyntiin.Tämä uupumus
aiheutti sen,että minulle tuli paha paniikkihäiriö.Olin saanut tästä kaikesta vielä
huonon itsetunnon,olin hyvin epävarma.Aloin tulla
toimettomaksi.Pikku hiljaa aloin nyt ensi kertaa
epäillä kaikkea sitä mitä minulle oli opetettu.
Aloin miettiä eroa Jehovan todistajista,mutta
se oli hyvin vaikeaa koska olin uskonut kaikkeen
täydellisesti,kirjoitin monia erokirjeitä,mutta
revin aina ne.Minun oli opittava ajattelemaan sitä,että se mitä minulle oli opetettu ei ollutkaan totta ja se oli vaikeaa.Minun piti ikään kuin sulattaa monta vuotta
vartiotorniseuran oppia pois päästäni.
Sitten vuonna 1997 se onnistui ja lähetin
erokirjeen seurakuntaan.Tuntui kuin raskas
kivitaakka olisi tippunut pois hartioiteni päältä.Nykyään ajatelen miten olenkaan joskus
voinut uskoa sitä kaikkea,mitä minulle opetettiin.Nyt olen saanut itselleni hyvän
itsetunnon ja minua ei ahdista enään mikään.
Minun on hyvä olla ilman Jehovan todistajien
aivopesua.
1970 luvun alusta.Kävin tuolloin isäni siskon
kanssa kokouksissa,isäni sisko jäi pois kuitenkin
Jehovan todistajien yhteydestä 1970 luvun puoli välissä.Muutin äitini luokse Raisioon 1979,
siellä aloin 13 vuotiaana tutkia Jehovan todistajien kanssa kävin ahkerasti kokouksissa
muutaman vuoden mutta en jaksanut enään tutkia
ja käydä kokouksissa ja katkaisin suhteeni Jehovan todistajiin.Vuonna 1982 muutin takaisin
Helsingiin.Aloin tutkia uudestaan Jehovan todistajien kanssa vuonna 1986.Tutkiminen aiheutti sen ,että Jehovan todistaja oppi meni
nyt täysin päähäni ja aloin saarata ihmisille ja
käydä kentällä.Aloin uskoa kaikkeen sataprosenttisesti,en koskaan epäillyt mitään.
Vuodet kulkivat eteen päin ja tulessa 90 luvun
puoleen väliin olin täysin uupunut kaikkeen
tutkimiseen ja kokouksessa käyntiin.Tämä uupumus
aiheutti sen,että minulle tuli paha paniikkihäiriö.Olin saanut tästä kaikesta vielä
huonon itsetunnon,olin hyvin epävarma.Aloin tulla
toimettomaksi.Pikku hiljaa aloin nyt ensi kertaa
epäillä kaikkea sitä mitä minulle oli opetettu.
Aloin miettiä eroa Jehovan todistajista,mutta
se oli hyvin vaikeaa koska olin uskonut kaikkeen
täydellisesti,kirjoitin monia erokirjeitä,mutta
revin aina ne.Minun oli opittava ajattelemaan sitä,että se mitä minulle oli opetettu ei ollutkaan totta ja se oli vaikeaa.Minun piti ikään kuin sulattaa monta vuotta
vartiotorniseuran oppia pois päästäni.
Sitten vuonna 1997 se onnistui ja lähetin
erokirjeen seurakuntaan.Tuntui kuin raskas
kivitaakka olisi tippunut pois hartioiteni päältä.Nykyään ajatelen miten olenkaan joskus
voinut uskoa sitä kaikkea,mitä minulle opetettiin.Nyt olen saanut itselleni hyvän
itsetunnon ja minua ei ahdista enään mikään.
Minun on hyvä olla ilman Jehovan todistajien
aivopesua.
Vastaukset 4
Vanhimmat
vqlitsemallesi tielle. Tntuu olleen vaikeaa luopua siitä, mihin on opetettu uskomaan. Lienet tässä ajassa huomannut, että ihmisenä elämisenä ei ole kovinkaan helppoa. Anna armo itsellesi ja muille, mutta ei arvostellen eikä ylimielisesti.
Tutun kuuloista. Kun olin mukana näki selvästi sen kuka oli parempi tai ainakin olevinaan parempaa. Mitään heikkouksia ei ollut lupa näyttää tai leimattiin lähes demoneille alttiikksi olemisella ja käskettiin tutkia ja rukoilla ahkerammin. Aina oli vaivutunut olo kokouksisa ja jt ystävien parissa kun ei saanut olla normaalisti ja luonnollinen vaan aina oli pääällä jokin teennäinen ja varautunut panssari ja sai pelätä jopa sanojaan, ettei vaan sano mitään väärää kun jt loukkaantuu nii helposti ja alkavat karttamaan äkkiä ja juoruvat heti kyllä muille jos on sanonut/tehnyt jotain poikkeavaa, siis uskomatonta varpailla oloa aina kuin jossain natsivaltiossa.
kristillisyyden tuntomerkki on aito ja todellinen rakkaus (Joh.13:34-35), jos jossakin itseänsä kristilliseksi väittävässä seurakunnassa ei sitä tunneta eikä todeksi eletä, niin laitan ison kysymysmerkin semmoisen seurakunnan kohdalle
Maailmankuvan murtuminen ei ole aina helppo kokemus - varsinkaan jos se on luonteeltaan totalitaarinen. Useilla on vastavia kokemuksia Jehovan todistajista erotessaan.
Ihminen tuntee levottomuutta kun tapahtumat eivät sovi yhteen kogniitiivisten rakenteidensa kanssa. Uusien kognitiivisten rakenteiden muodostuminen saattaa aiheuttaa myös pelkoa. Tieto kognitiivisen ydinrakenteen muutoksesta tuntuu uhkaavalta.
Toisinaan levottomuuden ja uhkan tunteet saavat tarrautumaan ehdottomiin totuuksiin ilman todisteita, mutta toisaalta ne myös auttavat uusien kognitiivisten rakenteiden muodostumista ja muuttumista.